JHK kirjoitti:Jos Suomi myy länsimaiset arvonsa ja ryhtyy toistamaan Paasikiven ja Kekkosen ajan selkärangatonta linjaa, antaa se samalla hyväksyntänsä moraalittomalle neo-imperialistiselle politiikalle. Jos Suomen ratkaisu on asettua venäläisten arvojen puolelle, se on Suomen ratkaisu, eikä siinä mitään, mutta minusta kansainvälisen oikeuden periaatteita ei sovi uhrata omaa etua tavoittelevan turvallisuuspolitiikan tähden. Todelliseen ystävyyteen ei kuulu suomettuminen.
En minä sano että Nato on se oikea ratkaisu, mutta se on realistinen vaihtoehto, mikäli emme tahdo kytkeytyä Venäjään.
Kolmas vaihtoehto olisi puolueettomuuslinja, ei sellainen Paasikivi/Kekkonen "puolueettomuus", vaan aito puolueettomuus, jossa Suomi varmistaisi kykynsä elää ja myös sotia itsenäisesti. Tällä hetkellä meillä ei ole realistista puolustusta Venäjän suunnalta tulevaa aseellista uhkaa vastaan.
Oletko siis sillä kannalla että Suomen on taivuttava poliittiseen painostukseen Venäjän suunnalta, ja joutuessaan hyäkkäyksen kohteeksi Venäjän suunnalta antauduttava koska "sota on tuhon tie"? Suomi joutui talvisotaan koska ei suostuneet Venäjän "turvallisuuspoliittisiin" vaatimuksiin, jotka olisivat todennäköisesti johtaneet maamme miehittämiseen - ei asevoimiemme olemassaolo estänyt konfliktin puhkeamista, Venäjä ei pelännyt sitä.
En ole sanonut että Suomen tulisi asettua venäläisten arvojen puolelle vaan että Suomen ei tule uhata venäjää millään tavalla ja tämä tarkoittaa ulkopoliittista liittoutumattomuutta Venäjän arkkivihollisen (Naton) kanssa. Ystävällisyys ja puolueettomuus ei tarkoita sitä että Suomessa tulisi vaalia venäläisiä arvoja. Tähän päivään asti - viimeisestä sodasta me olemme saaneet elää rauhassa kun emme ole olleet uhkakuva Venäjälle. Suomi onkin noudattanut Paasikiven linjaa ansiokkaasti. Nyt on kuitenkin Stubbin ja Haglundin käytöksestä havaittavissa Paasikiven linjasta luopumista ja sen seurauksena ystävyyssuhteet rakoilevat Venäjään.
Venäjällä ei ole liikaa ystäviä ja uskon että sillä ei olisi intressejä tuhota ystävää joka vielä toimisi puskurivaltiona sen ja Naton välillä. Jotenka ystävyyssuhteet ovat mielestäni ehdotttomasti paras tie rauhaan venäjän kanssa. Sitä ei tule lukea alistumiseksi Venäjän valtaan tai sen arvojen pohjalle sillä ulkopoliittinen ystävyys naapurivaltion kanssa ei tarkoita sitä. Ystävyys tarkoittaa sitä ettemme uhkaa Venäjää ja liittoudu niiden kanssa joita Venäjä pitää uhkakuvina itselleensä.
Jos Venäjä todella hyökkäisi Suomeen niin henkilökohtainen mielipiteeni on se että tulisi antautua heti - näin ei tietenkään todellisuudessa kävisi mutta se olisi minun mielipiteeni. Jos vaihtoehtoina on elämä Venäjän vallan alla tai yhdenkin kurjan kuolema jonka puolesta Jumalan Poika kuoli ristillä niin valitsen elämän Venäjän vallan alla sillä muutoin lukisin halvaksi Jumalan Pojan veren.