Houm Church seurakunta Seinäjoella

[Aamu-Usva]

Homoseksuaalisuus on myös haureutta. Kaikki ihmiset eivät pääse haureudesta heti uskoon tultuaan eroon. Joku pornoaddikti voi jopa langeta uudelleen katselemaan pornoa uskoon tulon jälkeen, vaikka tietääkin sen olevan syntiä. Eikö samoin voi käydä homoseksuaalille? Yksittäiset lankeamiset eivät poista Jumalan armoa. Jumalan armon hylkääminen on eri asia.

[vaisuliini]

*
On niitä ihmisiä jotka hakevat sisäisen rikkinäisyyden takia seksuaaliyhteyden välityksellä hyväksyntää. Esim. aviorikoksesta tavattu syntinen Martta. Hänet ajoi oma rikkinäisyys joka pakotti tai ajoi huoraamaan vaikka se ei tullut hekumallisesta himosta vaan omasta rikkinäisyydestä. Sen Jeesus näki ja armahti hänet.

Juuri osa heistä ovat hyväksikäytettyjä rakkauden kaipuun takia, mutta toiset ovat hyväksikäyttäjiä. Jumala näkee sydämen ja Hän voi tehdä vapaiksi kuten tämä mies linkin ohessa joka tuli hetero JO uskoontultuaan. En usko että haureus on yksi syy.

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajanko ... ta_heteron

[PetriFB]

Luin Petrin kirjoituksen, mutta en ymmärrä tätä seuraavaa asiaa:

Raamatun opetuksen mukaan on myös selvää, että Jumalan seurakuntaan ei kuulu homoseksuaaleja, eikä muitakaan synninharjoittajia. Sillä Raamattu opettaa, että Jumalan seurakuntaan kuuluvat vain ne, jotka ovat tehneet parannuksen synneistään ja jotka uskovat Herraan Jeesukseen niin kuin Raamattu opettaa.

Entä jos joku esim. yrittää tehdä parannusta homoudesta, mutta ei onnistu. Eikö hän siis kuulu Jumalan seurakuntaan? Vaikka olisi tullut uskoon?

Jos homo tulee aidosti uskoon, niin hän pääsee eroon ja irti homoudestaan. Uskova voi langeta tekemään syntiä, mutta hänen ei tulisi harjoittaa synnin tekemistä, sillä jatkuvassa synnissä eläminen ei johda iankaikkiseen elämään:

1Kor 6:
9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Minä tulin uskoon alkoholistikodissa, enkä ole sen päivän jälkeen koskaan enää ollut humalassa. Jumala vapautti minut alkoholin kirouksesta ja himosta sekä syistä, jotka johtivat juomaan. Ihan samalla tavalla Jumala tulee vapauttamaan ihmisen homoudesta.

Se on totta, että entinen alkoholisti tai homo voi langeta uskovana harjoittamaan entistä helmasyntiään, mutta ei elää jatkuvasti sen orjuudessa koko loppuelämäänsä. Jumala kykenee murtamaan synnin himot meidän sydämestämme.

[PetriFB]

Koin sydämessäni, että Houm Church seurakunnan taustoja tulisi tutkia tarkemmin. Etsin käsiini Image-lehden artikkelin Herran hipsterit (6/2014 - 212), jossa haastateltiin sen hetkistä Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorisotyöntekijää Johannes Saranpäätä, joka käytti itsestään titteliä: Creative Youth Pastor. Image-lehden artikkeli kertoo todella paljon Houm Churchin taustoista sekä sen toimintatavoista ja teologiasta. Käytän kirjoituksessani myös muitakin lähteitä.

En halua millään tavalla tuottaa kenellekään millään tavalla harmia tai mitään negatiivisia vaikutteita Jumalan valtakunnan työlle, vaan tuoda esille Houm Church seurakunnan epäraamatulliset toimintatavat sekä ajatukset. Apostoli Paavali opetti että lopunaikoina vääryyden viettelysten tähden monet ottavat vastaan Jumalan rakkauden ilman Jumalan sanan totuutta. Kyse on siis vakavasta asiasta, ei siitä että pyrkisin osoittelemaan toisia sormilla, vaan siitä että uskoisimme Herraan Jeesukseen ja Jumalan rakkauteen Jumalan sanan totuuden mukaisesti, eikä ilman Jumalan sanan totuutta. Haastan sinua tutkimaan ja koettelemaan kirjoituksen Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera


Uusin kirjoitukseni on sivullani: http://www.kotipetripaavola.com/houmchu ... austa.html

[JHK]

Tämä Houmin perustaminen alleviivaa joitakin erittäin tärkeitä kysymyksiä kristittyjen keskuudessa:

1. Miten seurakunta ymmärretään, tai tulisi ymmärtää. Kuten Petri on oikein opettanut, on raamatun mukaan paikallinen seurakunta yksi ja jakamaton, ja siihen kuuluvat kaikki Jumalan lapset samalla paikkakunnalla, ja näiden lasten tulisi vaeltaa keskinäisessä yhteydessä. Käytännössä myös apostolien aikaan koko seurakunta oli harvemmin koolla missään, vaan uskovat tapasivat toisiaan kodeissa. Myöhemmin, vainojen lakattua, alettiin rakentaa niin isoja kokoustiloja, että kaikki saattoivat mahtua saman katon alle. Se, että alkuseurakunta kokoontui eri paikoissa, on jossain määrin verrattavissa siihen että paikkakunnalla on useampi "seurakunta" kokouksineen - jotta kaikki voivat osallistua, ja saada jotakin, on hajauttaminen eri paikkoihin järkevää. Jotta raamatullinen yhteys toteutuisi, on paikkakunnan "seurakuntien" kuitenkin oltava tiiviissä yhteydessä toisiinsa niin johtajien kuin jäsenten tasolla, muutoin käynnistyy hajautuminen, jossa yksi "tunnustuskunta" alkaa pitää itseään muita parempina.

2. Mitä sitten ajatella tästä Houm-jutusta? Yhdeltä kantilta uudelle "seurakunnalle" on kysyntää, koska on ihmisiä, jotka eivät koe alkuperäisen helluntaiseurakunnan toimineen kuten pitäisi. Tästä näkökulmasta Houm on hyvä asia - se tarjoaa paikan niille, joille ei löytynyt paikkaa helluntaiseurakunnan rakenteista. Mutta asialla on kääntöpuoli: Mielestäni sellainen kehitys, jossa seurakunnan jäsenistö jakautuu eri karsinoihin, ilman esim. vanhojen, nuorten ja keski-ikäisten jäsenten keskinäistä kohtaamista, tullaan tilanteeseen, jossa vanhat eivät pääse osallisiksi nuorten innosta, eivätkä nuoret vanhojen viisaudesta ja neuvoista. Samaan tapaan eri tyyliset ihmiset päätyvät kuka mihinkin soluun tai piiriin, jossa he ovat erillään toisenlaisista seurakuntalaisista. Tällöin seurakunta pirstaloituu sisältä pienempiin homogenisoituihin kuppikuntiin. Tämä on pienemmässä mittakaavassa sama vaara joka uhkaa paikkakunnan kaikkia uskovia - tunnustuskuntiin jakautuminen.

Jos siis Hill-song ylistyksestä tykkäävät kansoittavat Houmin penkit, vanhoilliset helluntailaiset hengellisen laulukirjansa kanssa perustavat omat kotikokoukset, ja päälinjan helluntailaiset jäävät aiempaan kokoussysteemiinsä, alkaa tämä sama homogenisoiva pirstaloituminen. Jos annamme liian nopeasti hyväksyntämme Houmin synnylle, eikö samalla ajatusvirralla voisi perustaa myös hevistä diggailevien uskovien "Heviseurakuntaa", Räpnuorten "Jeesus-luolaa", vanhojen mummelien "pullavirkkuu-seurakuntaa", ja homoille tietysti oma seurakunta, jne? Miksi paikkakunnalla on viisi seurakuntaa; miksei viittä kymmentä? Jenkkimalli vaan pystyyn; "Helluntaiseurakunta", "Hillsong-Helluntaiseurakunta", "Reformoitu Helluntaiseurakunta", "Helluntaikirkko", "Pyhän Sapatin Helluntaiseurakunta" "Että he yksi olisivat".

[Blum]

Minäkin olen jo hieman aiemmin pohdiskellut tätä Houm Church -tapausta. Tässä ajatuksiani. Hieman voi olla samaa mitä tässä keskustelussa on jo tuotu esille, koska kopioin tämän suureksi osaksi suoraan :

Erityisesti hyväksi näen yhteisön perustajien tarkoituksen viestiä kaupungille Jumalan rakkaudesta. Koen, että ihmiset tarvitsevat juuri tällaista sanomaa. Yhteisön nettisivuja katsottuani olin aika samaa mieltä myös sen uskonkohdista. Lisäksi se antaumus, jolla vastuunkantajat näyttävät haluavan työskennellä ja käyttää resurssejaan, todella tehdä jotain, tekee vaikutuksen. Itselleni mieleen on myös se, että on uskallettu irtautua perinteestä siinä mielessä, että mitään tiettyä tunnustuskuntaa ei koeta tarpeelliseksi, itsekinhän olen "tunnustuskuntiin sitoutumaton".

Eräät asiat kuitenkin myös mietityttävät tässä tapauksessa ja yleensäkin samantyyppisissä yhteisöissä. Ensimmäisenä on kysyttävä: miksi oli nimen omaan perustettava uusi 'seurakunta'? Omissa silmissäni (ja uskallan väittää, että myös monen ei-kristillisen ihmisen) tämä näyttää lopultakin vain yhdeltä uudelta, hieman erilaiselta tunnustuskunnalta kaupungissa. Se on tietyllä tavalla merkki hajaannuksesta. Mielestäni parempaa kuin perustaa uusi yhteisö on keskittyä siihen, mitä kaupungissa jo valmiiksi on, nimittäin sen kristittyihin, ja rakentaa yhteyttä heidän välillään. Jos kristityt lopulta ovat seurakunta myös paikallisessa mielessä, ei uutta yhteisöä mielestäni tarvita, vaan voidaan keskittyä vanhaan.

Myös kohderyhmä mietityttää. Jos valtaosa yhteisön tilaisuuksissa kävijöistä on nuoria, puuttuuko silloin tavallaan tarpeellinen kokonaisuus, ja esimerkiksi vanhempien ihmisten tuoma kokemus? Toki kohderyhmä ei välttämättä ole mitenkään rajattu, mutta joitakin ongelmia voi aiheutua siitä, mitä se käytännössä on.

Sain yhteisöstä joissain kohdin hieman pinnallisen kuvan. Eivät kai niin sanottu showmeininki, hi-tech ja maalliset asiat korostu liikaa yhteisössä, joka on kuitenkin hengellinen? Eräänlaisena riskitekijänä näen myös jutussa esiin nostetun elämysten ja kokemusten tavoittelun – jos se nimittäin paisuu liialliseksi, mistä minulla ei toki tietoa ole. Myös opillisissa kysymyksissä tuntui olevan Ylen mukaan hieman epäselvä ote ja hienoinen vaappuminen liberaalisuuden ja konservatiivisuuden välillä. Mielestäni Sohlberg kiteytti jutussa hyvin: "Toimintatavat, uskon ilmaisumuodot ja menetelmät ovat ajan hermolla. Uuskarismaattisessa kristillisyydessä konservatiivisuus on yhdistynyt jossain määrin moderniin elämäntapaan ja puitteisiin."

Vielä kommentoin sen verran, että ns. "sunnuntaikokouskonseptia" soisin useampienkin tahojen miettivän uudelleen. "Saarnaaja–kirkonpenkki" -asetelma käy joihinkin kokousmuotoihin, mutta mielestäni siitä puuttuu se vuorovaikutus ja aktiivisuus, joka seurakunnan yhteiseen kokoontumiseen minusta kuuluisi. Keskinäinen rakentaminen ja omien lahjojen hyödyntäminen onnistuu mielestäni paljon paremmin esimerkiksi kodeissa kokoonnuttaessa ja pienemmällä porukalla. Hengellisissä piireissä puhutaan "soluista", "pienryhmistä" tai "raamattupiireistä". Miksi ei tehdä näistä seurakunnassa tärkeämpää kokoontumismuotoa?

Toivottavasti en anna tässä ylimielistä kuvaa. Edelleenkin pidän ihailtavana nuorten kristittyjen intoa ja asennetta oikean asian puolesta. Mutta haluan myös nostaa keskusteluun tiettyjä piirteitä, jotka itseäni askarruttavat, enemmänkin kysellen kuin julistaen.

[PetriFB]

Minä en näe mitään hyvää Houm Churchin perustamisessa. Sen lisäksi mitä olen kirjoittanut Houm Churchista sivullani, niin tuon tähän lyhyen tiivistelmän, miksi en näe mitään hyvää Houm Churchin toiminnassa.

Houm Churcin pastorit eivät osanneet antaa selkeätä ja Raamatullista vastausta aborttiin ja eutanasiaan, eivätkä he suostuneet ilmaisemaan kantaansa homoseksuaalisuuteen kun sitä heiltä kysyttiin.

Raamattu opettaa, että seurakunnan vanhinten (paimenten) tulee olla taitavia opettamaan sekä heidän tulee pitäytyä Raamatun sanan totuudessa. Houm Churchin pastorit eivät täytä Raamatun kriteerejä paimenuuteen, vaan he ovat oman mielensä mukaan halunneet olla pastoreita ja perustaa oman seurakunnan, jota he johtaisivat. Heillä ei ole Raamatun sanan totuuden tuntemista ja heidän toimintansa perustuu rakkauden ja armon korostamiseen ilman Jumalan sanan totuutta.

Saranpään mielestä seurakunnan tulee olla elämyksellinen, trendikäs, hauska ja jännittävä paikka. Tämän hän sanoi Image-lehden haastattelussa. Jos uskovalta kysytään tai hän kertoo millainen seurakunnan tulisi olla ja sitä tulisi kuvata neljän asian kautta, niin vastaus tulisi olla tämän suuntainen: Perustua Jeesuksen ristin ja sovitustyöhön, tulee julistaa ja opettaa Raamatun sanan totuutta, tulee elää Pyhän Hengen voiman ja rakkauden kautta, Jumalan armo johdattaa pois synnistä ja kasvattaa elämään Jumalan tahdon mukaan.

Houm Churchin toiminta on uskonnollista ja sielullista ja sen pastoreilla ei ole paimenen armoitusta ja voitelua. He johtavat laumaansa harhaan monella tavoin, koska heillä ei ole edellytyksiä ja valtuutusta toimia paimenina. Tästä syystä Houm Churchin toiminta perustuu elämyksien metsästämiseen, trendikkyyteen, hauskuuteen ja jännittävyyteen. Seurakunnan johdossa ei voi eikä saa olla muita kuin Jumalan armoittamia ja voitelemia paimenia. Jos näin ei ole, niin silloin lauma eksyy ihmistekoisen paimenuuden kanssa eksytyksen kavaliin juoniin.

Me uskovina tarvitsisimme enemmän Jumalallista silmävoidetta (minä mukaan lukien), eli Pyhän Hengen voimaa ja Jumalan sanan totuuden tuntemista, että voisimme välttää sudenkuopat sekä ojentautua rakkauden totuuden mukaan ja antaa tukemme terveelle ja Raamatulliselle toiminalle.

Tarkoituksenani on rakkaus Jumalan sanan totuuteen sekä lähimmäisiin ja vain Jumalan sanan totuus rakkaudessa voi auttaa meitä näkemään asiat Raamatun sanan totuuden valossa. Ollaan vapaita keskustelemaan loukkaantumatta toinen toisiimme.

[Joel.A]

Tämä Houm church systeemi on todella hyvä esimerkki siihen kuinka uskovat eivät pysty kärsimään toinen toisiaan vaan kun ollaan erimieltä asioista niin taas erkaannutaan ja jakaannutaan. Jos Houm tsydeemin perustajat todella rakastaisivat lähimmäisiään etenkin veljiään ja sisariaan niin eivät he perustaisi uutta lahkoa vanhojen lahkojen seuraksi vaan olisivat tunnustuskunnattomia ja jos he todella haluaa jotain "jännää" kokouksiin niin vuokrasivat vaikkapa omalta paikkakunnalta jonkun tilan jossa pitävät kokouksiaan johon on sitten kaikki ihmiset tervetulleita. Toki julistuksen tulisi olla myös sellaista jossa kerrotaan, että tulee rakastaa jokaista ihmistä henkilöön katsomatta.

Ja jos kokonaisuutta nyt katsoo niin minusta tässä on käynyt niin, että johdon mielestä on tärkeämpää saada ihmisiä hinnalla millä hyvänsä käännynnäisiksi eikä niinkään niin, että systeemin johto todella etsisivät Jumalaa sekä etsisivät ehdotonta totuutta raukkaudessa kaikkiin asioihin.

[Blum]

Minäkään en sinänsä näe mitään hyvää Houm Churchin perustamisessa, mutta edelleen näen jotain hyvää sen perustajien asenteessa, tarkoituksessa ja uskalluksessa irtautua helluntailaisuudesta sekä yhdyn suureen osaan sen virallisesta opista. Tällä en toki tarkoita sanoa sitä, että Houm Church olisi minusta hyvä asia. Hyväkin tarkoitus voi helposti tulla huonon toteutuksen pilaamaksi, ja huonoja puolia mielestäni koko tapauksessa on ehkä kuitenkin enemmän.

[petsku]

Kyllä tämä Houmin ja vastaavien seurakuntien perustaminen kertoo siitä ettei moniin seurankuntiin ole välttämättä helppo tulla. Eli tälläisille seurakunnille on tarvetta. On helppo osoittaa sormella mitä näissä uusissa seurakunnissa on pielessä ja epäraamatullista, mutta oleellisempaa on miettiä, miksi seurakuntaan ei ole helppo tulla ja joku kokee itsensä ulkopuoliseksi ja mitä asialle voisi tehdä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että seurakuntien pitäisi omaksua kaikenmaailman epäraamatullisia toimintatapoja ja oppeja.