pehmytpusu777 kirjoitti:Onko kukaan muu täällä totaalisen väsynyt tuohon politikoimiseen?
Joka tuutista tungetaan kaikenmaailman adressia ja jaetaan kansanedustajien mielipiteitä? Maailma ja ihmiset kun eivät vaan käyttäydy Herran Sanan eikä meidän mielipiteiden mukaan vaikka mitä sanottas..
Oon tosi väsynyt kaikkeen siihen mikä liittyy politiikkaan. Ja myös siihen, että useimmat ihmiset yhä vaan jaksavat luulla että politiikalla saisi jotain
muutettua parempaan suuntaan. Suomikaan ei ole ollut demokratia enää pitkiin aikoihin. Näennäisdemokratiaa ja harvainvaltaa on tämä Suomenkin meininki ollut jo pitkään.
Politiikka on pelkkää saman tyhjän jauhamista vuodesta toiseen. Milloin on vallassa mikäkin puolue ja gallupia gallupin perään... valhetta valheen perään.
Länsimaiden lainsäädäntö ja ihmisten moraaliset käsitykset perustuvat hyvin pitkälti Raamattuun.
Nyt eletään sitä aikaa kun tätä Jumalan lakeihin perustuvaa lainsäädäntöä ja moraalia ollaan pala palalta hajottamassa.
Ei ole kyllä kivaa aikaa tämä elää ja vierestä seurata.
Onko kenelläkään muulla tullut sellainen ajatus mieleen, että miten paljon helpompaa olisi ollut elää vaikka viisikymmentä vuotta sitten uskovana Suomessa?
Nythän on edessä kenties nopeastikin kaikenlainen uskovien vaino ja ties mitkä kauheat asiat.
Vaikka vain pari-kolme kymmentä vuotta sitten oli meinkinki ihan eri. Uskovat saivat olla aika rauhassa, eikä kaikenlainen jumalattomuus, kieroilu ja irstaus ollut kaikkialla nähtävissä.
Onhan se toisaalta mahtaavaa saada elää ajassa, jolloin Herra Jeesus kenties piankin tulee takaisin.
Mutta jotenkin tuntuu, että paljon helpommalla olisi päässyt tuolloin vaikka 50 vuotta sitten.
Kuulostaa varmaan aika tyhmältä tällainen pohdinta. Koska tärkein eli uudestisyntymisen armolahja on ns. "plakkarissa", kiitos Herralle. Vain omalla toiminnalla
voi tuon sössiä niin, että ei pelastukaan. Ja kun ei enää ole kuoleman pelkoa, niin ei tarvitse mitään muutakaan pelätä eikä mistään huolta kantaa.
Ja eihän se niin ole tarkoitettukaan että uskovan elämä olisi vain pelkkää iloa ja riemua yms.
Onko tämä tällainen ajattelu napinaa Herraa vastaan?
Eli mikään ei riitä. Vielä hetki sitten olin niin kiitollinen(yhä olen!) ja ihmeissäsni, että "miksi juuri minä sain niin suuren armon, että Herra kutsui ja pelasti pois pimeydestä takaisin
yhteyteensä". Ja nyt jo napisen, että olisi ollut helpompaa 50v sitten olla uskova...Herra armahda tästä napinasta.
Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.