Markareetta kirjoitti:Siinä helluntaiseurakunnassa jossa tulin uskoon ja josta monen
vuoden jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle, oli jäsenten
kohdalla sellainen tapa, että julkisynnistä pitää tehdä
julkinen anteeksipyyntö ja mainittava myös synti,
ja sitten erotettiin seurakunnasta.
Siis erottettiin seurakunnasta, vaikka tunnusti ja teki parannuksen? Kuulostaapa todella omituiselta ja epäraamatulliselta. Parannuksen tekevälle pitäisi antaa tietenkin armahdus, niinkuin Isä antaa. Joka ei suostu parannukseen niin hänet pitäisi lopulta erottaa seurakunnan yhteydestä mutta ei parannusta tekevää.
Mainitsit myös Sananlaskut 25:9 "Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise". Hyvä ohje kaikkiin ihmissuhteisiin, mutta sitten sanotaan myös että ensin pitäisi nuhdella kahdenkesken, sen jälkeen ottaa joku mukaan, ja jos ei syntiä tekevä kuule niin pitäisi asia ilmoittaa seurakunnalle.
Tietenkin siinä on kysymys synnistä josta ei haluta parannusta. Mutta jos vielä otetaan se Markku Koiviston tapaus esimerkiksi, niin olisiko teidän mielestä koivisto voinut jatkaa palvelutehtävää niin että juttu olisi vaan sovittu eikä julkistettu ollenkaan?