Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.
Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: koira palaa oksennukselleen, ja: pesty sika rypee rapakossa.
uuhi kirjoitti:Mielestäni petrin kirjoituksessa mm. taivaan juna vertaus on eksyttävä. Jos uskova lankeaa vaikka juopoksi, niin en todellakaan usko että sellainen juoppo olisi taivaan junassa matkalla taivaaseen.
Pelastuksen seuraamus on Hengen pyhitys (pyhityselämä) ja Jumalan sanan totuuteen uskominen sekä sen mukaan ojentautuminen käytännön elämässä. Pyhityselämän ja totuuteen uskomisen kautta emme pelastu kadotuksesta iankaikkiseen elämään, sillä Herra Jeesus on pelastuksemme perustus ja pelastuksen vastaanottaminen uskon kautta Herraan Jeesukseen riittää pelastumiseen kadotuksesta iankaikkiseen elämään. Pyhityselämä ja totuuteen uskominen on pelastuksen vastaanottamisen seuraamus.
Raamattu opettaa, että Jumala on lahjoittanut uskovalle ihmiselle kaiken mitä tarvitaan elämään sekä jumalisuuteen (uskonelämään) Jumalan tuntemisen kautta. 2 Piet 1 opettaa jumalallisesta luonnosta osalliseksi tulemiseksi, joka tarkoittaa elämää Pyhässä Hengessä Jumalan sanan totuuden mukaan (pyhityselämä). Pyhityselämän kautta uskova pelastuu ja vapautuu synnin himoista ja haluista, jotka vaikuttavat maailmassa. Pyhityselämän kautta uskova ei siis pelastu kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan synnistä, joka vaikuttaa maailmassa. Täytyy kuitenkin muistaa se ettei kenestäkään uskovasta tule täydellistä täällä maan päällä, mutta Jumalan armosta saamme kasvaa ja uudistua päivä päivältä.
Pyhityselämän (uskon teot) kautta tehdyt teot pelastavat uskovan harjoittamasta syntielämää, mutta eivät pelasta kadotuksesta iankaikkiseen elämään. Tämä on tärkeä ymmärtää oikein, koska muuten uskovan uskonelämä suistuu väärille raiteille, jossa uskova pyrkii ansaitsemaan Jumalan hyväksynnän ja pelastuksen uskon tekojen kautta. Uskon teot eivät pelasta kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan ovat pelastuksen seuraamus, jonka kautta pelastumme synneistä, jotka vaikuttavat maailmassa.
Usko ilman tekoja on kuollut tarkoittaa sitä, että kun Jumala armostaan pelastaa ihmisen, niin Jumala ei pelasta häntä jatkamaan synti elämän harjoittamista, vaan kutsuu ja antaa voiman tehdä hyviä tekoja. Hyvät teot eivät pelasta uskovaa kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan pelastavat synnistä, joka vallitsee maailmassa sekä ne ovat Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamia rakkauden ja totuuden tekoja, eli pyhityselämän hedelmää.
On myös selvää ettei pelastuneessa uskossa oleva uskova ihminen voi jäädä hedelmättömäksi, eikä ilman uskon tekoja, koska pelastuksen seuraamus ovat uskon teot. Uskon teot eivät pelasta uskovaa kadotuksesta iankaikkiseen elämään, mutta ovat kuitenkin seurausta pelastumisesta ja uskoon tulemisesta.
Armosta pelastumisen seuraamuksena uskon teot pelastavat synnin himoilta ja haluilta, jotka vaikuttavat maailmassa sekä uskon tekojen kautta voimme rakastaa lähimmäisiämme Jumalan tahdon mukaisesti.
Raamattu ei opeta pelastumista uskon kasvun kautta (hyvien tekojen kautta), sillä pelastuksen perustus on Herra Jeesus ja kun ihminen tunnustaa syntinsä sekä uskoo Herraan Jeesukseen vastaanottamalla pelastuksen, niin hän pelastuu kadotuksesta iankaikkiseen elämään ilman tekoja. Uskon teot ovat tarpeellisia, koska niiden kautta pelastumme synneistä, jotka maailmassa vaikuttavat, emme kadotuksesta iankaikkiseen elämään.
Otan tähän asiaa valaisevan kuvitteellisen esimerkin koskien uskovan pelastumista. Ihminen joka Jumalan armosta pääsee matkustamaan "taivaan junaan", joka on matkalla taivaaseen on koko ajan pelastuneessa tilassa pysyessään taivaan junassa. Sitten kun taivaan juna on tullut perille Uuteen Jerusalemiin, niin varma pelastuminen (pysymällä junassa), joka uskovalla on ollut jo maan päällä konkretisoituu täydellisesti Uudessa Jerusalemissa.
Toki pelastuksen voi menettää luopumalla uskosta, jos ei enää halua palata takaisin Jumalan luokse, niin silloin ei ole enää pelastusta. Luopuneessa tilassa olevakaan ihminen ei voi pelastua luopuneessa tilassaan ollessaan, ellei hän tee parannusta. Siitä mikä on luopumuksen tila ja mikä on lankeemuksen tila olisi hyvä ehkä joskus opettaa, jossakin toisessa kirjoituksessa, sillä on kyse kahdesta eri asiasta.
paa kirjoitti:Ei syntiin lankeaminen vielä tee uskovasta taivaaseen kelpaamatonta. Jos näin olisi, taivaassa olisi aika tyhjää.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 35 vierailijaa