Ekumenia – miksi ehkä sittenkään ei

[Blum]

Näin Kontulan Metrokappelissa seinälle laitettuna "Ekumenian hyvät tavat" -lappusen. Suomen Ekumeeninen Neuvosto on sellaisen ilmeisesti laatinut vuonna 2012. Kyseessä ei tietääkseni ole ihan sama versio, joka nykyään löytyy netistä, mutta ajattelin hieman kommentoida tässä tuon lapun listaamia kohtia.

En ole koskaan ollut kovin voimakkaasti ekumeniaa vastaan. Jonkin verran sitä vastustavia kirjoituksia olen kyllä lukenut, mutta itselleni on pitkään ollut oikeastaan mysteeri, mitä ekumenia itse asiassa on. Koska en ole perehtynyt asiaan, en ole ottanut hirveästi kantaakaan. Nyt kohtaamaani lappusta lukiessani etenkin loppupuolella kiinnitin huomiota joihinkin asioihin, joista en itse ole samaa mieltä, ja joiden perusteella en myöskään tällä hetkellä koe voivani sanoa itseäni ekumenian kannattajaksi.

Lappunen alkaa (suokaa anteeksi, jos sitaatit eivät ole 100% tarkkoja, kirjoitin ne kännykällä ottamani valokuvan pohjalta):

KRISTITYT YHDESSÄ

Ekumenian tavoite on Kristuksen kirkon näkyvä ykseys ja kristittyjen yhteinen todistus ja palvelu.

Tämän pystyisin itsekin täysin allekirjoittamaan. Itsekin haluan pyrkiä nimenomaan Kristuksen kirkon (tai seurakunnan, kuten itse mieluummin puhun) näkyvään ykseyteen ja kristittyjen ykseyteen, mutta en kristillisten kirkkojen ykseyteen tai kirkkofuusioihin.

YHTEINEN USKO

Tunnustamme Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan. Uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Tässäkään ei minulla ole suuremmin moitittavaa. Jeesuksen aseman ja kolmipersoonaisen Jumalan ottaminen lähtökohdaksi ei sinänsä ole minusta huono valinta – vaikka tunnustan, että en toistaiseksi osaa perustella, miksi juuri nuo asiat olisivat ne tärkeimmät ykseyspyrkimyksissämme. Miksi juuri nuo asiat olisivat ne luovuttamattomat totuudet, joista ei tingitä, mutta vaikka erilaista kastekäsitystä voitaisiin katsoa läpi sormien? Tähän kysymykseen, mikä on luovuttamatonta, missä taas sallitaan ajatuksenvapaus, ei kukaan ole vielä kyennyt minulle tyydyttävästi vastaamaan.

KUNNIOITUS

Kunnioitamme kirkkojen erilaisia rukous- ja jumalanpalvelusperinteitä sekä uskonelämän eri muotoja. Ekumenia ei edellytä, että pitäisimme kaikkea toistemme perinteissä oikeana oppina.

Tämänkin periaatteessa voisin allekirjoittaa, tosin joudumme palaamaan taas edellisessä kohdassa esittämääni kysymykseen. Mitä jos kirkkojen perinteisiin sisältyy vaikkapa selkeästi Raamatun vastaisia aineksia? Toiselta kantilta toisaalta voidaan kysyä, miten muka voisimme vaatia, että kaikkien seurakunnallisten ja hengellisen elämän harjoittamiseen liittyvien käytäntöjen tulisi olla täysin identtisiä, jotta voisimme harjoittaa ykseyttä?

LUOTTAMUS

Luotamme siihen, että Jeesuksen rukous ykseyden puolesta on vahvempi kuin kristittyjen hajaannus. Se rakentaa luottamusta ja avoimuutta välillemme.

Jeesuksen rukous on paitsi vahva, myös innoittava ja suunnannäyttäjä, ainakin minun mielestäni. Siitä käy ilmi, että Jumalan tahto on, että olisimme täydellisesti yksi. Jeesus ei myöskään mielestäni tullut rukoilleeksi jotenkin mahdotonta asiaa – Jumalalle on todellakin mahdollista saattaa seurakuntansa jälleen yhdeksi. Meidän on turvallista luottaa Jumalaan.

VUOROPUHELU

Opimme ymmärtämään toisiamme, kun käymme tasaveroista vuoropuhelua. Opimme tuntemaan paremmin myös omaa perinnettämme.

Tästäkin olen samaa mieltä. Näen sen, että erimieliset kristityt keskustelevat toistensa kanssa sivistyneesti ja ystävällisesti, hyvänä asiana. Keskustelu voi todellaa avata jotain täysin uutta: virheelliset käsitykset vastapuolesta voivat oieta, ja samoin voimme hahmottaa paremmin sitä, mikä meitä erottaa ja mikä yhdistää. Keskustelu on omalta osaltaan oivaa (vaikkakaan ei mielestäni yksinään riittävää) lähdemateriaalia käsityksen muodostamiseen toisesta.

JOHTAJAT

Kunnioitamme kirkkojemme johtajia ja sitoudumme yhteistyöhön heidän kanssaan. Heidän tehtävänsä on edistää hyviä suhteita yhteisöjemme välillä.

Tässä kohtaa näkemykseni menee ristiin näiden Ekumenian hyvien tapojen kanssa. En kuulu mihinkään, mitä pitäisin kirkkona, joten minulla ei sinänsä ole ketään, jota voisin kunnioittaa ja jonka kanssa voisin sitoutua yhteistyöhön. Koen toistaiseksi kuuluvani paikalliseen kristittyjen joukkoon, joka on eräänlaisessa poikkeustilassa: koen nimittäin, että sillä ei ole tällä hetkellä lainkaan tarkoituksenmukaisia johtajia. Tätä uskomustani sopii koetella.

En haluaisi myöskään sitoutua yhteistyöhön kenenkään kanssa vain siksi, että tämä sattuu olemaan jonkin kirkon johtaja. Jos tuo johtaja alkaa toimia kristinuskon vastaisesti, en halua olla yhteistyössä hänen kanssaan. Toki olen sinänsä valmis katsomaan aika paljon läpi sormien. Mutta jossain se raja kulkee, vaikka en sitä osaakaan tarkasti määritellä.

Kunnioitan kyllä kirkkojen johtajia, mutta en halua rajata vain heidän tehtäväkseen edistää hyviä suhteita yhteisöjen välillä. En myöskään ainakaan pitkällä tähtäimellä halua pyrkiä nimenomaan kirkkojen välisiin hyviin suhteisiin tai yhteyteen, vaan kristittyjen hyviin suhteisiin ja yhteyteen. Näen nuo kaksi joiltain osin eri asioina.

Johtajiin tai kirkkoihin luottaminen voi pahimmassa tapauksessa mielestäni olla suurenakin jarruna todelliselle Jumalan seurakunnan yhdentymiselle. Tähän problematiikkaan palataan myöhemmin vielä uudelleen.

MAAILMANLAAJUINEN

Kuulumme maailmanlaajuiseen kristilliseen yhteisöön. Toimimme oikeudenmukaisuuden, rauhan, sovinnon ja luomakunnan eheyden puolesta kaikkien hyvän tahdon ihmisten kanssa.

Tämä on sinänsä minusta ihan ok, mutta pitää tarkentaa paria asiaa.

Ensinnäkään en itse koe, että kaikki välineet kelpaavat oikeudenmukaisuuden, rauhan, sovinnon ja luomakunnan eheyden puolesta toimimiseen. Itselleni epäsopivaksi välineeksi näen ainakin lainsäädännön ja pakottamisen. Mutta kristittynä haluan kyllä olla noiden mainittujen asioiden puolustaja ja puhua niistä totuutta.

Toiseksi minusta tässä kohdassa on hieman ikävä kaiku (se saattaa olla omaakin tulkintaani), että noihin "hyvän tahdon ihmisiin" voitaisiin sijoittaa myös muita kuin kristittyjä. Minun mielestäni kristittyjen ykseyden puolesta toimimiseen ei tule sekoittaa toisia uskontoja. Toki sinänsä voinemme tehdä jonkinlaista yhteistyötä toisiin uskontoihin kuuluvien kanssa, mutta se kuulunee tyystin muuhun sektoriin kuin mistä tässä on kyse.

PAIKALLINEN

Annamme yhteisen ja uskottavan kristillisen todistuksen, kun opimme tuntemaan ja hyväksymme toinen toisemme. Saman paikkakunnan seurakuntien yhteistyö on näkyvä merkki kristittyjen yhteydestä.

Tässä ollaan ehkä mielestäni vähän hakoteillä. Meidän tulee toki hyväksyä toinen toisemme ihmisinä – ja tapauksen vaatiessa – myös kristittyinä, mutta tässäkin voimme tehdä suurta hallaa, jos alamme hyväksyä toisiamme totuuden kustannuksella. Edelleenkään en kuitenkaan osaa määritellä, mikä on tuo tosiasiain joukko, josta emme voi luistaa.

Minulle on ainakin toistaiseksi vieras ajatus, että samalla paikkakunnalla voisi olla useita todellisia Jumalan seurakuntia. Ainakin nykymallin mukainen järjestys, jossa on monien eri oppien mukaan perustettuja yhteisöjä erilaisine nimikyltteineen, on minusta aika selkeästi Raamatun vastainen. Painopisteen ei mielestäni tulisi olla siinä, että olemassaolevat hajaannuksen hedelminä syntyneet yhteisöt tekevät yhteistyötä, vaan siinä, että paikalliset kristityt ihmiset alkaisivat tehdä yhteistyötä ja löytäisivät syvemmän yhteyden keskenään.

KYLLÄ EVANKELIUMIN JULISTAMISELLE – EI KÄÄNNYTTÄMISELLE

Iloitsemme siitä, että jokainen kristillinen yhteisö julistaa evankeliumia. Siinä ei saa kuitenkaan pyrkiä heikentämään tai katkaisemaan yksilön siteitä omaan kirkkoonsa.

Olen toki iloinen evankeliumin julistamisesta, mutta toisen virkkeen kanssa olen rankasti eri mieltä. Minun mielestäni on sangen epätoimiva ajatus, että emme saisi toimia sen hyväksi, että yksilön siteet omaan kirkkoonsa katkeaisivat. Jos yksilön lähtö omasta kirkostaan ei ole toivottavaa, mitä vaihtoehtoja jää saavuttaa todellinen ykseys? Minä näkisin vain yhden: kirkkofuusiot, joissa neuvottelujen tuloksina ehkä saataisiin muodostettua uusi "superkirkko", johon kaikki sen muodostaneiden kirkkojen jäsenet sitten kuuluisivat. Onko kuitenkaan suurtakaan toivoa siitä, että olemassaolevia ei-toivotun kehityksen tuloksia yhdistelemällä saisimme aikaan Jumalan seurakunnan? Jos kristittyjen tulee pysyä omissa kirkoissaan, vaihtoehtoina lienee joko superkirkko tai hajaannuksen jatkuminen.

Itse olen toistaiseksi nähnyt ykseyden saavuttamiseksi parhaana vaihtoehtona sen, että kun seurakunnan ykseys kirkastuu kristityille, he hylkäävät tunnustuskunnat ja jatkavat kantaen ainoastaan kristityn nimeä. En väitä, että tämä ajatukseni olisi Jumalan inspiroima, sitä saa kyseenalaistaa. En myöskään väitä, että omaisin täydellisen tiedon siitä, mitkä askelet tulee ottaa, jotta ykseys saavutettaisiin. Kirkko- ja tunnustuskunnat näen kuitenkin toistaiseksi asioina, jotka tulee lopulta hylätä, jotta tuo tavoite voidaan puhtaana saavuttaa.

OIKEA TIETO JA HYVÄ TODISTUS

Sitoudumme antamaan totuudenmukaista tietoa toisistamme. Emme hyväksy julistusta tai tiedostusta, joka korostaa oman yhteisön ihannekuvaa ja antaa toisista kielteisen kuvan. Sitoudumme puhumaan hyvää toisistamme.

Totuudenmukaisen tiedon antaminen toisistamme on erittäin tärkeää, niin tärkeää etten tässä osanne sitä kyllin korostaa. Aivan liian usein kritisoimme toisiamme olkiukoilla nostaen enemmän epäkohtia esille itse luomastamme kuvasta kuin todellisuudesta.

Mielestäni ei kuitenkaan ole hyvä sanoa, että toisista ei saisi antaa kielteistä kuvaa tai että toisista tulisi puhua vain hyvää. Enemmänkin tulisi pyrkiä puhumaan totta. Tämän on nimenomaan hyvä olla pyrkimys, sillä tuskin kukaan pystyy puhumaan vain täydellisesti totta koskaan hairahtamatta. Sen sijaan, että puhuisimme vain hyvää toisistamme, meidän tulisi olla rohkeita nostamaan esille asioita, joita pidämme epäkohtina, ja puhumaan avoimesti mielipiteemme julki. Tällainen on minusta mielekkään keskustelun edellytys.

[Mikko Murpatti]

Kunnioitamme kirkkojemme johtajia ja sitoudumme yhteistyöhön heidän kanssaan. Heidän tehtävänsä on edistää hyviä suhteita yhteisöjemme välillä.

Minä vierastan myös tätä, että sitoudumme yhteistyöhön kirkkojen johtajien kanssa ekumeniassa, minä olen yhteistyössä Herra Jeesuksen ja toisten uskovien kanssa ja siihen olen sitoutunut en mihinkään johtajaan.

On myös ihmeellistä miksi ekumenia nostaa johtajien tehtäväksi edistää hyviä suhteita yhteisöjen välillä , sillä yksittäisten kristittyjen tulee Pyhän Hengen johdatuksessa yhteistyötä toisten kristittyjen kanssa Pyhän Hengen johdolla, siihen ei ekumeniaa taikka kirkkojen johtajia tarvita vaan se on luonnollista kanssakäymistä toisten uskovien kanssa.

Itse uskon, että koko ekumenia ajatuksen taustalla on antikristillinen juoni , jolla saadaan tehtyä petovaltakunnan uskonto ja kaikki ne jotka ei tuohon uskontojen ja humanismin kombinaatioon kuulu ja ei sitä tunnusta tulevat saamaan osakseen vainoamista.

Jumala on kaikkivaltias ja jostain syystä Hän sallii uskovien olla tällähetkellä eri suuntauksissa ja eri leireissä. Uskon , että kun lopunajan vainot ja vaikeudet pääsevät vauhtiin uskovat jotka seuraavat Herraa eikä oppisuuntauksia yhdistyvät spontaanisti Jumalan johdolla pitämään yhtä.

Siinä ei paljoa kerkeä riitelemään armolahjoista tai hiusten pituudesta kun yhdessä piileskellään jossain metsän reunassa lynkkaus joukkoja.

Raamattu ilmoittaa, että on tulossa todella merkittävät vainoamiset samanlaisia on ollut historiassa ennenkin ja koska Raamattu sanoo " ei mitään uutta auringon alla" niin niin tulee olemaan jatkossakin. Armotonta Kristuksen Pyhien lahtaamista on odotettavissa ja siksi on syytä olla juurtunut Jeesukseen sillä painostus tulee olemaan armotonta.

Onneksi noina päivinä myös Jumala vaikuttaa omissaan väkevästi rohkeutta ja lohdutusta ja pitää heistä huolen. Aina kun on ollut vainoja ja hankaluuksia on myös Jumala toiminut voimallisesti omiensa parissa rohkaisten ja lohduttaen. Siksi on hyvä pitää mielessä että emme eläisi tätä maailmaa ja elämää varten vaan ikään kuin katse tuonpuoleisessa odottaen kotiin pääsyä Jeesuksen luokse.

[PetriFB]

Ekumenian hyväksymistä ja siihen osallistumista voi verrata sammakkoon, joka laitetaan metalliseen pesuvatiin (tai kattilaan), jossa on vettä. Kun vettä aletaan keittämään ja veden lämpötila lämpenee hitaasti, niin sammakko sopeutuu lämpenevään veteen eikä ymmärrä hypätä pois pesuvadista. Kun veden lämpötila nousee hitaasti, niin sammakon solujen lämpötila nousee myös hitaasti ja kun solujen lämpötila ylittää 43 astetta, niin sammakon soluvalkuainen koaguloituu (hyytelöityy). Koaguloituminen eli soluvalkuaisten hyytelöityminen lamaannuttaa sammakon siten, ettei se kykene enää hyppäämään pois pesuvadista, vaan kuolee kiehuvaan veteen. Sammakon kuoleminen kiehuvaan veteen metallisessa pesuvadissa ei ole keksitty juttu tai teoria, vaan todellinen tosiasia, joka on todistettu todeksi käytännössä.

Sammakko ei aluksi ymmärrä mitä on tapahtumassa ja mitä sille ollaan tekemässä, siksi se ei vastusta eikä torju ajatusta olla pesuvadissa. Vesi vetää sammakkoa puoleensa ja vesi on sammakolle luontainen elementti. Sammakko saattaa aluksi jopa ajatella, että tämä on mukavan lämmin pieni lätäkkö ja nauttia täysin siemauksin lämpimästä lätäköstä. Sammakko pikkuhiljaa sopeutuu veden muutoksiin, jossa veden lämpötila pikkuhiljaa lämpenee, eikä sammakko vieläkään ymmärrä mitä sille on tapahtumassa, mutta sammakon nauttiessa vesielementistä se muuttuu niin kuumaksi, että se lopulta tappaa sammakon. Veden lämpötilan muuttuessa lähelle kuolettavaa lämpötilaa, sammakko ei vieläkään ymmärrä mitä sille tapahtuu, vaan ymmärtämättömyytensä tähden se antaa keittää itsensä hengiltä. Sopeutuminen veden lämpötilan muutoksiin ja siihen mukautuminen, eli mukana olo muutoksissa aiheutti sammakon kuoleman.

Samalla tavalla toimii ekumenia. Ekumenia on kuin tuo pesuvati houkuttelevine vesineen, johon se haluaa sinut istuttaa ja sopeuttaa ja haluaa saada sinut pikkuhiljaa uskomaan kaiken mitä ekumenia edustaa, uskoo ja opettaa. Jos et ajoissa hyppää pois ekumenian pesuvadista, niin sinä tulet kuolemaan hengellisesti ja menettämään iankaikkisen pelastuksen, sillä toiseen evankeliumiin uskominen, jota ekumenia edustaa on Raamatun opetuksen mukaan kirouksen alaista evankeliumia, johon uskovat ihmiset ovat myös itse kirouksen alaisia.

Sivultani: http://www.kotipetripaavola.com/ekumenia.html

[pekka]

Sanonta: kaikki tiet johtavat Roomaan (latinaksi: omnes viae Romam ducunt). Näyttää tosiaan siltä, että ekumenian kautta tulevat eri uskonnot tulevaisuudessa yhdistymään katolisen kirkon paavin johdolla. Pikku hiljaa tuota kohti ollaan menossa eli jonkunlainen synkretismi eli eri uskontojen yhteensulautuminen tulee vielä eräänä päivänä tapahtumaan ekumenian kautta ja avulla jota paavi tulee sitten aikanaan luultavimmin johtamaan.

Ja myös suomalaiset ovat tässä katalassa ekumeniaeksytyksessä jo nyt korviaan myöten mukana kuten tästä yhdestä esimerkistäkin, jonka tuohon alle laitan, käy hyvin selville. Tuo ekumeniakävely on jo ollut mutta aivan varmasti uusia tulee "yhtä varmasti kuin koulut loppuu ja kesä tulee" (vanha sanonta):


"Uskontojen välinen ystävyyskävely pyhäköstä pyhäkköön 5.3."

http://www.helsinginortodoksinenseuraku ... akkoon-5-3

"Torstaiaamuna 5.3. kolmen uskonnon edustajat kävelevät yhdessä kolme pyhäkköä yhdistävän reitin. Se on merkki ystävyydestä ja halusta edistää rauhaa ja turvallisuutta Suomessa, Euroopassa ja maailmassa.

Helsingin keskustassa sijaitsevat Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan moskeija, luterilainen Vanha Kirkko ja juutalainen synagoga, kävelyetäisyydellä toisistaan.

Ystävyyskävelyn päätteeksi julkistetaan Helsingin synagogan portilla n. klo 10 Uskontojen yhteistyöelimen USKOT-foorumin, Suomen Ekumeenisen Neuvoston, Suomen Islamilaisen Neuvoston ja Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvoston yhteinen julkilausuma eduskuntavaalien edellä.

Ystävyyskävely alkaa Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan moskeijan ulko-ovelta, Lönnrotinkatu 22, torstaina 5.3. klo 9.30.

Kaikkia, eri uskontoja ja vakaumuksia edustavia ihmisiä kutsutaan mukaan kulkemaan käsi kädessä.

Lisätietoja Suomen Ekumeenisen Neuvoston verkkosivuilta."

[Mr Kerimäki]

Niin se kombinaatio yhdistelmä ,jossa erikirkot ovat tuottavat myös sen hedelmänsä näkyville .Se saasta kultaisessa maljassa paljastuu ja on jo osittain paljastunut.Nuo kirkot ovat vain ulkokuoria jollekkin muulle .Se tulee näkyviin .

[paa]

Mitä jos kirkkojen perinteisiin sisältyy vaikkapa selkeästi Raamatun vastaisia aineksia? Toiselta kantilta toisaalta voidaan kysyä, miten muka voisimme vaatia, että kaikkien seurakunnallisten ja hengellisen elämän harjoittamiseen liittyvien käytäntöjen tulisi olla täysin identtisiä, jotta voisimme harjoittaa ykseyttä?.

Jos kirkon perinne sisältää Raamatun vastaisia aineksia, kierrän kaukaa kyseisen kirkon/seurakunnan/jonkun. Jos Sana ei ole ylin auktoriteetti, niin sitten mennään metsään. Esim. luterilainen kirkko nyt on selkeästi vain kirkollisten perinteiden ylläpitäjä, ja sillä ei oikeastaan ole mitään tekemistä uskon kanssa, jos suotte tällaisen mutkia oikovan ilmaisun.

Ei käytäntöjen tarvitse olla identtisiä. Käsittääkseni ykseys ei tarkoita, että olisimme toistemme klooneja Mutta jos omia/seurakunnan tekemisiä ei voi perustella Sanalla, niin ehkä sitten pitää miettiä homma uudestaan.

[paa]

Tuohon Pekan kirjoitukseen; miksi meidän pitäisi kulkea käsi kädessä esim. muslimien kanssa? Sehän on kuin hyväksyntä heidän uskolleen ja sitä kautta siunauksen antamista harhaopille ja viime kädessä synnille... Vai onko?

[pekka]

Tuohon Pekan kirjoitukseen; miksi meidän pitäisi kulkea käsi kädessä esim. muslimien kanssa? Sehän on kuin hyväksyntä heidän uskolleen ja sitä kautta siunauksen antamista harhaopille ja viime kädessä synnille... Vai onko?

Helsingin ortodoksisen seurakunnan sivulla luki muun muassa seuraavasti (otsikolla "Uskontojen välinen ystävyyskävely pyhäköstä pyhäkköön 5.3."):

Kaikkia, eri uskontoja ja vakaumuksia edustavia ihmisiä kutsutaan mukaan kulkemaan käsi kädessä.

Elikkä ei tietenkään tulisi mennä mukaan noihin ekumeniakävelyihin eikä mihinkään muihinkaan tilaisuuksiin ja tapahtumiin jotka ovat järjestetty ekumenian hengessä.


Ilm. 18:

4. Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.

...................................

4. Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: te. minun kansani, lähtekäät ulos hänestä, ettette hänen synneistänsä osallisiksi tulisi, ettette myös jotakin hänen vitsauksistansa saisi. Biblia.

[Mikko Murpatti]

Minua jäi mietittyttämään, miten Blum näkee ekumenian ja tulevan antikristuksen valtakunnan. Onko näillä mielestäsi yhteyttä?

Itse näen tuolla ekumenialla hyvin vahvan sidoksen lopuaikaan vertauksuvallisena babylonin torniin ja petovaltakunnan uskontoon, minulle jäi semmonen käsitys että sinä et niinkään yhtäläisyys merkkiä mainitsemiini asioihin, niin jäi mietityttämään että jos näin on niin mitä ajattelit ekumenian edistävän?

[Blum]

Minua jäi mietittyttämään, miten Blum näkee ekumenian ja tulevan antikristuksen valtakunnan. Onko näillä mielestäsi yhteyttä?

Itse näen tuolla ekumenialla hyvin vahvan sidoksen lopuaikaan vertauksuvallisena babylonin torniin ja petovaltakunnan uskontoon, minulle jäi semmonen käsitys että sinä et niinkään yhtäläisyys merkkiä mainitsemiini asioihin, niin jäi mietityttämään että jos näin on niin mitä ajattelit ekumenian edistävän?

Lyhyesti vastaus ensimmäiseen kysymykseesi kuuluu: en tiedä. En koe itselläni tällä hetkellä olevan riittävästi tietoa vastata kysymykseesi, mutta sen verran voin sanoa, että en pidä täysin itsestäänselvänä, että ekumenia on yhteydessä antikristuksen valtakuntaan. En osaa sanoa mitään varmaa mahdollisesti ekumenian taustalla vaikuttavista voimista.

Oma pyrkimykseni on hämmästyttävänkin samankaltainen kuin noiden Ekumenian hyvien tapojen ensimmäisen kohdan määrittelemä ekumenian tavoite. Minun unelmani on, että Kristuksen seurakunta on vielä jonain päivänä täällä maan päällä näkyvästi yhtä niin, että kristityt voivat syvällä tasolla todistaa ja palvella yhdessä. Ja kuten pohdiskelinkin, olin hyvin monesta muustakin asiasta noissa säännöissä samaa mieltä. Jos joku kristitty haluaa vilpittömästi nähdä kristittyjen ykseyden toteutuvan ja toimia sen parhaaksi, en halua tuomita hänen haluaan vaan antaa sille arvostukseni, vaikka hän käyttäisikin ekumeniaa tuon halun toteuttamiseen.

Tästä päästään kuitenkin siihen, miksi itse en kannata ekumeniaa: koska hyvistäkin tavoitteista huolimatta osa sen metodeista on mielestäni selkeästi ei-toimivia tai arveluttavia. Näen itse ekumenian ehkä yrityksenä tehdä töitä itsessään ihan oikean asian – kristittyjen ykseyden – puolesta, mutta sellaisena yrityksenä se mielestäni ei kuitenkaan ole aivan onnistunut.

Ehkä voisin heittää peliin itsekin kysymyksen: Jos ekumenia on väärä keino yrittää saavuttaa Kristuksen ruumiin ykseys, mikä on sille oikea vaihtoehto? Mitkä asiat meidän, jotka haluamme nähdä tuon ykseyden toteutuvan, tulisi tehdä toisin kuin ekumeniassa? Jos jopa kaikki tulisi tehdä toisin, niin millaiset "artiklat" tai periaatteet meidän tulisi laatia?