Raamatullinen pelastusvarmuus

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Raamatullinen pelastusvarmuus

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 24. Marras 2014 22:16

Joel.A kirjoitti:
Mikko kirjoittaa:
Emme mielestäni pelastu teoilla , vaan pelastus tulee uskosta Jumalan lupauksiin (Galatalaiskirje selittää tämän).


Minulle Galattaliskirje kertoo sen, että vaikka uskoisimme Jeesukseen niin meidän ei tule mennä vanhanliiton alle. Eli meidän ei pidä vanhanliiton käytäntöjen ja tapojen kautta ansaita pelastusta vaan uskomalla Jeesukseen olla uskollinen uudenliiton järjestykselle. Ymmärrän tämän järjestyksen siten, että kun siis tulemme uskoon saamme kivisydämmen sijasta lihasydämen johon on kirjoitettu Jumalan "muokattu"laki.

Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Hesekiel‬ ‭11‬

Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Jeremia‬ ‭31‬


Nyt kun siis jokaiselle joka uskoo Jeesukseen pelastajanaan, oli sitten kukatahansa millaisessa rikkinäisyydessä tahansa niin hänen sydämeensä on istutettu uusittu Jumalan laki. Tälle uudestisyntyneelle siis kuulu se, että hän haluaa kasvaa Jumalan lain ja säädösten mukaisesti ei tietenkään pakosta vaan vapaaehtoisuudesta käsin. Vapaaehtoisuus ei tietenkään nyt tarkoita sitä, että pelastuakseen hän saisi olla lihallinen missään muodossa ja luottaa vain Jumalan armoon vaan pyrkiä elämässään kuolettamaan lihaansa (Jumalan uudenliiton lain ja järjestyksen mukaisesti) jotta hänestä pystyisi kasvamaan kokoajan lähemmäksi ja lähemmäksi Jeesuksen kaltaiseksi johon meidät on siis kutsututkin. Ja kun tähän tälläiseen asiaan pyrkii niin ei pitäisi olla epäselvää siitä, etteikö se näkyisi myös pyhityselämässään (hedelmällisissä teoissa sekä sanoissa).

Tämän kaiken perusteella on siis mielestäni selvää, että puhtaalla sydämmellä uudenliiton lakia noudattamalla (rakasta Herraa...sekä lähimmäistäsi niinkuin itseäsi) on selvää, että ihminen elää pelastuksessa ja joka taas tätä ei noudata ei elä pelastuksessa. Monesti myös kuulen, että meissä ei ole mitään millä me rakastamme Jumalaa sekä lähimmäistämme, pelastavassa uskosa tämä ei voi olla totta koska onhan meissä sentään Pyhä Henki jonka siis pitäisi saada aikaan meissä tahtomista sekä tekemistä on vain kyse siitä, että tahdommeko antaa lihamme hallita tahtomista sekä tekemistä ja näin ollen menettää pelastus.

En siis voi uskoa siihen, että raamattu opettaa, että pelkällä uskomisella Jeesuksen pelastutaan vaan kyllä se vaati rinnalle sen, että me kuoletamme lihaamme (uskon ja rakkauden tekoa tämäkin) enenevässä määrin. Jos siis asia olisikin niin, että pelkkä usko riittäisi niin uskon vakaasti, että ihmiseen ei voi tulla millään tavalla synnintuntoa joka saa tai ei saa aikaan parannuksen tekoa.

...ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Matteus‬ ‭10‬


Muista olla myös itsellesi armollinen ja rakastaa itseäsikin myös. Jumalakin sinua rakastaa suuresti ja olet Hänelle tärkeä, ja olet kalliisti lunastettu ja maksettu , kun Hän antoi sinusta maksuksi Poikansa.

Minullekkin olet tärkeä ja rakas veli Herran suuressa perheessä, saat vaeltaa ja kilvoitella noinkin reippaasti, kun koet oikeaksi ei siinä ole mitään pahaa, että kilvoittelee ja koettelee rajojansa.

Jos joksus väsyt ja petyt itseesi niin saat huomata, että silloinkin Herra on vierelläsi ja ei ehkä aina odota sinulta samalla aikataululla asioita kuin itse odotat. Jumala ei ole pelkästään onnistujien ja vahvojen Jumala, vaan myös epäonnistujioiden ja heikkojen sekä epäuskoisten Jumala.

Meille uskoville voisi olla hyväidea olla niin kärkkäästi luettelematta kuka pelastuu ja kuka menee kadotukseen, sillä aina nämä asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja ovat aika isoja asioita ilmoittaa ihmisen ihmiselle, kaikella rakkaudella sanon tämän sinulle ja ihan vilpittömästi samalta tasolta. Tämä on myös itselleni kehoitus ja kaikille muillekin, sillä perkele käyttää aina vanhaa kikkaa eli uskottelee uskoville, että he ovat menettäneet pelastuksensa ja on syytä lopettaa koko touhu, sillä se juna meni jo. En tykkää antaa hänelle yhtään enempää aseita piippuun tässä , vaan mielummin saarnaan Jumalan armoa.

Sillä sen varasssahan me tosiasiassa olemme, emme omien voimiemme.

Room.9

14 Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
15 Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee (kilvoittelee), vaan Jumalan, joka on armollinen.


Luukas.6

36 Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.
37 Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Re: Raamatullinen pelastusvarmuus

ViestiKirjoittaja Joel.A » 24. Marras 2014 22:35

Mikko Murpatti kirjoitti:Muista olla myös itsellesi armollinen ja rakastaa itseäsikin myös. Jumalakin sinua rakastaa suuresti ja olet Hänelle tärkeä, ja olet kalliisti lunastettu ja maksettu , kun Hän antoi sinusta maksuksi Poikansa.

Minullekkin olet tärkeä ja rakas veli Herran suuressa perheessä, saat vaeltaa ja kilvoitella noinkin reippaasti, kun koet oikeaksi ei siinä ole mitään pahaa, että kilvoittelee ja koettelee rajojansa.

Jos joksus väsyt ja petyt itseesi niin saat huomata, että silloinkin Herra on vierelläsi ja ei ehkä aina odota sinulta samalla aikataululla asioita kuin itse odotat. Jumala ei ole pelkästään onnistujien ja vahvojen Jumala, vaan myös epäonnistujioiden ja heikkojen sekä epäuskoisten Jumala.

Meille uskoville voisi olla hyväidea olla niin kärkkäästi luettelematta kuka pelastuu ja kuka menee kadotukseen, sillä aina nämä asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja ovat aika isoja asioita ilmoittaa ihmisen ihmiselle, kaikella rakkaudella sanon tämän sinulle ja ihan vilpittömästi samalta tasolta. Tämä on myös itselleni kehoitus ja kaikille muillekin, sillä perkele käyttää aina vanhaa kikkaa eli uskottelee uskoville, että he ovat menettäneet pelastuksensa ja on syytä lopettaa koko touhu, sillä se juna meni jo. En tykkää antaa hänelle yhtään enempää aseita piippuun tässä , vaan mielummin saarnaan Jumalan armoa.

Sillä sen varasssahan me tosiasiassa olemme, emme omien voimiemme.

Room.9

14 Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
15 Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee (kilvoittelee), vaan Jumalan, joka on armollinen.


Luukas.6

36 Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.
37 Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.


Anteeksi nyt Mikko, mutta nyt ennen ymmärtänyt ollenkaan sitä miten vastasit. Missä kohtaa minä olin itselleni armoton tai muita kohtaan? Tai, että lausuin kadotustuomion jostakusta? Etkö huomannut tai ymmärtänyt nyt minusta, että yritin tuoda vain sen miten uskoisin Raamatun opettavan :roll:
Joel.A
 

Re: Raamatullinen pelastusvarmuus

ViestiKirjoittaja Joel.A » 24. Marras 2014 23:16

Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Galatalaiskirje‬ ‭5‬

Eikö tässä juuri anneta ymmärtää se, että ne jotka haluavat olla Jeesuksen Kristuksen omat niin heidän on ristiinnaulittava himonsa ja halunsa.

Niinpä siis teksti seuraavaksi jatkuukin. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. ‭Galatalaiskirje‬ ‭5‬

Sitä, en sano etteikö Jumala kärsivällinen ja armollinen olisi päinvastoin Hänen armonsa ja kärsivällisytensä on todella suuri, mutta jos tähän armoon ja kärsivällisyyteen laittaa luottamuksensa niin mitenkä ihminen pystyy pääsemään eroon rakkaudettomuudestaan Jumalaa sekä lähimmäistään kohtaan.

Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.

Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?

Roomalaiskirje‬ ‭6‬

Eikö siis juuri se, että emme niinkään luota armoon ja kärsivällisyyteen saa meissä pikemminkin ja pikemmiten aikaan lihallemme kuolemista ja mitä enemmän laitamme luotamuksemme armoon ja kärsivällisyyteen saa aikaan meissä laiskuutta kuolla lihalle?
Joel.A
 

Re: Raamatullinen pelastusvarmuus

ViestiKirjoittaja pekka » 24. Marras 2014 23:57

Evankeliumi Matteuksen mukaan 25:

1. "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.

2. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.

3. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.

4. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.

5. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.

6. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'

7. Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.

8. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.

9. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'

10. Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.

11. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'

12. Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.

13. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

14. Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;

15. yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.

16. Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.

17. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.

18. Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.

19. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.

20. Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'.

21. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'

22. Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut'.

23. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'

24. Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut.

25. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.'

26. Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.

27. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.

28. Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.

29. Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

30. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'

31. Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

32. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.

33. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.

34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.

35. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;

36. minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'

37. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?

38. Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?

39. Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'

40. Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.

41. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

42. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;

43. minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'

44. Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'

45. Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.

46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Raamatullinen pelastusvarmuus

ViestiKirjoittaja Joel.A » 24. Marras 2014 23:59

Ajatellaan asiaa vielä taas toisesta kysymyksestä käsin?

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Galatalaiskirje‬ ‭5‬

Jos oli uskova joka harjoittaa esim noita lihan tekoja niin voiko tällöin tälläisellä uskovalla olla sisimmässään oikeaa pelastusvarmuutta, jos hän kuitenkin uskoo Jeesukseen pelastajanaan? Minun mielestäni ei ellei hän elä parannuksessa eli lihan kuolettamisessa tai lihalle kuolleena. Ja eikö taas lihalle kuolleenan tai sen kuolettamiselle saa aikaan hedelmiä eli hyviä tekoja, ajatuksia ja sanoja?

Armo toki on suuri ja siihen itsekkin luottaneensa kävin n. pari vuotta maailmassa jonka ikäviä seurauksia kannan varmasti vielä ja pitkään :(.
Joel.A
 

Re: Raamatullinen pelastusvarmuus

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 25. Marras 2014 13:44

Joel.A kirjoitti:Ajatellaan asiaa vielä taas toisesta kysymyksestä käsin?

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Galatalaiskirje‬ ‭5‬

Jos oli uskova joka harjoittaa esim noita lihan tekoja niin voiko tällöin tälläisellä uskovalla olla sisimmässään oikeaa pelastusvarmuutta, jos hän kuitenkin uskoo Jeesukseen pelastajanaan? Minun mielestäni ei ellei hän elä parannuksessa eli lihan kuolettamisessa tai lihalle kuolleena. Ja eikö taas lihalle kuolleenan tai sen kuolettamiselle saa aikaan hedelmiä eli hyviä tekoja, ajatuksia ja sanoja?

Armo toki on suuri ja siihen itsekkin luottaneensa kävin n. pari vuotta maailmassa jonka ikäviä seurauksia kannan varmasti vielä ja pitkään :(.


Mitähän tuo harjoittaa tarkoittaa? Mitä se sinulle tarkoittaa?

Armoa ei saa pitää halpana ja väärinkäyttää:

Room.6

1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

Eli ei saa elää synnissä ja antautua sille, uskon että tämä on tuota harjoittamista mitä Gal5 tarkoittaa eli synnissä elämistä ilman halua parannukseen, tällöin on synti voittanut ihmisen ja on mahdollista, että hän luopuu itse uskostaan :(.

Minun mielestäni ei ellei hän elä parannuksessa eli lihan kuolettamisessa tai lihalle kuolleena.


Parannus ei ole sama asia kuin lihan kuoleminen, ne ovat eriasioita. Liittyvät läheisesti toisiinsa , mutta kuitenkin eri asioita.

Synnistä pitää ihan tosissaan tehdä parannusta, mutta itse painotan rukousta ja Jumalan voimaa tähän, Jumalan antamaa mielenmuutosta enkä niinkään omaa voimaa.

Sillä:

Room7.

14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Miten Joel ihan konkreettisesti sinä pysyt lihalle kuolleena ja vaellat hengessä? Miten sen teet? En ivaa vaan olen utelias, sillä minä olen huoannut että esimerkiksi töissä väsyneenä, kiireessä jne olen surkuteltavan lihallinen joissain tilanteissa enkä mahda sille mitään sillä tilanne tulee niin nopeasti etten osaa siihen valmistautua tai huomaa sitä.

Onko sinulla joku neuvo tähän , miten kuolettaa liha ja vaeltaa kokoajan hengessä? Itse en tiedä muuta konstia kuin lukea Raamattua ja rukoilla Jumalaa, mutta työelämässä siihen ei ole mahdollisuuksia :? .

Jumalan siunausta päivääsi!
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Re: Raamatullinen pelastusvarmuus

ViestiKirjoittaja Joel.A » 25. Marras 2014 17:22

Mikko Murpatti kirjoitti:
Joel.A kirjoitti:Ajatellaan asiaa vielä taas toisesta kysymyksestä käsin?

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Galatalaiskirje‬ ‭5‬

Jos oli uskova joka harjoittaa esim noita lihan tekoja niin voiko tällöin tälläisellä uskovalla olla sisimmässään oikeaa pelastusvarmuutta, jos hän kuitenkin uskoo Jeesukseen pelastajanaan? Minun mielestäni ei ellei hän elä parannuksessa eli lihan kuolettamisessa tai lihalle kuolleena. Ja eikö taas lihalle kuolleenan tai sen kuolettamiselle saa aikaan hedelmiä eli hyviä tekoja, ajatuksia ja sanoja?

Armo toki on suuri ja siihen itsekkin luottaneensa kävin n. pari vuotta maailmassa jonka ikäviä seurauksia kannan varmasti vielä ja pitkään :(.


Mitähän tuo harjoittaa tarkoittaa? Mitä se sinulle tarkoittaa?


Hyvä kuin kysyitkin. Eli tarkoitan tossa kohtaan harjoittamiselle sitä, että hän ihminen paneutuu enemmän lihansa huolen pitoon joka siis saa aikaan taas lihallisia tekoja.



Joel kirjoittaa:
Minun mielestäni ei ellei hän elä parannuksessa eli lihan kuolettamisessa tai lihalle kuolleena.


Mikko kirjoittaa:
Parannus ei ole sama asia kuin lihan kuoleminen, ne ovat eriasioita. Liittyvät läheisesti toisiinsa , mutta kuitenkin eri asioita.

Synnistä pitää ihan tosissaan tehdä parannusta, mutta itse painotan rukousta ja Jumalan voimaa tähän, Jumalan antamaa mielenmuutosta enkä niinkään omaa voimaa.


Eikö juuri parannuksen teko ole kuolemaa omalle lihalleen? Juuri ajattelen kans niin, että myös rukousta tarvitaan ja paljon jotta voisimme kuolla lihallemme sekä ylläpitää lihan kuolemaa.

Tarkennan vielä, että en ajattele Raamatun tarkoittavan lihan kuolemisella sitä, että ihminen kuolettaa syntisen luontonsa vaan sitä, että uskova taistelee rakkaudesta Jumalaan syntistä luontoaan ja sen tuottamia lihallisia tekoja vastaan.


Mikko laittoi:
Sillä:

Room7.

14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.


Niin tämä onkin hyvä kohta josta itse ymmärrän sen, että jokaisella meissä uskoon tulon jälkeenkin on siis lihallinen luonto joka taistelee Jumalan lakia vastaan ja tätä lihallisia luontoa ei voi kuolettaa tässä elämässä millään, mutta sitä voimme tehdä, että taistelemme tätä syntistä luontoamme vastaan palvelemalla Jumalan lakia, jotta tämä syntinen luontomme ja sen aiheuttamat lihalliset teot ja käyttäytyminen pienenisi enenevässä määrin, jotta emme menettäisi pelastustamme.


Mikko kirjoittaa:
Miten Joel ihan konkreettisesti sinä pysyt lihalle kuolleena ja vaellat hengessä? Miten sen teet? En ivaa vaan olen utelias, sillä minä olen huoannut että esimerkiksi töissä väsyneenä, kiireessä jne olen surkuteltavan lihallinen joissain tilanteissa enkä mahda sille mitään sillä tilanne tulee niin nopeasti etten osaa siihen valmistautua tai huomaa sitä.

Onko sinulla joku neuvo tähän , miten kuolettaa liha ja vaeltaa kokoajan hengessä? Itse en tiedä muuta konstia kuin lukea Raamattua ja rukoilla Jumalaa, mutta työelämässä siihen ei ole mahdollisuuksia :? .


En siis pysty kuolettamaan syntistä luontoani, mutta yritän sillä voimavaralla ja uskonymmärryksen mukaan mitä minussa on kuolettaa lihallisia tekojani, ajatuksiani, käyttäytymistäni. Eli rakkaudesta Jumalaan pyrin tekemään parannusta silloin kuin siihen on aihetta sekä rukoilen voimaa pysymään parannuksessa. Toki tämä on monesti tai lähes aina vaikeaa, koska synti ja sen isä yrittää laittaa kovasti hanttiin ja jos en laita tälle synnille ja sen isälle hanttiin vaan antaudun antautumistaan synnille niin katson, että en voi silloin enää vaeltaa hengessä vaan vaellan lihassa.

Tiivistettynä vielä:
Katson siis Raamatun sanovan sitä, että jos en elä parannuksen mielenlaadussa niin en elä hengessä, mutta jos elän parannuksen mielenlaadussa niin elän Hengessä ja taas hengessä elämisen uskon tarkoittavan samaa kuin tilansa valvomista ja näin ollen uskon eläväni pelastususkossa sekö omistavan oikean pelastusvarmuusen.

Puhuit aikaisemmin mustavalkoisuudesta. Ajattelen, että Jumalan Sana sekä Jumalan tahto on selvää ja yksinkertaista, mutta Jumalan lain alaisuuksien ja sen yksinkertaisuuden soveltaminen ihmiselämään ei ole niin yksinkertaista. Näistä lähtökohdista emme siis saa odottaa, vaatia tai käskeä keneltäkään lähimmäiseltämme sitä, että lähimmäisemme tulisi elää tasan näitten Jumalan lainalaisuuksien/tahdon mukaisesti (onhan lähimmäisillämme kuitenkin vapaa tahto valita), mutta semmoisen uskon, että me kylläkin voimme , kertoa, pohtia, kehoittaa sekä ohjata (tietysti oikeanlaisessa rakkaudessa) toisiamme kaikissa Jumalan lainalaisuuksissa.


Jumalan siunausta päivääsi!


Kiitos, sitä samaa myös sinulle :)
Joel.A
 

Re: Raamatullinen pelastusvarmuus

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 25. Marras 2014 18:00

Se on tärkeää ,että ymmärtää Pyhän Hengen työn itsessä ja Hänen hedelmät ja ne on hyviä ja jatkossa se Hengen ohjaus tuottaa aina vaan hyvää hedelmää meissä.
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47

Re: Raamatullinen pelastusvarmuus

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 25. Marras 2014 22:41

Joel.A kirjoitti:
Tiivistettynä vielä:
Katson siis Raamatun sanovan sitä, että jos en elä parannuksen mielenlaadussa niin en elä hengessä, mutta jos elän parannuksen mielenlaadussa niin elän Hengessä ja taas hengessä elämisen uskon tarkoittavan samaa kuin tilansa valvomista ja näin ollen uskon eläväni pelastususkossa sekö omistavan oikean pelastusvarmuusen.

Puhuit aikaisemmin mustavalkoisuudesta. Ajattelen, että Jumalan Sana sekä Jumalan tahto on selvää ja yksinkertaista, mutta Jumalan lain alaisuuksien ja sen yksinkertaisuuden soveltaminen ihmiselämään ei ole niin yksinkertaista. Näistä lähtökohdista emme siis saa odottaa, vaatia tai käskeä keneltäkään lähimmäiseltämme sitä, että lähimmäisemme tulisi elää tasan näitten Jumalan lainalaisuuksien/tahdon mukaisesti (onhan lähimmäisillämme kuitenkin vapaa tahto valita), mutta semmoisen uskon, että me kylläkin voimme , kertoa, pohtia, kehoittaa sekä ohjata (tietysti oikeanlaisessa rakkaudessa) toisiamme kaikissa Jumalan lainalaisuuksissa.



Aamen!

Olen kanssasi täysin samaa mieltä !

Tuo oli hyvin sanottu mitä sanoit mustavalkoisuudesta, on totta, että Jumalan sana /laki ja säädökset ovat yksinkertaisia, mutta niiden soveltaminen ja vielä muistaminenkin elämässä on haastavaa.

Usein tilanne menee ohitse ennen kuin muistuu joku Raamatun vinha viisaus vasta mieleen jälkeenpäin, että miten olisi pitänyt toimia, no onneksi tässäkin kehitytään !

Olipa kiva päästä samoille aaltopituuksille kanssasi :).
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Re: Raamatullinen pelastusvarmuus

ViestiKirjoittaja Joel.A » 26. Marras 2014 02:01

Mikko Murpatti kirjoitti:
Joel.A kirjoitti:
Tiivistettynä vielä:
Katson siis Raamatun sanovan sitä, että jos en elä parannuksen mielenlaadussa niin en elä hengessä, mutta jos elän parannuksen mielenlaadussa niin elän Hengessä ja taas hengessä elämisen uskon tarkoittavan samaa kuin tilansa valvomista ja näin ollen uskon eläväni pelastususkossa sekö omistavan oikean pelastusvarmuusen.

Puhuit aikaisemmin mustavalkoisuudesta. Ajattelen, että Jumalan Sana sekä Jumalan tahto on selvää ja yksinkertaista, mutta Jumalan lain alaisuuksien ja sen yksinkertaisuuden soveltaminen ihmiselämään ei ole niin yksinkertaista. Näistä lähtökohdista emme siis saa odottaa, vaatia tai käskeä keneltäkään lähimmäiseltämme sitä, että lähimmäisemme tulisi elää tasan näitten Jumalan lainalaisuuksien/tahdon mukaisesti (onhan lähimmäisillämme kuitenkin vapaa tahto valita), mutta semmoisen uskon, että me kylläkin voimme , kertoa, pohtia, kehoittaa sekä ohjata (tietysti oikeanlaisessa rakkaudessa) toisiamme kaikissa Jumalan lainalaisuuksissa.



Aamen!

Olen kanssasi täysin samaa mieltä !

Tuo oli hyvin sanottu mitä sanoit mustavalkoisuudesta, on totta, että Jumalan sana /laki ja säädökset ovat yksinkertaisia, mutta niiden soveltaminen ja vielä muistaminenkin elämässä on haastavaa.

Usein tilanne menee ohitse ennen kuin muistuu joku Raamatun vinha viisaus vasta mieleen jälkeenpäin, että miten olisi pitänyt toimia, no onneksi tässäkin kehitytään !

Olipa kiva päästä samoille aaltopituuksille kanssasi :).


Aamen! Jumala sinua sekä vaimoasi suuresti siunatkoon kaikella tavalla!

Tässä vaiheessa tahdon myös kiittää kaikkia tämän aiheen keskustelijoita ja erityisesti Mikkoa vaikkakin oli eriäviä ajatuksia ja ehkä hyvä niin, koska itse sisäistin tämän keskustelun kautta vieläkin syvällisemmin mitä Jumala tarkoittaa lailla ja armolla sekä miten se vaikuttaa kaikkeen, etenkin pelastukseen. :thumbup:
Joel.A
 

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 21 vierailijaa

cron