Kirjoittaja Mikko Murpatti » 12. Marras 2014 10:08
Teemme hupsusti , jos alennamme ja loukkaamme Jumalan armollisuutta asettamalla Hänen armonsa johonkin muottiin ja mittaan ihmisten mukaan. Elohimin tiet ovat yhtä korkealla meidän teistämme kuin maa on taivaasta. Häne ei ole kuin ihmiset, eikä Hän hylkää niin kuin ihmiset.
Jos aviopuolisosi kävisi tekemässä aviorikoksen ja menisi toisen sänkyyn kaikissa Suomen kaupungeissa ja kaikkien kanssa, niin että se olisi yleisessä tiedossa, niin ottaisimmeko hänet takaisin ja armahtaisimme häntä? Emme. Vaan käyttäisimme oikeuttamme kirjoittaa erokirje ja haluaisimme kiireesti päästä siitä eroon, suuressa vihassa.
Jumalalle kuitenkin kävi juuri näin, ja silti Hän antoi anteeksi tämän ja sadat muut synnit jotka Hänelle tehtiin ja odottaa ja armahtaa.
Lukekaapa ajatuksella tämä ja ajatelkaa miten armollinen Jumala on. Häne ei pelkästään anna anteeksi ja armahda vaan muistelee ja ajattelee mitä kaikkea hyvää vielä Israelille antaa suuressa rakkaudessansa.
Tämä on vain yksi esimerkki Raamatusta missä Jumalan armo ja rakkaus ylittää meidän armomme. Kuitenkin jos joku uskova lankeaa olemme hyvin nopeasti jakamassa kadotustuomioita hänelle ja ilmoitamme että nyt on peli Jumalan kanssa pelattu kun poltit tupakan.
Annamme ihmisten armoa, onttoa, kylmää, omaaetua tavoittelevaa, toista maahanpainavaa, puolueellista ja vajaata.
Rikos:
pitkään jatkunut toistuva haureellisuus ja Jumalan nimen häpäisy:
Jeremia 3.
1 Sanottu on: Jos mies lähettää pois vaimonsa ja tämä menee hänen luotansa ja joutuu toisen miehen vaimoksi, saako se mies enää tulla hänen luokseen? Eikö se maa tule saastutetuksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen ystävän kanssa, ja sinäkö saisit palata minun luokseni! sanoo Herra.
2 Nosta silmäsi kukkuloihin ja katso: missä ei olisi sinua maattu? Teitten vieressä sinä istuit heitä odotellen, niinkuin arabialainen erämaassa, ja saastutit maan haureellisella menollasi ja pahuudellasi.
3 Sadekuurot tyrehtyivät, kevätsade jäi tulematta, mutta sinulla oli porttonaisen otsa, et tahtonut hävetä.
4 Kuitenkin sinä nyt huudat minulle: "Isäni! -Sinä olet nuoruuteni ystävä! -
5 Pitääkö hän vihaa iankaikkisesti, kantaako hän sitä ainiaan?" Katso, näin sinä puhut, mutta sinä teet pahaa, ja siihen sinä pystyt.
6 Ja Herra sanoi minulle kuningas Joosian päivinä: "Oletko nähnyt, mitä tuo luopiovaimo, Israel, on tehnyt? Hän kuljeskeli kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikkien viheriäin puitten alla ja harjoitti siellä haureutta.
7 Ja minä sanoin, sittenkuin hän oli kaiken tämän tehnyt: 'Palaja minun tyköni'. Mutta hän ei palannut. Ja hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, näki sen.
8 Ja minä näin, että, vaikka minä olin lähettänyt pois tuon luopiovaimon, Israelin, juuri sen tähden, että hän oli tehnyt aviorikoksen, ja olin antanut hänelle erokirjan, ei kuitenkaan uskoton Juuda, hänen sisarensa, peljännyt, vaan meni ja harjoitti haureutta hänkin.
9 Ja haureutensa huudolla hän saastutti maan, ja hän teki aviorikoksen kiven ja puun kanssa.
10 Ja kaikesta tästäkään huolimatta hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, ei palannut minun tyköni kaikesta sydämestään, vaan petollisesti, sanoo Herra."
11 Ja Herra sanoi minulle: "Luopiovaimo Israel on osoittautunut vanhurskaammaksi kuin Juuda, tuo uskoton.
No niin , sitten on aika antaa keppiä ja antaa kirvelevä opetus...siis meidän ihmisten mielestä, tässä vaiheessa huudetaan jo tuomiota ja verta ja rangaistusta, mutta mitä tekee Herra ?
13 Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi, ja juossut sinne ja tänne vieraitten jumalain tykö, kaikkien viheriäin puitten alle, ettekä ole kuulleet minun ääntäni, sanoo Herra.
14 Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni, ja minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin.
15 Ja minä annan teille paimenet oman sydämeni mukaan, ja he kaitsevat teitä ymmärryksellä ja taidolla.
16 Ja kun te lisäännytte ja tulette hedelmällisiksi maassa niinä päivinä, sanoo Herra, niin ei enää puhuta Herran liitonarkista, se ei enää ajatukseen astu, eikä sitä enää muisteta; ei sitä enää kaivata, eikä sellaista enää tehdä.
17 Siihen aikaan sanotaan Jerusalemia Herran valtaistuimeksi, ja kaikki kansat kokoontuvat sinne, Jerusalemiin, Herran nimen tähden eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa.
18 Niinä päivinä on Juudan heimo kulkeva Israelin heimon kanssa, ja he tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne perinnöksi.
19 Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois.
20 Mutta niinkuin vaimo on uskoton puolisollensa, niin olette te, Israelin heimo, olleet uskottomat minulle, sanoo Herra.
21 Kuule! Kalliokukkuloilta kuuluu itku, israelilaisten rukous, sillä he ovat vaeltaneet väärää tietä, ovat unhottaneet Herran, Jumalansa.
22 Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." -"Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.
23 Totisesti, petosta on, mitä kukkuloilta kuuluu, pauhina vuorilla. Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme, on Israelin pelastus.
24 Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön nuoruudestamme asti, heidän lampaansa ja raavaansa, poikansa ja tyttärensä.
25 Maatkaamme häpeässämme, ja häväistyksemme peittäköön meidät, sillä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan me olemme syntiä tehneet, me ja meidän isämme, hamasta nuoruudestamme tähän päivään asti, emmekä ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä."
Herra armahtaa, kannustaa parannukseen ja kehoittaa muistamaan haureuden häpeän, että siitä otettaisiin opiksi. Herra armahti näinkin valtavan synnin (vaikkakin useasti kurittaakin näistä). Tämä menee minulta ihan yli ymmärryksen, odotin tulta ja tulikiveä, mutta Herra olikin armollinen.
Herra on suuri kärsivällisyydessään, armossaan ja laupeudessaan totisesti.
Olemmeko me?
Emme, vaan me haluamme verta ja käyttäydymme liiankin useasti näin, mitä Herra vihaa:
Sananlaskut 6.
16 Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
17 ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
18 sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
19 väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***