toni t kirjoitti:Aamu-usva
Minusta Jumalan olemassaoloa ja uskoa Jeesukseen ei pysty objektiivisesti todeksi todistamaan. Kysymys on ja tulee aina olemaan ihmisen omasta subjektiivisesta uskon kokemuksesta, joka joskus enemmän ja joskus vähemmän näkyy ulospäin. Ei ateisti voi esimerkiksi Raamattua pitää todistuksena Jumalasta, koska onhan maailmassa paljon myös muita kirjoja, joiden alkuperän sanotaan olevan jumalallinen ja jotka ovat aikojen saatossa säilyneet ja joiden päähenkilöt ovat todellisia historiallisia henkilöitä (kuten Muhammed).
Raamatun kristinusko perustuu todellisuudessa havaittavaan totuuteen riippumatta ihmisen henkilökohtaisesta näkemyksestä tai asenteesta. Meitä ei ole kutsuttu tarttumaan subjektiiviseen tuntemukseen tai näkemykseen vaan objektiiviseen totuuteen joka on sama ja muuttumaton kaikille riippumatta ihmisten subjektiivisista näkemyksistä. On vain yksi totuus ja se on objektiivinen kaikille vaikka niin monet vastustavatkin tätä totuutta omista subjektiivisista lähtökohdista käsin.
Kristinusko tarkoittaa objektiivista tietämistä. Kristitty tietää että Jumala elää ja että Hän todella tuli maailmaan Jeesuksessa - vaikka koko maailma torjuisi ja kiistäisi sen. Kristitty on ottanut Raamatun kristinuskon objektiivisen totuuden uskossa henkilökohtaisesti vastaan. Eli Raamatun kristinusko on varmuutta siitä että objektiiviset Raamatun tosiasiat ovat luotettavia ja että voin uskossa subjektiivisesti tarttua niihin ja pelastua.
Minusta ei tule edes lähteä sille linjalle, että yrittäisi uskoa perustella jotenkin muka tieteellisesti, koska uskon perusteet eivät ole tieteellisiä. Usko liittyy ihmisen henkeen, mutta mikään tiede ei ole vielä koskaan päässyt kosketuksiin sen enempää ihmisen hengen kuin Jumalan Hengenkään kanssa. Voimme antaa ihmisille oman subjektiivisen todistuksemme ja kertoa uskostamme siihen, että tämä sama kokemus on kaikille mahdollinen. Jos Jumalan Pyhä Henki antaa sitten jollekin toisellekin mielenmuutoksen, niin hänkin pääsee oman subjektiivisen kokemuksensa todistajaksi. Meille uskoville luonto on tietenkin selvä kertomus Jumalasta, joka on kaiken luonut, mutta jollekin toisille se voi olla kertomus evoluutiosta. Vasta uskoon tullessa nämä asiat menevät kohdilleen.
Jumalaa ei voi tieteellisesti todistaa mutta voimme käyttää tiedettä vahvistamaan Raamatun ilmoittamia objektiivisia tosiasioita. Koska Jumala on luonut maailman ja Hänen sanansa on totuus niin tällöin maailma toimii Jumalan sanan ilmoittamien objektiivisten totuuksien kautta. On vain yksi todellinen totuus historiastamme ja tämä objektiivinen tosiasia ilmoitetaan meille Raamatussa.
Koska maailma on Jumalan luoma Hänen sanan mukaan niin siksi me voimme käyttää Hänen sanaansa perusteena selityksillemme/tulkinnoillemme kun katselemme todellisuudessa olevaa objektiivista todistusaineistoa. Näin vahvistamme sen että Raamattu ilmoittaa objektiivisen totuuden. Monet sekulaarit sanovat ettei Raamatun ilmoitus vastaa sitä mitä näemme. Tässä he ovat kuitenkin täysin väärässä sillä todellisuus vastaa nimenomaan sitä mitä odottaisimmekin näkevämme Raamatun ilmoituksen perusteella.
Raamatun kautta kykenemme selittämään (universumin) ja sen miksi on kuolemaa ja kärsimystä. Raamatun kautta voimme selittää fossiilien alkuperän, biologian, kosmogsen, maailman sekä ihmisen alkuperän ja voimme käyttää tiedettä vahvistamaan tämän Raamatun objektiivisen sanoman. Ihmisten tulisi käyttää Raamattua (Jumalan sanaa) perustana ajattelulle ja tiedettä osoittamaan että Raamatulle perustuva ajattelu sopii tieteen yhteyteen. Jos Raamattu ei olisi Jumalan sanaa silloin se ei sopisi tieteelliseen todistusaineistoon mutta nyt se sopii.
Nykykulttuuri pitää Raamatun kuvaamaa historiaa virheellisenä koska koulutusjärjestelmässämme opetetaan (aivopestään) jo lapsesta asti ihmiset uskomaan evoluutioon niin sanottuna tieteellisenä tosiasiana (vastoin objektiivistä todistusaineistoa) - ja tätä kautta Raamatun kuvaama historia nähdään mahdottomana. Kun ihmiset eivät voi luottaa Raamatun kuvaamaan historiaan niin miten he voisivat luottaa sen teologiaan joka nousee sen historiasta? Tällä on todella pitkälle meneviä seuraamuksia.
Kun ihmisillä on ennakkoasenne joka pitää Raamatun sanaa (ilmoitusta objektiivisista tosiasioista) hullutuksena (satukertomuksina) niin se johtaa automaattisesti siihen etteivät ihmiset kuuntele enään kristinuskon väitteitä. Tämä johtaa siihen ettei kristinuskon sanomaa luomisesta, synnistä sekä lunastuksesta saa enään julistaa niin kuin vielä muutamia vuosikymmeniä sitten kun yhteiskuntamme ajattelutapa oli vielä hyvinkin kristillinen. Esimerkiksi nykyään on melko mahdotonta päästä enään kouluihin julistamaan kristinuskon perusteita.
Toisin sanoen ihmiset ovat "
tukkineet korvansa" kuulemasta Jumalan sanaa koska he ajattelevat "
tieteen" osoittaneen sen vääräksi. Jotenka Suomalaisten kristittyjen todellinen ongelma on siinä miten saada ihmiset jotka ovat tukkineet korvansa -kuuntelemaan Jumalan sanaa. Koska nykykulttuuri vastustaa valheellisen tiedon (tieteen) nimissä Raamatun ilmoittamia objektiivisia tosiasioita niin tällöin on todella hyväksi jos me kristityt voimme osoittaa tällä tiedettä kuuntelevalle kulttuurille että todellinen (kokeellinen) tiede tukee juuri sitä mitä odottaisimmekin Raamatun ilmoituksen perusteella.
Kun voimme osoittaa kulttuurille joka halveksii Raamatun sanomaa tieteen väitteiden johdosta että todellisuudessa olevat objektiiviset tosiasiat vastaavat juurikin sitä mitä odottaisimmekin Raamatun kuvauksen johdosta niin tämä on kuin maaperän kyntämistä eli sen muokkaamista otolliseksi ristinsanomalle. Kun osoitamme tiedettä kuuntelevalle kulttuurille että todellisuudessa olevat objektiiviset totuudet vastaavat Raamatun sanomaa niin se on sama kuin korvatulppien repäisy pois ihmisten korvista - tällöin he voivat taas kuulla Jumalan sanaa ilman ennakkoasenteita joka estää heitä jo kättelyssä kuuntelemasta.
Uskovan ei ole hyvä halveksia toisten ihmisten erilaista uskoa vedoten sen järjettömyyteen. Uskossa Jeesukseen ei ole katsokaas paljon mitään järkeä, jos sitä ajattelee ihan vain järjellä. Siitä tulee järkevää vasta oman kokemuksen ja Pyhän Hengen todistuksen kautta. Usko on aina ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy (Hepr.11:1).
Kristittyjen ei tule halveksia toisia ihmisiä mutta meidän tulee kertoa totuus ja totuuden kertomiseen sisältyy myös valheiden paljastaminen lähimmäisten uskomuksissa. Jos todella rakastamme lähimmäisiämme niin kerromme heille totuuden heidän valheellisista uskomuksista jotka ovat johtamassa heitä eksyksiin ja tuhoon. Eksytyksien paljastaminen lähimmäisten elämässä ei ole lähimmäisten halveksimista vaan rakastamista.
Kun apostoli Paavali saarnasi aikansa epäjumalia palvovia kreikkalaisia filosofeja hän puhutteli tällöin evolutionistisia polyteistejä (monijumalaisuus) ja panteistejä. Epikurolaiset uskoivat kaiken maailmankaikkeudessa saaneen alkunsa sokeasta partikkeleiden vuorovaikutuksesta. Stoalaiset taas olivat panteistejä ja uskoivat että "järki" kohtalon muodossa määräsi kaiken tapahtuvan.
Paavali haastoi aluksi nämä kaksi maailmankuvaa ja koetti muuttaa niitä ennen kuin hän mainitsi Jeesuksesta. Toisin sanoen Paavali muokkasi/kynsi evoluution kyllästämää maaperää repimällä evoluutio rikkaruohot maasta luomisevankelioinnin kautta. Hän osoitti luomisen kautta evoluutioon perustuvat uskomukset virheellisiksi ja sitten hän kylvi tähän muokattuun maaperään siemenen Kristuksen ristinsanomasta.
Paavali haastoi pakanoiden maailmankuvan ja lähtien luomisen perusteista osoitti sen miten Jumala on luonut maailman. Paavalin lähestymistapa oli tehokas sillä se haastoi pakanoiden maailmankuvan Jumalan sanan totuuden kautta ja asetti evankeliumille luomisen perustan ennen saarnaa rististä. Ihmiset alkavat tulkita asioita toisin vasta kun heidän maailmankuvansa perusteet kyseenalaistetaan ja osoitetaan että todellisuus voidaan tulkita myös toisin.
Paavali siis tulkitsi todellisuuden luonteen Jumalan sanan ilmoituksen kautta ja sitä kautta haastoi/osoitti pakanoiden kuvan todellisuuden luonteesta vääräksi - ja vasta sitten Paavali kertoi rististä. Toiset ivasivat Paavalia mutta toiset taas halusivat kuulla tästä vielä lisää. Paavalin lähestymistapa avasi kuulon toisille pakanoille. Luomisevankeliointi on avain poistamaan korvatulppia ihmisten korvista ja aukaisee korvia sanan kuuloon! Siemen (Jumalan sana) synnyttää uskon ja luomisevankeliointi kyntää siemenelle (sanalle) otollisen maaperän mihin siemen (sana) voidaan kylvää niin että se tuottaa satoa.
Raamattun sanoma Jeesuksesta perustuu objektiiviseen totuuteen ja se on maailman järkevin asia. Se että monet ihmiset vastustavat Jeesusta joka on todellinen valkeus koska he eivät halua tulla valkeuteen heidän pahojen tekojensa tähden saa monet ihmiset keksimään valheita ja epäilyksiä Jeesusta kohtaan. Ihmiset vastustavat Jeesusta heidän pahuudestaan käsin eivätkä järjestään käsin sillä kun ihmiset vastustavat Jeesusta niin he toimivat silloin järjettömästi koska vastustavat maailman järkevintä asiaa. Usko Jeesukseen ei ole koskaan järjetöntä mutta ilman Pyhää Henkeä ihmiset vaeltavat niin sanotusti järjettöminä. Pyhän Hengen kautta Jumala antaa ihmisille voiman kohdata heidän oma järjettömyys ja hylätä se ja se saa heidät ottamaan objektiivisen totuuden Jeesuksesta uskossa vastaan.
Lyhyesti sanottuna sen jälkeen kun Jeesus tuli keskellemme maailmaan on Jumalan olemassaolon kieltäminen ollut silkkaa tietämättömyyttä tai pahaa tahtoa.
