Hessu kirjoitti:Tarkennan vielä tuota hyttysen siivilöimistä.
En tarkoita opetustanne, sillä se on täysin oikeaa. Olen täysin samaa mieltä siitä, että siunattu taikinakaukalo tarkoittaa, että Herra siunaa sen taikinakaukalon kautta ihmistä joka sen omistaa.
Tarkoitan sanamuotoa, joka saattaa olla harhaanjohtava. Esimerkiksi "kodin siunaaminen". Joka yhdistää sen katolisuuteen, saattaa saada sen sisällöstä epäraamatullisen kuvan. Mutta kun, esimerkiksi ev.lut.kirkolla jonka käytäntöihin kuuluu kodin siunaaminen, sen sisältö on täysin hyväksyttävää ("kiitetään kodista ja pyydetään siunausta sen asukkaille sekä rukoillaan, että kodissa vallitsisi rakkaus"), niin silloin ei tehdä mitään väärää. On ihan eri luokan asia käyttää väärää sanamuotoa oikeasta toiminnasta, kuin jos tehdään väärää toimintaa. Jos joku puhuu kodin tai auton, tai minkä tahansa esineen siunaamisesta, mutta tarkoittaa sillä sellaista toimintaa missä ei ole mitään väärää, niin silloin on ihan turhaa alkaa sekoittamaan katolisen kirkon harhaoppeja asiaan, tai yleensäkään että itse asiassa olisi jotain väärää. Eikä asialle muutenkaan tule antaa liiaksi painoarvoa. Jos otetaan vaikka esimerkiksi Wilkersonin saarna, jossa hän osoittaa rukouksensa Pyhälle Hengelle. Jos katsotaan pelkästään "oppikirjan mukaan", niin häntä voisi pitää täysin harhaoppisena tuollaisen takia. Emme kuitenkaan tee niin - miksi? Siksi, koska ymmärrämme että hän vain hairahtuu sanamuodossaan. Tiedämme hänen opetuksistaan ja todistuksestaan kokonaisuutena, että hän tuntee todellisen Jumalan, julistaa Hänestä, ja osoittaa rukouksensa Hänelle. Siinä valossa kun asiaa katselee, on aika pieni merkitys jos hän jossain lauseessa erehtyy osoittamaan rukouksensa Pyhälle Hengelle. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Hyttysen siivilöiminen on sitä, kun keskitytään johonkin sellaiseen asiaan joka sinällään tarkasteltuna voi näyttää pahalta, mutta kokonaisuutta katsottaessa huomataan että se onkin vain melko pieni roska joka ei merkittävästi haittaa kokonaiskuvaa.
Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa tällä viestilläsi ja olen jokseenkin samaa mieltä, mutta olen myös hiukan eri mieltä. Sydämen asenne ratkaisee, mutta oikea sydämen asenne ja sydämen usko rakkauden totuuden kautta haluaa kasvaa ojentautumaan totuuden mukaan ja käyttämään myös siellä oikeita sanamuotoja, joissa se on Jumalan tahto sekä selkeä käsky.
Jos Wilkerson rukoilee Pyhää Henkeä, niin se on selkeästi Raamatun vastaista. Olen varma, että Jumala ei ajattele siten, että on yhdentekevää miten Häntä rukoillaan. Koska onhan Hän antanut selkeän käskyn ja määräyksen siitä, miten Häntä tulee rukoilla.
Laitan tähän erittäin tärkeitä huomioita koskien rukoilemista, jotka liittyvät Pyhän Hengen rukoilemiseen.
Raamattu opettaa, että Pyhä Henki kirkastaa Herraa Jeesusta. Pyhä Henki ei koskaan kirkasta itseään, eikä käske Jeesuksen opetuslapsia rukoileman itseään, vaan aina Herraa Jeesusta.
Pyhän Hengen rukoileminen on väärin ja epäraamatullista. Eräs asia täytyy kuitenkin muistaa, että on uskovia, jotka eivät tiedä että rukoilemisen tulisi tapahtua Jeesuksen nimessä, ei Pyhän Hengen nimessä. Sitten täytyy ymmärtää se, että joitakin uskovia on voitu alusta saakka opettaa väärin rukoilemaan Pyhää Henkeä. On myös syytä ymmärtää, että monet uskovat jotka rukoilevat Pyhää Henkeä ovat vilpittömiä uskovia, mutta väärin opetettuja tässä kohden. On kuitenkin selvää, että tällaisessa tapauksessa Jumala kuulee rukoukset, vaikka ihminen rukoilisi Pyhää Henkeä, kun ja jos ihminen on vilpitön ja väärin opetettu, joka ei tiedä tässä asiassa totuutta. Jumala kasvattaa tällaista uskovaa ja tuo hänet sille paikalle, jossa hän ymmärtää, että rukoukset Jumalalle tulee rukoilla Herran Jeesuksen nimessä. Kun hän sen ymmärtää, niin hän lopettaa Pyhän Hengen rukoilemisen.
Tällä alueella voidaan tehdä "oikeaoppisuuden" nimessä paljon vahinkoa, sillä olen kuullut usein ajatuksen, että Pyhän Hengen rukoileminen on epäjumalanpalvelemista, jota se myös on monissa tapauksissa. Mutta kun on kyse vilpittömästä uskovasta, joka ei tiedä totuutta ja on opetettu väärin rukoilemaan Pyhää Henkeä. Tällainen ihminen ei kuitenkaan palvele epäjumalaa, vaan Raamatun Jumalaa ja aikanaan tämä vääristymä korjaantuu kun hän oppii ymmärtämään ja saa tietää Raamatun totuuden siitä kenen nimessä tulee rukoilla Jumalaa.
Jos opetamme että kaikissa tapauksissa Pyhän Hengen rukoileminen on epäjumalien palvelemista, niin voi käydä niin että vilpitön väärin opetettu uskova tällä alueella saa vaikeasti parantuvat haavat sydämeensä tai jopa parantumattomat haavat. Silloin kun on kyse uskovasta joka uskoo Jumalaan, mutta on väärin opetettu esim. rukoilemaan Pyhää Henkeä, niin kyllä Jumala kuulee hänen rukouksensa, mutta totta kai ohjaa hänet rukoilemaan siten kuin on Jumalan tahto, eli Herran Jeesuksen nimessä rukoilemaan Jumalaa.
Ei kaikissa, mutta monissa piireissä joissa rukoillaan Pyhää Henkeä on paljon epäraamatullista opetusta sekä jopa vieraan hengen toimintaa. Tämän olen huomannut kun olen seurannut tiettyjä "hengellisiä" liikkeitä. On kysymys siis vakavasta asiasta, mutta tätä asiaa tulisi kuitenkin pyrkiä opettamaan armollisesti ottaen huomioon sen, että uskovien keskuudessa on monenlaista väärää opetusta koskien Jumalan sanaa, joista eräs on Pyhän Hengen rukoileminen. Armollisuus ymmärtää sen, että todellinen Herran Jeesuksen opetuslapsi voi erehtyä uskomaan väärin, mutta kun hän ymmärtää totuuden, niin silloin hän ojentautuu sen totuuden mukaan.
Totuuden mukaan ojentautumiseen kuuluu aina Raamatun opetuksen koettelu ja tutkiminen. Siksi emme saa omaksua sellaista ylpeää asennetta, joka vaatii ihmisiä heti välittömästi tekemään parannuksen vääristä opetuksista kun me ne kerromme heille. Ihmisen muuttumiseen ja totuudessa kasvamiseen kuuluu kasvu joka tutkii ja koettelee sekä vastaanottaa sen totuuden, jonka Jumala avaa. Jokaisen on myös hyvä ymmärtää, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Tämän myös tulisi vaikuttaa meissä armollisuutta ja antaa lähimmäiselle aikaa tutkia ja koetella Jumalan sanan totuutta.
Olen nähnyt paljon uskovien keskuudessa sellaista ylpeää, muita väheksyvää ja halveksuvaa asennetta sen tähden kun joku ei jotain ymmärrä jotakin tai hänet on opetettu väärin. Ylpeä, väheksyvä sekä muita halveksuva asenne nostaa päätänsä sellaisen uskovan sydämessä joka on armottoman kovuuden sekä "oikeaoppisuuden" vallassa. Tällainen kovasydäminen uskova pitää itseään muita parempana, siksi hän korottaa itseään lyödessään muita oikeaoppisuuden ruoskalla. Tällainen väärä asenne vaikuttaa sydämessä silloin kun ei ymmärrä, että vilpittömän rukoukset Jumala kuulee myös silloinkin, jos sanamuodot ovat väärin. Terveen uskon kasvun kautta myös väärät sanamuodot korjaantuvat.
Ei aina, mutta monissa tapauksissa joissa uskovien piireissä rukoillaan Pyhää Henkeä, niin se johtaa koko ajan pikku hiljaa syvemmälle vieraiden henkien vaikutukseen. Koko ajan enemmän ja enemmän alkaa tapahtumaan manifestaatiota (riivaajahenkien vaikuttamia asioita) jotka vievät ihmisiä koko ajan kauemmas Herrasta Jeesuksesta ja Jumalan sanan totuudesta. Siksi tämä asia on vakava, mutta kuten edellä kirjoitin, niin siihen liittyy myös armollisuus niitä uskovia kohtaan jotka vilpittömästi uskovat Jumalaa, mutta ovat väärin opetettuja tällä alueella.
Raamattu ei myöskään opeta rukoilemaan Jumalaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jos joku ei tätä ymmärrä, niin varmasti Jumala kuulee rukoukset, mutta kasvattaa ja opettaa tällaisen henkilön rukoilemaan Isää Herran Jeesuksen nimessä.
Se myös täytyy muistaa, että rukouksen alueella on myös paljon muuta tärkeää opetusta kuin oikeassa nimessä rukoileminen. Kun saamme Jumalan armosta kasvaa uskossa, niin rukouksemme tulevat kohdistumaan Jumalalle Herran Jeesuksen nimen kautta.
Jos joku uskova tarkoittaa oikeata asiaa, mutta käyttää väärää sanamuotoa, niin totta kai Jumalan tahto on kuitenkin ohjata uskova käyttämään oikeata sanamuotoa, koska Jumala on itse sanamuodon asettanut, kuten esim. rukouksessa.
Se on nyt vain ikävä tosiasia, että katolisen kirkon kautta on levinnyt kristikuntaan oppi, jossa siunataan materiaa, ainetta ja esineitä. Tälläkin alueella on niin paljon yhteistä, että ekumenia menee koko ajan eteenpäin, koska yhteinen pohja on jo olemassa, eikä ekumeniassa mukana olevat välitä siitä mikä on oikein ja väärin, sillä kaikki käy. Tämä on se vaarallinen asenne, jota uskova ei saisi omaksua, että väärällä ei ole niin väliä, jos sydämen asenne on muuten oikea. Totta kai Jumalan silmissä väärällä on aina väliä ja kaikessa missä toimimme väärin tai sanomme väärin, niin siinä kohden Jumalan haluaa aina oikaista meitä, eikä Hän koskaan ajattele että eihän tuolla väärällä asialla ole väliä, koska sillä on väliä ja paljon.
Jos joku pyytää Jumalaa siunaamaan uskovia, jotka asuvat kodissaan ja he pyytävät että uskovien kesken kodissa vallitsee rakkaus, ei siinä tietenkään ole mitään väärin.
Raamattu ei opeta että meidän tulee siunata kotia tai pitää kodin siunaamisen tilaisuus, jossa koti siunataan, sillä Jumala siunaa ihmisen, ei materiaa, siksi meidän ei tulisi sanoa tai käyttää sanoja kodin siunaaminen. Tässä kohden tulee lipsuminen. Vaikka joku ymmärtäisi sanoessaan että siunaan kodin, että hän siunaa sen asukkaita, niin uskon kasvun kautta hänen tulisi hylätä sanat kodin siunaaminen ja käyttää sanoja pyytää siunausta ja varjelusta ihmisille, jotka asuvat tässä kodissa.
Jumalan silmissä eivät sanamuodotkaan ole pikku juttu. koska Hän on sanaansa kirjoittanut moneenkin kohtaan oikeat sanamuodot, ja siksi ne eivät ole turhia, vaan siksi kirjoitettu, annettu ja käsketty, että niiden mukaan toimitaan. Sydämen asenne ratkaisee aina ja sydämen usko rakkauden totuuden mukaan, joka johdattaa uskovia myös käyttämään oikeita sanamuotoja siellä missä niitä kuuluu käyttää. Monessa kohtaa me kaikki erehdymme, mutta uskon kasvun kautta meidän tulisi ojentautua totuuden ja Jumalan käskyjen mukaan ja hylätä kaikenlainen väärä opetus tai väärät sanamuodot, jos Jumala on johonkin kohtaan antanut sanamuodot, joiden mukaan tulee toimia.
Olen itsekin saanut monessa kohdassa korjata opetustani sekä myös väärien sanamuotojen käyttämistä. Rukoilin uskon taipaleeni alussa Pyhää Henkeä sekä Jumalaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Kun sitten Jumalan sanan opetuksen kautta minulle avautui että tulee rukoilla Isää (Jumalaa) Herran Jeesuksen nimessä, niin hylkäsin muut sanamuodot ja aloin rukoilemaan Isää (Jumalaa) Herran Jeesuksen nimessä. Kyllä Jumala kuuli rukoukseni silloin uskon alkutaipaleellakin, mutta silti Herra ohjasi minut käyttämään niitä sanamuotoja, jotka Hän on itse käskenyt, joiden mukaan tulee rukoilla.
Tämä keskustelu on ollut hyvin mielenkiintoinen sekä opettavainen (ainakin minulle). Jumalan siunausta sinulle Hessu.