VAALIT 2015

[toni t]

Paasikiven linja on rauhan "avain" - http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuo ... uhan-avain

[tanu]

Juu, vanha Paasikiven-Kekkosen linja on hyvä. Hyvät ja kunnioittavat suhteet joka suuntaan, eikä mitään liittoutumisia.

Nyt vaan johtajat haluaa Natoon, jossa itse asiassa käytännössä jo ollaankin, isäntämaasopimuksen velvoittamana.
Ja samalla uhitellaan itään päin ja pelotellaan ihmisiä lehtien typerillä lööpeillä: Putin sitä ja Putin tätä...

Ainoa järkevä liittoutuminen on liitto Jumalan kanssa, niin saa rauhassa elää.

[JHK]

Minua huvittaa se miten tässä muistellaan kaihoisasti huokaillen "Paasikivi-Kekkonen" aikaa, jolloin Suomen ulkopoliittiset ja sisäpoliittiset ratkaisut olivat alistettu agressiivisen kommunistisen suurvallan politiikalle. Aikaa jolloin Suomen lehdistö harjoitti rajua itsesensuuria, pelätessään alituisesti provokaatiota, joka saisi neuvostoliiton johdon reagoimaan arvaamattomasti. Aikaa jolloin Suomi taisteli kynsin ja hampain YYA-sopimuksen epämääräisiin artikloihin sidottuna sitä vastaan, ettei neuvostoliitto "tiivistänyt" sotilaallista yhteistyötä. Minusta on aika nihilististä kuvailla tuota aikaa "puolueettomaksi".

YYA-sopimuksen tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
YYA-sopimus toisaalta korosti Suomen itsenäisyyttä, asetti ennakkoehtoja Neuvostoliiton mahdolliselle avulle puolustautumisessa, mistä seurasi se, että YYA-sopimuksesta esitettiin erilaisia tulkintoja, minkä ääripäitä esittivät jotkin Neuvostoliiton Suomen suurlähettiläistä ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kansainvälisen osaston työntekijöitä sekä jotkin Itä-Saksaa vastaan kampanjaa käyvät länsisaksalaiset sanomalehtikustantamot suomettumispuheineen. Yhdysvaltain julkinen asenne sen sijaan oli poliittisesti korrekti, koska Suomi pidättäytyi kylmän sodan aikana ottamasta kantaa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välisiin vastakkainasetteluihin, kunnioitti huipputekniikan vientikieltoa eli CoCom-järjestelmää olematta itse edes kyseisen järjestelmän jäsenvaltio.

Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden tila tarkennettiin valtiovierailujen jälkeen julkilausumilla, kommunikeoilla. 1970-luvulla Suomi korosti länsi-integraationsa vuoksi Suomen puolueettomuutta, kun taas Neuvostoliitto halusi korostaa sopimuksen liittoluonnetta. Sopimuksen solmimishetkellä korostettiinkin neuvostoliittolaiselta puolelta, että YYA-sopimus oli Paasikiven diktaatti, mikä tarkoitti sitä, että tasavallan presidentti J. K. Paasikivi toimi voimakkaasti sen sisällön muotoilussa Suomen riippumattomuuden korostamiseksi, mutta kuitenkin tavalla, mikä mahdollisti Neuvostoliiton kylmän sodan aikaisten luulojen hälventämisen Suomen osalta aikana, jolloin Saksojen kysymys oli pysyvä avoinna vielä yli kaksi vuosikymmentä.

YYA-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Suomi korosti puoluettomuuttaan, kun taas Neuvostoliitto ajoittain pyrki korostamaan sopimuksen liittoluonnetta kommunikeoissa. Näin ollen Natossa Suomeen saatettiin suhtautua kuin Neuvostoliiton liittolaiseen kylmän sodan aikana. Unkarin kansannousun jälkeen vuonna 1957 Kekkonen esitti YYA-sopimuksen ja Pariisin rauhansopimuksen muuttamista siten, että se korostaisi Suomen puolueettomuutta ja halusi naapurimailta ja Natoon kuuluvilta valtioita "juhlallisen vakuutuksen" siitä ettei Suomen kautta hyökätä muihin maihin. Neuvostoliitto kuitenkin tyrmäsi Kekkosen ajatuksen.[5]

http://fi.wikipedia.org/wiki/YYA-sopimus

Tahdommeko me todella palata noihin päiviin? http://fi.wikipedia.org/wiki/Noottikriisi

Jo vuonna 1962 tulkittiin, että Neuvostoliitto oli lähettänyt nootin vaikuttaakseen Suomen presidentinvaaliin ja oman suosikkinsa pitämiseksi vallassa. Suosituimman näkemyksen mukaan Kekkonen tilasi nootin pysyäkseen vallassa.[31]

Kekkonen oli suunnitellut huhtikuussa 1961 Ahti Karjalaisen, Arvo Korsimon ja V. J. Sukselaisen kanssa eduskunnan hajottamista vaikuttaakseen Hongan takana olevaan liittoumaan.lähde? Erityisesti pyrittiin lyömään kiilaa SDP:n ja Kokoomuksen väliin, jotta nämä joutuisivat kilpailemaan vaaleissa keskenään.lähde? Hongan luovuttua ehdokkuudesta Kekkonen sai 111 valitsijamiestä ja voitti presidentinvaalin 199 äänellä. Honka-liitossa näkyvästi mukana olleet Tuure Junnila ja Veikko Vennamo putosivat eduskunnasta vuoden 1962 vaaleissa. SDP kärsi murskaavan tappion menettäen kymmenen eduskuntapaikkaa, Väinö Leskisen asema puolueessa heikkeni, ja puolueen puheenjohtaja Väinö Tanner jätti politiikan lopullisesti. Varsinkin Maalaisliiton niin sanottu K-linja näki eduskunta- ja presidentinvaalien tulokset äänestäjien tuomiona Honka-liitolle.

Hruštšovin mukaan nootti oli sotilaspiirien hanke, vaikka konsultaatioon ei osallistunut ainuttakaan sotilasta, vaan operaatio oli ulkoministeriön järjestämä.lähde? Suomi oli Neuvostoliiton luoteisosan strategisten kohteiden, kuten Leningradin ja Murmanskin välittömässä läheisyydessä. Yhdysvaltain ensimmäiset ballistiset ohjukset oli otettu palvelukseen 1960, mutta suurin osa ydinpelotteesta oli edelleen raskaiden strategisten pommikoneiden varassa. On spekulotu,kenen mukaan? että Neuvostoliitto olisi neuvotteluissa luultavasti pyrkinyt saamaan Suomeen tutka-asemia ja ilmatorjuntaohjuksia, mahdollisesti hävittäjätukikohdan.lähde??

EDIT: se miten minä tämän asian näen on, että mikäli sotilaallisesti polarisoitunut itä-länsi asetelma palaa jälleen, on meidän väistämättä valittava jompi kumpi leiri, "puolueettomuus" on harhaista toiveajattelua. Suomi ei ollut puolueeton ennen maailmansotia, Suomi ei ollut puolueeton maailmansotien aikana, eikä Suomi ollut puolueeton niiden jälkeenkään. Pidän todennäköisenä että uuden maailmansodan syttyessä meidän on jälleen pakko valita puolemme. Nyt on mahdollisuus valita länsi, jos tahdomme kuulua länteen. Ei ole sanottua, että tämä vaihtoehto on auki enää tulevaisuudessa - epäonnistunut integraatio länteen johtanee meidät jälleen Venäjän vasalliksi. Aito puolueettomuus vaatisi omavaraisuutta aseteollisuudessa, energiassa ja elintarvikkeissa. Lisäksi Suomi tarvitsisi huomattavasti raskaamman armeijan. Tavoite ei ole realistinen.

[paa]

Ei Suomi ees voi olla puolueeton, kun naapurissa on Venäjä. Aina pitää olla varovainen mitä sanoo tai tekee ettei Venäjä vedä herneitä nenään. Joskus kritisoin Kekkosta Venäjän mielistelystä ja miellyttämisenhalusta, mutta jos sillä tavoin estettiin uusi sota, niin peruskansalaisen näkökulmasta toivottu lopputulos varmaan saavutettiin.

[pekka]

Ja se toinen vaihtoehto olisi, että liityttäis suosiolla ilman sodankäyntiä Venäjään. Miltä kuulostaapi?

Pääkaupunkimme ei sitten enää olisikaan Helsinki vaan se olisi sitten Moskova.




Kuvassa Venäjän federaation pääkaupunki Moskova:







http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulk ... t-homolait

"Venäläisten asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat usein vihamieliset. Tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa venäläisistä pitää homoseksuaalisuutta sairautena tai mielenhäiriönä. Homojen pahoinpitelyt ovat tavallisia, ja poliisin suhtautuminen on usein välinpitämätöntä.

Moskovan kaupunki kielsi vuonna 2012 pride-kulkueiden järjestämisen sadan vuoden ajaksi.

Kovimman kansainvälisen arvostelun kohteena on kuitenkin ollut Venäjän duuman viime kesänä hyväksymä laki, joka kieltää homoseksuaalisuutta koskevan tiedon jakamisen alaikäisille.

Epämääräisesti muotoillun homolain rikkomuksesta voi seurata sakkorangaistus, joka on enimmillään noin sata euroa, mikäli ”homopropagandan levittäjä” on yksityishenkilö, tai runsas 10 000 euroa, jos kyseessä on liikeyritys tai koulu."

[JHK]

Houkuttelevia pointteja Pekka!

Itsenäisyyden puolesta ahkeroineet pyörisivät haudoissaan kun Suomi liittyisi takaisin Venäjään! Ois aika kova veto.

[toni t]

Vaaleissa 2015 minulla on kaksi kynnyskysymystä. Suhtautuminen Israeliin sekä Natoon. En äänestä henkilöä joka osallistuu tukemaan Israelin maan jakamista - Israel Palestiina kahden valtion malli on väärä ratkaisu - http://www.kotipetripaavola.com/israelp ... tiota.html

Enkä henkilöä joka tukee Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon - Venäjä ja Suomen kohtalo lopunajassa - http://www.kotipetripaavola.com/venajas ... htalo.html

Paasikiven linja on minusta ehdottomasti paras linja välttää sota Venäjän kanssa. Paasikiven linjan ydin on se että Suomen pitää oma ulko ja turvallisuuspolitiikkansa hoitaa niin että suurvaltanaapuri ei koe että sen turvallisuus olisi Suomen kautta uhattuna. Tämä tarkoittaa sitä ettei Suomen tule liittoutua Venäjän "arkkivihollisen" Naton kanssa vaan Suomen pitää pyrkiä pysymään mahdollisimman puolueettomana. Puolueettomuus tarkoittaa sitä ettei Suomi asetu lännen ja Naton puolelle Venäjää vastaan vaan pyrkii suhtautumaan mahdollisimman neutraalisti lännen ja Venäjän välisiin konflikteihin. Näen niin että Suomelle ehdottomasti parasta on välttää Venäjän viha kuin miettiä sitä mikä olisi tehokkain puolustus sitä vastaan. Sillä sota on varmasti tuhon tie Suomelle.

Raamatusta voimme myös nähdä sen että Venäjä (Goog) on vahva viimeisinä aikoina. Tämän vuoksi on erityisen viisasta se että pyrimme pysymään mahdollisimman hyvissä ja ystävällisissä väleissä suhteessa Venäjään - sillä Venäjä tulee olemaan viimeisten päivien supervalta maailmassa Raamatun profetioiden mukaan. On myös päivänselvä asia että kristillisempää on pyrkiä ystävyyden kautta pysymään rauhassa kuin uhittelemalla sotilasvoimalla.

1.Pie.2:18 Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin.
2:19 Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.

Tässä Raamattu opettaa tietynlaista tervettä nöyryyttä jota kristittyjen tulisi vaalia käytöksessään. Mielestäni tällainen oikeanlainen nöyryyden osoitus myös Venäjää kohtaan olisi terveellistä pienelle Suomelle suuren Venäjän naapurissa. Vaikka Venäjä ei ole mikään hyvyyden perikuva niin meille olisi terveellistä että osoittaisimme Venäjälle sellaista oikeanlaista kunnioitusta että emme asettuisi uhkaamaan sitä millään tavoin. Uskon että tällaisen nöyryyden osoituksen kautta saisimme elää kauemmin rauhassa kuin jos liittoutuisimme vastoin Venäjän toiveita sen arkkivihollisen kanssa. Lisäksi Jumala tykkää rauhantekijöiden asenteesta jotka ovat valmiitta vaikka syyttömästä kärsimään rauhan edestä.

Nykyään tämä terveellinen isännille alamainen sydämen nöyryys loistaa poissaolollaan Suomalaisessa kulttuurissa. Meillä on oikeus asenteen johdosta ihmisiltä puuttuu terveellinen pelko ja kunnioitus ns isompia kohtaan ja tämän seurauksena voi vielä käydä niin että jossain vaiheessa se kostautuu ja pahasti kun isompi vihastuu ja karkaa pienemmän päälle välittämättä "suvaitsevaisuus ja tasa-arvo" huudoista.

[JHK]

Nyt ollaan jännittävän historiallisen aiheen äärellä! Suomettuminen elää ja voi hyvin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomettuminen

Itsesensuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomettumiseen liittyy läheisesti myös termi itsesensuuri. Tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan suomalaisten itse suorittamaa julkisen keskustelun valvontaa, jossa kaikki hiukankin Neuvostoliittoa kohtaan negatiiviseksi arvioitu aineisto joutui voimakkaan paheksunnan kohteeksi ja "Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita" vahingoittavan materiaalin julkaisemisesta pyrittiin pidättäytymään.[4][5]

Juridinen peruste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itsesensuurilla oli myös juridinen perusteensa: vuonna 1948 rikoslakiin lisättiin kappale, jonka mukaan Suomen ja vieraan valtion, käytännössä lähinnä Neuvostoliiton, suhteita vahingoittavasta materiaalista voitiin tuomita enimmillään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Rikokseksi määriteltiin vieraan valtion julkinen ja tahallinen halventaminen "painotuotteella, kirjoituksella, kuvallisella esityksellä tahi muulla ilmaisuvälineellä". Virallinen syyttäjä sai nostaa syytteen kyseisessä lainkohdassa määritellystä rikoksesta vain tasavallan presidentin määräyksestä ja ensimmäisenä oikeusasteena tällaisten tapausten käsittelyssä oli hovioikeus. [6]

Koulujen oppikirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mm. Suomi-Neuvostoliitto-Seura ja oppikirjat hyväksyvä kouluhallitus ehkäisivät kielteisten asioiden kertomista Neuvostoliitosta mm. historiankirjoissa[26][27]. Tohtori Janne Holmenin mukaan oppikirjoissa myötäiltiin Neuvostoliittoa erityisen usein antamalla lukijoille seuraavia, muunneltuja käsityksiä:

"talvisota vain 'puhkesi'
maatalouden kollektivisointi Neuvostoliitossa oli tapahtunut täysin vapaaehtoisesti ja ilman konflikteja
Neuvostoliitossa toteutettiin mittavia luonnonsuojelutoimia
keskusjohtoinen suunnitelmatalous toimi kapitalismia paremmin
Neuvostoliiton valtiojärjestelmä toimi erinomaisesti eikä sosiaalisia ongelmia ollut juuri nimeksikään
Prahan kevät johtui 'vastavallankumouksen uhasta' ja Länsi-Saksan uhkaavasta politiikasta".
"Vasta 1990-luvulla todettiin kiertelemättä, että Neuvostoliitto murskasi Itä-Euroopan reformiliikkeet sotilaallisella voimallaan". [28]

Minua kiinnostaa se, missä tässä keskustelussa on Suomen turvallisuus. Venäjän systemaattisesti suorittamat ilmatilan loukkaukset eivät oikein tunnu "ystävän" toiminnalta. Venäjä harjoittaa 1700-1800 luvun imperialistista politiikkaa, jossa aseellisen voiman käyttö on yksi hyväksyttävä keino muiden joukossa saavuttaa poliittisia päämääriä. Tällaisen politiikan pohjalta provosoimattomat agressiot naapurin toimesta ovat täysin mahdollisia. Kenties Toni ehdottaa sellaisessa tapauksessa ehdotonta antautumista?

[toni t]

Varmasti niin sinä JHK kuin minäkin ajattelemme Suomen turvallisuutta. Meillä näyttää kuitenkin olevan erinlainen lähestymistapa tämän turvallisuuden saavuttamiseksi. Sinä luotat siihen että tarpeeksi suuri sotilaallinen voima luo peloitteen ettei Venäjä halua hyökätä tai jos hyökkää niin ei pärjää. Minä taas lähestyn asiaa siltä kantilta että Suomen pitää pyrkiä olemaan viimeiseen asti Venäjän ystävä niin ettei Venäjä halua valloittaa Suomea. Ystävällinen puskurivaltio Venäjän ja lännen (Naton) välillähän on myös Venäjälle vain pelkkä etu ja sitä asemaa Suomen ei kannattaisi tuhota.

Vaikka suuri isäntä naapurissa onkin kurjan luonteinen niin voittakaamme ystävyyden kautta rauhaisa elämä hänen naapurissaan. Iso isäntä saattaa välillä käydä kurkkimassa tontillamme mutta kestäkäämme tätä hänen luontoaan ja olkaamme häntä kohtaan ystävällisiä ja rauhanomaisia niin hänen vihansa ei nouse meitä kohtaan - jos Herra armossaan suo Suomelle vielä rauhanajat.

Sekin tulee muistaa että koska Raamatun profetioiden mukaan Venäjä tulee olemaan viimeisinä aikoina osa lopun ajan supervaltaa "Googia" niin länsi ja Nato ovat sitä vastaan häviäjiä jos ne ajautuvat sotaan keskenään. Tässäkään valossa Suomen ei ole viisasta liittoutua häviäjien kanssa vaan turvallisinta Suomelle on pyrkiä pysymään viimeiseen asti tämän lopun ajan supervallan ystävänä ja se tarkoittaa silloin sitä että meidän ei tule liittoutua sen arkkivihollisen kanssa vaan pyrkiä puolueettomuuteen.

[JHK]

Jos Suomi myy länsimaiset arvonsa ja ryhtyy toistamaan Paasikiven ja Kekkosen ajan selkärangatonta linjaa, antaa se samalla hyväksyntänsä moraalittomalle neo-imperialistiselle politiikalle. Jos Suomen ratkaisu on asettua venäläisten arvojen puolelle, se on Suomen ratkaisu, eikä siinä mitään, mutta minusta kansainvälisen oikeuden periaatteita ei sovi uhrata omaa etua tavoittelevan turvallisuuspolitiikan tähden. Todelliseen ystävyyteen ei kuulu suomettuminen.

En minä sano että Nato on se oikea ratkaisu, mutta se on realistinen vaihtoehto, mikäli emme tahdo kytkeytyä Venäjään.

Kolmas vaihtoehto olisi puolueettomuuslinja, ei sellainen Paasikivi/Kekkonen "puolueettomuus", vaan aito puolueettomuus, jossa Suomi varmistaisi kykynsä elää ja myös sotia itsenäisesti. Tällä hetkellä Suomella ei ole realistista puolustusta Venäjän suunnalta tulevaa aseellista uhkaa vastaan.

Oletko siis sillä kannalla että Suomen on taivuttava poliittiseen painostukseen Venäjän suunnalta, ja joutuessaan itäisen hyökkäyksen kohteeksi antauduttava, koska "sota on tuhon tie"? Suomi joutui talvisotaan koska ei suostuneet itänaapurin "turvallisuuspoliittisiin" vaatimuksiin, jotka olisivat todennäköisesti johtaneet maamme miehittämiseen - ei Suomen asevoimien olemassaolo estänyt konfliktin puhkeamista, SNL ei yksinkertaisesti pelännyt niitä.

Minä koetan katsoa tätä aihetta puhtaasti akateemisesti, koska pasifistina ja kristittynä minulla ei ole oikeastaan osuutta koko asiaan.