Kaikki se kärsii

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Kaikki se kärsii

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 21. Marras 2014 20:22

*
Amen! Lohdullinen viesti Mikolta :thumbup:

No pari Raamatun kohtaa vielä... Ne liittyy Markareetan juttuun ja ne olkoon lohdutukseksi Martareetalle. Ne kohdat puhuu levosta.

2Tess. 1:6 Sillä Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka ahdistavat teitä,
7 mutta antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta väkevien enkeleittensä kanssa tulenliekissä. RK

♥•♥•♥•♥•♥•♥•♥
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Kaikki se kärsii

ViestiKirjoittaja Lily » 21. Marras 2014 22:47

Niin, pitää myös osata levätä, ettei taakoita itseään liialla vaatimuksella.

Me kaikki olemme tavalla tai toisella rikki, monesti ne "hankalat uskovat joita on vaikea rakastaa", ovat myös rikki, ehkä jopa tosi paljon, eivät vaan itse sitä huomaa.

Sen jos jaksaisi muistaa, niin ehkä silloin meillä olisi helpompi toisiamme rakastaa. Rikkinäisyydestähän me toisiamme rikomme, ehjempi osaa olla toiselle hyväksi ja ajatella toisen etua.

Eli kun toinen loukkaa, vaatii, manipuloi, ilkeilee, laiminlyö ym. niin se kielii siitä, että toisella on oikeasti paha olla ja sitä kautta yrittää helpottaa omaa oloa.

Auttaa paljon jos muistaa rukoilla ja Herra kyllä kuulee meidän avun pyynnöt. Jos jaksaa yrittää siunata sitä joka on väärin tehnyt, niin sekin auttaa, silloin itse pääsee enemmän vapaaksi pahasta tapahtumasta.

Ja muistetaan aina, että Herra on jo valmistanut meille ulospääsyn vaikeasta tilanteesta, eli siis koskaan ei ole toivoton meidän tilanne, vaan toivomme on Herrassa. :hugehug: :toghether:
Lily
 

Re: Kaikki se kärsii

ViestiKirjoittaja paa » 22. Marras 2014 12:27

Varsinkin jumalattomia ja kyllä joitain uskoviakin tuntuu mahdottomalta rakastaa.
Jumalattomat ovat kapeakatseisia ja tyhmiä monissa asioissa, uskovissa taas nyppii helppoon eksytykseen lankeaminen massan mukana ja kaiken yltiöpäinen tuomitseminen. Tiedän että olen ihan kamala :cry:
Olen pyytänyt Jumalalta apua tähän asiaan ja luotan kyllä Häneen, mutta en voi kuin ihailla niitä uskovia, jotka kykenevät vilpittömään lähimmäisenrakkauteen.
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." [Jer.29:11]
paa
 
Viestit: 917
Liittynyt: 28. Marras 2013 13:46

Re: Kaikki se kärsii

ViestiKirjoittaja Markareetta » 25. Marras 2014 11:10

Laitan tähän Mikko Murpatin hyvästä kirjoituksesta kappaleen, joka on juuri tähän ketjuunkin sopiva,
se löytyy kokonaisuudessaan Raamatullinen pelastusvarmuus ketjusta
viewtopic.php?f=2&t=1935&start=10


"Minä uskon niin Raamatusta, että me emme voi mennä sitä pidemmälle kuin mihin olemme valmiita ja mihin Jumala antaa voimaa.

Sama pätee lähimmäisen rakastamiseenkin, emme voi pumpata rakkautta väkisin itsestämme, ainakin itselläni sen jää kunnioituksen taikka säälittävän esityksen tasolle jos yritän lihastani väkisin pumpata rakkautta, silloin kun sitä ei yksinkertaisesti ole.

Se ei ole aitoa rakkautta vaan esitys ja performanssi, silloin kun oikeasti rakastan jotain lähimmäistä eron tuntee itsessään eikä se ole onttoa ja esitystä.

Kun tulin uskoon ja pimeydestäni valoon, olin vastasyntynyt ja uskoni ja tekoni olivat sen mukaiset. Ei ollut Jumalalta tullut voimaa enempää...

Ensin Jumala paransi minun haavojani ja sydäntäni ja eheytti minua, ja tämän jälkeen Jumalan voimasta huomasin ajatuksieni muuttuneen ja huomasin että osasin kokea rakkauden tunnetta; Jumala opetti minut rakastamaan ja en enää vihannut ihmisiä. Tämä oli todella suuri muutos!

On ihan hyvä ojentautua sen mukaan mitä Raamattu opettaa, mutta kannattaa ottaa uskonkasvu aina huomioon, sillä Raamattu puhuu monen ikäiselle, niille jotka ovat jo täysiikäisyyteen kasvaneita, sekä myös niille jotka ottavat uskossa ensiaskeleita. Näiltä ei voi vaatia samoja asioita näiltä henkisesti vanhemmilta taikka vastasyntyneiltä.

Myös jos joku on erittäin pahasti kärsinyt ihmisten toimesta elämässänsä on hänellä vaikeampi rakastaa lähimmäistä kuin semmoisella joka ei ole kärsinyt. Joku uskon osa-alue on toiselle helpompi ja nopeampi kuin toiselle. Uskossa kasvaminen ja pyhittyminen ovat yksilöllisiä asioita ja sille antaa rajat moni asia.
"
Markareetta
 
Viestit: 209
Liittynyt: 17. Loka 2014 09:38

Edellinen

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 24 vierailijaa

cron