Yhden pastorin malli on epäraamatullinen

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Yhden pastorin malli on epäraamatullinen

ViestiKirjoittaja JHK » 15. Loka 2014 09:05

Yhden pastorin malli on epäraamatullinen - suurin osa maamme kristillisyydestä on kuitenkin tietämättömyyttään sokea tälle asialle, ja osa niistä, jotka tietävät, eivät tee asialle mitään syystä tai toisesta. Ensimmäinen askel muutokseen on sanoa se ääneen.

1. Mitä sana sanoo?

Sanan tuntijat, ja jopa liberaaliteologit, ovat suhteellisen yksimielisiä siinä, että UT:n seurakunnan virat vanhin (presbyteros) ja kaitsija (episkopos) ovat yksi ja sama virka, jolla on kaksi eri nimitystä, jotka kuvaavat sen erilaisia ulottuvuuksia. Presbyterit eli vanhimmat on yleensä ymmärretty oikein siten, että vanhimpia tulee olla useita, ja että heidän tehtävänsä on seurakunnan johtaminen esimerkillään. Kaitsijan toimea kohtaan sen sijaan on kautta historian esiintynyt vakavia harhaluuloja, ja virheitä.
Ensin todisteet yllä esitetyn puolesta: Sana episkopos tarkoittaa valvomista, kaitsemista, mutta myös paimentamista. Sanajuuresta episkopos saamme sanan piispa (bishop/piskoop). Paimenta tarkoittavasta sanasta poimen tulee sana pastori. Aina kun vanhimmisto esiintyy raamatussa, sen tehtävänä on kaitseminen. Jos kaitsija on erillinen toimi, niin on outoa, että kaitseminen on jo annettu vanhimmistolle:

Apt 20: 19 Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat.
18. Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: "Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun minä Aasiaan tulin, miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne;
19. kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden;
20. kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta,
21. vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.
22. Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa.
23. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.
24. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.
25. Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa.
26. Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen.
27. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.
28. Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.


Vanhin = kaitsija, presbyteros = episkopos. Lisäksi tässä on ilmaus "paimentaa" - kaitsijan/valvojan virka on myös paimenen virka.

1Tim 3: 1. Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4. vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
5. sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
6. Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
7. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.

Tiit 1: 5. Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat,
6. jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.
7. Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä,
8. vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen;
9. hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.

Timoteukselle ja Tiitukselle annettiin tehtäväksi järjestää seurakuntien rakenteet kuntoon. Kumpikin saa ohjeet kuvailemani vanhimmiston perustamiseen. Huomatkaamme että vaatimuslista kaitsijalle (Tim.) ja vanhimmalle (Tiit.) ovat identtiset. Tiituksen kirje vielä menee ja antaa selvästi ymmärtää, että vanhin ja kaitsija ovat sama asia.
1. Piet 5: 1. Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:
2. kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3. ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
4. niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

Jos Kristus on ylipaimen, ovat vanhimmat loogisesti siis paimenia. Sana ”kaitkaa” on sana ”poimen”, josta pastorinviran nimi on johdettu. Kristus taas on tekstissä ”archipoimen” eli ylipaimen.
Efe 4:10. Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki. 11. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, 12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,

Sana ”paimen” tässä on kreikankielen sana poimen. Tämä on ainoa paikka koko UT:ssa, jossa nimitys paimen esiintyy. Pastorinviran rakentaminen tämän yhden jakeen varaan on mahdotonta, koskapa missään tässä ei mainita muita seurakuntaa ohjaavia henkilöitä, jolloin puhdas logiikka vaatii, että tässä puhutaan vanhemmistosta, jonka tehtäväksi tämän paimentaminen kuuluu. Sanaa poimen voi käyttää myös verbimuodossa, jonkun henkilön toimena, kuten esim. 1.Piet 5:ssä. Usein tämä paimentamista tarkoittava verbi liittyy kristukseen!
Yhteenvetona: Moderni pastorinvirka on epäraamatullinen, sitä ei voida kirjoituksista johtaa. Eivät kirjoitukset nyt tietysti myöskään kiellä pastorin kaltaisen työntekijän olemassaoloa, mutta pastori ei ole tarpeellinen, pastoria ei ole pakko olla, ja pastorin viran nimi on epäraamatullinen – tietämättömälle voi toki väittää, että virka on raamatussa, mutta joka tuntee kirjoitukset, tietää, ettei raamattu opeta sellaista virkaa olevan. Seurakunnan johtaminen, kaitseminen ja ohjaaminen oikeaan suuntaan kuuluu vanhimmistolle. On väärin ja epäraamatullista, että se kuorma sysätään ulkopuolelta palkatun työntekijän niskoille. Seurakunnasta puhutaan usein perheenä ja kotina - missä kodissa tehdään näin?

2. Kirkkohistorian erheet

Jos moderni pastori-instituutio on pielessä, on erehdys silti pientä verrattuna siihen, mitä kirkkohistorian puitteessa on tehty. Nykyaikaisessa opissa pastori on näet vanhimmiston ohjauksessa. Sen sijaan toisella kristillisellä vuosisadalla kehittynyt piispanvirka oli paljon vakavampi hairahdus. Piispa on johdettu sanasta ”episkopos”, siis samasta sanasta, josta johdetaan myös pastori. Nimen merkitys on sama: valvoa, kaitsea, paimentaa.
Kun tutkii varhaismpia kristillisiä kirjoituksia, esim. Clemensin 1. kirje, Didakhe, Hermaan paimen, huomataan, ettei piispanvirkaa ollut vielä kehittynyt. On erittäin mielenkiintoista, että joissain näissä kirjoituksissa, kun mainitaan seurakunnan virat, niin diakonit ja vanhimmat, tai diakonit ja piispat mainitaan. Jos virkoja olisi kolme, ne mainittaisiin varmasti yhdessä kolmena. Sen sijaan taipumus on yleensä tällainen kaksi virkaa käsittävä ilmaisumalli.
Valitettavasti samoihin aikoihin kirjoitti muuan Ignatios antiokialainen. Hän opetti, että seurakunnalla tulee olla vanhimmisto, ja piispa, johon seurakuntalaisten tulee suhtautua kuin itse Jeesukseen. Vanhimipien on pidettävä yhtä piispan kanssa, ja seurakuntalaisten vanhimpien kanssa. Minne piispa (paimen) menee, sinne menee seurakuntakin. Mitään hanketta ei saa aloittaa, kastetta suorittaa tai ehtoollista viettää ilman piispan lupaa.
Kirkollisen tradition mukaan (en muista keneltä tämä on peräisin) virka kehittyi suhteellisen varhain, ja sen tarkoituksena oli pitää huoli seurakunnan ykseydestä, etteivät vanhimmat kiskoisi seurakuntaa eri suuntiin. Näin mainitessaan kirjoittaja kuitenkin tunnustaa, ettei alussa ollut niin. Apostoli Markus mainitaan viran yhteydessä. Ensimmäisellä vuosisadalla Roomassa ei vielä ollut piispaa. Tästä johtuen kirkollisen tradition piispanlistat Roomasta ovat keskenään ristiriitaisia (eivätkä edes johdonmukaisesti mainitse Pietaria ensimmäisenä piispana, toisin kuin katolilaiset väittävät!)
Mitään muuta pastoria muistuttavaa systeemiä ei kirkkohistoriasta löydy kuin piispa, ja se on karmean huono esimerkki, kuten tästä huomaamme. Aikanaan piispoista kehittyi rikkaita ja vaikutusvaltaisia miehiä, jotka johtivat useita seurakuntia vanhimmiston (katolilainen papisto) kautta. Moderni pastorinvirka on enemmän sukua roomalaiskatolilaiselle papistolle kuin piispalle, tai raamatulliselle vanhimmistolle.

3. Vanhimmiston tehtävä hämärtyy

Yhtä tänäkin päivänä moderni seurakuntajärjestys nojaa näihin vanhoihin kirkkohistorian erheisiin. On joitakin ani harvoja tunnustuskuntia, joissa noudatetaan usean vanhimman mallia, ilman epäraamatullista pastoria tai piispaa. Väitän, että tämä on johtanut siihen, että vanhimmisto ei monin paikoin ymmärrä omaa tehtäväänsä. Kun aikoinaan liityin erääseen tunnustuskuntaan, jonka jäsenenä olin pari vuotta, ei yksikään vanhimmiston jäsen koskaan ottanut minuun yhteyttä. Kun siirryin tunnustuskuntien ulkopuolelle, on moni argumentoinut sitä vastaan sanomalla, että olen kuriton, koska en ole vastuussa kenellekään – en ole kenenkään kaittavana. Mutta enhän minä ole yhtään enempää tai vähempää kenenkään vahdittavana nyt, kuin silloinkaan. Jokunen vanhimmiston jäsen ehkä tiesi nimeni silloin, mutta eipä juuri muuta. Toimin johtavana veljenä solussa, täysin irti kaikesta seurakunnan kontrollista. Miten vanhimmisto voi kaitsea, kasvattaa ja ohjata sellaisia ihmisiä, joihin se ei edes pidä yhteyttä?
Minusta kiinnostuttiin vasta, kun olin lähdössä ovesta ulos. Tällöin minuun otti yhteyttä pastori. Eroprosessin aikana puhuin kahdesti pastorin kanssa, ja siinä se.

4. Kansa ja kuningas

Minkä tähden kristikunnan miltei kahden tuhannen vuoden historian aikana tätä juttua ei ole saatu kohdilleen? Väitän että tähän on syynä se sama asia, joka sai isrealilaiset pyytämään itselleen kuningasta – koska tämä tällainen yhden miehen johtajuus on maailman tapa. Sen sijaan että luotetaan siihen, että näkymätön Herra johtaa seurakuntaa vanhimpien kautta, halutaan näkyvä johtaja, joka tulee paikalle, ja kertoo, miten asiat hoidetaan.
JHK
 

Re: Yhden pastorin malli on epäraamatullinen

ViestiKirjoittaja Lily » 15. Loka 2014 09:26

:thumbup: Onneksi Herra tulee ennallistamaan seurakuntansa tavan kokoontua ja elää yhdessä!
Lily
 

Re: Yhden pastorin malli on epäraamatullinen

ViestiKirjoittaja JHK » 20. Loka 2014 19:53

Kirkollisen tradition mukaan (en muista keneltä tämä on peräisin) virka kehittyi suhteellisen varhain, ja sen tarkoituksena oli pitää huoli seurakunnan ykseydestä, etteivät vanhimmat kiskoisi seurakuntaa eri suuntiin. Näin mainitessaan kirjoittaja kuitenkin tunnustaa, ettei alussa ollut niin. Apostoli Markus mainitaan viran yhteydessä. Ensimmäisellä vuosisadalla Roomassa ei vielä ollut piispaa. Tästä johtuen kirkollisen tradition piispanlistat Roomasta ovat keskenään ristiriitaisia (eivätkä edes johdonmukaisesti mainitse Pietaria ensimmäisenä piispana, toisin kuin katolilaiset väittävät!)


Jerome oli se henkilö, jolta tämä tieto on peräisin. (Hän eli 340-430 jkr.)

Jeromen kirje 146
,1. We read in Isaiah the words, the fool will speak folly, and I am told that some one has been mad enough to put deacons before presbyters, that is, before bishops. For when the apostle clearly teaches that presbyters are the same as bishops, must not a mere server of tables and of widows Acts 6:1-2 be insane to set himself up arrogantly over men through whose prayers the body and blood of Christ are produced? Do you ask for proof of what I say? Listen to this passage: Paul and Timotheus, the servants of Jesus Christ, to all the saints in Christ Jesus which are at Philippi with the bishops and deacons. Do you wish for another instance? In the Acts of the Apostles Paul thus speaks to the priests of a single church: Take heed unto yourselves and to all the flock, in the which the Holy Ghost has made you bishops, to feed the church of God which He purchased with His own blood. And lest any should in a spirit of contention argue that there must then have been more bishops than one in a single church, there is the following passage which clearly proves a bishop and a presbyter to be the same.

Jerome vahvistaa tummennetuissa kohdissa, että vanhin ja kaitsija olivat alkujaan sama virka. Näin säätivät apostolit.

Writing to Titus the apostle says: For this cause left I you in Crete, that you should set in order the things that are wanting, and ordain presbyters in every city, as I had appointed you: if any be blameless, the husband of one wife, having faithful children not accused of riot or unruly. For a bishop must be blameless as the steward of God. Titus 1:5-7 And to Timothy he says: Neglect not the gift that is in you, which was given you by prophecy, with the laying on of the hands of the presbytery. 1 Timothy 4:14 Peter also says in his first epistle: The presbyters which are among you I exhort, who am your fellow presbyter and a witness of the sufferings of Christ and also a partaker of the glory that shall be revealed: feed the flock of Christ. ..taking the oversight thereof not by constraint but willingly, according unto God. In the Greek the meaning is still plainer, for the word used is επισκοποῦντες, that is to say, overseeing, and this is the origin of the name overseer or bishop.
Sama toistuu tässä. Jerome on katolisen kirkon pyhimys, ja opettaa näissä kohdissa selvästi että vanhin ja kaitsija ovat sama asia pyhissä kirjoituksissa.


But perhaps the testimony of these great men seems to you insufficient. If so, then listen to the blast of the gospel trumpet, that son of thunder, Mark 3:17 the disciple whom Jesus loved John 13:23 and who reclining on the Saviour's breast drank in the waters of sound doctrine. One of his letters begins thus: The presbyter unto the elect lady and her children whom I love in the truth; and another thus: The presbyter unto the well-beloved Gaius whom I love in the truth.
Näissä kohdissa Johannes kutsuu itseään vanhimmaksi, ei siis piispaksi.

When subsequently one presbyter was chosen to preside over the rest, this was done to remedy schism and to prevent each individual from rending the church of Christ by drawing it to himself. For even at Alexandria from the time of Mark the Evangelist until the episcopates of Heraclas and Dionysius the presbyters always named as bishop one of their own number chosen by themselves and set in a more exalted position, just as an army elects a general, or as deacons appoint one of themselves whom they know to be diligent and call him archdeacon.

Aleksandriassa, evankelista Markuksen aikana siis vanhimmisto valitsi riveistään yhden, ottamaan korkeamman aseman "piispana" eli kaitsijana. Tämä siksi ettei kukin vanhin vetäisi seurakuntaa omaan suuntaansa. Samoin palvelijat (diakonit) valitsivat yhden "arkkidiakonin". Tässä on varhaisen kirkon historioitsijan kynästä selitys sille, mistä syntyi piispan virka, ja malli epäraamatulliselle yhden miehen johtajuudelle.
JHK
 


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 18 vierailijaa

cron