Jos vanhanliiton aikaan Jumala oli hyvin tarkka siitä, että pakanoiden tapojen/menojen mukaan ei saanut seurata ja vaeltaa sekä jos epäjumala kuvia tai siihen rinnastettavat asiat/esineet tuli hävittää ja tuhota kansan keskeltä niin tuskin Jumala olisi uudessa liitossa tehnyt tälläisestä ajattelutavastaan myönnytyksiä? En ainakaan itse huomaan uudenliiton puolelta, että näin olisi käynyt.
Mielestäni tässä emme puhu samasta asiasta. Ainakin omasta puolestani voin sanoa, että kun olen käynyt eri uskontojen tilaisuuksissa, pyhätöissä ja vaikka missä, ei tarkoitukseni ole tosiaankaan ollut
vaeltaa heidän tapojensa ja menojensa mukaan. Intressini ovat olleet täysin toiset. En ole myöskään käynyt osoittamassa kunnioitusta noiden uskontojen pyhille esineille, mutta vaikea minun olisi niitä ruveta rikkomaankaan. Onko Jumalan käsky hävittää ja tuhota toisten uskontojen esineet mielestäsi edelleen voimassa, ja siten meitä kristittyjä nykypäivänä velvoittavaa?
Nyt jos siis ajatellaan uskonnollista tilaisuutta joka ei ole siis Isästämme niin mielestäni Jumalan tahto on, että vieroksuisimme kaikella tavalla kyseistä tapahtuma jos tilaisuudessa palvellaan/kunnioitetaan selkeästi muuta jumalaa kuin todellista Luojaamme tai vääristellään tietoisesti tai tiedostamatta Hänen sanaansa/tahtoaan, koska jokainen korvike jumala on todella suuri kauhistus Hänelle sekä Hänen sanansa vääristäminen.
Jumala sanoi vanhassa liitossa olevalle seurakunnalleen mm näin, että:
Kun Herra, sinun Jumalasi, on hävittänyt ne kansat, joita sinä menet karkoittamaan tieltäsi, ja kun olet karkoittanut heidät ja asettunut heidän maahansa, niin varo, sittenkuin he ovat hävitetyt sinun tieltäsi, ettet kietoudu heidän pauloihinsa, heitä seuraamaan, ja ettet etsi heidän jumaliansa ja kysy: 'Miten oli näiden kansojen tapana palvella jumaliansa, että minäkin tekisin niin?' Älä tee niin Herraa, sinun Jumalaasi, kohtaan, sillä kaikkea, mikä on Herralle kauhistus ja mitä hän vihaa, he ovat tehneet palvellessaan jumaliansa: omia poikiansakin ja tyttäriänsä he ovat jumalillensa polttaneet. Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois." 5. Mooseksen kirja 12
Älkää tehkö, niinkuin tehdään Egyptin maassa, jossa te asuitte, älkääkä tehkö, niinkuin tehdään Kanaanin maassa, johon minä teidät vien; älkää vaeltako heidän tapojensa mukaan. Vaan seuratkaa minun säädöksiäni ja noudattakaa minun käskyjäni vaeltaaksenne niiden mukaan. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. Minä olen Herra. 3. Mooseksen kirja 18
Edelleenkin nuo raamatunkohdat mielestäni puhuvat ainakin osin eri asiasta. Niissä on kyse toisten uskontojen harjoittajien
pauloihin kietoutumisesta, heidän
seuraamisestaan, heidän jumalanpalvelusmenojensa tutkimisesta
jotta voisi itsekin noudattaa niitä, heidän
jäljittelystään.
Nyt voisi kysyäkin niin, että Jumala joka joskus muinoin on tuonut näin sanaansa julki palvelijoittensa suulla niin itse osallistuisi passiivisena jäsenenä tänä päivänä sellaiseen tilaisuuteen jossa yhtenä keskeisenä osana on epäjumalan palvontaa, epäjumalan kunnioitusta tai epäjumalle kiitoksen ja ylistyksen antoa?
Ja jos vielä ajatellaan niin, että tämä todellinen Jumala ja kaiken Luoja osallistuisi passiivisena jäsenenä tälläiseen tilaisuuteen niin mikälaisen kuvan se antaa ympärillä olevilleen tai tämän Jumalan palvelijoillensa. Minulle se antaa ainenkin sellaisen kuvan, että Hän hyväksyy sen touhun missä hän on läsnä.
Se ehkä voi antaa sellaisen kuvan, mutta pystytkö antamaan Raamatusta perusteluja, että tuo kuva on varmasti oikea?
Eikö meidänkin tulisi vähintäänkin toimia niin, että meillä sydämessä kiehahtaa ja näkee punasta kaikesta sellaisesta toiminnasta missä on epäjumalallista menoa ja meininkiä joka on kaukana Isästä. Jeesus itsekkin kun hän näki Isänsä temppelissä jotain sellaista mikä ei sinne kuulunut niin hän vihastui suuresti jne. Entäs jos Jeesus ei olisikaan vihastunut rahanvaihtajien touhusta vaan olisi joko passiivisesti seurannut touhua sivusta ilman että olisi puuttunut asiaan tai nähnyt kyseisen touhun,mutta olisi vai kääntynyt selkänsä ja kävellyt pois niin millaisen kuvan se olisi antanut ympärillä oleville ihmisille?
Jeesus teki taatusti oikein tuossa tilanteessa. Omasta puolestani voin taas sanoa, että itsekin vihaan epäjumalanpalvelusta. Mutta kyselen myös Jumalalta tässä ajassa sopivaa menetelmää vastustaa tuota epäjumalanpalvelusta tuloksellisella tavalla. Yhdeksi mahdolliseksi väyläksi koen noiden kulttien tutkimisen
sillä intressillä, että tunnen vastustajani enkä vain huhupuheita siitä, ja siten osaan myös tarvittaessa puolustautua sitä vastaan.
Yhteen vetona vielä, että Jumala joka siis vihaa suuresti epäjumalallista menoa ja meininkiä tai oman sanasa vääristämistä niin itse olisi passiivisena jäsenenä paikalla katsomassa mitenkä epäjumalia kunnioitetaan, arvostetaan, ylistetään taikka kiitetään jollain tapaa tai jossa valehdellaan/vääristellään Hänen kallisarvoista sanaansa.
Antaisko Jumala siis itseänsä pilkata? Annammeko me itse aihetta omalla käyttäytymisellään Jumalan pilkkaamiselle tai voidaanko me passiivisesti olla läsnä sellaisessa tilanteessa jossa todellista Jumalaa pilkataan tietoisesti tai tiedostamatta?
Itse olen tällä hetkellä siinä vakaumuksessa, että on ajateltava
syitä, miksi noihin tilaisuuksiin mennään. Ilman muuta totean, että mielestäni on väärin mennä noihin tilaisuuksiin ammentamaan niistä aineksia omaan hengelliseen elämäänsä tai hyväksymään niiden jumalatonta menoa. En myöskään suosittele noita tilaisuuksia vähänkään uskossaan hatarammalla pohjalla olevalle. Mutta mielestäni ei ole väärin mennä noihin tilaisuuksiin, jos sinne menee jonkin oikeasti hyvän, Jumalan mielen mukaisen syyn takia. Omalla kohdallani tuo syy on ollut päästä mahdollisimman hyvin perille vastustajastani, sillä vihaan ajatusta, että jonain päivänä yrittäessäni kritisoida noita uskontoja tulisin levittäneeksi niistä valheellista, paikkansapitämätöntä tietoa. Se, että olen mennyt henkilökohtaisesti katsomaan tuota hengellisyyttä, on ollut itselleni tapa varmistaa, onko noista uskonnoista lukemani ollut paikkansapitävää.
Näin siis ajattelen toistaiseksi edelleen, ja jään edelleen odottamaan lisää raamatullisia perusteita sille, että olen väärässä.