sekulaari-humanismi-ei-suvaitse-kristinuskoa

[JHK]

Klassinen tiede perustuu laboratorioissa toistettavien kokeiden todistusvoimaan - siitä johdetaan kokeellisen tieteen paradigma: sellainen tieto on varmaa, joka voidaan todistaa kokeilla, joissa saadaan uudestaan ja uudestaan sama tulos. Klassisen tieteen periaatteen mukaan kaikki tieteellinen tieto on periaatteessa mahdollista kumota, osoittamalla se kokeellisesti vääräksi. Menetelmät ovat empiirisiä.

Ihmistieteet ovat hankalampia siinä mielessä, että niissä joudutaan usein tutkimaan ilmiöitä, joita ei voida mitata kokeellisilla menetelmillä - ihmisen mielessä tapahtuvia asioita ei voida suoraan havainnoida, mitata tai tutkia laboratoriossa. Ihmistieteiden metologiaa ei joissain änkyräpiireissä hyväksytä vieläkään tieteelliseksi, edellämainituista syistä. Ihmistieteet ovat kuitenkin kehittäneet omat menetelmänsä: haastatteluun pohjautuvat tutkimuskeinot ja niiden analysointimenetelmät. Ihmistieteilijä tutkii ihmisten kokemuksia, ja koettaa niiden perusteella saada selvyyttä jostakin ihmismieltä koskevasta asiasta. Jos haastattelutulokset tuottavat uudestaan ja uudestaan samanlaisia tuloksia, voidaan havaintoa perustellusti pitää tieteellisenä tietona. Jos taas tutkimuksissa saadaan hurjasti toisistaan poikkeavia tuloksia, ei tietoa voi silloin pitää varmana. menetelmät ovat joko kvalitatiivisia (laadullinen tutkimus) tai kvantitatiivisia (määrällinen tutkimus, joka on suhteellisen lähellä empiirisiä menetelmiä.

Riittävän monen ihmisen kokemuksista voidaan johtaa tieteellistä tietoa ihmistieteen menetelmillä. Kokemukset itsessään eivät ole tieteellistä tietoa, siten kun se yleisesti määritellään. Kokemuksellinen tieto voi olla tarkkaa ja jopa täysin oikeaa tietoa, mutta siitä tulee tieteellistä vasta tieteellisen menetelmän kautta.

[toni t]

Kyllä kokemuksellinenkin tieto on tieteellistä tietoa. Se ei vain ole kokeellisesti tuotettua tietoa. Ja usein ennen kuin voidaan edes saada aikaiseksi kokeellista asetelmaa, pitää ainakin ihmistieteissä olla taustalla kokemusperäistä laadullista tutkimusta. Ja muissakin tieteissä pitää olla jonkun ihmisen kokemukseen perustuvia oletuksia eli hypoteeseja. Kokeellinen tutkimus korottaa ns. näytön astetta kylläkin, koska tutkittavat joukot ovat suuria, mutta kokeellisiakin tutkimuksia voidaan tehdä huonosti ja huolimattomasti, jolloin niiden tieteellinen arvo on vähäisempää kuin oikein huolellisesti ja sopivalla joukolla toteutetun laadullisen tutkimuksen. Ihmistieteissä tuntuu, että samat ongelmat liittyvät molempiin tutkimusperinteisiin. Ainahan sitä miettii, että millä tavalla tutkimuksiin vastaajat valikoituvat vaikka kuinka satunnaisotantaa käytettäisiin. Kuitenkaan ketään ei voi pakottaa osallistumaan tutkimukseen...

Itse uskon, että tiede ei voi koskaan tuottaa mitään absoluuttisia totuuksia, vaan vain hieman hapuillen etsiä tietoa asioista. Tämä ajatus kyllä välillä ihan masentaa, kun kovaa työtä tehdään ja ahkeroidaan vuosikausia, että saadaan mereen yksi pisara vettä lisää.

Ihmisen kokemukset voivat olla vaikka kuinka vääristyneitä syistä tai toisista ja siksi pelkkä kokemus joka ei ole toistettavissa ja testattavissa ei täytä tieteellisen tiedon kriteerejä. Kaikki kokeellisen tieteen tuloksetkin tietenkin tulee tulkita ja tulkinnat tehdään ihmisten maailmankuvien ja todellisuus käsitysten kautta. Täten kokeellisista tuloksista tehdyt johtopäätökset saattavat erota suuresti riippuen tulkitsijan ennakkoasenteista.

Tiede ei voi todellakaan tuottaa absoluuttisia totuuksia koska ihmiset eivät voi tietää kaikkia asioita ja absoluuttien tietäminen edellyttäisi kaikkien asioiden tietämistä. Me kristityt kuitenkin tiedämme kuka tietää kaikki asiat ja siksi me voimme luottaa siihen että se minkä Jumala on sanassaan meille paljastanut on totta ja luotettavaa.

[Aamu-Usva]

Kokemukset voivat olla vääristyneitä tai oikeistuneita , mutta kokemuksen tutkimisessa ei pidetäkään tärkeänä sitä, onko ihmisen kokemus sinänsä oikea vai väärä, vaan sitä kokemusta sellaisenaan pidetään tärkeänä. Itsekin omassa tutkimuksessani lähdin liikkeelle siitä, että valitsin tutkittaviksi ihmisiä, joilla ajattelen olevan mahdollisimman paljon kokemuksia ilmiöstä, jota tutkin. Tätä kutsutaan harkinnanvaraiseksi otannaksi eli jo tässä kohden kokeellisen tutkimuksen nimeen vannovat tiedemiehet kauhistuvat Haastattelin ihmisiä antaen heidän sitten mahdollisimman oma-aloitteisesti tuottaa ilmiöstä kokemustaan johdattelematta suuntaan tai toiseen. Kaikki esittämäni kysymykset tulee raportoida, jotta voidaan päätellä, miten johdattelevia ne kuitenkin ovat olleet. Tutkimusperinteeseen kuuluu myös sulkeistaminen eli omien ennakko-oletusten tuominen esiin ja niiden vaikutuksen pohtiminen. Tosin olen puhtaasta fenomenologiasta astunut hivenen hermeneutiikan harhapolulle , joten omassa tutkimuksessani teen myös tulkintoja siitä, mitä haastattelemani henkilöt ovat sanoneet. Tuloksiin pääsen sitten analysoimalla puhtaaksi kirjoittamiani haastatteluja aineistolähtöisesti. Nyt olen analyysia tekemässä ja siksi en osaa puhua muusta kuin tästä työstä. Koittakaa kestää. Älkääkä sanoko, että teen turhaa työtä. Mieluummin voitte vaikka vähän tsempata kehumalla laadullisia tutkimusmenetelmiä ja kumoamalla kokeellisen paradigman

[pekka]

Kokemukset voivat olla vääristyneitä tai oikeistuneita , mutta kokemuksen tutkimisessa ei pidetäkään tärkeänä sitä, onko ihmisen kokemus sinänsä oikea vai väärä, vaan sitä kokemusta sellaisenaan pidetään tärkeänä. Itsekin omassa tutkimuksessani lähdin liikkeelle siitä, että valitsin tutkittaviksi ihmisiä, joilla ajattelen olevan mahdollisimman paljon kokemuksia ilmiöstä, jota tutkin. Tätä kutsutaan harkinnanvaraiseksi otannaksi eli jo tässä kohden kokeellisen tutkimuksen nimeen vannovat tiedemiehet kauhistuvat Haastattelin ihmisiä antaen heidän sitten mahdollisimman oma-aloitteisesti tuottaa ilmiöstä kokemustaan johdattelematta suuntaan tai toiseen. Kaikki esittämäni kysymykset tulee raportoida, jotta voidaan päätellä, miten johdattelevia ne kuitenkin ovat olleet. Tutkimusperinteeseen kuuluu myös sulkeistaminen eli omien ennakko-oletusten tuominen esiin ja niiden vaikutuksen pohtiminen. Tosin olen puhtaasta fenomenologiasta astunut hivenen hermeneutiikan harhapolulle , joten omassa tutkimuksessani teen myös tulkintoja siitä, mitä haastattelemani henkilöt ovat sanoneet. Tuloksiin pääsen sitten analysoimalla puhtaaksi kirjoittamiani haastatteluja aineistolähtöisesti. Nyt olen analyysia tekemässä ja siksi en osaa puhua muusta kuin tästä työstä. Koittakaa kestää. Älkääkä sanoko, että teen turhaa työtä. Mieluummin voitte vaikka vähän tsempata kehumalla laadullisia tutkimusmenetelmiä ja kumoamalla kokeellisen paradigman

Saarn. 2:11

Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla.


Tsemppiä sulle Aamu-Usva!

[Aamu-Usva]

No olipas kannustava Raamatun paikka, Pekka!!!
Mutta totta se on ja toisaalta rentouttavaa, kun tietää, että kaikki tämän maailman touhut on turhuutta. Turhia asioitahan ei tarvitse ainakaan stressata eli voi tehdä kaikessa rauhassa niin kuin haluaa. Niinhän syntyy yleensä parhaat jutut, kun ei liikaa ala pingottamaan, vaan tekee vain ilokseen.

[pekka]

No olipas kannustava Raamatun paikka, Pekka!!!
Mutta totta se on ja toisaalta rentouttavaa, kun tietää, että kaikki tämän maailman touhut on turhuutta. Turhia asioitahan ei tarvitse ainakaan stressata eli voi tehdä kaikessa rauhassa niin kuin haluaa. Niinhän syntyy yleensä parhaat jutut, kun ei liikaa ala pingottamaan, vaan tekee vain ilokseen.

[toni t]

Kokemukset voivat olla vääristyneitä tai oikeistuneita , mutta kokemuksen tutkimisessa ei pidetäkään tärkeänä sitä, onko ihmisen kokemus sinänsä oikea vai väärä, vaan sitä kokemusta sellaisenaan pidetään tärkeänä. Itsekin omassa tutkimuksessani lähdin liikkeelle siitä, että valitsin tutkittaviksi ihmisiä, joilla ajattelen olevan mahdollisimman paljon kokemuksia ilmiöstä, jota tutkin. Tätä kutsutaan harkinnanvaraiseksi otannaksi eli jo tässä kohden kokeellisen tutkimuksen nimeen vannovat tiedemiehet kauhistuvat Haastattelin ihmisiä antaen heidän sitten mahdollisimman oma-aloitteisesti tuottaa ilmiöstä kokemustaan johdattelematta suuntaan tai toiseen. Kaikki esittämäni kysymykset tulee raportoida, jotta voidaan päätellä, miten johdattelevia ne kuitenkin ovat olleet. Tutkimusperinteeseen kuuluu myös sulkeistaminen eli omien ennakko-oletusten tuominen esiin ja niiden vaikutuksen pohtiminen. Tosin olen puhtaasta fenomenologiasta astunut hivenen hermeneutiikan harhapolulle , joten omassa tutkimuksessani teen myös tulkintoja siitä, mitä haastattelemani henkilöt ovat sanoneet. Tuloksiin pääsen sitten analysoimalla puhtaaksi kirjoittamiani haastatteluja aineistolähtöisesti. Nyt olen analyysia tekemässä ja siksi en osaa puhua muusta kuin tästä työstä. Koittakaa kestää. Älkääkä sanoko, että teen turhaa työtä. Mieluummin voitte vaikka vähän tsempata kehumalla laadullisia tutkimusmenetelmiä ja kumoamalla kokeellisen paradigman

Kokemusperäinen tutkimus joka pohjautuu vain tutkittavan kohteen mielipiteisiin ei koskaan voi edustaa tieteellistä tietoa koska tieteellinen tieto tarkoittaa sitä että sitä tuotetaan kokeellisen (tieteellisen) menetelmän kautta. Tieteellisen tiedon tulisi perustua siihen että ensin havaitaan jokin asia josta sitten tehdään päätelmä josta muodostetaan oletus. Sitten tämän oletuksen tulee olla kokeellisesti testattava joka antaa tiedon oletuksen pitävyydestä/pitämättömyydestä. Näin kokeellisesti (tieteellisesti) vahvistetaan teoria eli oletus. Mikäli teoria ei ole kokeellisesti testattavissa ei voida oikeasti puhua tieteellisestä teoriasta - mikäli tieteellä halutaan kuvata ihmisen todistamia asioita eli tietoa. Eli kun tieteellä pyritään tarkoittamaan tietoa niin tämä tieteenala tulee olla kokeellisesti toistettavissa.

Se mikä minua ottaa todella suuresti päähän on se että ihmiset yrittävät "tieteellistää" omat uskomuksensa. Tätä näkee kaikkialla ja erityisesti tutkimuksissa jotka käsittelevät niin sanottua evoluutiohistoriaa. Tieteellisestä tiedosta on tullut sana jonka kautta ihmiset pyrkivät väittämään heidän uskomuksia ja oletuksia tosiasioiksi. Esimerkiksi materialistit sanovat usein että heillä on tieteellinen maailmankuva ja näin he pyrkivät antamaan ymmärtää että heidän maailmankuvansa ei perustu uskomuksiin vaan tieteen vahvistamiin tosiasioihin. Kuitenkin kun heidän ns; "tieteellistä maailmankuvaansa" tutkii niin paljastuu että se perustuu täysin menneisyyttä käsitteleviin uskomuksiin jotka ovat kokeellisen (testaus/toisto) tieteen ulkopuolella.

Tämän vuoksi materialistit vastustavatkin suuresti sitä että käytännöntieteen (kokeellinen tiede) ja historian tieteen välille tehtäisiin ero. He vastustavat tätä siksi että kun tieteellinen tieto rajataan vain kokeelliselle alueelle niin se tarkoittaa silloin sitä ettei kenelläkään ihmisellä voi olla todellisuudessa tieteellistä maailmankuvaa koska jokaisen ihmisen maailmankuva perustuu menneisyyttä käsitteleviin uskomuksiin (mistä, miten, miksi elämä on jne..).

Minä kannustan kyllä ihmisiä tutkimaan asioita mutta en tue sellaista että omia "uskomuksia" jotka eivät ole tieteellisesti todennettavissa aletaan kutsumaan tieteelliseksi tiedoksi. Yksi tärkeimmistä asioista materialistien kanssa keskustelussa olisikin se että heidät saataisiin ymmärtämään todellinen tieteen (kokeellinen) luonne jotta he voisivat sitä kautta nähdä oman "uskonvaraisen maailmankuvansa" sillä se on ensiarvoisen tärkeää jotta ihminen kykenisi katsomaan todistusaineistoa myös toisenlaisen ennakko-oletuksen valossa.

Meidän kristittyjen tulisikin haastaa materialistien ns; "tieteellinen maailmankuva" koska se ei todellisuudessa ole sitä vaan kyseessä on uskomuksiin perustuva maailmankuva jota vain kutsutaan tieteen nimellä. Ihmisten tulisi ensiksi ymmärtää että heidän maailmankuvansa perustuu uskonvaraisille asioille sillä vain sitä kautta ihminen voi alkaa kyseenalaistamaan omia ennakkoasentaitaan - uskomuksiensa perusteita ja katsomaan todisteita myös toisenlaisten "uskomuslasien" läpi.

[Aamu-Usva]

Laadullinen tutkimus on kieltämättä erilaista. Tuli tässä omaa analyysi tehdessä vastaan esimerkiksi sellainen asia, kun yksi tutkittavista sanoi, että jos kuulossa on vikaa, niin sitten ei hengellisyydestä tule enää mitään Minulla itselläni on perinnöllinen kuulonalenema ja käytän siksi jo näin nuorena kuulolaitetta, mutta en usko tuon kuulon olevan niin kytköksissä hengellisyyteeni... Eli laadullista tutkimusta tehtäessä voi jonkun yhden tällaisen ajatuksen jättää huomiotta, mutta jos kaikki haastateltavat sanoisivat samaa, niin sitten voisi ehdottaa tulevaisuudessa tehtävän tutkimusta kuulon ja hengellisyyden välisestä yhteydestä. Tämä tietenkin edellyttäisi ensin teorian luomista hengellisyydestä ja hengellisyys-mittarin kehittämistä. Hengellisyys-mittareita onkin jonkin verran eri tarkoituksiin kehitetty. Mutta mittarin pitäisi ihan oikeasti mitata juuri ihmisen hengellisyyttä, jotta tulokset olisivat totuuden mukaisia. Mittareiden luotettavuutta testataankin eri menetelmin. Se testaaminenkin on tieteellistä tutkimusta. Ja onhan tieteellistä tutkimusta myös kirjallisuuskatsaukset, joissa kootaan aiempi tieto aiheesta systemaattisesti... Minä en ihan ole sillä linjalla, että vain kokeellisella menetelmällä voi tuottaa tieteellistä tietoa.

[Mikko Murpatti]

Laadullinen tutkimus on kieltämättä erilaista. Tuli tässä omaa analyysi tehdessä vastaan esimerkiksi sellainen asia, kun yksi tutkittavista sanoi, että jos kuulossa on vikaa, niin sitten ei hengellisyydestä tule enää mitään Minulla itselläni on perinnöllinen kuulonalenema ja käytän siksi jo näin nuorena kuulolaitetta, mutta en usko tuon kuulon olevan niin kytköksissä hengellisyyteeni... Eli laadullista tutkimusta tehtäessä voi jonkun yhden tällaisen ajatuksen jättää huomiotta, mutta jos kaikki haastateltavat sanoisivat samaa, niin sitten voisi ehdottaa tulevaisuudessa tehtävän tutkimusta kuulon ja hengellisyyden välisestä yhteydestä. Tämä tietenkin edellyttäisi ensin teorian luomista hengellisyydestä ja hengellisyys-mittarin kehittämistä. Hengellisyys-mittareita onkin jonkin verran eri tarkoituksiin kehitetty. Mutta mittarin pitäisi ihan oikeasti mitata juuri ihmisen hengellisyyttä, jotta tulokset olisivat totuuden mukaisia. Mittareiden luotettavuutta testataankin eri menetelmin. Se testaaminenkin on tieteellistä tutkimusta. Ja onhan tieteellistä tutkimusta myös kirjallisuuskatsaukset, joissa kootaan aiempi tieto aiheesta systemaattisesti... Minä en ihan ole sillä linjalla, että vain kokeellisella menetelmällä voi tuottaa tieteellistä tietoa.

Kysymys onkin itselleni siitä kuinka luotettavaa ja tarkkaa on tieto, jota ei voida kokeellisesti testata.

Se on mielestäni parhaimillaankin vain suuntaa antavaa, ja siinä on aina virhemarginaalit olemassa. Ihminen on myös siinämielessä hullunkurinen testattava, että se vaihtaa mielipiteitään, valehtelee ja toimii tunteen mukaan monessa asiassa.

Kaikenkaikkiaan ihminen on hankala kohde tieteelle jos mielenalueen asioita ihmetellään. Ihminen on niin häilyväinen.

[JHK]

Tämän vuoksi materialistit vastustavatkin suuresti sitä että käytännöntieteen (kokeellinen tiede) ja historian tieteen välille tehtäisiin ero. He vastustavat tätä siksi että kun tieteellinen tieto rajataan vain kokeelliselle alueelle niin se tarkoittaa silloin sitä ettei kenelläkään ihmisellä voi olla todellisuudessa tieteellistä maailmankuvaa koska jokaisen ihmisen maailmankuva perustuu menneisyyttä käsitteleviin uskomuksiin (mistä, miten, miksi elämä on jne..).

Jos tavoitteena on tutkia maailmaa, ja kerätä siitä varmaa tietoa, ei ole mielekästä rajata joitakin asioita kokonaan tieteen ulkopuolelle. Siksi ihmistieteiden tuloksena syntyvä tieto halutaan saattaa tieteen piiriin, koska muutoin joutuisimme sanomaan, ettei näistä asioista tiedetä mitään. Eikä lähtökohtaisesti voidakaan tietää. Onko kantasi siis, että sosiologia, pedagogiikka, psykologia, teologia, kauppatieteet, historiatieteet ja yhteiskuntatieteet joutaisivat kaikki ulos yliopistosta? Tai ainakin tieteen ulkopuolelle? Ihmistieteitä opiskelleena näkemyksesi on minusta älytön. (Mitä ihmistieteet sitten ovat, pseudotiedettäkö?)

Emme voi vedota raamatun toteutuneisiin profetioihin, jos historian tuloksiin ei voi luottaa. Jos niihin voi luottaa, niin miksi emme pitäisi niitä tieteellisenä tietona? Millaista tietoa ne sitten ovat? Onko olemassa tietoa, joka on vähemmän kuin tieteellistä tietoa, mutta enemmän kuin arkinen tieto? Sinun pitää nyt Toni kyllä kehittää ihan uusi tiedon kategoria, kun nykyinen ei kelpaa.

Minä kannustan kyllä ihmisiä tutkimaan asioita mutta en tue sellaista että omia "uskomuksia" jotka eivät ole tieteellisesti todennettavissa aletaan kutsumaan tieteelliseksi tiedoksi. Yksi tärkeimmistä asioista materialistien kanssa keskustelussa olisikin se että heidät saataisiin ymmärtämään todellinen tieteen (kokeellinen) luonne jotta he voisivat sitä kautta nähdä oman "uskonvaraisen maailmankuvansa" sillä se on ensiarvoisen tärkeää jotta ihminen kykenisi katsomaan todistusaineistoa myös toisenlaisen ennakko-oletuksen valossa.

Kuullostat aivan 1800-luvun positivistilta. Suuntaus on aikansa elänyt.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Positivismi

Meidän kristittyjen tulisikin haastaa materialistien ns; "tieteellinen maailmankuva" koska se ei todellisuudessa ole sitä vaan kyseessä on uskomuksiin perustuva maailmankuva jota vain kutsutaan tieteen nimellä. Ihmisten tulisi ensiksi ymmärtää että heidän maailmankuvansa perustuu uskonvaraisille asioille sillä vain sitä kautta ihminen voi alkaa kyseenalaistamaan omia ennakkoasentaitaan - uskomuksiensa perusteita ja katsomaan todisteita myös toisenlaisten "uskomuslasien" läpi.

Kritiikkisi menee ohi maalin, koska käytännössä huomattava osa tieteestä tunnustaa jo tuon. Sitä kutsutaan Kriittiseksi rationalismiksi.

Kriittinen rationalismi sen sijaan katsoo, ettei täydellinen objektiivisuus ole mahdollista ja ettei luonnollisen ja yliluonnollisen selityksen välistä rajaa voida kaikissa tapauksissa tiukasti vetää. Sen sijaan kriittinen rationalismi ehdottaa tilalle empiiristen teorioiden falsifioitavuutta ja pitää falsifikointia yleisenä empiirisenä menetelmänä. Se katsoo, että tieteelle on ominaista koetellun tiedon määrän jatkuva kasvu, mutta toisaalta se kieltää tieteeltä täydellisen auktoriteetin painottamalla, että sen tulokset ovat aina vajavaisia ja kumottavissa (fallibilismi). Sen mukaan tiede pyrkii virheiden rationaaliseen eliminoimiseen teorioista, ei teorioiden verifioimiseen; sekä teorian esittäminen että niiden falsifioiminen ovat kriittisessä rationalismissa luonteeltaan vain metodologisia ja väliaikaisia

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiede#Tieteenk.C3.A4sitykset

Itse edustan tieteellistä realismia, joka perustuu kriittiseen rationalismiin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Realismi_% ... losofia%29
Koulukuntani mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Tästä tosin seuraa ikävästi myös se, että kokellinen luonnontiedekin saattaa olla väärässä. Ei ole syytä uskoa että se on, mutta niin voi silti olla. Tuo on käsittääkseni tällä hetkellä käytössä oleva tiedon määritelmä, jota vastustavat kai lähinnä positivistit.