Opettajan vastuu

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Opettajan vastuu

ViestiKirjoittaja Blum » 05. Joulu 2014 02:40

Mielessäni on pyörinyt paljon raamatullinen opettajan virka ja totuuskysymykset. Kyseessä on huomattavan vastuullinen virka. Koen itse hengellistä kutsua opettajaksi ja seuraava raamatunkohta onkin minulla muistissani osoittamassa asian vakavuutta:

1 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
2 Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.
(Jaak. 3:1-2)

Eikä tämä koske omalla kohdallani vain suoranaista opettamista. Mietin itse yleensä hyvin tarkkaan sitä, mitä sanon kannanottonani tai kirjoitan julkisesti nähtäville. Vielä vakavammin suhtaudun siihen, mitä opetan esimerkiksi saarnapöntön takaa. Jos otan nämä tehtävät liian kevyesti, saatan tulla antaneeksi helpommin paikkansapitämätöntä, väärää tietoa. Saatan johtaa ihmisiä harhaan. Sellainen on ajatuksena hyvin kauhea. Muistammeko, mikä vastuu meillä on sanoistamme?

Oma asenteeni on ylipäätään hyvin harvoin suoraan julistava. Lausetta "ole hiljaa, täältä tulee totuus!" kuulee omasta suustani suhteellisen harvoin. Tällainen asenne ei ole väärä, sillä absoluuttisia totuuksia on olemassa. En kuitenkaan kovin usein julista omia kirjoituksiani tai opetuksiani aukottomasti tosina. Mielessäni on fakta, että olen erehtyväinen ihminen, ja siksi otteeni on usein enemmän kyselevä ja keskusteleva kuin suoraan totuutta julistava. En tohdi vetää automaattista yhtäsuuruusmerkkiä omien sanojeni ja Raamatun opetuksen välille. Kukapa uskaltaisi kyseenalaistaa sanojani, jos julistaisin ne suoraan raamatullisiksi! Muistaakseni sellainen mies kuin Paul Washer on erään puheensa alkuosassa todennut, että jos hänen opetuksensa ei ole Raamatun mukaista, hän on siitä vastuussa Jumalalle, mutta jos sanat ovat Raamatun mukaiset, vastuu niiden noudattamisesta jää kuulijoille.

Käytän erilaisia täytesanoja, kuten "ehkä" ja "mahdollisesti" ja myös potentiaalia hyödynnän usein. Syynä on yksinkertaisesti se, että haluan varoa antamasta totuutena tietoa, joka myöhemmin osoittautuukin perättömäksi. Kun en alun pitäenkään ole väittänyt sanojani aukottomasti tosiksi, pelaan ikään kuin enemmän varman päälle mahdollisten vahinkojen suhteen.

Toki vaikka miten varmistelisin, en silti luultavasti kykene estämään kaikkia erehdyksiä, mutta näen velvollisuudekseni olla tarkka siinä, mitä totuudeksi väitän. Harmillisen usein esimerkiksi jonkin asian kritisoijat – mukaan lukien kristityt! – eivät todellisuudessa ole edes hyvin perillä asiasta, jota kritisoivat. Olen esimerkiksi kuullut kristityltä asiantuntemattomia kommentteja mormonien opista. Hänen tarkoituksensa (kritisoida valheellista uskontoa) lienee ollut hyvä, mutta hänen esittämänsä tiedot eivät kertoneet kovin huolellisesta tutkimisesta. Jos me vastustamme väärää uskontoa väärällä tiedolla, on tilanteemme mielestäni surkuteltava.

Omalla kohdallani koen hyvin vaikeaksi ajatella tilannetta, jossa joudun jälkikäteen oikaisemaan jotain, jonka olen aiemmin julistanut totuutena. Jos mahdollista, haluan vältellä noita tilanteita, mutta toki toimia oikein myös silloin, kun erehdykseni paljastuu. Itse olen myös erehdyksille altis. Rukoilen, että Jumalan lapset suhtautuisivat sanoihinsa asiaankuuluvalla vakavuudella! On parempi harkita kaksi kertaa kuin päästää huolimattomasti laadittuja sanoja valloilleen.
Blum
 
Viestit: 217
Liittynyt: 17. Syys 2014 00:02

Re: Opettajan vastuu

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 05. Joulu 2014 13:53

Viisas on varovainen eikä puhu yli sen ,minkä Henki neuvoo .Antaa sen Henkäyksen tulla ja rauhallisesti kertoo ,minkä sydämmellään kuulee .
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 35 vierailijaa

cron