Markareetta kirjoitti:Kun ihminen uudestisyntyy ja saa synnit anteeksi ja uusi elämä
alkaa, niin kummallisella tavalla monet ihmiset pakottavat
itsensä "kiltteyden muottiin", niin kuin se olisi se uudestisyntymisen
mitta tai todiste. Ei uskalleta kyseenalaistaa mitään, ei uskalleta
sanoa ei, vaan monesta tulee joka paikan touhuajia. Vaaditaan
osanottoa ja esilläoloa.
Aina ollaan menossa ja auttamassa, puhelimessa rukoilemassa
ja kokouksissa, uskovaisen pitää auttaa toisia, aina.
Kuinka monta vuotta siitä joidenkin entisestä syntielämästä pitää
todistaa, sillä sehän saatiin anteeksi, ei sitä tarvitse penkoa enää.
Eikö yksin Jeesus riitä todistusaiheeksi, rehellisesti, eikä
mitään ruusutarha maalausta, kun se ei kenenkään
elämä sitä kuitenkaan ole. Eihän uskovaisenkaan aina
voi hyvin eikä aina voi olla positiivinen?
Vasta uudestisyntynyt on hengellisessä mielessä vauva,
ja vauvoja pyydetään mukaan vankilatapahtumiin
ja katuevankelioimiseen. Kuinka ihmeessä nämä kiltit
vauvat laitetaan eturintamaan? Iskujoukkona!
Ihmetyttää se, kun kysymyksessä on nuori, jolla ei ole edes
elämänkokemusta, muuta kuin koulusta ja kenties työpaikalta!
Mitä te muut ajattelette asioista?
Juuri tätä itsekin toitotan, ja koitan muistuttaa, että ihmisen uskonkasvu tulee ottaa huomioon asioissa.
Mielestäni on täysin väärä toimintatapa , että uskovia joissakin seurakunnissa painostetaan tekemään asioita joihin Jumala ei ole valmistanut, voidellut tai johdattanut.
Raamattu sanoo , että meillä on sota henkivaltoja vastaan ja jos laitat jonkun vastasyntyneen tuommoiseen kovaan paikkaan on se liian iso harppaus. Eihän maallisessakaan armeijassa lapsia ja kouluttautumattomia ja valmistautumattomia laiteta eturintamalle sotimaan?
Lisäksi uskova voi kokea vahvaa sanatonta painostusta esiintyä "tosi uskovan" -tavoin ettei joutuisi syyniin ja silmätikuksi toisista, ja roolien ylläpito ja esittäminen voivat tehdä uskosta todella raskaan taakan, joka on suorittamista eikä elävässä ja terveessä suhteessa olemista Jumalan kanssa. Nyt jos joku esittää että kaikki on hyvin niin ei häntä osata auttaa hänen ongelmissaan ja heikkouksissaan, sillä kaikki luulevat , että hänellä on uskon elämä hienosti.
Myös jos uskova lankeaa johonkin ja heti tuomitaan kovasanaisesti ja tehdään hänestä esimerkki, jota kaikkien edessä piestään ja lyödään varoitukseksi muille, niin voi käydä niin että synnit haudataan piiloon ja silloin ne vasta pääsevät rehottamaan ja valtaamaan alaa. Tuntuu ettei uskova saa epäonnistua ja olla heikko, vaikka kaikki kuitenkin näin tekevät.
Minä kannustan kaikkia olemaan esittämättä mitään ja olemaan vetämättä mitään roolia, sillä naamarit ovat raskaita ja aiheuttavat vain ongelmia ja turhia taakkoja.
Vastauskoontulleet pitäisi ottaa lauman sisälle niin kuin lampaatkin tekevät, siellä nuoret karitsat ovat lauman keskellä suojassa varttumassa ja vahvistumassa, paimenen pitäessä silmällä koko laumaa. Ei niin että vastasyntynyt yksin hapuilee ja hortoilee laumasta erillään.
Minusta saa kyllä todistaa uskoontulostaan aina kun hyvältä tuntuu (ilman painostusta), sillä se tuo kunniaa Jumalalle ja usein puhuttelee syvästi. Samoin saa rukoilla niin paljon kun vilpittömästi pystyy ilman että se on vain esittämistä, jos itse niin hyväksi kokee.