Mustikka kirjoitti:Itse olenryhtynyt hiljaiseksi enkä puhu enää ongelmista seurakunnassakoska olenhuomannut ettei siitä
ole mitään hyötyä. Jos miettii että srk:ssa toiminnan suunnasta päättävät ihmiset ovat kuitenkin järkeviä.
Joten suunnan valinta lienee tietoista ja haluttua. 'Sitä saa mitä tilaa' Siis jos haluavat esiintymistä
ja aineellista menestystä niin eihän silloin kurjilla ole väliä. Tai ehkä edes tilaa Jeesuksella.
Meidän kurjien ainoa todellinen toivo on että Jeesus auttaa ja armahtaa. Ehkä olemme jopa
paremmassa tilanteessa kuin nuo menestyjät jotka eivät kaipaa apua Herralta.
"Meidän kurjien ainoa todellinen toivo on että Jeesus auttaa ja armahtaa. Ehkä olemme jopa
paremmassa tilanteessa kuin nuo menestyjät jotka eivät kaipaa apua Herralta."
Otan nyt esimerkiksi eronneen yksinhuoltajanaisen osan seurakunnassa.
Se on karsaasti katsotun osa, jossa saa nauttia yksinjätetyn, hyljätyn elämää
"uskonystävien" taholta. Perheyhteisöihin: äiti- isä- lapset ympyröihin ei yksinäistä
kutsuta, kun yksinhuoltaja ei ole normiperhe, vaikka uskossa onkin.
Onko siis eronnut nainen ilman omaa arvoa, uskovana, äitinä naisena?
Onko se arvostus aviomiehestä kiinni? Turhaa on edes kysyä, onko
hänellä sanavapaus seurakunnassa, sillä sitä ei ole koska hän ei täytä
normiuskovaisen mittoja.
Väkivaltaisesta aviomiehestä esimerkkiä, seurakunta puolusti väkivaltaista
miestä ja antoi miehelle anteeksi, kun uskovainen vaimo pyysi neuvoa
uskovaisen miehensä pahoinpitelyn takia. Yksi neuvo annettiin, se,
ettei poliisille saa mennä, uskovien asioita ei maallisen virkavallan edessä
kuulemma saa puida tämän Raamatunpaikan mukaan
1. Korinttolaiskirje: 6:1 Kuinka rohkenee kukaan teistä,
jolla on riita-asia toisen kanssa, käydä oikeutta vääräin
edessä? Miksei pyhien edessä? Muistutettiin myös siitä,
että todellisen uskovaisen on sopeuduttava kaikenlaisen kohteluun,
" kantaa ristinsä", olla nöyrä ja kestää se osa, jonka Jumala
on naiselle antanut.
Pyhien edessä vaimon kuului antaa puolisolleen anteeksi.
Eikä se osoita hyvää esimerkkiä muillekaan sisarille, jos
alkavat sekoittamaan virkavaltaa perheriitoihin.
Kristityn aviovaimon osa on kunnioittaa miestään.
Naisen pitää olla kiltti.
Uskon että Jeesus Kristus on naisen puolella, ja antaa voimia
kulkea eteenpäin. Hän onkin ainut, joka ymmärtää ja lohduttaa
ja Hänelle kaikki Kiitos ja Kunnia, ilman häntä meitä on monta naista,
jotka emme olisi enää olemassakaan.
Kysyn nyt, millä oikeudella uskon varjolla saa hallita heikommassa osassa olevia
ihmisiä? Onko se Raamatun opetusta, onko se sitä evankeliumia, mitä
meille surkeille pitää julistaa?