Olen laatinut vastineen Petrin aiempaan viestiin.
Kehotan kaikkia tätä keskustelua lukevia kiinnittämään huomiota siihen, miten lähteitä on käytetty, ja mitä niiden pohjalta on sanottu.Paavola tekee tyylilleen uskollista ”tutkimusta” etsimällä netistä Whitea parjaavia kirjoituksia. Petri on myös uskollinen valitulle linjalleen syyttää vatikaania joka välissä. Luodaan ensin katsaus nettilähteeseen, jota Petri on käyttänyt. Tekstin kirjoittajaksi ilmoittautuu Will Kinney. Kinneyn on aika selvästi KJV-only leirin kannattaja, Whiten arkkivihollisia. Tässä Will Kinneyn uskonkappaleita:
You either believe that the King James Bible is the inspired and inerrant words of God, or you become your own final authority and make up your own peculiar "bible version" as you go along and your version will differ from everybody else's. You won't even believe that "yours" is the 100% true and inerrant words of God Almighty. http://brandplucked.webs.com/1john57.htm
All of grace, believing the Book - the infallible King James Holy Bible. http://brandplucked.webs.com/timconwayantikjb.htm
This is the big problem I see with the Textus Receptus guys like you. You have put the cart before the horse. You ignore and dismiss the Providence of God in giving us this specific text in English - the end times universal language - (it certainly is not Greek) and you end up making yourselves the people to whom the average Christian must come to in order to find out what God "really" said. http://brandplucked.webs.com/tyntrorkjb.htmSen perusteella mitä selailin, Kinney uskoo että Jumala inspiroi KJV-raamatun kun käännös luotiin. KJV raamattu on lopullinen auktoriteetti sen suhteen mitä Jumalan sana sanoo – käsikirjoitukset, joiden pohjalta se luotiin, ovat tämän näkemyksen mukaan vähempiarvoisia kuin lopullinen käännöstuote. Radikaalit KJV-only liikkeessä ovat jopa niin johdonmukaisia, että kääntävät KJV-raamattua muille kielille Jumalan sanana.Tälle porukalle käsikirjoitukset eivät ole minkäänlainen auktoriteetti, sillä heillä on käsissään erehtymätön teksti, joka kertoo, mitä muinaisten raamatun käsikirjoitusten
pitäisi sanoa. Tämä tausta on syytä pitää mielessä kun lukee Kinneyn argumentaatiota.
Voisin tehdä kuten Petri tekee, ja hylätä lähteen sen harhaoppisten lähtökohtien vuoksi, mutta aion ottaa sen haudanvakavasti. Huomautan kuitenkin että Petri on kovin epäjohdonmukainen: hän kritisoi Whitea siitä että tämä uskoo ns. vääriä oppeja, ja sen perusteella Whiteen ei ole luottaminen. Seuraavaksi Petri kirjoittaa valtavan Whiten lyttäyspuheen käyttäen radikaalilla tavalla harhaoppisen henkilön kirjoituksia lähteinään. Onko tämä tällainen johdonmukaista? Älyllisesti kestävää?
Nestle-Alandin 27 sivulla 45 sanotaan, että se on tehty vatikaanin ja United Bible Societies kanssa yhdessä sopien. Tämä teos on pohjana uusille käännöksille, joiden käännöstyö ja tarkistukset tehdään yhdessä vatikaanin ja United Bible Societiesin valvonnan alaisuudessa. He myös sanovat, että Nestle Aland ei ole lopullinen teksti, vaan kannustin Uuden Testamentin tekstin määrittämiseen ja varmentamiseen.
Mukava kuulla että vatikaani on kiinnostunut uusimmista tekstikritiikin tuloksista. Tämä ei minulle ole mikään ongelma. Tieteen tekeminen yliopistomaailmassa on avointa hommaa, joten on aika vaikea nähdä tässä mitään varsinaista argumenttia. Petrin nielemät vatikaanisalaliittoteoriat nousevat tässä pintaan. Nestle-Aland on paha koska vatikaani on sopinut jostakin asiasta tekijöiden kanssa – tekstin käyttöoikeuksista?
If you have a copy of the Nestle-Aland 27th edition, open the book and read what they tell us in their own words on page 45 of the Introduction. Here these critical Greek text editors tell us about how the Greek New Testament (GNT, now known as the UBS) and the Nestle-Aland Novum Testamentum Graece grew together and shared the same basic text.
In the last paragraph on page 45 we read these words: "The text shared by these two editions was adopted internationally by Bible Societies, and following an agreement between the Vatican and the United Bible Societies it has served as the basis for new translations and for revisions made under their supervision. This marks a significant step with regard to interconfessional relationships. It should naturally be understood that this text is a working text: it is not to be considered as definitive, but as a stimulus to further efforts toward defining and verifying the text of the New Testament." http://brandplucked.webs.com/jameswhiteppopevv.htmTeksti on siis otettu käyttöön raamattuseuroissa, joiden kanssa vatikaani on tehnyt myös käyttöoikeussopimuksen, jotta vatikaani voi laatia tulevat käännökset näitä käyttäen. Kyseessä näyttäisi olevan kustantajan päätös tarjota tekstiään RKK:n käyttöön. Näin minä tuon englanninkielentaidollani ymmärrän.
James Whiten käsikirjoituksen perusta lepää teksteissä, joita ei ole vielä lopullisesti varmennettu (ei ole erehtymätön) ja jota vatikaani on peukaloimassa omien harhaoppiensa tueksi. Vatikaani (paavin kirkko) on alusta asti peukaloinut Raamatun käsikirjoituksia, joita se itse suosii. Tämän tähden vatikaanin "käsikirjoitukset" sisältävät niin paljon muutoksia, eli toisin sanoen Raamatun sanan vääristämistä. James White on tässä suhteessa vatikaanin asiamies, vaikka hän on muuten vastustaa RKK:ta ja sen oppeja. White edistää katolisuuden leviämistä vääristyneen käsikirjoitus tulkintansa kautta, koska yhä useammat uudet raamatunkäännökset tehdään katolisen valvonnan alaisuudessa, kuten edellä on käynyt ilmi.
Petri sanoo että tekstiä ”ei ole varmennettu”, eli se ei ole erehtymätön, ja tulkitsee tämän niin että vatikaani tulee peukaloimaan sitä. Se, miten minä ymmärrän tuon, että työskentely Nestle-Alandin parissa jatkuu, ja seuraava tekstilaitos tulee aikanaan korvaaman aiemman. Tässä on mitä Kinney sanoi asiasta:
There it is folks, in their own words. They openly admit that this text is the result of an agreement between the Vatican and the UBS and that the text itself is not "definitive" - it can change, as it already has and will do so in the future, and is not the infallible words of God but merely "a stimulus to further efforts". And this is the type of “infallible Bible” men like James White are promoting. http://brandplucked.webs.com/jameswhiteppopevv.htmKinneyn Kritiikin kärki on kuitenkin muualla – Kinneyllä on jo 100% erehtymätön inspiroitu versio Jumalan sanasta – englanninkielinen KJV. Hänelle ajatus kriittisen tekstin tarkkuuden hiomisesta on todennäköisesti likimain Jumalan pilkkaa. Onkohan Petri samaa mieltä tästä radikaalista ajatuksesta?
James on tuonut esille kuinka epäluotettava KJV on. Hänen argumenttinaan on mm. se että KJV:ssa on 84 erilaista merkitystä hepreankielen sanalle davar (dabar). White ei kuitenkaan halua kertoa sitä, että hänen suosimissaan käännöksissään kuten NASB:ssa davar on käännetty 93 erilaisella merkityksellä sekä NIV:ssa davar on käännetty yli 200 erilaisella merkityksellä. White ei ole älyllisesti rehellinen, vaan epärehellinen.
Tässä kohtaa James White käyttää lähteenän Jack Lewis-nimistä miestä. (Viitattu kohta on Whiten kirjassa ”The King James Only Controversy”,2009, sivulla 288, ) Huomautan tässä että White kritisoi KJV:tä, pyrkien osoittamaan sen, että siinä on käännösvirheitä – asia, joka on lähteen kirjoittajalle harhaoppia ja valhetta, sillä Kinney uskoo että KJV on täysin virheetön. KJV on käsittääkseni usean eri komitean käännös, mistä seuraa, ettei kaikkia sanoja ole aina käännetty johdonmukaisesti. Kinney joutuu kuitenkin kieltämään tämän. Kritiikin kärki menee ohi maalin, sillä White ei tarjoa kumpaakaan, ei NASB:tä eikä NIV:tä Jaakon raamatun tilalle erehtymättömäksi Jumalan sanaksi.
On jännittävää, miten Petri pääsee Whiten pään sisälle (ilmestystietoa?) – hän tietää, ettei White halua kertoa tätä asiaa, siinä missä Petrin lähde, Kinney, suo sen mahdollisuuden että erehdys on Jack Lewisin. Onko Petrillä ilmestystietoa Whiten motiiveista?
James White knows both Hebrew and Greek and professes to be an expert in textual matters. He either didn't check the validity of the claims of Jack Lewis, or he is deliberately misrepresenting the facts to bolster his attacks on God's preserved words in the King James Bible. In either case, his hypocrisy is simply inexcusable. http://brandplucked.webs.com/jameswhiteppopevv.htmJames White on tuonut esille, että hepreankielen sana shuv (shub) on käännetty KJV:ssa 60 erilaisella merkityksellä. White ei tuonut esille, että hänen suosima NASB kääntää saman sanan vähintään 104 erilaisella tavalla ja NIV yli 200 erilaisella tavalla.
Tämäkin on kritiikkiä Whiten kirjan lukuun 9, jonka tavoitteena on demonstroida, ettei KJV ole ”inspiroitu ja virheetön”. (James R. White ”The King James Only Controversy”,2009, s. 277.) On merkityksetöntä, miten monta virhettä NASB:ssä tai NIV:ssä on. Minusta näyttää siltä että Petri on vain etsinyt materiaalia, jonka avulla hyökätä Whitea vastaan. Tämäkin menee surullisella tavalla ohi maalin, ja osoittaa hienosti sen, minkä tasoista ”tukimusta” Petri Paavola tekee. Hän ei ymmärrä käyttämiään lähteitä.
Näissä kohdissa
Lisää Whitea:
http://brandplucked.webs.com/acts1011isa1910fish.htmJames Whiten mukaan NKJV, NASB ja NIV ovat luotettavia käännöksiä. Kuten edellä tuli esille, niin NASB ja NIV kääntävät sanojen merkityksiä huomattavasti erilaisimmilla merkityksillä kuin KJV. Onko White tuonut esille myös sen, että NJKV, NASB ja NIV eroavat toisistaan sadoissa jakeissa joko merkityksissä tai teksteissä?
Ks. Edellinen vastaus, joka selventää, mistä Petrin lähteessä on ihan oikeasti kyse.
Sivulla 1231 NKJV julkaisijat sanovat: Bysantin teksti oli laajasti säilynyt vanhan Bysantin valtakunnan alueella (Turkki, Bulgaria, Kreikka, Albania ja Jugoslavia). NKJV:n julkaisijoiden mukaan yli 85 prosenttia nykyisin olemassa olevista käsikirjoituksista kuuluvat bysanttilaiseen tekstiperheeseen.
Selittyy aika tehokkaasti sillä että Bysantin vaikutuspiirin alueille puhuttiin kreikkaa, eli tarvittiin kreikankielisiä käsikirjoituksia. Katolisella alueella kopioitiin latinankielisiä raamattuja, koska noilla alueilla ei puhuttu kreikkaa, vaan latinaa. Lähi-idän ja Afrikan alueet jäivät islamin puristuksiin. Kreikan kieli menetti loogisesti merkityksensä tälläkin alueella, jossa raamattua ryhdyttiin tuottamaan paikallisilla kielillä. Tämä sen tähden että kytkökset kreikankieliseen kristikuntaan katkesivat. Tällöin Bysantin seutu on ainoa jäljellä oleva kreikankielisten käsikirjoitusten tuottaja. Onko siis ihme, että Bysanttilainen teksti on yleisin teksti? Mitä se todistaa? Ei mitään. (James R. White ”The King James Only Controversy”,2009, s. 72.)
Lisäksi Bysanttilaisesta tekstistä ei käsittääkseni ole juuri materiaalia ennen neljättä vuosisataa. Mikäli Wikipedia mihinkään kelpaa, niin tässä pieni ote:
The earliest Church Father to witness to a Byzantine text-type in substantial New Testament quotations is John Chrysostom (c. 349 — 407); although the fragmentary surviving works of Asterius the Sophist († 341) have also been considered to conform to the Byzantine text,[2] and the incomplete surviving translation of Wulfila (d. 383) into Gothic is often thought to derive from the Byzantine text type or an intermediary between the Byzantine and Western text types.[3] Chrysostom and Asterius used text only in 75% agreed with the standard Byzantine text. The second earliest translation to witness to a Greek base conforming generally to the Byzantine text in the Gospels is the Syriac Peshitta (though it has many Alexandrian and Western readings) http://en.wikipedia.org/wiki/Byzantine_text-typeNeljännelle vuosisadalle asti siis kirkkoisien kädessä ollut raamattu oli jotain muuta tyyppiä kuin Bysanttilaista. Kaikenlaisia salaliittoja voi tietysti kehittää, ja syyttää kaikkia kirkkoisiä katolilaisiksi paskiaisiksi, mutta faktat pysyvät faktoina. Petri voi julistaa totuutta ”ex-chatedra”, niin paljon kuin ikinä tahtoo, mutta niitä todisteita tarvittaisiin kipeästi…
Huomatkaamme että Alexandrialainen teksti, joka on siis Egyptin alueen teksti, on säilynyt hiekkaan hautautuneina papyruksina, ja Kodekseina Alef ja B, sekä pienehkössä määrässä muita käsikirjoituksia, eikä elävänä traditiona Alexandrian alueella, Alexandriahan joutui muslimien haltuun, mikä hankaloitti oleellisesti kreikankielisten käsikirjoitusten tuottamista ja säilyttämistä. Alexandrian tekstin puolesta puhuu moni seikka. Varhaisin Egyptin koptiversio on alexandrialainen, joskin myöhemmät ovat läntistä tekstityyppiä – mikä ei ole sama asia kuin bysanttilainen tyyppi.
The earliest translation of the New Testament into an Egyptian Coptic version — the Sahidic of the late 2nd century — uses the Alexandrian text as a Greek base; although other 2nd and 3rd century translations — into Old Latin and Syriac tend rather to conform to the Western text-type.http://en.wikipedia.org/wiki/Alexandrian_text-type
Kurt Aland eräs Nestle-Alandin päätoimittajista, josta useimmat modernit raamatunkäännökset on käännetty sanoo kreikkalaisista käsikirjoituksista näin: suurin määrä käsikirjoituksista on bysanttilaisia käsikirjoituksia ja näiden tekstien edustajat ovat erittäin yhteneväisiä, jotka suuressa määrin ovat yhtäpitäviä toistensa kanssa. Aland sanoo myös, että varhaisimmat käsikirjoitukset ovat vähälukuisimpia sekä vastakohtia toisilleen, sillä ne vastaavat toisiaan noin 60-70 prosenttisesti. (Aland,The Text of the NT, p. 323).
Minua ei yllätä että samalla maantieteellisellä alueella tuotetut tekstit ovat yhteneviä. Eikä sekään että kreikankielisellä alueella tuotettiin enemmän kreikankielisiä tekstejä kuin muilla alueilla. Tämän pitäisi ilmeisesti todistaa jotakin?
Dr. H. A. Struz on keräännyt listan papyruksien lukutavoista (ajoitettu vuosille 100-300 jKr.), jotka ovat ristiriidassa Westcott ja Hortin tekstin kanssa. Ensimmäisessä listassa oli 150 erilaista traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka Westcott ja Hort hylkäsivät, koska niitä ei löytynyt sinaiticuksesta, vaticanuksesta eikä codex-bezaesta. Toinen lista sisälsi 170 traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka varhaiset papyrukset vahvistivat, mutta Westcott ja Hort hylkäsivät ne, koska niitä ei löytynyt sinaiticuksesta ja vaticanuksesta, mutta ne löytyivät codex-bezaesta. Kolmas lista sisälsi 80 traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka varhaiset papyrukset vahvistivat, mutta Westcott ja Hort hylkäsivät ne, koska sinaiticus, vaticanus eikä codex-bezae sisältänyt niitä. (The Byzantine Text-Type & New Testament Textual Criticism, H. A. Sturz, H. A. Thomas Nelson, NY 1984).
Petri kääntää kritiikin kärjen nyt kohti 1800-luvulla eläneitä teologeja, Westcottia ja Hortia, jotka oivalsivat aikoinaan sen, että avain ei ole käsikirjoitusten määrä, vaan laatu. Käsittääkseni Westcott ja Hort antoivat liikaa painoarvoa Alef- ja B käsikirjoituksille, mutta nämä taipumukset on korjattu uudemmissa tekstilaitoksissa. Uusimpia raamattuja ei käännetä Westcott/Hort tekstilaitoksesta, vaan Nestle-Alandista. Westcott ja Hort kuolivat yli sata vuotta sitten (Westcott 1901, Hort 1892), joten en aivan käsitä, miksi on tarpeen kritisoida miehiä papyruksien hylkäämisestä, Kun miettii seuraavia tosiasioista:
Ennen vuotta 1900 oli löydetty 9 papyruksen kappaletta, nykyään tunnetaan 127.
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Ne ... ent_papyriPapyrukset todistavat useimmiten Alexandrialaisen tekstin puolesta. Niissäkin kohdissa joissa näin ei ole, ne eivät tue Bysantin tekstiä, vaan muita tekstityyppejä (esim. läntistä).
Kaikki kolmen ensimmäisen vuosisadan ajalle sijoittuvat tekstit ovat jotain muuta kuin bysanttilaista tekstiä. Täten voidaan sanoa, että W/H eivät erehtyneet suosiessaan alexandrialaista tyyppiä varhaisena ja luotettava, kun pitää mielessä myös kirkkoisien raamattusitaatit, jotka todistavat tuon tyypin olleen se teksti joka aikanaan tunnettiin ja hyväksyttiin. W/H olivat todennäköisesti usein objektiivisesti väärässä, kun olivat ristiriidassa papyruksien kanssa, mutta sitä ei voi siteerata heitä vastaan, koska yhdeksän papyruksen palasta eivät ole kovin tanakka todistusaineisto kokonaisia käsikirjoituksia vastaan…
http://en.wikipedia.org/wiki/Categories ... anuscripts, (James R. White ”The King James Only Controversy”,2009, s. 70.)
Oppineet yleisesti arvostavat näiden miesten löytämiä periaatteita:
According to Bruce M. Metzger, "the general validity of their critical principles and procedures is widely acknowledged by scholars today."[10] In 1981 Metzger said:
“The international committee that produced the United Bible Societies Greek New Testament, not only adopted the Westcott and Hort edition as its basic text, but followed their methodology in giving attention to both external and internal consideration”.[11] http://en.wikipedia.org/wiki/Westcott-HortW/H periaatteet olivat oikean suuntaisia, ja hyvää tiedettä. Kuluneen vuosisadan aikana tekstikritiikki on mennyt eteenpäin W:n ja H:n työstä.
James Whitea:
http://brandplucked.webs.com/westcotthortjameswhite.htmJames White sanoo Westcott ja Hortin tunnistaneen oikein tarpeen tutkia käsikirjoitusten yhteyttä toisiinsa, sillä ei ole tarpeen laskea käsikirjoituksia, vaan sen sijaan meidän täytyy harkita käsikirjoituksia (jotkut käsikirjoitukset ovat toisia tärkeämpiä todistaen alkuperäisistä teksteistä) ja voimme sanoa, että nykyiset tekstit perustuvat heidän työhönsä. White jatkaa sanoen, että kuitenkin nykyinen tekstikritiikki on mennyt paljon eteenpäin Westcottista ja Hortista ja monia tapauksia on korjattu epätasapainosta heidän johtopäätöksistään.
Kuten yllä todettiin, näin on, ja White ei ole yksin tämän näkemyksen kanssa.
Westcott ja Hort syrjäyttivät Bysantin tekstit, joita on lukumääräisesti enemmän olemassa sekä niiden tekstit vastaavat toisiaan 85-90 prosenttisesti. Sen sijaan he valitsivat Aleksandrian tekstit, joita on olemassa paljon vähemmän kuin Bysantin tekstejä ja Aleksandrian tekstit eivät vastaa toisiaan yhtä tarkasti kuin Bysantin tekstit, sillä Aleksandrian tekstit vastaavat toisiaan 60-70 prosenttisesti.
Syyt tähän jo mainittiin. Petrin mielestä parhaat todisteet löytyvät yhtäpitävimmistä bysantin teksteistä, joita tuotettiin kasapäin yli tuhat vuotta raamatun kirjoittamisen jälkeen kreikankielisillä alueilla. Kun katsoo Bysantin tekstin jakautumista halki vuosisatojen, niin näiden tekstien tuotanto laajassa mittakaavassa alkaa 1000-luvulla, ja jatkuu hurjalla teholla aina 1500-luvulle asti. Muut tekstityypit ovat tässä vaiheessa jääneet heikolle tuotannolle latinan ja islamin vuoksi, kuten jo aiemmin selitin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Byzantine_text type#Distribution_of_Byzantine_type_minuscule_manuscripts_by_century
Yhtäpitävyys 1000-1500 luvun bysantin tekstien välillä ei argumentoi näiden tekstien oikeellisuuden puolesta, vaan kertoo sen, että ne on tuotettu yhteisistä ”esi-isistä”. Varhaisemmat bysanttilaiset poikkeavat myös jälkimmäisistä massatuotetuista käsikirjoituksista. Petrin logiikalla siis oikea raamattu löytyi kreikankielisestä maailmasta väleillä 1000-1500. Näitä vanhemmat Bysantin tyypin tekstit on ilmeisesti hylättävä, koska ne eivät ole yhtäpitäviä keskenään?
The form of the Byzantine text found in the earliest witnesses is not a monolithic whole, and sometimes differs from a Byzantine sub-group of manuscripts that proliferated after the 11th century. Amongst the bulk of later manuscripts however, it is generally possible to demonstrate a clear Byzantine majority reading for each variant; and a Greek New Testament text based on these majority readings — "The Majority Text" — has been produced by Zane C. Hodges and Arthur L. Farstad, although this text does not correspond to any one particular manuscript. http://en.wikipedia.org/wiki/Byzantine_text-type Westcottin ja Hortin kriittinen kreikan teksti on todellisuudessa lähes sama kuin nykyiset Nestle-Alandin kriittiset kreikan tekstit, joita on muunneltu Westcottin ja Hortin tekstistä vain vähän. Siinä on samat 45-50 pois jätettyä UT:n jaetta, jotka on joko jätetty pois tai asetettu kyseenalaiseksi sekä se sisältää myös noin 2000 lisättyä sanaa, jotka ovat joko kokonaan pois jätetty, muutettu tai lisätty kuten Westcottin ja Hortin teksteissä.
Huomatkaa KJV-liikkeen terminologia: ”muutettu”, ”jätetty pois”, ”lisätty”. Koska KJV-raamattu on erehtymätön standardi, ovat sen kanssa poikkeavat lukutavat ”lisäyksiä” ja ”poistoja”. Petri on joko samaa mieltä Kinneyn kanssa, tai ei ymmärrä käyttämänsä lähteen luonnetta, kun siteeraa näitä KJV-onlyismeja.
James White ei ole siis ihan samaa mieltä kuin nykyajan tekstikriitikot kuten Metzger, Colwell, Epp ja Nestle, sillä heidän mukaansa Westcott ja Hort ovat tärkeitä miehiä nykyisessä tekstihistorian kritiikissä ja nämä nykyiset Uuden Testamentin eklektikot jatkavat suureksi osaksi päätöksiä, joita Westcott ja Hort tekivät.
Avain oli periaate, ei W:n ja H:n työn lopullisuus, kuten aiemmin todettu. Modernien eklektikkojen taipumus seurata W/H:ta johtuu siitä, että nuo periaatteet on todettu oikeiksi.
Westcott ja Hortin tekemät muutokset perustuvat nykyisiin vatikaanin versioihin kuten ESV, NIV, NASB sekä moderneihin katolisiin versioihin. Ne kaikki perustivat United Bible Societesin ja Nestle-Alandin kriittisen kreikan tekstiin, jolla on formaalinen sopimus vatikaanin kanssa luoda eri tunnusten välinen Uuden Testamentin teksti. Itse asiassa on kyse ekumeenisista käännöksistä joiden avulla vatikaani pyrkii muuttamaan protestanttien oppikäsityksiä, että he hyväksyisivät katolisen kirkon oppikäsityksiä. James White omia järjenpäätelmiään seuraten on päätynyt vatikaanin ansaan sekä katolisten raamattujen asiamieheksi. White ei itse tätä ymmärrä, koska hän pitää sokeasti kiinni siitä uskomuksesta, että varhaisimmat Aleksandrian käsikirjoitukset ovat luotettavammat kuin myöhemmät Bysantin tekstit.
En viitsi kommentoida näitä vatikaanin salaliittojuttuja ollenkaan. Sen sijaan kuka lie tässä asiassa sokea, teologian tohtori James White, joka osaa sujuvasti sekä kreikkaa että hepreaa, vai Petri Paavola, jolla ei ole edes ylioppilastodistusta? En tahtoisi lyödä vyön alle, mutta ”sokea usko” on sellaisen uskoa, jolla ei ole kykyä tarkistaa faktoja. Kumpi mies näistä kahdesta on paremmassa asemassa selvittämään historiallisten väitteiden todenperäisyyttä?
Alunperin niin Aleksandrian kuin Bysantin tekstiperheen tekstit ovat koottu olemassa UT:n tekstien palasista, joita on löytynyt vähän yli 5000 kappaletta. Aleksandrian tekstit tehtiin olemassa olevista UT:n tekstikopioista ensimmäiseksi UT:n käsikirjoituksiksi (kokonainen UT). Aleksandrian tekstiperheen tekstit vastaavat toisiaan vain 60-70 prosenttisesti sekä niistä puuttuu jakeita, sanoja ja lauseita sekä lisäksi niihin on tehty muutoksia lisäämällä niihin tuhansia ylimääräisiä sanoja.
Taas King James onlyismeja; ”muutoksia”, ”lisäyksiä”, ”puuttuvia jakeita”. Jos ei oleteta heti alkuun että Bysantin teksti on oikea teksti, kyse on ”tekstivarianteista”. Jakeet, joita ei ole alexandrialaisessa tekstissä, mutta löytyvät bysantilaisesta – ne ovat todistusaineiston valossa näitä ”lisäyksiä” ja ”muutoksia”, sillä kolmelta ensimmäiseltä vuosisadalta ei ole löytynyt bysantilaisia tekstejä, kuten aiemmin mainittua. Jos siis puhutaan faktoista, ei perusteettomista väitteistä.
Bysantin tekstit on koottu olemassa olevista alkuperäisistä UT:n teksteistä myöhemmin kuin Aleksandrian tekstit, mutta Bysantin tekstit pitävät yhtä toisensa kanssa noin 85-90 prosenttisesti. Tämä tarkoittaa, että niissä on vain vähän eroavaisuuksia ja ne vastaavat tarkasti alkuperäisten kopioiden sanomaa. Kuten on tullut aiemmin esille, niin Aleksandrian tekstiperheen tekstejä on muokattu sekä muuteltu ja tässä muutostyössä on ollut mukana tunnetuin ja eniten Raamatun sanaa vääristellyt yhteisö, eli Rooman katolinen kirkko. On selvää, että vatikaanin alaisuudessa Aleksandrian tekstit ja niistä käännetyt raamatunkäännökset ovat tehneet käännöksistä suosiollisia katolisille harhaopeille. Sen sijaan Bysantin tekstiä ei katolisuus ole onnistunut turmelemaan, sillä katolisuus on keskittynyt lähinnä syyttämään sitä huonommaksi tekstiksi kuin Aleksandrian tekstit.
Tämän väitteen kannalta on ongelmallista, että kaikki papyrukset jotka on löydetty toiselta vuosisadalta, todistavat Alexandrialaisen tekstin puolesta, kuten jo aiemmin mainitsin, myös kirkkoisien tekstit. RKK:n on siis täytynyt väärentää tekstejä alle sata vuotta Johanneksen kuoleman jälkeen. Kukin voi pohtia itsekseen, miten uskottava tällainen väite on. Millä perusteella muuten katolilaiset eivät ole korruptoineet Bysantin tekstejä, sillä yhdeksännelle vuosisadalle asti idän kirkot olivat katolilaisia kirkkoja. Millä perusteella siis idän teksteihin on sen enempää luottaminen?
http://en.wikipedia.org/wiki/East%E2%80%93West_Schism Tuon seuraavan esimerkin kautta esille miksi Aleksandrian teksti on epäluotettava teksti, vaikka se on ilmestynyt ennen Bysantin tekstiä. Mies nimeltään Usko Uskovainen kirjoittaa elämäntarinansa kymmenosaiseen kirjasarjaan, joka löytyy varsin huonokuntoisena viisisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vatikaani löytää Usko Uskovaisen elämänkerta kirjasarjan ensimmäisenä viisisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vatikaani muuttaa tekstien sisältöä ja jättää asioita pois sekä lisää siihen katolisia oppeja, joita Usko Uskovainen ei opettanut. Kuusisataa vuotta myöhemmin, eli sata vuotta vatikaanin jälkeen uskovat nimeltään Jumalan seurakunta löytävät Usko Uskovaisen elämänkerta kirjassarjan kopioiden sen tarkasti muuttamatta sen sisältöä.
Tuhat vuotta Usko Uskovaisen kuoleman jälkeen monet ovat sitä mieltä, että vatikaanilla on aito sanoma ja ilmoitus koskien Usko Uskovaisen ajatuksia ja opetuksia. He sanovat, koska vatikaanin teos on varhaisempi kuin Jumalan seurakunnan teos, niin siksi vatikaanin teos on alkuperäinen ja aito. Vatikaanin petos uppoaa ihmisten sydämiin aina siihen asti, kunnes ihmiset ymmärtävät, että niin vatikaanilla kuin Jumalan seurakunnalla on kopiot alkuperäisestä Usko Uskovaisen kirjasarjasta ja vatikaani kopioi sen ensimmäiseksi, mutta muutti sen sanoman sekä vääristeli mitä Uskon kirjoissa sanotaan ja opetetaan. Sen sijaan Jumalan seurakunta kopioi Usko Uskovaisen kirjasarjan tarkasti vastaamaan sen tekstiä.
Petri syyttää vatikaania, muttei tarjoa todisteita. Tämä on hänen valittu linjansa: syytökset ilman todisteita. En viitsi kommentoida Uskon elämänkertaa, puhutaan mieluummin niistä oikeista käsikirjoituksista…
Samalla tavalla kuin esimerkkini osoitti, niin Aleksandrian tekstiperheet ovat kyllä ensimmäiseksi kootut, mutta niissä on pahasti vääristelty UT:n alkuperäisiä tekstejä. Sen sijaan Bysantin teksti on kopioinut tarkasti sen mitä alkuperäisiin teksteihin on kirjoitettu.
Petri tietää Bysantin tekstin olevan tarkasti kopioitu: Ilmestystietoa?
1896 julkaistiin kokoelma Hortin kirjeitä, jotka hänen poikansa (Arthur Fenton Hort) julkaisi kahdessa osassa. Kirjan nimi oli: "Life and Letters of Fenton John Anthony Hort".
Ensimmäinen osa sivu 76: Puhdas roomalainen käsitys on minua lähempänä ja se todennäköisemmin johtaa evankeliseen totuuteen.
Ensiksikin, tämä hienosti napattu lainaus näyttää hurjasti siltä, että Hort sanoo katolilaisen opin olevan puhtain oppi. Lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin Kinneyn toimivan KJV-liikkeen edustajalle tyypillisen epärehellisesti, leikellessään ihmisten kannanotoista mukavia pikku pätkiä, irti asiayhteydestään siten, että niillä on maksimaalinen shokkiarvo. Ohessa linkki sähköiseen versioon Hortin kirjasta:
https://archive.org/stream/lifelettersh ... 6/mode/2upKinney on irrottanut jotakin kasteen osa-aluetta koskevan kirjeenvaihdon palasen kontekstistaan. Kun Hort mainitsee ”puhtaan roomalaisen käsityksen”, hän viittaa lukijalle pimentoon jäävään oppinkappaleeseen. Hort on jossain kasteopin osa-alueessa sitä mieltä, että Rooman näkemys on parempi kuin anglikaanien ja evankelikaalien. Hort ei näytä uskovan Rooman oppia kasteessa uudestisyntymisestä, mutta evankelikaalien näkemys, mikä se on, kirja ei kerro, on hänestä huonompi.
Minun tehtävänäni ei pitäisi olla selittää tätä, vaan Petrin.Irrottamalla tämän väitteen asiayhteydestään Kinney valehtelee, ja petri levittää sokeasti Kinneyn valhetta eteenpäin.. Petri ei näköjään viitsi tarkista lähteitään. Mitä se kertoo hänen kirjoitustensa luotettavuudesta? Kun lukee Paavolan tekstejä, vastuu siirtyy kuulijalle.
Sivu 221: Viime viikkoina minulla ei ole ollut ajatusta tekstien tärkeydestä, koska olen lukenut niin vähän kreikan UT:ta ja ollut tekemisissä halpamaisen Textus Receptuksen kanssa. Westcott suositteli minulle Bagsterin kritiikkiä, jossa on Szholzin teksti, joka on sopivan pienikokoinen ja siinä on rinnakkain kreikankieli ja englanninkieli sekä laaja marginaali muistiinpanoja varten. Tämä miellyttää minua paljon, niin paljon pieniä muutoksia hyvässä auktoroidussa käsikirjoituksessa, asiat tehty selkeäksi ei vulgaarilla tavalla, vaan antaen syvemmän ja täydemmän merkityksen. Kaiken kaikkiaan Sholz on aika arvaamaton säästäen esittelyssä hyvää lukemista ja Tischendorfin koen hyväksi hankinnaksi, ennen kaikkea, koska hänellä on lukuisia lukutapoja sivun alalaidassa ja hänen tekstinsä on korvaamaton. Ajattele, että alhainen Textus Receptus nojaa kokonaan myöhempiin käsikirjoituksiin, se on siunaus, että on olemassa varhaisempia käsikirjoituksia.
Tätä en kommentoi, koska pitäisi ensin tietää jotakin näistä kirjoista joista tässä puhutaan. Hort ei tykkää Textus Receptuksesta. Kinney todennäköisesti mainitsee tämän koska TR on miltei pyhä raamattu hänelle. Petri ei tykkää Alexandrian tekstistä, ja kutsuu sitä ”katoliseksi väärennökseksi”.
Sivu 400: Jopa positiiviset evankelisten opit näyttävät minusta vääristetyiltä kuin epätosilta. Pelkään että vielä meidän välillämme on vakavia eroavaisuuksia auktoriteetti aiheessa, ja erityisesti Raamatun auktoriteetissa.
Miksi tämä edes on tässä? Kyseessä on lainaus kirjeestä Tri. Rowland Williamsille, Englannin kirkon papille. Kirjeessä oleva sana ”evankeliset” viittaa todennäköisesti Williamsin leiriin. Williams on ehdottanut Hortille jonkinlaista yhteistyötä, josta Hort kohteliaasti kieltäytyy. Kinney jättää pois Hortin kommentin siitä että hän arvostaa anglikaanisen kirkon korkeakirkollisen siiven oppeja, joskin tunnustaa että ne eivät ole virheettömiä. Hän toteaa kuitenkin että hänen ja evankelikaalien ”positiivisissa opeissa” (Siinä, mitä he tunnustavat uskovansa, vastakohtana negatiivisille opeille, eli niille, jotka he kieltävät) on paljon eroavia mielipiteitä. Hän tunnustaa että evankelikaalisten opit ovat hänestä vääristyneitä, enemmin kuin epätosia. Hän ei siis lyttää niitä täysin, mutta toteaa että eroja on.
https://archive.org/stream/lifelettersh ... 0/mode/2up http://en.wikipedia.org/wiki/Rowland_Wi ... ologian%29Tässä kohtaa minä sanoudun irti tekemästä Petrin töitä hänen puolestaan. Petrin pitäisi selittää lainauksen konteksti ja sisältö, ei minun. Kinney siteeraa Hortia valheellisesti, ja Petri levittelee näitä valheita kritiikittömästi. Kysyn, mitä muita KJV-only liikkeen oppeja hän on niellyt purematta?
Palataan loppuihin kohtiin sitten kun Petri on tehnyt kotiläksynsä. Opettajana antaisin hänelle jälkkää jos voisin, tämä tällainen on lunttaamista.
Mitäköhän kalvinistinen James White ajattelisi tästä, että hänen ylistämänsä teksti on rakennettu valheen pettämien mielten ja ajatusten kautta? On surullista, että White on eksynyt tukemaan käsikirjoituksia, joita ovat tehneet ja vääristelleet ihmiset, jotka rakastavat valhetta ja siksi he ovatkin vääristelleet Aleksandrian tekstiperheen tekstejä.
Lisää syytöksiä.
Nestle-Alandin Novum Testamentum Graecen 27:ssa painoksessa on sama kreikan teksti kuin United Bible Societiesin neljännessä painoksessa. Edellä olevista teksteistä on käännetty nykyiset käännökset kuten ESV, NIV, NASB, Holman Standard ja uudet katoliset versiot kuten St. Joseph New American Bible 1970 ja New Jerusalem Bible 1985.
Nestle-Alandin 27:ssa painoksessa sivulla 45 lukee näin: Näiden kahden painoksen teksti on otettu käyttöön kansainvälisesti Bible Societiesin kautta ja vatikaanilla on United Bible Societiesilla kanssa yhteinen sopimus, jonka perusteena ovat uudet käännökset sekä tarkistukset tehdään heidän (vatikaani ja United Bible Societies) kanssa. Tämä tarkoittaa merkittävää askelta koskien tunnusten välistä yhteyttä. Luonnollisesti tulee ymmärtää, että tämä teksti on työn alla oleva teksti: Sitä ei voi pitää lopullisena, vaan kannustimena lisä ponnistelujen kautta määrittämään ja vahvistamaan Uuden Testamentin tekstin.
In the last paragraph on page 45 we read these words: "The text shared by these two editions was adopted internationally by Bible Societies, and following an agreement between the Vatican and the United Bible Societies it has served as the basis for new translations and for revisions made under their supervision. This marks a significant step with regard to interconfessional relationships. It should naturally be understood that this text is a working text: it is not to be considered as definitive, but as a stimulus to further efforts toward defining and verifying the text of the New Testament." http://brandplucked.webs.com/westcotthortjameswhite.htmKommentoitu jo. Ohessa Petrin käännös ja Kinneyn alkuperäinen kommentti. Käännöstä voisi luonnehtia hieman epätarkaksi. Nestle Aland on siis uusien raamattukäännösten ja vanhojen käännösten tarkistusten pohjana käytettävä teksti. Mitään sen hurjempaa salaliittoa ei tähän sisälly.
Edellä oleva Nestle-Alandin 27 painoksen tunnustus tarkoittaa sitä, että se se ei ole erehtymätöntä Jumalan sanaa, vaan vatikaanin teos, jota pikku hiljaa korjaillaan ja muutellaan. On sanomatta selvää, että korjaamisen ja muutoksen tarkoitus on koko ajan enemmän saada Nestle-Aland ja siitä käännettävät raamatunkäännökset muistuttamaan Rooman katolisen kirkon opetuksia, ei Jumalan sanaa. On myös selvää, että tällaisen suunnitelman takana on saada aikaan ekumeenisia käännöksiä, että niiden kautta Rooman kirkko saa syvemmän yhteyden ekumeenisiin kristittyihin, joita kirkko eksyttää syntyneen yhteyden sekä oman oppinsa kautta.
Kommentoitu jo.
Keskusteluketjussa Raamatun opetus Jeesuksen Jumaluudesta, kirjoitin 3.12.14 Petrille seuraavasti:
Minusta sinun Petri pitäisi perehtyä tekstilaitoksiin ja moderniin tekstikritiikkiin jostain asiallisemmasta teoksesta kuin KJV-kultistien kirjoista.
Kehitystä ei ole tapahtunut.
.