Pysyn edelleen sillä linjalla, että kenenkään toisen ihmisen ei tulisi eritellä toisen syntejä. Omissa synneissämme on meille jokaiselle ihan tarpeeksi. Yleensä kiinnostuminen toisten ihmisten synneistä johtuu siitä, että haluaa kiinnittää huomionsa pois omista synneistään.
Muistan yhden veljen joskus kertoneen tähän liittyvän esimerkin, jossa aviomies oli koko seurakunnan (johon myös oma vaimo kuului) kuullen tunnustanut katsoneensa himoiten toista seurakunnan sisarta. Se oli tietenkin todella tahditonta tehdä tuollainen tunnustus näiden asianosaisten kuullen. Oman mieheni ei ainakaan tarvitse minulle olla päivittäin tuollaisia syntejä tunnustamassa
Että tunnustakoon sitten ihan vain jollekin muulle... En kyllä suosittele tunnustamaan myöskään niille naisille, joita on himoiten katsellut