Niin silloin huomatessamme täydellistä rakkautta tiedämme pysyvämme Jumalassa... Näinkö tällä tavalla saamme täydellisen rakkauden rakastaaksemme inhottavia ja jopa ärsyttäviä ihmisiä? Jeesus käski meitä rakastamaan toisiamme. Ehkä siinä piileskelee salaista juttua että velvollisuuteen katsottuna yritämme rakastaa niin silloin Jumalan rakkaus tulee lopulta täydelliseksi meissä ja siten osaamme rakastaa heitä kärsimällä kans. Mitäs tuumitte?
En tiedä sen rakkauden määrää joka minussa vaikuttaa,
silloin kun sitä ärsyttävän ihmisen kohdalla tarvittaisiin,
niin eipä löydy, mieluimmin vältän häntä.
Galattalaiskirjeen 5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus,
ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus,
sävyisyys, itsensähillitseminen.
Rakkaus on hengen hedelmä, joka kasvaa pikkuhiljaa.
Uskon sen kasvavan Jeesuksen tuntemisen kautta,
tunteminen tapahtuu Sanan kautta.
En tiedä voimmeko itse nähdä sitä hedelmää, ja sen todenperäisyyttä,
onko se hengen hedelmää vai jotakin omaa tunnetta, kun on
hyvällä tuulella, niin sietää hankaliakin ihmisiä.
Itsensähillitseminen on vähän samaa kuin kärsivällisyys,
ja se on kaikkein vaikeimmin kasvava hengen hedelmä,
olen pannut merkille.
Tuosta merkille panemisesta muistui mieleen eräs uskovainen perhe, jonka
aikuiset pojat kutsuivat Mauri Vikstenin kotiinsa ottamaan selvää heidän
kiukkuisesta ja äkäisestä äidistään, liekö uskossa lainkaan. Viksten kertoi
että keskusteltuaan äidin kanssa, hän jo melkein tunnusti että pojat taisivat
olla oikeassa.
Ennen kuin sitten siitä lähti, puhui hän äidille Jeesuksen
Armosta, ja silloin äidin ilme kirkastui ja esiin tuli aivan kuin toinen ihminen.
Kaikenlaisista piikkipensaistakin sitä Jumalan Rakkautta löytyy, vaikka sitä
ei aina heti huomaa, ei edes oma väki, Viksten totesi.
Voi olla, että sitä Rakkautta onkin siellä, missä vähiten odottaisi.
Elämän varrella sekin on omakohtaisesti koettu.☺