Käsikirjoituksista muutamia huomioita, jotka paljastavat Whiten eksymyksen koskien tätä aihetta. Sitten lopuksi tuon esille asioita Westcottista ja Hortista.
http://brandplucked.webs.com/jameswhiteppopevv.htmNestle-Alandin 27 sivulla 45 sanotaan, että se on tehty vatikaanin ja United Bible Societies kanssa yhdessä sopien. Tämä teos on pohjana uusille käännöksille, joiden käännöstyö ja tarkistukset tehdään yhdessä vatikaanin ja United Bible Societiesin valvonnan alaisuudessa. He myös sanovat, että Nestle Aland ei ole lopullinen teksti, vaan kannustin Uuden Testamentin tekstin määrittämiseen ja varmentamiseen.
James Whiten käsikirjoituksen perusta lepää teksteissä, joita ei ole vielä lopullisesti varmennettu (ei ole erehtymätön) ja jota vatikaani on peukaloimassa omien harhaoppiensa tueksi. Vatikaani (paavin kirkko) on alusta asti peukaloinut Raamatun käsikirjoituksia, joita se itse suosii. Tämän tähden vatikaanin "käsikirjoitukset" sisältävät niin paljon muutoksia, eli toisin sanoen Raamatun sanan vääristämistä. James White on tässä suhteessa vatikaanin asiamies, vaikka hän on muuten vastustaa RKK:ta ja sen oppeja. White edistää katolisuuden leviämistä vääristyneen käsikirjoitus tulkintansa kautta, koska yhä useammat uudet raamatunkäännökset tehdään katolisen valvonnan alaisuudessa, kuten edellä on käynyt ilmi.
James on tuonut esille kuinka epäluotettava KJV on. Hänen argumenttinaan on mm. se että KJV:ssa on 84 erilaista merkitystä hepreankielen sanalle davar (dabar). White ei kuitenkaan halua kertoa sitä, että hänen suosimissaan käännöksissään kuten NASB:ssa davar on käännetty 93 erilaisella merkityksellä sekä NIV:ssa davar on käännetty yli 200 erilaisella merkityksellä. White ei ole älyllisesti rehellinen, vaan epärehellinen.
James White on tuonut esille, että hepreankielen sana shuv (shub) on käännetty KJV:ssa 60 erilaisella merkityksellä. White ei tuonut esille, että hänen suosima NASB kääntää saman sanan vähintään 104 erilaisella tavalla ja NIV yli 200 erilaisella tavalla.
Lisää Whitea:
http://brandplucked.webs.com/acts1011isa1910fish.htmJames Whiten mukaan NKJV, NASB ja NIV ovat luotettavia käännöksiä. Kuten edellä tuli esille, niin NASB ja NIV kääntävät sanojen merkityksiä huomattavasti erilaisimmilla merkityksillä kuin KJV. Onko White tuonut esille myös sen, että NJKV, NASB ja NIV eroavat toisistaan sadoissa jakeissa joko merkityksissä tai teksteissä?
Sivulla 1231 NKJV julkaisijat sanovat: Bysantin teksti oli laajasti säilynyt vanhan Bysantin valtakunnan alueella (Turkki, Bulgaria, Kreikka, Albania ja Jugoslavia). NKJV:n julkaisijoiden mukaan yli 85 prosenttia nykyisin olemassa olevista käsikirjoituksista kuuluvat bysanttilaiseen tekstiperheeseen.
Kurt Aland eräs Nestle-Alandin päätoimittajista, josta useimmat modernit raamatunkäännökset on käännetty sanoo kreikkalaisista käsikirjoituksista näin: suurin määrä käsikirjoituksista on bysanttilaisia käsikirjoituksia ja näiden tekstien edustajat ovat erittäin yhteneväisiä, jotka suuressa määrin ovat yhtäpitäviä toistensa kanssa. Aland sanoo myös, että varhaisimmat käsikirjoitukset ovat vähälukuisimpia sekä vastakohtia toisilleen, sillä ne vastaavat toisiaan noin 60-70 prosenttisesti. (Aland,The Text of the NT, p. 323).”
Dr. H. A. Struz on keräännyt listan papyruksien lukutavoista (ajoitettu vuosille 100-300 jKr.), jotka ovat ristiriidassa Westcott ja Hortin tekstin kanssa. Ensimmäisessä listassa oli 150 erilaista traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka Westcott ja Hort hylkäsivät, koska niitä ei löytynyt sinaiticuksesta, vaticanuksesta eikä codex-bezaesta. Toinen lista sisälsi 170 traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka varhaiset papyrukset vahvistivat, mutta Westcott ja Hort hylkäsivät ne, koska niitä ei löytynyt sinaiticuksesta ja vaticanuksesta, mutta ne löytyivät codex-bezaesta. Kolmas lista sisälsi 80 traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka varhaiset papyrukset vahvistivat, mutta Westcott ja Hort hylkäsivät ne, koska sinaiticus, vaticanus eikä codex-bezae sisältänyt niitä. (The Byzantine Text-Type & New Testament Textual Criticism, H. A. Sturz, H. A. Thomas Nelson, NY 1984).
James Whitea:
http://brandplucked.webs.com/westcotthortjameswhite.htmJames White sanoo Westcott ja Hortin tunnistaneen oikein tarpeen tutkia käsikirjoitusten yhteyttä toisiinsa, sillä ei ole tarpeen laskea käsikirjoituksia, vaan sen sijaan meidän täytyy harkita käsikirjoituksia (jotkut käsikirjoitukset ovat toisia tärkeämpiä todistaen alkuperäisistä teksteistä) ja voimme sanoa, että nykyiset tekstit perustuvat heidän työhönsä. White jatkaa sanoen, että kuitenkin nykyinen tekstikritiikki on mennyt paljon eteenpäin Westcottista ja Hortista ja monia tapauksia on korjattu epätasapainosta heidän johtopäätöksistään.
Westcott ja Hort syrjäyttivät Bysantin tekstit, joita on lukumääräisesti enemmän olemassa sekä niiden tekstit vastaavat toisiaan 85-90 prosenttisesti. Sen sijaan he valitsivat Aleksandrian tekstit, joita on olemassa paljon vähemmän kuin Bysantin tekstejä ja Aleksandrian tekstit eivät vastaa toisiaan yhtä tarkasti kuin Bysantin tekstit, sillä Aleksandrian tekstit vastaavat toisiaan 60-70 prosenttisesti.
Westcottin ja Hortin kriittinen kreikan teksti on todellisuudessa lähes sama kuin nykyiset Nestle-Alandin kriittiset kreikan tekstit, joita on muunneltu Westcottin ja Hortin tekstistä vain vähän. Siinä on samat 45-50 pois jätettyä UT:n jaetta, jotka on joko jätetty pois tai asetettu kyseenalaiseksi sekä se sisältää myös noin 2000 lisättyä sanaa, jotka ovat joko kokonaan pois jätetty, muutettu tai lisätty kuten Westcottin ja Hortin teksteissä.
James White ei ole siis ihan samaa mieltä kuin nykyajan tekstikriitikot kuten Metzger, Colwell, Epp ja Nestle, sillä heidän mukaansa Westcott ja Hort ovat tärkeitä miehiä nykyisessä tekstihistorian kritiikissä ja nämä nykyiset Uuden Testamentin eklektikot jatkavat suureksi osaksi päätöksiä, joita Westcott ja Hort tekivät.
Westcott ja Hortin tekemät muutokset perustuvat nykyisiin vatikaanin versioihin kuten ESV, NIV, NASB sekä moderneihin katolisiin versioihin. Ne kaikki perustivat United Bible Societesin ja Nestle-Alandin kriittisen kreikan tekstiin, jolla on formaalinen sopimus vatikaanin kanssa luoda eri tunnusten välinen Uuden Testamentin teksti. Itse asiassa on kyse ekumeenisista käännöksistä joiden avulla vatikaani pyrkii muuttamaan protestanttien oppikäsityksiä, että he hyväksyisivät katolisen kirkon oppikäsityksiä. James White omia järjenpäätelmiään seuraten on päätynyt vatikaanin ansaan sekä katolisten raamattujen asiamieheksi. White ei itse tätä ymmärrä, koska hän pitää sokeasti kiinni siitä uskomuksesta, että varhaisimmat Aleksandrian käsikirjoitukset ovat luotettavammat kuin myöhemmät Bysantin tekstit.
Alunperin niin Aleksandrian kuin Bysantin tekstiperheen tekstit ovat koottu olemassa UT:n tekstien palasista, joita on löytynyt vähän yli 5000 kappaletta. Aleksandrian tekstit tehtiin olemassa olevista UT:n tekstikopioista ensimmäiseksi UT:n käsikirjoituksiksi (kokonainen UT). Aleksandrian tekstiperheen tekstit vastaavat toisiaan vain 60-70 prosenttisesti sekä niistä puuttuu jakeita, sanoja ja lauseita sekä lisäksi niihin on tehty muutoksia lisäämällä niihin tuhansia ylimääräisiä sanoja.
Bysantin tekstit on koottu olemassa olevista alkuperäisistä UT:n teksteistä myöhemmin kuin Aleksandrian tekstit, mutta Bysantin tekstit pitävät yhtä toisensa kanssa noin 85-90 prosenttisesti. Tämä tarkoittaa, että niissä on vain vähän eroavaisuuksia ja ne vastaavat tarkasti alkuperäisten kopioiden sanomaa. Kuten on tullut aiemmin esille, niin Aleksandrian tekstiperheen tekstejä on muokattu sekä muuteltu ja tässä muutostyössä on ollut mukana tunnetuin ja eniten Raamatun sanaa vääristellyt yhteisö, eli Rooman katolinen kirkko. On selvää, että vatikaanin alaisuudessa Aleksandrian tekstit ja niistä käännetyt raamatunkäännökset ovat tehneet käännöksistä suosiollisia katolisille harhaopeille. Sen sijaan Bysantin tekstiä ei katolisuus ole onnistunut turmelemaan, sillä katolisuus on keskittynyt lähinnä syyttämään sitä huonommaksi tekstiksi kuin Aleksandrian tekstit.
Tuon seuraavan esimerkin kautta esille miksi Aleksandrian teksti on epäluotettava teksti, vaikka se on ilmestynyt ennen Bysantin tekstiä. Mies nimeltään Usko Uskovainen kirjoittaa elämäntarinansa kymmenosaiseen kirjasarjaan, joka löytyy varsin huonokuntoisena viisisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vatikaani löytää Usko Uskovaisen elämänkerta kirjasarjan ensimmäisenä viisisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vatikaani muuttaa tekstien sisältöä ja jättää asioita pois sekä lisää siihen katolisia oppeja, joita Usko Uskovainen ei opettanut. Kuusisataa vuotta myöhemmin, eli sata vuotta vatikaanin jälkeen uskovat nimeltään Jumalan seurakunta löytävät Usko Uskovaisen elämänkerta kirjassarjan kopioiden sen tarkasti muuttamatta sen sisältöä.
Tuhat vuotta Usko Uskovaisen kuoleman jälkeen monet ovat sitä mieltä, että vatikaanilla on aito sanoma ja ilmoitus koskien Usko Uskovaisen ajatuksia ja opetuksia. He sanovat, koska vatikaanin teos on varhaisempi kuin Jumalan seurakunnan teos, niin siksi vatikaanin teos on alkuperäinen ja aito. Vatikaanin petos uppoaa ihmisten sydämiin aina siihen asti, kunnes ihmiset ymmärtävät, että niin vatikaanilla kuin Jumalan seurakunnalla on kopiot alkuperäisestä Usko Uskovaisen kirjasarjasta ja vatikaani kopioi sen ensimmäiseksi, mutta muutti sen sanoman sekä vääristeli mitä Uskon kirjoissa sanotaan ja opetetaan. Sen sijaan Jumalan seurakunta kopioi Usko Uskovaisen kirjasarjan tarkasti vastaamaan sen tekstiä.
Samalla tavalla kuin esimerkkini osoitti, niin Aleksandrian tekstiperheet ovat kyllä ensimmäiseksi kootut, mutta niissä on pahasti vääristelty UT:n alkuperäisiä tekstejä. Sen sijaan Bysantin teksti on kopioinut tarkasti sen mitä alkuperäisiin teksteihin on kirjoitettu.
1896 julkaistiin kokoelma Hortin kirjeitä, jotka hänen poikansa (Arthur Fenton Hort) julkaisi kahdessa osassa. Kirjan nimi oli: "Life and Letters of Fenton John Anthony Hort".
Ensimmäinen osa sivu 76: Puhdas roomalainen käsitys on minua lähempänä ja se todennäköisemmin johtaa evankeliseen totuuteen.
Sivu 221: Viime viikkoina minulla ei ole ollut ajatusta tekstien tärkeydestä, koska olen lukenut niin vähän kreikan UT:ta ja ollut tekemisissä halpamaisen Textus Receptuksen kanssa. Westcott suositteli minulle Bagsterin kritiikkiä, jossa on Szholzin teksti, joka on sopivan pienikokoinen ja siinä on rinnakkain kreikankieli ja englanninkieli sekä laaja marginaali muistiinpanoja varten. Tämä miellyttää minua paljon, niin paljon pieniä muutoksia hyvässä auktoroidussa käsikirjoituksessa, asiat tehty selkeäksi ei vulgaarilla tavalla, vaan antaen syvemmän ja täydemmän merkityksen. Kaiken kaikkiaan Sholz on aika arvaamaton säästäen esittelyssä hyvää lukemista ja Tischendorfin koen hyväksi hankinnaksi, ennen kaikkea, koska hänellä on lukuisia lukutapoja sivun alalaidassa ja hänen tekstinsä on korvaamaton. Ajattele, että alhainen Textus Receptus nojaa kokonaan myöhempiin käsikirjoituksiin, se on siunaus, että on olemassa varhaisempia käsikirjoituksia.
Sivu 400: Jopa positiiviset evankelisten opit näyttävät minusta vääristetyiltä kuin epätosilta. Pelkään että vielä meidän välillämme on vakavia eroavaisuuksia auktoriteetti aiheessa, ja erityisesti Raamatun auktoriteetissa.
Sivu 416: Kirja joka on eniten vetänyt minua puoleensa on Darwinin kirja. Mitä tahansa siitä ajatellaan, niin se on kirja, josta voi olla ylpeä ollessaan sen kanssa aikalaisena. Minun täytyy tutkia sen argumentteja tarkemmin, mutta tuntemukseni on vahva siitä, että teoria on vastaansanomaton.
Sivu 445: Haluaisin, että meidän tekstimme päätyisi maailmaan ennen kuin joudumme tekemisiin asioiden kanssa, jotka todennäköisesti leimaavat meitä epäilyksillä. Tarkoitan, tekstiä, jonka julkaisevat miehet, jota varmasti pidetään vaarallisena harhaoppina ja sillä on suuria vaikeuksia saavuttaa niitä joita muutoin olisimme halunneet saavuttaa, eikä sitä ole helppoa jäljestäpäin saada pois mielestä.
Osa 2 sivu 50: Olen ollut vakuuttunut monia vuosia, että Marian palvonnassa ja Jeesuksen palvonnassa on paljon yhteistä, niiden syissä ja seurauksissa.
Sivu 430: Mikään ei voi olla epäraamatullisempaa kuin nykyään sen rajoittaminen, että Jeesus kantoi syntimme ja kärsi kuolemassaan, mutta tämä on vain yksi näkökulma, joka on lähes universaalinen harhaoppi.
Sivu 120: Tosia on, etten näe kuinka Jumalan oikeudenmukaisuus voidaan tyydyttää ilman jokaisen ihmisen kärsimystä omassa persoonassaan, täysi rangaistus hänen synneistään. Tiedän, että niin voi olla, sillä jos ei niin voisi olla joidenkin tapauksessa, niin Raamattu olisi valhe, mutta jos se on mahdollista joillekin, miksi ei myös kaikille?
1903 Westcottin poika Arthur Westcott julkaisi isänsä kirjeet kaksiosaisena kirjana, jonka nimi oli: "Life and Letters of Brooke Foss Westcott."
Sivulla 228-229 Westcott kirjoittaa Textus Receptuksesta: Tunnen voimakasta häpeää väärennetyistä Pyhien Kirjoituksien kopioista ja olen erittäin innokas korvaamaan ne.
Osa 2 sivu 49 Westcott kirjoittaa taivaasta: Se pelastaa meidät virheeltä, joka yhdistää Kristuksen kirkkauden läsnäolon inhimilliseen paikkaan: Taivas on tila, ei paikka.
Sivu 394: Jos Tennysonin ajatus taivaasta olisi totta, niin taivas olisi sielujen palvelus sieluille, voimme järkevästi toivoa, kärsivällisesti, päättäväisesti, uskollisesti, yhdessä ponnistellen, löytääksemme taivaan täältä meistä, kunnia maalliselle elämällemme.
Sivu 81: En voi olla ajattelematta langenneen Rooman kirkon mahtavuutta, sen antaumusta jopa virheiden keskellä, sen vilpittömyyttä ja kiintymistä, joita me jaloimmin käsityksin, puhtain päämäärin pyrimme jäljittelemään.
Hort hyljeksi Textus Receptusta nimitellen sitä alhaiseksi tekstiksi, koska hän oli mieltynyt Aleksandrian vääristettyihin teksteihin. Hort oli myös jollakin tavalla omaksunut katolisia oppeja, mutta myös hylkäsi Raamatun ydintotuuden, eli Jeesuksen ristinkuoleman, sillä hänen mukaansa voi olla mahdollista, että jokainen ihminen sovittaisi omat syntinsä. Hort uskoi myös evoluutioteoriaan, joka on saatanallinen valhe. Westcott piti taivasta tilana maan päällä ihmisten sydämissä sekä avoimesti ylisti Rooman kirkkoa ja halveksui Textus Receptuksen tekstiä.
Mitäköhän kalvinistinen James White ajattelisi tästä, että hänen ylistämänsä teksti on rakennettu valheen pettämien mielten ja ajatusten kautta? On surullista, että White on eksynyt tukemaan käsikirjoituksia, joita ovat tehneet ja vääristelleet ihmiset, jotka rakastavat valhetta ja siksi he ovatkin vääristelleet Aleksandrian tekstiperheen tekstejä.
Nestle-Alandin Novum Testamentum Graecen 27:ssa painoksessa on sama kreikan teksti kuin United Bible Societiesin neljännessä painoksessa. Edellä olevista teksteistä on käännetty nykyiset käännökset kuten ESV, NIV, NASB, Holman Standard ja uudet katoliset versiot kuten St. Joseph New American Bible 1970 ja New Jerusalem Bible 1985.
Nestle-Alandin 27:ssa painoksessa sivulla 45 lukee näin: Näiden kahden painoksen teksti on otettu käyttöön kansainvälisesti Bible Societiesin kautta ja vatikaanilla on United Bible Societiesilla kanssa yhteinen sopimus, jonka perusteena ovat uudet käännökset sekä tarkistukset tehdään heidän (vatikaani ja United Bible Societies) kanssa. Tämä tarkoittaa merkittävää askelta koskien tunnusten välistä yhteyttä. Luonnollisesti tulee ymmärtää, että tämä teksti on työn alla oleva teksti: Sitä ei voi pitää lopullisena, vaan kannustimena lisä ponnistelujen kautta määrittämään ja vahvistamaan Uuden Testamentin tekstin.
Edellä oleva Nestle-Alandin 27 painoksen tunnustus tarkoittaa sitä, että se se ei ole erehtymätöntä Jumalan sanaa, vaan vatikaanin teos, jota pikku hiljaa korjaillaan ja muutellaan. On sanomatta selvää, että korjaamisen ja muutoksen tarkoitus on koko ajan enemmän saada Nestle-Aland ja siitä käännettävät raamatunkäännökset muistuttamaan Rooman katolisen kirkon opetuksia, ei Jumalan sanaa. On myös selvää, että tällaisen suunnitelman takana on saada aikaan ekumeenisia käännöksiä, että niiden kautta Rooman kirkko saa syvemmän yhteyden ekumeenisiin kristittyihin, joita kirkko eksyttää syntyneen yhteyden sekä oman oppinsa kautta.