Minulle avautu myös niin paljon tämän keskustelun myötä, sellaista mitä olen pohtinut paljon ja kamppaillutkin kovasti omassa itsessäni.
Tuo Galattaliskirje avautu nyt aivan todella ihanasti ja kokonaisuudessaan. Minulle on aina opetettu sitä sillä tavalla, että emme saa mennä lain alle vaan olemme armon alla. Mutta Galattaliskirje puhuu, nimen omaan jadaismistä ja tooran alle itsensä kahlihtsemisesta, selkeästi puhutaan ympärileikkauksesta ja juhlapyhien vietosta. Sitten kirjeen loppuluvuissa tullaan siihen uudenliiton lain sanomaan, eli "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Minulle on aina opetettu tuota väärin, ja se on kahlinnut minua.
Siis sillä tavalla, kun koen että minut on uudestisynnyttyäni luotu rakastamaan ja palvelemaan lähimmäistäni, sellainen on Jumalan minulle luoma uusi identiteetti Kristuksessa, olen kokenut sen todella voimakkaana ja iloisena asiana. Olen kokenut myös uudestisyntymästäni asti, että elääkseni Jumalan tahdossa, on jumala määritellyt minulle uudessaliitossa lain ja käskyt. Joita todella haluan noudattaa. Sitten kun olen muille uskoville puhunut, että sydämmessäni koen että haluan muuttua ja pitää Jumalan antamat käskyt ja lain, on minulle sanottu, että ei pidä olla lakihenkinen ja suorittaa asioita, vaan olemme armon alla. On myös sanottu, että minusta ei koskaan tule täydellistä, mikä on totta.
Mutta haluaisin pyrkiä siihen, kuolettamalla omaa lihaa ja halujani, koska uskon, että silloin pääsee Jumala muuttamaan minua mieleisekseen, tehdäkseen tahtonsa kohdallani. Kysehän on muista ihmisistä ja siitä, että minun tulee ja saan ilolla antaa itseni alttiiksi heidän hyvinvointinsa eteen. Muiden palveleminen on sitä, että annan sitä mitä Jumalalta olen saanut muille. Minulla itselläni ei ole mitään annettavaa, on ainoastaan kasvettava ja muututtavaa jotta Jumalan rakkaus tulisi minussa ilmi.
Se, että minulle on tulkittu galatalaiskirjettä väärin, on monesti saanut minussa aikaan sen, että olen lopettanut kilvoittelun ja Jumalan tekemä työ on jäänyt tauolle, saanut aikaan masennusta ja epätoivoa, koska se on vetänyt minut väärän armon alle.
En nyt tiedä saako minusta mitään järjellistä tolkkua, mutta ainakin Herra tietää miten paljon minuun vaikutti keskustelun kautta. Ylistys ja kunnia Hänelle tästä!
Kiitos teille rakkaat veljet, tämä oli iloa ja rauhaa antava keskustelu, ja silmiä avaava kaikella tavalla.
Olkaa väkevästi siunattuja Jeesuksen nimessä!