lepopäivä

[paa]

Jeesus hieman pehmensi monia asioita kun hypättiin uuteen liittoon,mutta kun sitte ajattelee oikein maallisesti ja lihallisesti niin kyllä sellainen hiljentymisrauhoittumisrentoutumispäivä Herrassa tekee ihan terää ja niin ,että se katkaiseen kuin kuin kuuma veitsi voin sen arkirutiinin ,joka saattaa jollakin jumia päälle niin ,että tehdään ylikierroksilla niin kauan ,että ollaan joko kipeitä fyysisesti tai stressitasot on todella korkealla huomaamatta .Olen itsessäni tutkinut tätä asiaa ja täytyy sanoa ,että ihan vaikea tapaus kyseessä

Tämä on kyllä niin totta!
Olen myös huomannut, että 'hiljentymisrauhoittumisrentoutumispäivä Herrassa' auttaa siinäkin, että sitten on arjessa helpompi vältellä kaikenmailman houkutuksia ja lankeamisia, joita eteen tulee. En oikein osaa selittää paremmin, mutta kun on Raamattua lukenut ja rukoillut paljon jne. niin sitten tuntuu kuin olisi lähempänä Jumalaa ja maailman houkutukset eivät houkuta sitten yhtään, vaan tuntuvat päinvastoin entistä vastenmielisimmältä.

[tanu]

Mutta en tajua miten sapatti "erotetaan Jumalalle muista päivistä".
Tiedän ettei mitään rituaaleja pidä tehdä tms mutta olisinkin halunnut kuulla miten muut uskovat viettävät sapattia.
Sapattihan kuitenkin kuuluu Uuden Liiton ihmisillekin.
Ehkä sitten voisi otta tavoitteeksi tehdä hyviä tekoja.

Jaak. 1:27

Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

........................................

27. Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saatatoinna maailmassa pitää. Biblia.

Tuossa Pekan laittamassa jakeessa on varmaankin hyvin pitkälti se mitä Jumala toivoo sapatin, eli lauantai-päivän vietolta.

Uskon kasvun asioita tämäkin, eli pakko ei ole tehdä mitään. Mutta sapatin kuuluu varmaankin olla just sellainen "hiljentymis-rauhoittumis-rentoutumis-päivä Herrassa."

[Siivetön]

Itse olen ajatellut sapatin pitämistä uuden liiton opetuksen kannalta. Toista päivää on hankala pitää toista parempana kun työskentelen kolmessa vuorossa ja seitsemänä päivänä viikossa. Herbrealaiskirje 6 opettaa että Kristuksen opin ensiaskelia on "parannuksen teko kuolleista teoista". Kuollut teko on mikä hyvänsä teko jonka teen ansaitakseni Jumalan suosiota. Kristus ansaitsi minulle Jumalan mielisuosion. Sitähän uskon vanhurskaus on.

Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Hebr. 4:9-10

Uuden liiton uskovalle on siis varattu sapatinlepo ja joka on levossa, lepää omista teoistaan. Teot mitä sen sijaan teemme, tapahtuu siksi koska pysymme viinipuussa Jeesuksessa Kristuksessa ja kannamme hedelmää.

sitähän pelätty lakihenkisyys on että rikomme uuden liiton sapattia omilla teoillamme.

Toki lepo arjessa on tärkeää ja on nähtävissä kuinka rahanhimo länsimaissa on saanut kaupatkin olemaan auki joka päivä. Levon ja hiljentymisen mahdollisuus vain vähenee. Mutta tätä paljon tä.rkeämpää on omistaa lepo Herrassa.

Näin minäkin asian näen, eli meidän tulee tässäkin asiassa varoa, ettemme rakenna siitä oppia, joka on vain ns. "viisauden maineista itsevalittua jumalanpalvelusta ja nöyryyttä", kuten Kol.kirje 2 meille opettaa.

Kol. 2
16. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17. jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.
18. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
19. eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
20. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21. "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
22. - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
23. Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.

[Mr Kerimäki]

Niin ....kun puhutaan levosta Herrassa niin voi miettiä niin ,että annamme tämänkin asian Herran hoidettavaksi?? Hän on meidät luonut niin kyllähän Häneltä onnistuu myös meidän maallisen stressin purku ja Hänen läsnäolossaan rauhoitumme ja pysäytämme itsemme hetkeksi ....ehkä sen kännykän ku osais heittää vielä jorpakkoon ja niin ,että siitä tulisi tapa ,jonka tututkintietävät niin ehkä hyvä olis..siis sapattina.

[tanu]

Itse olen ajatellut sapatin pitämistä uuden liiton opetuksen kannalta. Toista päivää on hankala pitää toista parempana kun työskentelen kolmessa vuorossa ja seitsemänä päivänä viikossa. Herbrealaiskirje 6 opettaa että Kristuksen opin ensiaskelia on "parannuksen teko kuolleista teoista". Kuollut teko on mikä hyvänsä teko jonka teen ansaitakseni Jumalan suosiota. Kristus ansaitsi minulle Jumalan mielisuosion. Sitähän uskon vanhurskaus on.

Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Hebr. 4:9-10

Uuden liiton uskovalle on siis varattu sapatinlepo ja joka on levossa, lepää omista teoistaan. Teot mitä sen sijaan teemme, tapahtuu siksi koska pysymme viinipuussa Jeesuksessa Kristuksessa ja kannamme hedelmää.

sitähän pelätty lakihenkisyys on että rikomme uuden liiton sapattia omilla teoillamme.

Toki lepo arjessa on tärkeää ja on nähtävissä kuinka rahanhimo länsimaissa on saanut kaupatkin olemaan auki joka päivä. Levon ja hiljentymisen mahdollisuus vain vähenee. Mutta tätä paljon tä.rkeämpää on omistaa lepo Herrassa.

Näin minäkin asian näen, eli meidän tulee tässäkin asiassa varoa, ettemme rakenna siitä oppia, joka on vain ns. "viisauden maineista itsevalittua jumalanpalvelusta ja nöyryyttä", kuten Kol.kirje 2 meille opettaa.

Kol. 2
16. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17. jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.
18. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
19. eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
20. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21. "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
22. - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
23. Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.

Hyviä pohdintoja, Temeph ja Siivetön.

Miten pitäisi ymmärtää tämä Raamatun kohta:

1. Siihen aikaan Jeesus kulki sapattina viljavainioiden halki; ja hänen opetuslastensa oli nälkä, ja he rupesivat katkomaan tähkäpäitä ja syömään.
2. Mutta kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänelle: "Katso, sinun opetuslapsesi tekevät, mitä ei ole lupa tehdä sapattina".
3. Niin hän sanoi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä,
4. kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, ja kuinka he söivät näkyleivät, joita ei hänen eikä hänen seuralaistensa ollut lupa syödä, vaan ainoastaan pappien?
5. Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät?
6. Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on pyhäkköä suurempi.
7. Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä.
8. Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra."
(Mt.12)

Sillä kymmenen käskyä on kuitenkin voimassa ja 4. käsky kuuluu:

8. Muista pyhittää lepopäivä.
9. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
10. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
11. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. (2.Ms 20)


Onko todellakin niin, että lepopäivä voi olla mikä tahansa päivä?
Eikö seitsemäs päivä ole nimenomaan lauantai?
Vai tarkoitetaanko tässä vaan sitä, että tulisi yksi päivä viikossa levätä Herrassa?
Ettei menisi mukaan tämän maailman työnarkomaniaan ja ahneuteen?

[Mikko Murpatti]

Itse olen ajatellut sapatin pitämistä uuden liiton opetuksen kannalta. Toista päivää on hankala pitää toista parempana kun työskentelen kolmessa vuorossa ja seitsemänä päivänä viikossa. Herbrealaiskirje 6 opettaa että Kristuksen opin ensiaskelia on "parannuksen teko kuolleista teoista". Kuollut teko on mikä hyvänsä teko jonka teen ansaitakseni Jumalan suosiota. Kristus ansaitsi minulle Jumalan mielisuosion. Sitähän uskon vanhurskaus on.

Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Hebr. 4:9-10

Uuden liiton uskovalle on siis varattu sapatinlepo ja joka on levossa, lepää omista teoistaan. Teot mitä sen sijaan teemme, tapahtuu siksi koska pysymme viinipuussa Jeesuksessa Kristuksessa ja kannamme hedelmää.

sitähän pelätty lakihenkisyys on että rikomme uuden liiton sapattia omilla teoillamme.

Toki lepo arjessa on tärkeää ja on nähtävissä kuinka rahanhimo länsimaissa on saanut kaupatkin olemaan auki joka päivä. Levon ja hiljentymisen mahdollisuus vain vähenee. Mutta tätä paljon tä.rkeämpää on omistaa lepo Herrassa.

Näin minäkin asian näen, eli meidän tulee tässäkin asiassa varoa, ettemme rakenna siitä oppia, joka on vain ns. "viisauden maineista itsevalittua jumalanpalvelusta ja nöyryyttä", kuten Kol.kirje 2 meille opettaa.

Kol. 2
16. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17. jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.
18. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
19. eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
20. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21. "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
22. - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
23. Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.

Juuri näin on kuin kirjoitat, ihmisellä on taipumus tehdä kaikesta Jumalan antamasta hyvästä taakka itselleen taikka kilpailun aihe.

[paa]

Onko todellakin niin, että lepopäivä voi olla mikä tahansa päivä?
Eikö seitsemäs päivä ole nimenomaan lauantai?
Vai tarkoitetaanko tässä vaan sitä, että tulisi yksi päivä viikossa levätä Herrassa?
Ettei menisi mukaan tämän maailman työnarkomaniaan ja ahneuteen?

Samoja asioita mietin.
Entäs sitten se, että nykyään viikko alkaa maanantaista ja päättyy sunnuntaihin (= 7.päivä).
Mutta ennenhän Suomessakin oli niin, että viikko alkoi sunnuntaista ja päättyi lauantaihin (= 7.päivä). Jossain näin on vieläkin.
Miksi tämäkin sitten muutettiin? Haluttiinko sunnuntaista kristittyjen pyhäpäivä, koska roomalaiset palvoivat tuolloin auringonjumalaansa ja kyseinen päivä oli omistettu tälle epäjumalalle? Muistaakseni keskiviikkoa lukuunottamatta kaikkien viikonpäivien nimet tulivat roomalaisilta jumalilta eli jokaisena päivänä olisi nykyäänkin jonkun epäjumalan palvontapäivä

[paa]

Muutamaan edelliseen viestiin viitaten: en halua tehdä sapatista taakkaa tai viettää sitä vaan viettämisen takia tmv. mutta haluan kyllä keskustella asioista.
Totta kai voisin "vaan" rukoilla ja antaa asian Herran haltuun -niin kuin olen tehnytkin sapatin ja koko elämäni kanssa- mutta kyllä minusta on silti mukava vaihtaa ajatuksia muiden kanssa.

[tanu]

Muutamaan edelliseen viestiin viitaten: en halua tehdä sapatista taakkaa tai viettää sitä vaan viettämisen takia tmv. mutta haluan kyllä keskustella asioista.
Totta kai voisin "vaan" rukoilla ja antaa asian Herran haltuun -niin kuin olen tehnytkin sapatin ja koko elämäni kanssa- mutta kyllä minusta on silti mukava vaihtaa ajatuksia muiden kanssa.

Justiinsa näin. Ei ole mitään halua tässä eikä muussakaan asiassa palata "lain alle".
Kiinnostaisi vaan tietää, että mikä on totuus ja Herran tahto.

[Mikko Murpatti]

Juu en minä vastauksellani sitä vihjaillutkaan että kukaan haluaisi sapatti asiassa mennä lain alle .

Puhelin vaan siitä näkökulmasta että ihminen aina tuo lihastansa jotakin ihmeellisyyksiä kaikkeen mukaan en sanonut että keskustelijat niin nyt tässä tekevät vaan yleisesti tarkoitin asiaa.

Minustakin on mielenkiintoista tutkia tätä asiaa.

Tällä hetkellä olen siinä uskossa ikäänkuin yhteenvetona, että sapattina olisi hyvä tehdä asioita, jotka ovat Jumalan mielenmukaisia, siis ihan mitä tahansa semmoista, ja tavallaan pyhiyyää (omistaa) sen päivän Jumalalle.

Esim:

Nuorena kaverini Ville-Pekka soitti minulle lauantaina ja kysyi klassisen: Voiksä olla mun kaa?

Tähän vastasin: Joo

Näin olin pyhittänyt päivän Ville-Pekalle, se päivä oli omistettu hänen kanssaan ajanvietolle ja asioille joita hän ja myös minä halusimme tehdä. Voi olla että oli jonkin asteista neuvotteluakin: Mennäänkö potkimaan palloa pumppaamon seinään?

Minä: Joo!

Näin oli tämäpäivä pyhitetty Ville-Pekalle ja vietimme sen brutaali palloilun merkeissä . Riippumatta siitä mentiinkö uimaan, kalaan, palloilemaan oli päivä pyhitetty (omistettu, annettu) hänelle.

Näin tämä sapatin pyhitys minulle aukeaa.

Herra ottaa yhteyttä ja kysyy: Voitsä olla? Mitä tehtäisiin?