Ajoin viimeviikolla kolarin 110kmh vauhdissa kun autoni joutui loskaliirtoon ja osui sitten aitaan ja kimpoili tienlaidasta laitaan.
Olin ehtinyt rukoilla 10min ennen onnettomuutta, että Herra varjele tulemiseni ja menemiseni tälläkin reissulla, ja miten ollakkaan varjelihan Herra .
Itselleni ei siis käynyt mitään, ei siis yhtään mitään ja kipuja ei ollut missään, pääsinkin heti pois sairaalasta kun lääkärit olivat todenneet saman.
Aluksi ihmettelin, että miksi Herra sallii tämmöistä minulle kun oli uskonelämässä juuri raskasta ja vaivanloista vaeltaa ja muutenkin raskasta, niin vielä kolaria päälle ja jäi äiti ja siskoni pieni vauva näkemättä ja yhteinen perhejuhla viettämättä...
Kiitin kuitenkin Herraa kun säilyin vahingoittumattomana ja jäin miettimään mistä saisin uuden menopelin.
Soittelin aikani autoja läpi ja yksi osui silmään mikä oli edullinen ja veti jostain syystä puoleeni, ei tuntunut tapaaminen onnistuvan kun auton myyjä perui kokoajan auton näyttöä ja aina tuli jotain yllättävää eteen kun hänen piti tuoda kiesiä näytille.
En jostain syystä halunnut muuta autoa kuin juuri tuon vaikka samaa merkkiä ja mallia oli runsaasti ja halvemmalla...Herran touhujahan se haluttomuus oli , sillä kun vihdoin menin koeajamaan uutta autoa en mahtanut itselleni mitään vaan koin , että on pakko todistaa mitään peittelemättä uskoontulostani ja niin sitten tein. Ääni värisi ja kämmenet hikosi ratissa, hävetti, oli vastenmielistä, tuntui ettei saanut sanaa suustani kun aloin kertomaan uskoontulostani ja sitten ikäänkuin jokin tulppa olisi poistunut sain rohkeutta puhua papattaa.
Hetkenpäästä kaveri meni ihan vaikeaksi ja hiljaiseksi ja huokaisi , että on etsinyt Herraa ja janonnut Hänen puoleensa mutta on ollut ihan yksin eikä ole tiennyt mitä tehdä ja mistä saisi tietoa Jumalasta ja tähän liittyvistä asioista.
Niin sitten vaihdettiin numeroita ja sain Herralta rohkaisua uskonelämääni ja vahvistusta monille asioille joita olin jo ruvennut epäilemään, sillä vastustaja on viimeaikoina ahkerasti nakertanut uskoani vanhalla levyllä "onko Jumala todella sanonut..." Koskeeko Jumalan lupaukset tässä ja tässä asiassa sinua?" kyseenalaistamista ja väsyttämistä on riittänyt, mutta olen itsepäisesti roikkunut Herran lahkeen liepeessä ja rukouksessa luottanut Jumalaan, että vahvistaisi uskonelämääni ja Herra vastasi.
Oli mahtavaa saada puhua Herrasta kerrankin ihmiselle joka janosi kuulla ja oli todella evankeliumin tarpeessa. Hän oli ollut kaksivuotta sairaalassa vaikean sairauden vuoksi, ja jos joku jaksaisi niin hänen puolestaan saisi rukoilla, että hän saisi rohkeutta tehdä kokosydämisen uskonratkaisun ja saisi toipua vaivoistaan.
Kiitos Herralle myös sain hyvään hintaan uuden auton kolaroituneen tilalle ja sattumalta siinä oli juuri ne asiat joiden perään huokailin vanhassa autossani (lohkolämmitin, ja turvatyyny myös pelkääjän paikalla) sekä CD-soitin jotta voin kuunnella hengellistä musiikkia .
Toivottavasti tämä on rohkaisuksi jollekkin jolla on sukonvaelluksella ylämäkeä ja vihollinen väsyttää ja koittaa horjuttaa, roiku vaan kiinni Jumalan lupauksissa ja huokaile yläkertaan ja Herra pelastaa sinutkin ajallaan varmasti ja tuo helpotusta ahdinkoosi. Myös uskovilla on hankalaa ja kamppailua elämässään, mutta me olemme voittajan puolella ja Isä pitää meistä huolen, siihen voi luottaa!