Kirjoittaja hrmn2 » 27. Tammi 2016 00:01
Tuon vielä esimerkin jonka kautta asiaan ehkä tulee valoa.
UT:ssa kerrotaan selkeästi, että Jumala on asettanut esivallan miekan kanssa valvomaan järjestystä yhteiskunnassa. Se tarkoittaa, että Jumala hyväksyy esivallan käyttävän tarpeen vaatiessa fyysistä kurittamista pahantekijöiden suhteen. Mutta UT:sta kokonaisuutena ymmärrämme, että esivallan ei tule tehdä sitä omista motiiveista käsin, vaan ainoastaan täyttääkseen tehtävän, silloin kun tehtävä sitä vaatii.
Jumala on siis säätänyt asian toimimaan näin tässä elämässä. Kun vanhempi kurittaa lasta rakkaudessa (ei omista motiiveista käsin, vaan täyttäen tehtäväänsä silloin kun se sitä vaatii), opettaa hän lapselle sitä kautta Jumalan säätämyksestä tämän elämän kohdalle. Vanhempi on auktoriteettiasemassa suhteessa lapseen, samalla tavalla kuin esivalta suhteessa kansalaisiin. Ja molemmat auktoriteetit ovat esikuvia Jumalasta, joka on auktoriteettiasemassa koko maailmankaikkeuteen. Maallisten auktoriteettien kuritus on siis tekona esikuvallista, opettaen meitä taivaallisesta auktoriteetista eli Jumalasta.
Kurittaminen ei ole rankaisemista. Jumala ei tahdo rankaista ketään, sillä rangaistus oli Hänen (Jeesuksen) päällänsä, että meillä rauha olisi. Rangaistus oli jo vanhan liiton aikaan uhrikaritsan päällä, niin että jokainen joka laittoi toivonsa karitsan vereen, sai rangaistuksen sijaan rauhan sydämeensä. On siis todella tärkeää erottaa toisistaan rankaiseminen, vihastuminen, ja väkivalta, sekä rakkaudellinen kurittaminen ilman omia motiiveja, tunnepuuskaa tai rankaisemista.