sekulaari-humanismi-ei-suvaitse-kristinuskoa

[toni t]

JHK:lle

Jos tavoitteena on kerätä varmaa tietoa niin mielestäni ei ole silloin mielekästä tuoda uskomuksia (ei varmaa tietoa) tämän tiedon piiriin. Mikko sanoi jo hyvin liittyen ns; ”ihmistieteisiin” – ” kuinka luotettavaa ja tarkkaa on tieto, jota ei voida kokeellisesti testata. Se on mielestäni parhaimillaankin vain suuntaa antavaa, ja siinä on aina virhemarginaalit olemassa. Ihminen on myös siinämielessä hullunkurinen testattava, että se vaihtaa mielipiteitään, valehtelee ja toimii tunteen mukaan monessa asiassa.”

Tutkimukset jotka perustuvat kokeellisen testauksen sijasta enemmänkin uskomuksiin, mielipiteisiin, toivomuksiin, ja tunteisiin eivät tulisi kuulua tieteen piiriin koska tieteellä tarkoitetaan alkujaan ”tietoa” ja uskomuksiin perustuvat mielipiteet eivät tuota varmaa ns; ”tieteellistä tietoa”.

Toki voimme tietää paljonkin asioita ilman että niitä voitaisiin kokeellisesti vahvistaa. Esimerkiksi tiedän mitä tein eilen tähän aikaan eikä sitä voida kokeellisesti (tieteellisesti vahvistaa). Tiedän myös Jumalan olevan olemassa ja rakastavan minua eikä sitä voida kokeellisesti vahvistaa. Voimme siis tietää vaikka mitä niin ettei niitä asioita voida kokeellisesti vahvistaa ja siksi nämä meidän "varmasti" tietämät asiat eivät kuitenkaan edusta tieteellistä tietoa koska nämä tietämämme asiat ovat tieteen ulottumattomissa. Minä näen tieteellisen tiedon tarkoittavan sitä että se on tietoa jota tuotetaan tieteellisen (kokeellisen) metodin kautta ja tämän metodin toimintaraja on hyvin suppea todellisuudessa.

Raamatun ilmoittama historia ei edusta tieteellistä tietoa siksi ettei sitä voi tieteellisesti (kokeellisesti) todistaa – koska emme voi tieteellisesti todistaa mitään menneisyyteen liittyvää asiaa. Kokeellinen tiede käsittää kokeita tässä ja nyt ja se käsittelee asioita ja tapahtumia jotka ovat aina todennettavissa eli toistettavissa ja jotka ovat riippumattomia havainnoitsijasta.

Esimerkiksi sillä ei ole väliä oletko kristitty, muslimi, hindu tai ateisti niin voit kokeellisesti testata missä lämpötilassa vesi kiehuu. Kokeellinen mittaus veden kiehumisesta ei ole riippuvainen ihmisen käsityksestä menneisyydestä. Alkuperätiedettä (historiantiedettä) ohjaa kuitenkin filosofia.

Tieteessä tehdään havaintoja käyttämällä viittä aistiamme (maku, näkö, haju, kuulo ja tuntoaistit). Näin hankitaan tietoa maailmasta ja havaintoja voidaan myös toistaa (käytännöntiede). Luonnollisesti voimme havaita vain nykyisyydessä olevia asioita. On helppo ymmärtää että esitettyjen vuosimiljoonien aikana tiedemiehet eivät ole olleet paikalla todistamassa oletettua elämän kehitystä yksinkertaisista muodoista monimutkaisiin (alkuperätiede).

Kaikki tiedemiesten käytössä olevat todisteet ovat olemassa vain nykyisyydessä. Kaikki fossiilit, elävät eläimet ja kasvit, maapallo, maailmankaikkeus aivan kaikki ovat olemassa nykyisyydessä. Tieteelliset todisteet kuuluvat käytännöntieteeseen eivät alkuperätieteeseen.

On todella tärkeää ymmärtää se että tiedemiehillä on käytössään vain nykyisyys ja että he eivät voi olla tekemisissä menneisyyden kanssa. Menneisyyttä eli historiaa ei voi siis tutkia tieteellisesti testaamalla ja toistamalla. Voimme tutkia ainoastaan nykyisyyttä eli asioita joita on olemassa.

Alkuperätiede (maailman synty ja elämän kehittyminen) tutkii menneisyyteen liittyviä kertaluonteisia asioita joita emme pääse kokeellisesti testaamaan ja toistamaan. Kaikki elämän synnyn ja kehittymisen todisteet ovat nykyisyydessä. Kun yritämme ymmärtää todisteiden alkuperää (mistä eläimet ja ihminen) ovat peräisin yritämme itseasiassa yhdistää menneisyyttä nykyisyyteen. Menneisyyttä käsittelevä tiede (alkuperätiede) on rajan ylitys kun tieteellä pyritään tarkoittamaan tietoa sillä menneisyyttä käsittelevä tiede perustuu aina uskomuksiin joita ei voida enään kokeellisesti vahvistaa. Tämä on todella tärkeää ymmärtää.

Käytännöntiede tutkii miten asiat toimivat nykypäivän luomakunnassa – toistettavia ja havaittavia ilmiöitä nykyisyydessä. Alkuperätiede puolestaan käsittelee asioiden alkuperää jotka ovat tapahtuneet menneisyydessä – ainutlaatuisia ainutkertaisia ei-havaittavissa olevia tapahtumia. Alkuperätieteellä ja käytännöntieteellä on siis perustavaalaatua oleva ero. Käytännöntiede käsittelee nykyisyydessä olevia asioita jotka ovat kokeellisesti testattavissa ja toistettavissa. Alkuperätiede käsittelee sitä miten kaikki on saanut alkunsa menneisyydessä ja ei siten ole avoin kokeelliselle toistamiselle.

Keinotekoinenvalinta ja mutaatio kokeet joita voidaan käytännössä testata eliöillä kuuluvat käytännöntieteeseen. Organismin toiminnan tutkiminen (käytännöntiede/DNA, mutaatiot, lisääntyminen, luonnonvalinta jne.) ei vastaa kuitenkaan kysymykseen miten se on saanut alkunsa. Käytönnöntiede ei voi siis selittää ja todistaa alkuperäämme ja siksi kysymykset alkuperästämme ovat aina kokeellisen (tieteellisen) tiedon ulkopuolella.

Tässä hyvä video jossa käytännöntieteen (kokeellinen tiede) ja alkuperätieteen (historiantiede) ero tuodaan selkeästi ja lyhyesti esille:

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=QRfW9jwQIks[/youtube]

Maalin ohi potkimiseen sanoisin että viimeksi eilen luin Petri Karisman Vapaa-ajattelijain Liiton puheenjohtajan blogia jossa hän sanoi olevansa materialisti ja hän antoi ymmärtää ettei hän ole uskonnollinen. Hän ei siis pidä materialistista maailmankuvaa uskomuksellisena vaan tieteeseen perustuvana ja tämä jos mikä on vastoin itse tieteen luonnetta ja jopa todistusaineistoa.

Minä en kannata koulukuntasi näkemystä tieteestä mutta ymmärrän että se on nykyajan vallitseva näkemys yliopistoissa ja olen jo aikaisemmassa viestissäni hieman perustellutkin miksi uskon näin olevan. JHK onko sinun mielestäsi evoluutioteoria hyvin perusteltu tosi uskomus? Ainakin se yleisesti yliopisto maailmassa käsitetään vallitsevaksi teoriaksi eliökunnan kehityksestä.

Organometallikemisti Dr Stephen Grocott oli käynyt läpi vähintään seitsemän vuoden yliopisto-opinnot kertoi myöhemmin:

”Vaikka olin työskennellyt tutkijana 10 vuotta, opin vasta [CMI:n kautta] mitä tiede on. Jotkut ”tieteeksi” kutsutut asiat ovat todellisuudessa tieteen alueen ulkopuolella; ne eivät ole havainnoitavissa, testattavissa, toistettavissa. Yhteentörmäyksen alueita ovat uskomukset menneisyydestä, joita ei ole mahdollista kokeellisesti testata.”

Dr Stephen Grocott tuo hyvin esille sen ettei yleinen yliopisto maailman käsitys ole välttämättä se oikea käsitys tieteestä. Yliopisto maailmassa ei painoteta eroa kokeellisen / käytännön ja historiaa tutkivan / alkuperätieteen välillä vaikka näiden välillä on perusteltu ero. Vain kokeellinen tiede tuottaa sitä varmaa tietoa maailmasta kun taas historiaa tutkiva tiede on enemmänkin tarinan kerrontaa joka perustuu uskomuksiin menneisyydestä joita ei voida enään tieteellisesti todistaa.

[JHK]

Jos tavoitteena on kerätä varmaa tietoa niin mielestäni ei ole silloin mielekästä tuoda uskomuksia (ei varmaa tietoa) tämän tiedon piiriin. Mikko sanoi jo hyvin liittyen ns; ”ihmistieteisiin” – ” kuinka luotettavaa ja tarkkaa on tieto, jota ei voida kokeellisesti testata. Se on mielestäni parhaimillaankin vain suuntaa antavaa, ja siinä on aina virhemarginaalit olemassa. Ihminen on myös siinämielessä hullunkurinen testattava, että se vaihtaa mielipiteitään, valehtelee ja toimii tunteen mukaan monessa asiassa.”

Jos ihmistieteen metodeja on noudatettu, ja tietoa on kasattu riittävän suuri määrä, on kyseessä tieteellinen tieto siten kuin se ihmistieteissä määritellään. Ihmistieteen tieto on jossain määrin toisenlaista kuin luonnontieteen tieto. Minusta sinun kannattaisi puhua "kokeellisesta tiedosta" tieteellisen tiedon sijaan, koska nyt määrittelet "tieteellisen tiedon" vastoin termin yleisesti hyväksyttyä merkitystä, jolloin keskustelusi ihmisten kanssa lähtee sekaville urille tämän tähden. Kehotan pohtimaan toisenlaista terminologiaa.

Tutkimukset jotka perustuvat kokeellisen testauksen sijasta enemmänkin uskomuksiin, mielipiteisiin, toivomuksiin, ja tunteisiin eivät tulisi kuulua tieteen piiriin koska tieteellä tarkoitetaan alkujaan ”tietoa” ja uskomuksiin perustuvat mielipiteet eivät tuota varmaa ns; ”tieteellistä tietoa”.

Tämä pätkä paljastaa mielestäni ettet ymmärrä ihmistieteitä, etkä niiden menetelmiä. Tutki asiaa.

Toki voimme tietää paljonkin asioita ilman että niitä voitaisiin kokeellisesti vahvistaa. Esimerkiksi tiedän mitä tein eilen tähän aikaan eikä sitä voida kokeellisesti (tieteellisesti vahvistaa). Tiedän myös Jumalan olevan olemassa ja rakastavan minua eikä sitä voida kokeellisesti vahvistaa. Voimme siis tietää vaikka mitä niin ettei niitä asioita voida kokeellisesti vahvistaa ja siksi nämä meidän "varmasti" tietämät asiat eivät kuitenkaan edusta tieteellistä tietoa koska nämä tietämämme asiat ovat tieteen ulottumattomissa. Minä näen tieteellisen tiedon tarkoittavan sitä että se on tietoa jota tuotetaan tieteellisen (kokeellisen) metodin kautta ja tämän metodin toimintaraja on hyvin suppea todellisuudessa.

Mutta minä en tiedä mitä teit eilen tähän aikaan, vaikka se olisi mahdollista todistaa esim. silminnäkijähavaintojen, videokameran, satelliittiseurannan tms. havainnointivälineen kautta. Näillä saatu tieto on suhteellisen varmaa. Jos sata tuhatta ihmistä haastatellaan kymmenien eri tutkimusten toimesta jonkin asian tiimoilta, ja vastauksissa voidaan havaita selkeä tendenssi johonkin suuntaan, on se ihmistieteiden kentällä tällöin tutkimuksellista tietoa - tieto voi edelleen olla väärää, mutta sitä tukee suuri todistusaineisto. Huomaa etteivät ihmistieteet MISSÄÄN väitä tuottavansa täysin varmaa tietoa - mutta minusta sinä et voi mielivaltaisesti sulkea ihmistieteitä tieteen ulkopuolelle. Luonnontieteen kylläkin, mutta ihmistieteet ovat jo lähtökohtaisesti luonnontieteen ulkopuolella. Ihmistiede ei tee kokeita (experiment), vaan tutkimusta (study) Sekä kokeellinen että tukimuksellinen tieto on tieteellistä tietoa yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan, mutta kokeellisella tiedolla on korkeampi todistusarvo kuin tutkimustiedolla. Teoria taas ei tuota tietoa lainkaan, ainoastaan tulkitsee sitä.

Raamatun ilmoittama historia ei edusta tieteellistä tietoa siksi ettei sitä voi tieteellisesti (kokeellisesti) todistaa – koska emme voi tieteellisesti todistaa mitään menneisyyteen liittyvää asiaa. Kokeellinen tiede käsittää kokeita tässä ja nyt ja se käsittelee asioita ja tapahtumia jotka ovat aina todennettavissa eli toistettavissa ja jotka ovat riippumattomia havainnoitsijasta.

Miksi sinun on väkisin lyötävä päätäsi seinään ja käytettävä valtavirrasta poikkeavaa määritelmää? Kyseessä on tieteellinen tieto, muttei kokeellinen tieto. Voisit mieluummin argumentoida kokeellisen tiedon omaavan korkeamman auktoriteetin kuin ihmistieteiden tulokset, ja se olisi ihan ok. Nyt huidot kepillä tuulimyllyjä kuin Don Quijote ikään.

Tieteessä tehdään havaintoja käyttämällä viittä aistiamme (maku, näkö, haju, kuulo ja tuntoaistit). Näin hankitaan tietoa maailmasta ja havaintoja voidaan myös toistaa (käytännöntiede). Luonnollisesti voimme havaita vain nykyisyydessä olevia asioita. On helppo ymmärtää että esitettyjen vuosimiljoonien aikana tiedemiehet eivät ole olleet paikalla todistamassa oletettua elämän kehitystä yksinkertaisista muodoista monimutkaisiin (alkuperätiede).

Samoja aisteja käytetään myös humanismissa.

Kaikki tiedemiesten käytössä olevat todisteet ovat olemassa vain nykyisyydessä. Kaikki fossiilit, elävät eläimet ja kasvit, maapallo, maailmankaikkeus aivan kaikki ovat olemassa nykyisyydessä. Tieteelliset todisteet kuuluvat käytännöntieteeseen eivät alkuperätieteeseen.

On todella tärkeää ymmärtää se että tiedemiehillä on käytössään vain nykyisyys ja että he eivät voi olla tekemisissä menneisyyden kanssa. Menneisyyttä eli historiaa ei voi siis tutkia tieteellisesti testaamalla ja toistamalla. Voimme tutkia ainoastaan nykyisyyttä eli asioita joita on olemassa.

Ei mitään vastaväitettä tähän.

Alkuperätiede (maailman synty ja elämän kehittyminen) tutkii menneisyyteen liittyviä kertaluonteisia asioita joita emme pääse kokeellisesti testaamaan ja toistamaan. Kaikki elämän synnyn ja kehittymisen todisteet ovat nykyisyydessä. Kun yritämme ymmärtää todisteiden alkuperää (mistä eläimet ja ihminen) ovat peräisin yritämme itseasiassa yhdistää menneisyyttä nykyisyyteen. Menneisyyttä käsittelevä tiede (alkuperätiede) on rajan ylitys kun tieteellä pyritään tarkoittamaan tietoa sillä menneisyyttä käsittelevä tiede perustuu aina uskomuksiin joita ei voida enään kokeellisesti vahvistaa. Tämä on todella tärkeää ymmärtää.

Alkuperätiede on luonteeltaan teoreettista, ei kokeellista. Siinä on se ero jota haet.

Käytännöntiede tutkii miten asiat toimivat nykypäivän luomakunnassa – toistettavia ja havaittavia ilmiöitä nykyisyydessä. Alkuperätiede puolestaan käsittelee asioiden alkuperää jotka ovat tapahtuneet menneisyydessä – ainutlaatuisia ainutkertaisia ei-havaittavissa olevia tapahtumia. Alkuperätieteellä ja käytännöntieteellä on siis perustavaalaatua oleva ero. Käytännöntiede käsittelee nykyisyydessä olevia asioita jotka ovat kokeellisesti testattavissa ja toistettavissa. Alkuperätiede käsittelee sitä miten kaikki on saanut alkunsa menneisyydessä ja ei siten ole avoin kokeelliselle toistamiselle.

"Käytännön tiedettä" ei terminä taida tuntea kuin luominen-sivuston lukija.

Maalin ohi potkimiseen sanoisin että viimeksi eilen luin Petri Karisman Vapaa-ajattelijain Liiton puheenjohtajan blogia jossa hän sanoi olevansa materialisti ja hän antoi ymmärtää ettei hän ole uskonnollinen. Hän ei siis pidä materialistista maailmankuvaa uskomuksellisena vaan tieteeseen perustuvana ja tämä jos mikä on vastoin itse tieteen luonnetta ja jopa todistusaineistoa.

En suosittele hyökkäämään ihmistieteiden kenttää vastaan siksi että Petri Karisma ei ymmärrä oman maailmankuvansa uskomusten varaista luonnetta. Koska IHMISTIETEET TUNNUSTAVAT MAAILMANKUVAN OLEVAN USKOMUKSEN VARAINEN. Älä tule sohimaan minun tiedekuntaani epätieteellisenä siksi että Petri Karisma on vähän hölmö.

Minä en kannata koulukuntasi näkemystä tieteestä mutta ymmärrän että se on nykyajan vallitseva näkemys yliopistoissa ja olen jo aikaisemmassa viestissäni hieman perustellutkin miksi uskon näin olevan. JHK onko sinun mielestäsi evoluutioteoria hyvin perusteltu tosi uskomus? Ainakin se yleisesti yliopisto maailmassa käsitetään vallitsevaksi teoriaksi eliökunnan kehityksestä.

Evoluutio on hyvin perusteltu uskomus - sen totuudellisuudesta en tiedä, enkä edes voi tietää. Minusta luominen on myös Hyvin perusteltu uskomus, mutta en tiedä senkään totuudellisuudesta mitään. Henk.koht. mielipiteeni on, että luominen on hyvin perusteltu tosi uskomus. Uskon että aikanaan ID-liike tulee osoittamaan luomisen olevan paremmin perusteltu uskomus ja siten todennäköisesti hyvin perusteltu tosi uskomus.

”Organometallikemisti Dr Stephen Grocott oli käynyt läpi vähintään seitsemän vuoden yliopisto-opinnot kertoi myöhemmin:Vaikka olin työskennellyt tutkijana 10 vuotta, opin vasta [CMI:n kautta] mitä tiede on. Jotkut ”tieteeksi” kutsutut asiat ovat todellisuudessa tieteen alueen ulkopuolella; ne eivät ole havainnoitavissa, testattavissa, toistettavissa. Yhteentörmäyksen alueita ovat uskomukset menneisyydestä, joita ei ole mahdollista kokeellisesti testata.”

Organometallikemistinä Stephen Grocott ei ollut aiemmin joutunut kasvokkain niiden asioiden kanssa, joihin ihmistietelijät törmäävät joka päivä.

Dr Stephen Grocott tuo hyvin esille sen ettei yleinen yliopisto maailman käsitys ole välttämättä se oikea käsitys tieteestä.

Tiede on sitä mitä tiedemaailma määrittelee sen olevan. Suosittelen käyttämään tiedemaailman omaa kieltä, ja argumentoimaan että kokeellisen luonnontieteen tulokset ovat toisenlaisia kuin teoreettisen tieteen tulokset. Sinulla ei ole valtaa määritellä tieteen käsitettä uudelleen oman mielesi mukaan. Tällä hetkellä et tule ymmärretyksi, ja saatat itsesi naurunalaiseksi täysin tarpeettomasti.

[toni t]

JHK:lle

Minun pointtini on se että vain kokeellinen tiede voi tuottaa niin sanottua varmaa (tieteellistä) tietoa. Esimerkiksi jos mittaamme veden kiehumispisteen niin tiedämme mikä se on kokeellistenmittausten perusteella emmekä silloin vain oleta mikä se on ja sano että voimme kyllä olla myös väärässä.

Sinä myönnät itsekkin että ihmistieteiden ns; tutkimus tieto voi olla väärää vaikka sitä tukisikin monet todistajat. Ajatellaanpa vaikka evoluutioteoriaa jota tukee suuri määrä niin sanottuja todistajia (materialistit jne..) ja monet yliopistojen professorit jne.. Eikös evoluutioteoria edustaisi tällöin ihmistieteiden mukaan tieteellistä tietoa kun niin monet ihmiset todistavat sen puolesta? Kuitenkaan todellisuudessa evoluutioteorian kuvaamalle kehitykselle mikrobeista - ihmiseksi ei ole edes mekanismia. Ihmisten mielipiteisiin perustuva tiede voi olla täysin väärässä vaikka suuri enemmistö olisi väitteen takana.

Kokeellinen tiede ei ole taas riippuvainen ihmisten mielipiteistä koska se on vain kokeellinen metodi jota käytetään tosiasioiden tutkimiseen. Formula auton turbon kehittämine perustuu kokeellisiin mittauksiin jotka voidaan testata ja toistaa. Nämä mittaukset antavat tuloksia joidenka perusteella tutkijat voivat olla varmoja tietyistä arvoista. Tämä tieto ei siis ole sellaista tietoa joka perustuu ihmisten mielipiteisiin vaan kokeellisesti vahvistettuun tietoon ja siksi se on niin sanottua varmaa tietoa. Kun siis puhumme varmasta tieteellisestä tiedosta niin näen että vain kokeellinen tiede (käytännöntiede) antaa meille tätä tieteellistä tietoa. Ihmistieteet ovat enemmän tai vähemmän uskomustieteitä sillä ne voivat olla oikeassa tai sitten väärässä.

Oleellisin pointti minulla on se että kaikkien ihmisten maailmankuva perustuu uskomuksien varaan ja täten kaikki ihmiset ovat uskovaisia maailmankatsomukseltaan. Tätä ei suuri enemmistö ymmärrä ja siksi on olemassa yleinen myytti että tiede olisi osoittanut kristinuskon huuhaaksi ja että olisi olemassa tieteellinen maailmankuva. Kuitenkaan tiede (kokeellinen luonnontiede) ei ole osoittanut kristinuskoa huuhaaksi eikä kristinusko ole sodassa tiedettä vastaan vaan materialistista maailmankuvaa vastaan joka hyökkää tieteen nimissä. Materialistit myös vetoavat enemmistön määritelmään tieteen määritelmästä ja enemmistön mielipiteeseen tieteellisesti hyväksytystä teoriasta (evoluutio) ja näin he pyrkivät tieteellistämään omat uskomuksensa. Materialistit voivat myös sanoa Richard Dawkinsin tavoin että evoluutioteoria perustuu tieteelliseen tietoon.

Kun ihmisille puhutaan että esimerkiksi evoluutioteoria olisi tieteellistä tietoa niin se on omiaan hämäämään kuulijoita luulemaan että evoluutioteoria kuvaa tosiasioita ja tämä jos mikä on johtanut ihmisiä todella pahasti harhaan ja saaneet ihmiset vastustamaan Raamatun sanaa. Tämän takia minä vastustan tieteellisen tiedon käyttöä asioista jotka ovat luonteeltaan "uskomuksia ja mielipiteitä" . Ja tämän takia pyrin tuomaan esille sitä ettei kenelläkään ole oikeasti tieteellistä maailmankuvaa vaan jokainen ihminen on pohjimmiltaan uskovainen - kyse on vain siitä mihin me uskomme.

Luomista ei voi koskaan todistaa tieteellisesti koska tieteen metodein emme pääse menneisyyteen. Se mitä me voimme tieteen avulla tehdä on osoittaa että kokeellisen luonnontieteen tulokset joka tutkii sitä miten luonto muuntelee vastaavat sitä mitä odottaisimme löytävän Raamatun kuvauksen perusteella. Tiede ei voi koskaan tieteellisesti todistaa Raamatun historiaa mutta se voi vahvistaa sen että Raamatun ilmoitus pitää yhtä havaitsemamme todellisuuden kanssa.

[JHK]

pointtini on se että vain kokeellinen tiede voi tuottaa niin sanottua varmaa (tieteellistä) tietoa. Esimerkiksi jos mittaamme veden kiehumispisteen niin tiedämme mikä se on kokeellistenmittausten perusteella emmekä silloin vain oleta mikä se on ja sano että voimme kyllä olla myös väärässä.

Tieteellisen realismin näkökulmasta veden lämpötilaa mitatessa on kaksi todennäköistä virhetekijää: mittari ja mittaaja. Jos kymmenen mittaajaa saa saman tuloksen kukin omalla mittarillaan, on tulos luotettava, mutta edelleen on olemassa se teoreettinen mahdollisuus että on tapahtunut virhe. Tieteellisen realismin mukaan kaikki tulokset voivat periaatteessa olla vääriä, mutta jos kaikki kokeet antavat saman tuloksen, tietoa pidetään luotettavana. Sillä, joka lähtee väittämään tuloksia vastaan on valtava todistustaakka - hänen on kyettävä todistamaan kaikkien mittausten tuottaneen väärän tuloksen - ei järin uskottavaa. Tieteessä tieto on jotakin sellaista, mikä on tieteellisellä menetelmällä todistettu.

Sinä myönnät itsekkin että ihmistieteiden ns; tutkimus tieto voi olla väärää vaikka sitä tukisikin monet todistajat. Ajatellaanpa vaikka evoluutioteoriaa jota tukee suuri määrä niin sanottuja todistajia (materialistit jne..) ja monet yliopistojen professorit jne.. Eikös evoluutioteoria edustaisi tällöin ihmistieteiden mukaan tieteellistä tietoa kun niin monet ihmiset todistavat sen puolesta? Kuitenkaan todellisuudessa evoluutioteorian kuvaamalle kehitykselle mikrobeista - ihmiseksi ei ole edes mekanismia. Ihmisten mielipiteisiin perustuva tiede voi olla täysin väärässä vaikka suuri enemmistö olisi väitteen takana.

Tieteessä todistajien määrä on täysin yhdentekevää - todisteet ratkaisevat. Käsittääkseni evoluutioteoriaa ei ole kyetty todistamaan kokeellisin menetelmin (joita on kyllä yritetty). Koska kyseessä on luonnontieteellinen teoria, on todisteiden oltava luonnontieteellisiä eli kokeellisia. Evoluutioteoria on käsittääkseni suosituin teoria elämän synnylle, mutta se ei tee siitä tietoa. Ihmistieteissä pätevät samat lainalaisuudet kuin luonnontieteissäkin: Teoria on todistettava, ennen kuin sitä voidaan pitää totena. Edelleenkin huomaan, ettet tunne ihmistieteitä.

Kokeellinen tiede ei ole taas riippuvainen ihmisten mielipiteistä koska se on vain kokeellinen metodi jota käytetään tosiasioiden tutkimiseen. Formula auton turbon kehittäminen perustuu kokeellisiin mittauksiin jotka voidaan testata ja toistaa. Nämä mittaukset antavat tuloksia joidenka perusteella tutkijat voivat olla varmoja tietyistä arvoista. Tämä tieto ei siis ole sellaista tietoa joka perustuu ihmisten mielipiteisiin vaan kokeellisesti vahvistettuun tietoon ja siksi se on niin sanottua varmaa tietoa. Kun siis puhumme varmasta tieteellisestä tiedosta niin näen että vain kokeellinen tiede (käytännöntiede) antaa meille tätä tieteellistä tietoa. Ihmistieteet ovat enemmän tai vähemmän uskomustieteitä sillä ne voivat olla oikeassa tai sitten väärässä.

Mutta et voi kaapata käsitettä tieteellinen tieto luonnontieteiden yksinomaisuudeksi, koska se ei ole sitä. Tarvitset toisen termin. http://viesverk.uta.fi/viesttiet/tiede/kulttuurit.html
Väännetään rautalangasta vielä kerran: Ihmistieteet ja luonnontieteet tuottavat tieteellistä tietoa. luonnontieteellisiä ilmiöitä tutkitaan kokeilla - ihmistieteellisiä ilmiöitä tutkitaan tutkimuksilla. Luonnontieteiden menetelmät eivät sovellu ihmistieteisiin (ihmisten mielensisäisiä ilmiöitä ei voi suoraan havainnoida), eivätkä ihmistieteen menetelmät sovellu luonnontieteisiin (et voi haastatella luontoa haastattelulomakkeella). Kummankin tieteenhaaran tiedemies toimii samalla tavoin: havaitsee ilmiön, laatii teorian sen syystä, ja pyrkii testaamaan teoriansa tieteellisellä metodilla. Luonnontieteilijä tekee kokeen, ihmistiteteilijä tutkimuksen. Jos saadut tulokset sopivat teoriaan, voidaan perustellusti olettaa, että on saatu kohteesta tietoa. Tieto voi osoittautua vääräksi tulevaisuudessa, kun asiaa tutkitaan lisää.

Oleellisin pointti minulla on se että kaikkien ihmisten maailmankuva perustuu uskomuksien varaan ja täten kaikki ihmiset ovat uskovaisia maailmankatsomukseltaan. Tätä ei suuri enemmistö ymmärrä ja siksi on olemassa yleinen myytti että tiede olisi osoittanut kristinuskon huuhaaksi ja että olisi olemassa tieteellinen maailmankuva. Kuitenkaan tiede (kokeellinen luonnontiede) ei ole osoittanut kristinuskoa huuhaaksi eikä kristinusko ole sodassa tiedettä vastaan vaan materialistista maailmankuvaa vastaan joka hyökkää tieteen nimissä. Materialistit myös vetoavat enemmistön määritelmään tieteen määritelmästä ja enemmistön mielipiteeseen tieteellisesti hyväksytystä teoriasta (evoluutio) ja näin he pyrkivät tieteellistämään omat uskomuksensa. Materialistit voivat myös sanoa Richard Dawkinsin tavoin että evoluutioteoria perustuu tieteelliseen tietoon.

Edelleenkin se ero jota haet on teorian ja tiedon välillä - evoluutio on vasta teorian asteella, koska sitä ei ole kyetty todistamaan luonnontieteen menetelmillä. Edelleen sama pätee myös ihmistieteissä: Teoriasta tulee tietoa vasta kun se on todistettu oikeaksi. Evoluutio on mahdollista todistaa oikeaksi: Toistamalla laboratoriossa elämän synty elottomista alkuaineista. (Lisäksi olisi todistettava että jostakin lajista voi syntyä uusi laji riittävän pitkän ajan kuluessa). Niin kauan kuin tähän ei kyetä, evoluutio on pelkkää teoriaa - jopa ihan yleisesti hyväksytyillä tieteen omilla mittareilla. Dawkins ja kumppanit valehtelevat väittäessään mitä väittävät.

Kun ihmisille puhutaan että esimerkiksi evoluutioteoria olisi tieteellistä tietoa niin se on omiaan hämäämään kuulijoita luulemaan että evoluutioteoria kuvaa tosiasioita ja tämä jos mikä on johtanut ihmisiä todella pahasti harhaan ja saaneet ihmiset vastustamaan Raamatun sanaa. Tämän takia minä vastustan tieteellisen tiedon käyttöä asioista jotka ovat luonteeltaan "uskomuksia ja mielipiteitä" . Ja tämän takia pyrin tuomaan esille sitä ettei kenelläkään ole oikeasti tieteellistä maailmankuvaa vaan jokainen ihminen on pohjimmiltaan uskovainen - kyse on vain siitä mihin me uskomme.

Edelleenkin kylvät sekaannusta käyttämällä termiä "tieteellinen" tuolla tavoin. Ne jotka sanovat evoluution olevan tieteellistä tietoa ovat hypänneet yli sen vaiheen tiedettä, jossa teoria pitää todistaa tieteellisellä menetelmällä, jotta siitä tulee tietoa.

[toni t]

Mutta et voi kaapata käsitettä tieteellinen tieto luonnontieteiden yksinomaisuudeksi, koska se ei ole sitä. Tarvitset toisen termin. http://viesverk.uta.fi/viesttiet/tiede/kulttuurit.html
Väännetään rautalangasta vielä kerran: Ihmistieteet ja luonnontieteet tuottavat tieteellistä tietoa. luonnontieteellisiä ilmiöitä tutkitaan kokeilla - ihmistieteellisiä ilmiöitä tutkitaan tutkimuksilla. Luonnontieteiden menetelmät eivät sovellu ihmistieteisiin (ihmisten mielensisäisiä ilmiöitä ei voi suoraan havainnoida), eivätkä ihmistieteen menetelmät sovellu luonnontieteisiin (et voi haastatella luontoa haastattelulomakkeella). Kummankin tieteenhaaran tiedemies toimii samalla tavoin: havaitsee ilmiön, laatii teorian sen syystä, ja pyrkii testaamaan teoriansa tieteellisellä metodilla. Luonnontieteilijä tekee kokeen, ihmistiteteilijä tutkimuksen. Jos saadut tulokset sopivat teoriaan, voidaan perustellusti olettaa, että on saatu kohteesta tietoa. Tieto voi osoittautua vääräksi tulevaisuudessa, kun asiaa tutkitaan lisää.

Ihmistieteissä tutkija joutuu luottamaan/uskomaan esimerkiksi haastateltavan ihmisen rehellisyyteen, sekä kykyyn kuvata oikein omia tunteitaan jne.. Kun tutkittava kohde on ihminen niin tuloksiin voi vaikuttaa todella monet eri asiat ja eri ihmiset reakoivat eri asoihin erinlailla. Näin tulos on parhaimmillaankin vain suuntaa antava. Ihmistieteissä maailmankuvalliset asiat korostuvat koska ne vaikuttavat suoraan tuloksiin toisin kuin kokeellisessa luonnontieteessä.

Kokeellisessa luonnontieteessä suoritetaan testauksia ja mittauksia joidenka tulos ei ole riippuvainen ihmisten tunnemaailmasta ja maailmankuvasta. Ei ole merkitystä oletko kristitty, muslimi, hindu tai ateisti niin kynä tippuu samalla nopeudella pöydälle. Kokeellinen tiede pystyy tuottamaan sitä varmaa tieteellistä tietoa kunhan tarpeeksi moni on varmistanut testaamalla ja toistamalla kokeen tuloksen. En siis näe asiaa niinkuin sinä JHK vaikka vääntäisit rautalangasta.

Edelleenkin kylvät sekaannusta käyttämällä termiä "tieteellinen" tuolla tavoin. Ne jotka sanovat evoluution olevan tieteellistä tietoa ovat hypänneet yli sen vaiheen tiedettä, jossa teoria pitää todistaa tieteellisellä menetelmällä, jotta siitä tulee tietoa.

Käytin termiä "tieteellinen" ko. kohdassa siksi että osoitin miten monet materialistit sitä käyttävät. En siis itse todellakaan usko evoluutioteorian edustavan tieteellistä tietoa.

[JHK]

En siis näe asiaa niinkuin sinä JHK vaikka vääntäisit rautalangasta.

Jatkat siis tahallisen sekaannuksen kylvämistä, jonka avulla pidät huolen siitä, että
a) Sinua ei ymmärretä
b) saat itsesi ja kristityt näyttämään naurettavilta
c) joudut käymään tämän saman kekustelun uudestaan jonkun muun kanssa

olkoon sitten niin.

[Aamu-Usva]

Tämä rautalanka oli hyvin väännetty:

"Väännetään rautalangasta vielä kerran: Ihmistieteet ja luonnontieteet tuottavat tieteellistä tietoa. luonnontieteellisiä ilmiöitä tutkitaan kokeilla - ihmistieteellisiä ilmiöitä tutkitaan tutkimuksilla. Luonnontieteiden menetelmät eivät sovellu ihmistieteisiin (ihmisten mielensisäisiä ilmiöitä ei voi suoraan havainnoida), eivätkä ihmistieteen menetelmät sovellu luonnontieteisiin (et voi haastatella luontoa haastattelulomakkeella). Kummankin tieteenhaaran tiedemies toimii samalla tavoin: havaitsee ilmiön, laatii teorian sen syystä, ja pyrkii testaamaan teoriansa tieteellisellä metodilla. Luonnontieteilijä tekee kokeen, ihmistiteteilijä tutkimuksen. Jos saadut tulokset sopivat teoriaan, voidaan perustellusti olettaa, että on saatu kohteesta tietoa. Tieto voi osoittautua vääräksi tulevaisuudessa, kun asiaa tutkitaan lisää."

Vaikkakaan jako ihmistieteisiin ja luonnontieteisiin ei ole yksiselitteinen. En oikein osaa sijoittaa omaa tiedekuntaani eli lääketieteellistä kumpaankaan... Molempien menetelmiä sovelletaan kyllä mutta...

[Mikko Murpatti]

Teoreettinentiede kuvaa sanana hyvin itseään. Kyseessä on teoria, jota ei olla pystytty vahvistamaan, mutta näyttäisi siltä, että näin "suattaapi olla".

Sanana tuo on rehellinen ja hyvä, mutta uskon että suuri osa asiaan perehtymättömiä ihmisistä pitää kaikkea tiedettä luotettavana kokein testattuna tieteenä, eli heillä ei ole käryä asian teoreettisuudesta taikka virhemarginaaleista.


Katsoin tässä taannoin dokkumentin yleltä kaiken maailman asiantuntijoista , ja kuinka nämä olivat 90% väärässä kaikissa asioissa joita he vauhkasivat. Oli finanssiasiantuntijoita , fitness asiantuntijoita ja ravintotasiantuntijaa jne, ja heitä kaikkia yhdisti valtava virhemarginaali heidän lausunnoissaan asioista. Aika moni näistä asiantuntijoista on käyttänyt teoreettisen tieteen metodeja päätelmissään ja virhemarginaali rehottaa.

Tässä linkki dokumenttiin:

Asiantuntijoista on tullut arkea. He kertovat meille miten pitää sijoittaa, liikkua ja mitä syödä. Luotamme heihin, koska he ovat asiantuntijoita. Mutta mistä asiantuntijat tulevat ja mihin heidän pätevyytensä perustuu?

http://areena.yle.fi/tv/2194887

[JHK]

Teoreettinentiede kuvaa sanana hyvin itseään. Kyseessä on teoria, jota ei olla pystytty vahvistamaan, mutta näyttäisi siltä, että näin "suattaapi olla".

Sanana tuo on rehellinen ja hyvä, mutta uskon että suuri osa asiaan perehtymättömiä ihmisistä pitää kaikkea tiedettä luotettavana kokein testattuna tieteenä, eli heillä ei ole käryä asian teoreettisuudesta taikka virhemarginaaleista.

Juuri näin - teoreettisessa tieteessä teesi on: On perusteltua olettaa että...
Kokeellisessa luonnontieteessä voidaan sanoa: Kokeet todistavat että...
Ihmistieteet taas toteavat: tutkimustulosten pohjalta näyttää siltä että...

Se, etteivät maallikot ymmärrä tiedemiehiä, on tietysti valitettavaa. Monet ateistit uskovat sokeasti ateismin guruihin, jotka sanovat enemmän kuin mihin heillä tiedemiehinä olisi lupa. He käyttävät statustaan tiedemiehinä keppihevosena, jolla markkinoida ateismia epärehellisin keinoin.

Katsoin tässä taannoin dokkumentin yleltä kaiken maailman asiantuntijoista , ja kuinka nämä olivat 90% väärässä kaikissa asioissa joita he vauhkasivat. Oli finanssiasiantuntijoita , fitness asiantuntijoita ja ravintotasiantuntijaa jne, ja heitä kaikkia yhdisti valtava virhemarginaali heidän lausunnoissaan asioista. Aika moni näistä asiantuntijoista on käyttänyt teoreettisen tieteen metodeja päätelmissään ja virhemarginaali rehottaa.

Tästä syystä humanistisissa tieteissä pieni määrä tutkimuksia ei vielä todista mitään - vasta kun todistusaineistoa alkaa kasautumaan kymmeniä tuhansia sivuja käsittäviksi vuoriksi on jokin asia ihmistieteen menetelmillä todistettu. Täysin aukotonta sellainenkaan todistus ei tietenkään ole, mutta tutkimusten pohjalta on perusteltua uskoa asian olevan niin. Tällälailla todistettu asia on enemmän kuin uskomus tai mielipide, mutta vähemmän kuin fakta. Ihmistieteet myöntävät avoimesti sen, etteivät ne tuota täysin varmaa tietoa. Ihmistieteethän syntyivät, kun luonnontieteen menetelmiä alettiin soveltamaan myös luonnontieteen kentän ulkopuolella.

Jos ajattelee vaikkapa mielipidegalluppeja, joita tehdään vaalien aikaan, niin ne ovat aika hyvin suuntaa antavia - kun valitaan riittävän suuri satunnaisotos suomalaisesta yhteiskunnasta, ja kysellään ihmisten kannat, on saatu tulos hyvin lähellä sitä, miten kansa ihan oikeasti äänestää. Ihmistieet toimivat, mutta ihmistieteen tuottama tieto on likiarvoa - suunnilleen totta. Gallupit eivät ennusta prosentilleen tulevia äänestuloksia, mutta niiden tarkkuus on silti mekoisen hyvä.

Vaikkakaan jako ihmistieteisiin ja luonnontieteisiin ei ole yksiselitteinen. En oikein osaa sijoittaa omaa tiedekuntaani eli lääketieteellistä kumpaankaan... Molempien menetelmiä sovelletaan kyllä mutta...

Jako ei ole täysin yksiselitteinen, mutta toimiva kuitenkin. Humanistisen tiedekunnan metodeja käytetään lääketieteen yhteydessä, koska ihmisten vaivaat ovat myös koettuja vaivoja. Jos käsi on poikki, voidaan se kokeellisesti osoittaa, samaten jos ihmiskehossa on myrkytystila, on se mahdollista myös todentaa kokeellisesti, mutta entäpä lääkkeen tuoma apu kipuihin? Masennuslääkkeen teho masennuksen oireiden lievittämisessä? Läkkeen aiheuttamat sivuvaikutukset potilaan kokemusmaailmassa? Näiden selvittämiseksi on päästävä potilaan pään sisälle, eli käytettävä ihmistieteen menetelmiä.

Teoreettisen evoluution puolustajista vielä: Ihmistieteen "guru" Karl Popper on (näin olen kuullut) todennut, että miltei mille hyvänsä teorialle on mahdollista löytää jotakin todisteita: myös evoluutiolle - jos ei ota huomioon mitään muita vaihtoehtoja. Jos siis suljetaan lähtökohtaisesti pois luominen ja älykäs suunnittelu, jäljelle jää evoluutio, jolle voi löytää jonkin verran todisteita. Tämä on kuitenkin epärehellistä. Teoriaa voi pitää todistettuna vasta siinä vaiheessa, kun sitä ei kyetä kumoamaan millään, eikä sille kyetä luomaan haastajaa. Tällä lailla evoluutioteoria on saanut sen nykyisen aseman: kilpailevia teorioita ei suvaita.

[JHK]

Popperista lisää:

Hypoteesit ja falsifioitavuus

Teoksessaan Logik der Forschung (1934, 'Tutkimuksen logiikka') Popper arvosteli loogisen empirismin käsitystä tieteestä induktiivisena toimintana. Popper kannatti itse niin kutsuttua hypoteesi-deduktio -mallia: tieteelliset teoriat ovat hypoteeseja eli oletuksia, joista johdetaan uusia ennusteita.

Falsifikaatioperiaatteen pohjalla on Popperin havainto siitä, että tieteellisiä selitysjärjestelmiä on mahdotonta todistaa aukottomasti oikeiksi, koska induktiivisen eli yksityistapauksista, esimerkiksi tieteellisistä kokeista, yleistävän päättelyn pohjalta voidaan päätellä itse asiassa vain se, että tähän mennessä ei ole tullut vastaan yksittäistapausta, joka kumoaisi esitetyn selityksen tai teorian. Sen sijaan falsifikaatioperiaatteen mukaisesti teorian aukottomasti vääräksi todistaminen on mahdollista. Sen vuoksi tieteellisestä teoriasta on oltava mahdollista johtaa ennuste tai seuraamus, jota voidaan kokeellisesti testata. Näin voidaan tieteellisten kokeiden avulla löytää alkuperäisen teorian heikkoja kohtia tai virheellisyyksiä.

Falsifikaatioperiaate on vanhan kokemusperäisen koeteltavuuden vaatimuksen uusi muoto. Muita tieteellisen teorian kriteerejä ovat esimerkiksi looginen ristiriidattomuus. Popper määritteli muun muassa astrologian, freudilaisuuden (psykoanalyysi) ja marxilaisuuden näennäistieteiksi, koska niitä ei voi (edes teoriassa) todistaa vääriksi.

Yhteiskunnallisesti falsifiointi edellyttää avointa keskustelua, joka on mahdollista vain avoimessa yhteiskunnassa (The Open Society and its Enemies (1945), suom. Avoin yhteiskunta ja sen viholliset (2000)). Popperin mielestä avoimen yhteiskunnan vihollisia olivat varsinkin Platon, Hegel ja Marx. Yhteiskuntafilosofiassa Popper perusteli käytännöllisesti liberalistista kansanvaltaa ja yhteiskuntakritiikkiä avoimen yhteiskunnan perustana.

Popper ei pitänyt evoluutiota testattavana ja falsifioitavissa olevana teoriana, vaan tautologiana, jossa väitettiin että "ne organismit jotka jättävät eniten jälkeläisiä jättävät eniten jälkeläisiä".[5][6] Myöhemmin Popper kuitenkin kumosi kannanottonsa: Hän myönsi että luonnonvalinta oli falsifioitavissa ja että kyseessä oli hänen erehdyksensä[7] ja että luonnonvalinta, kuten muutkin historialliset tieteet ovat testattavia vaikka ne kuvaavatkin ainutlaatuisia tapahtumia. Testaus onnistuu jos niistä voidaan johtaa testattavia ennusteita.[8]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Popper