Vertaistuki avioerossa

[Olli]

Tällä hetkellä kun tuo avioero näyttää väistämättömältä, niin olen yrittänyt etsiä tukea vastaavassa tilanteessa olevista uskovista sisarista mutta
ei löydy kun niitä jotka kertoo että kyllä se puoliso tulee uskoon tai muuten kaikki muuttuu jossain vaiheessa hyvin.

Netti on pullollaan foorumeita ja kertomuksia erosta ja siitä selviytymisestä, MUTTA uskovien taistelusta erossa ei näin äkistään tahdo löytyä.

Ja voin todeta omasta puolestani että rukoiltu on ja rukoillaan ja saatu Herralta apua ja tiedän että perheeni puolesta rukoilee todella moni. Siitä kiitos Herralle ja siunausta kaikille rukoilijoille.

Mutta se tuska joka välillä repii niin tahtoo olla aika kovaa, niin olisi mukava lukea/kuunnella toisia uskovia sisaria jotka olleet vastaavassa tilanteessa.

Ja siinäkin mielessä avasin tämän kun en varmasti ole ainut vastaavassa tilanteessa.

Omalla kohdalla ero asia tuntuu todella raskaalta kun on kaksi lasta ja itse olen kasvanut nuoruuteni uskovassa perheessä ja saanut kasvatuksen uskon asioihin.
Tulee nyt välillä takerruttua siihen kun omat vanhemmat on uskovaisia ja kuullut/lukenut monesta suunnasta perheiden pelastuskertomuksia niin tahtoo useasti tulla pahaolo.

[Joel.A]

Tällä hetkellä kun tuo avioero näyttää väistämättömältä, niin olen yrittänyt etsiä tukea vastaavassa tilanteessa olevista uskovista sisarista mutta
ei löydy kun niitä jotka kertoo että kyllä se puoliso tulee uskoon tai muuten kaikki muuttuu jossain vaiheessa hyvin.

Netti on pullollaan foorumeita ja kertomuksia erosta ja siitä selviytymisestä, MUTTA uskovien taistelusta erossa ei näin äkistään tahdo löytyä.

Ja voin todeta omasta puolestani että rukoiltu on ja rukoillaan ja saatu Herralta apua ja tiedän että perheeni puolesta rukoilee todella moni. Siitä kiitos Herralle ja siunausta kaikille rukoilijoille.

Mutta se tuska joka välillä repii niin tahtoo olla aika kovaa, niin olisi mukava lukea/kuunnella toisia uskovia sisaria jotka olleet vastaavassa tilanteessa.

Ja siinäkin mielessä avasin tämän kun en varmasti ole ainut vastaavassa tilanteessa.

Omalla kohdalla ero asia tuntuu todella raskaalta kun on kaksi lasta ja itse olen kasvanut nuoruuteni uskovassa perheessä ja saanut kasvatuksen uskon asioihin.
Tulee nyt välillä takerruttua siihen kun omat vanhemmat on uskovaisia ja kuullut/lukenut monesta suunnasta perheiden pelastuskertomuksia niin tahtoo useasti tulla pahaolo.

Jos erosi syy on uskoon tuleminen niin jäin miettimään millainen kuva sinun vaimollasi on uskovaisista. Voiko siis vaimollasi olla jotenkin hyvin negatiivinen kuva uskovaisista ja jos on niin voiko sitä mielikuvaa jotenkin muuttaa?

[Olli]

Vaimolla ollut hyvät välit omiin vanhempiini jotka uskossa ja nähnyt kongreettisesti mitä usko on heille tehnyt (positiivisesti).

Ennen uskoon tuloani on ollut erosta puhetta useasti vaimoni aloitteesta minä itse en ole halunnut erota missään vaiheessa.

Oma mieleni on kuulemma niin ailahtelevainen ollut ja nyt tämä usko homma on sitä samaa joten vaimo totesi että nyt riitti.

Itse totesin vaimolle että nyt on sellainen Herra joka antaa voimaa ja taitoa mutta eipä se meinannut mitään.
Vaimo pelkäsi alukseen että nyt sitten alan tyrkyttämään uskoa ja käännyttämään sitä mutta tiedostin sen ja rukoilin voimaa että miten menettelen enkä ole tyrkyttänyt.
Pari kertaa puhunut että tiedän mistä saataisiin apua ja todennut että jos rukoiltaisiin yhdessä niin siitäkös se vasta kimpaantuikin.

Sinäänsä tämä on varmaan normaali tilanne alkuvaiheessa uskossa olevan ja ei uskossa olevan pariskunnan kesken.

Minulla uskonnollinen kasvatus vaimolla ei lapsuudessa niin uskomattoman piru kampee vastaan kaikilla keinoilla ja varmaan samalla yrittää minuakin piirittää.

Mutta voin sanoa täydestä sydämmestäni: Jeesus on Herrani

[Mikko Murpatti]

Se mitä sinulle on hoettu on ihan totta, eli vaikka kuinka näyttää huonolta ja masentavalta niin Jumala voi ihan oikeasti auttaa sinua tässäkin asiassa. Jumala on itse säätänyt avioliiton ja se on Jumalalle hyvin tärkeä instituutio. Jumala on kiinnostunut tästä sinun avioliittoasiastasi ja on voimallinen auttamaan , vaikka miten tuntuisi synkältä.

Jatkan ruokoilua sinun tilanteesi puolesta. Ja vaikka mitä kävisi on Jumala sinun vierelläsi ja puolellasi , et ole yksin surussasi ja ahdistuksessasi vaan Herra näkee ja kuulee sinut.

Tässä on erään veljen ajatuksia uskovan ja uskostaosattoman avioliitosta ja haasteista mitä siihen sisältyy:

http://www.kotipetripaavola.com/uskovau ... iitto.html

Jos niin koet ja haluat niin ehkäpä voisit luetuttaa tuon kappaleen "Muutama ajatus uskomattomalle aviopuolisolle" vaimollesi joskus hyvänä hetkenä, mutta jos se tuntuu huonolta idealta niin ole vapaa tietenkin tekemään niin kuin itse tahdot.

Minusta tuossa oli vain hyvin sanottu muutamia näkökulmia , jotka voisivat olla hyödyksi puolisollesi.

[paa]

Vaimolla ollut hyvät välit omiin vanhempiini jotka uskossa ja nähnyt kongreettisesti mitä usko on heille tehnyt (positiivisesti).

Ennen uskoon tuloani on ollut erosta puhetta useasti vaimoni aloitteesta minä itse en ole halunnut erota missään vaiheessa.

Eli uskoontulosi ei ainakaan yksinään ole eroon syynä?

[Olli]

Kotipetripaavolan sivuja olen lukenut todella moneen kertaan ja tuota nimenomaista sivua yritin vaimolle näyttää että lukisi tuosta niin saisi jonkinlaista valaistusta tähän asiaan.

Vaimo lukaisi alkutekstin ja oli kuin itse piru olis heittänny takasin ja hymähdellyt.

Ja uskoni ei vaimolle ole se pelkkä syy eroamiseen vaan ilmeisesti se viimeinen että "kuppi täytty".

Tässä tilanteessa vaan välillä miettii että Jumala haluaa meille hyvää niin ei tämä nyt aina niin hyvältä tunnu.

Jopa tänään kirkossa käydessäni kun kävin ehtoollisella ja tulin penkkiin takaisin istumaan niin kattelin pariskuntia joilla oli lapsiakin mukana niin tuli kyynel kun mietin sitä hyvää mitä Jumala meille tarjoaa.
Mutta kokonaisuutena käynti kirkossa antoi enemmän sitä sanan ruokaa mitä se niillä kyyneleillä vei.

Ja mietin/ajattelen että tällä on jokin tarkoitus mutta vielä en osaa kuin aavistella että mikä se on.

Pikkusiskoni on osittain vastaavassa tilanteessa (naimisissa eivät uskossa) ja ehkä tämä on niille esimerkkinä siitä että näin voi käydä jos ihmiset ei puhu ajoissa.

[Leea]

Jeesuksen seuraaminen ei ole helppo tie ja välillä joutuu todella koville, surulliset ajat saattaa aika ajoin väsyttää kovastikin. Uskomme saattaa joskus myös maksaa välit läheisiin ainakin hetkellisesti. Pysyy kärsivällisenä rukouksessa ja katse Jeesuksessa, vaikka sitten joutuisi odottamaan kauemminkin rukousvastausta. Tilanteesi on varmasti hyvin vaikea. Itselläni ei ole kokemusta kyseisestä asiasta, enkä ole edes naimisissa niin parempi etten liikaa kirjoita. Muistan rukouksin asiaa.

"Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat."
Ps. 126:1

"...vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä."
Jaak. 5:16-18

"Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."
Joh. 16:33

[Mr Kerimäki]

Täällä avioero koettu juuri samantilanteen takia ....silloin on kuin yö ja päivä ku Jumala tekee työtä perheessä ja vastustaja pyrkii hajoittamaan ja iskemään täydellä sillä kristitty uudestisyntynyt perhe on jättimäinen voima Jumalalle ja kauhea vastustajalle.
Ne on sellaisia tilanteita ,että talossa saattaa olla ihan näkymätön sotatila.

[Olli]

Ne on sellaisia tilanteita ,että talossa saattaa olla ihan näkymätön sotatila.

Tänään koin juurikin tuollaisen tapahtuman kun olimme sohvalla vaimoni ja lapsien kanssa katsomassa telvisiota, niin tuntui kuin hyvä ja paha taistelee.
Jotenkin tuntui hassulta kun vaimoni lähti pois siitä tilanteesta niin rauha tuli itselle ja mietin sitä että se paholainen meni hivenen kauemmaksi oma olo helpottui (koin itseni jotenkin masentuneeksi kun siippa oli siinä vieressä).

Kiitoksia kaikille jotka ovat tarjonneet keskusteluapua, niitä on tullut.

Haluan kuitenkin käydä tätä läpi avoimesti, kun näitä tapauksia tulee kuitenkin tulevaisuudessa, niin jospa tästä olisi muillekkin jotain hyötyä.

Tällä hetkellä tuntuu siltä että en ole huolissani niinkään lapsista vaan vaimosta. Useasti tullut vaan ikävä vaimoa kun ennen tuli töistä kotiin niin vaihdeltiin kuulumisia ja halattiin mut nythän ei muuta sanota kun terve tai ei sitäkään.

Luen lapsilleni lasten raamattua joka ilta ja se ei haittaa vaimoani (on siinä vieressä ja kuulee kanssa).

Sen verran vaimoni älähti kun aloitin raamatun lukemisen vanhasta testamentista, että kun siellä tapetaan ihmisiä. Siirryin sitten uuden testamentin puolelle ja saanut lukea rauhassa.

[Aamu-Usva]

Joskus voi olla niinkin, että vaimo on kokenut todella pitkään olleensa jotenkin pahassa vankilassa miehensä kanssa. Silloin sitä laittaa kaiken toivonsa johonkin ihmeelliseen muutokseen toisessa ihmisessä. Saattaa vaikka toivoa, että toinen tulee uskoon ja ajatella että siinä hetkessä sitten kaikki ongelmat pyyhkiytyvätkin pois. Kun sitten tuo toinen todella tulee uskoon, mutta ongelmat eivät pyyhkiydykään pois, niin pyyhkiytyykin tuo toivo pois.