Joel.A kirjoitti:Mikko Murpatti kirjoitti:Laille kuuliaisuus ei pelasta, vaan laille kuuliaisuus on viisaus ja pitkä elämä, sekä Pyhän Hengen hedelmä.
Haluatko Mikko vielä avata tätä? Eli ymmärsinkö oikein, että voisin elää niin sanotusti "armon alla" ja näin ollen pelastuisin kuoleman hetkellä vaikka en olisi koskaan hyvistä voimavaroistani huolimatta käynyt katsomassa tai vaikkapa auttanut veljiä tai sisaria jotka ovat rampoja, vankilassa tai sitten muuten vain köyhiä ja outoja?
Ei kun tarkoitin sitä, että yksin laista, ja pelkkää lakia noudattamalla ei kukaan pelastu, tarvitaan uskoa Herra Jeesuksen sovitukseen meidän syntiemme puolesta.
Ja sitten vielä tuohon laittamaasi esimerkkiin.
Raamattu sanoo, että "usko ilman tekoja on kuollut", nämä eivät kuitenkaan ole lain tekoja vaan uskontekoja.
Sitäkään en tiedä että tarkoittaako "usko ilman tekoja on kuollut" automaattisesti sitä, että jos joku ei tee uskon tekoja hän ei pelastu. Itse en uskalla vetää tämmöistä viivaa, vaan pitäydyn turvallisesti siinä, että se joka uskoo Jeesukseen se pelastuu. En uskalla lisätä siihen mitään, vaikka Jaakobin kirje onkin puhutellut minua ja olen asiaa puntaroinut pääsemättä selvyyteen. Uskoisin tällähetkellä niin, että nuo uskon teot ovat luokkaa tunnustaa Jeesuksen herrakseen, tms. En tiedä tarkaan mitä kaikkea ne voisivat olla ja mitä ne eivät ole, Herra minua tässä valistakoot.
Kuitenkin sen verran on varmaa, että riippumatta ihmisen teoista, se joka uskoo Herraan jeesukseen sovittajanaan ja lahjavanhurskauttajanaan pelastuu.
Se joka uskoo Jeesukseen, uskoo samalla Jumalan lupaukseen pelastuksesta ja on näin lupauksen lapsi. Myös Abraham uskoi lupaukseen ja oli näin Jumalan sanaan ja lupaukseen uskova.
Roomalaiskirje 4
13 Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.
14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.
15 Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.
16 Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä
17 -niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" -sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut-sillä hän oli jo noin satavuotias-ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
"Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi".
Myös meidänkin usko (lupaukseen Kristuksen sovituksesta) luetaan meille vanhurskaudeksi (Jumalalle kelpaavuudeksi).