Ylpeys vs. nöyryys

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Ylpeys vs. nöyryys

ViestiKirjoittaja hrmn2 » 12. Loka 2014 11:29

Olen huomannut, että monesti uskovien ajatusmaailmassa ylpeys liitetään automaattisesti esimerkiksi akateemisuuteen tai muihin asioihin joita tässä maailmassa arvostetaan. Ja sen kautta ajatellaan, että on automaattisesti nöyryyttä pysyä erossa niistä ja jopa taistella niitä vastaan.

Mutta se voi yhtälailla olla ylpeyttä. Ja vastaavasti akateemisuus tai muu tämän maailman mittarilla arvostettu ei välttämättä merkitse automaattisesti ylpeyttä. Ylpeys ja nöyryys ovat sydämen tiloja eivätkä välttämättä riipu ulkoisista asioista.

Kaikki ylpeys on pahaa, mutta erityisen kavalaa on niinsanottu hengellinen ylpeys. Se voi ilmetä sellaisena asenteena, että pitää itseään jotenkin erityisen hengellisenä sen vuoksi, kun ei omaa akateemista tutkintoa, tai muuta maailman mittapuulla arvostettua. Tai koska ei ole opiskellut teologiaa vaan turvautuu lapsenuskoon. Jos ylpeys verhoutuu tällaiseen ulkoiseen vaatimattomuuteen, on se todella kavalaa koska sitä ei välttämättä itsekään huomaa, vaan voi ajatella olevansa tosi nöyrä kun todellisuudessa sydämessä onkin ylpeyttä ja ylemmyydentuntoa niitä kohtaan, joita itse pitää ylpeinä.

En tarkoita koroittaa akateemisuutta tai muuta maailman silmissä arvostettua. Koitan vaan tuoda sitä näkökulmaa, että sydämen tilaa ei voi selvittää ulkoisiin katsomalla. Ylpeys ja nöyryys eivät ollenkaan riipu siitä onko jotain titteliä vai eikö ole.

Toki on myös totta, että maailman silmissä arvostetut asiat voivat johtaa ylpeyteen, mutta yleensä fundamentalististen uskovien keskuudessa ymmärretään se jo, ja siksi otin nyt tarkoituksellisesti aiheeseen tällaisen toisen näkökulman, jota ei välttämättä kaikki ole tulleet ajatelleeksi.
hrmn2
 
Viestit: 495
Liittynyt: 30. Kesä 2014 11:41

Re: Ylpeys vs. nöyryys

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 12. Loka 2014 13:28

Nöyryydelläkin voi ylpeillä. "Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen (Kol.2:18)..."
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Ylpeys vs. nöyryys

ViestiKirjoittaja Siivetön » 12. Loka 2014 14:19

hrmn2 kirjoitti:Olen huomannut, että monesti uskovien ajatusmaailmassa ylpeys liitetään automaattisesti esimerkiksi akateemisuuteen tai muihin asioihin joita tässä maailmassa arvostetaan. Ja sen kautta ajatellaan, että on automaattisesti nöyryyttä pysyä erossa niistä ja jopa taistella niitä vastaan.

Mutta se voi yhtälailla olla ylpeyttä. Ja vastaavasti akateemisuus tai muu tämän maailman mittarilla arvostettu ei välttämättä merkitse automaattisesti ylpeyttä. Ylpeys ja nöyryys ovat sydämen tiloja eivätkä välttämättä riipu ulkoisista asioista.

Kaikki ylpeys on pahaa, mutta erityisen kavalaa on niinsanottu hengellinen ylpeys. Se voi ilmetä sellaisena asenteena, että pitää itseään jotenkin erityisen hengellisenä sen vuoksi, kun ei omaa akateemista tutkintoa, tai muuta maailman mittapuulla arvostettua. Tai koska ei ole opiskellut teologiaa vaan turvautuu lapsenuskoon. Jos ylpeys verhoutuu tällaiseen ulkoiseen vaatimattomuuteen, on se todella kavalaa koska sitä ei välttämättä itsekään huomaa, vaan voi ajatella olevansa tosi nöyrä kun todellisuudessa sydämessä onkin ylpeyttä ja ylemmyydentuntoa niitä kohtaan, joita itse pitää ylpeinä.

En tarkoita koroittaa akateemisuutta tai muuta maailman silmissä arvostettua. Koitan vaan tuoda sitä näkökulmaa, että sydämen tilaa ei voi selvittää ulkoisiin katsomalla. Ylpeys ja nöyryys eivät ollenkaan riipu siitä onko jotain titteliä vai eikö ole.

Toki on myös totta, että maailman silmissä arvostetut asiat voivat johtaa ylpeyteen, mutta yleensä fundamentalististen uskovien keskuudessa ymmärretään se jo, ja siksi otin nyt tarkoituksellisesti aiheeseen tällaisen toisen näkökulman, jota ei välttämättä kaikki ole tulleet ajatelleeksi.



Se on sitä ns. Misma-kristillisyyttä, jolloin esim. jumalanpalveluksissa yms. nähdään näkyjä ja/tai ylpeillään enkeli-ilmestyksillä niin, että hengellinen nöyryys suorastaan valuu sormenpäistä ja kaikki tapahtuu vain ja ainoastaan ihmisen luontaisen ylpeyden tyydyttämiseksi, kuuluisuuden etsimiseksi ja näytökseksi siitä, millaista on oikea Jumalan palveleminen.

Misma / hengellisiin asioihin perustuva kuuluisuus, eli olla maineikas / kuuluisa.
Siivetön
 

Re: Ylpeys vs. nöyryys

ViestiKirjoittaja PetriFB » 12. Loka 2014 15:00

En pyri asettelemaan vastakkain kirjoitustasi ja minun havaintojani. Kirjoituksessasi oli paljon samansuuntaisia ajatuksia, joihin voin yhtyä täydellä sydämelläni.

Minä puhun nyt ylpeydestä, jota esiintyy uskovien sekä jumalattomien keskuudessa. En tietenkään tässä lähde tätä asiaa määrittelemään kovinkaan laajasti, vaan tuon esille sellaisen lyhyen otoksen ylpeydestä. Ehkäpä joskus tästä voisi kirjoittaa laajemminkin, vaikka sivuillani, mutta nyt tulee sellainen lyhyt versio.

Minä olen tehnyt havaintoja ylpeydestä, joka esiintyy uskovien keskuudessa, joista eräs liittyy haluun olla aina oikeassa, eli uskova ei ole koskaan väärässä tai tosi harvoin ja ehkä silloinkin on ollut kyseessä vain väärinkäsitys, vaikka totuus on se, että uskova on ollut ihan oikeasti väärässä, mutta ei myönnä sitä ja sen takia pitää asiaa väärinkäsityksenä, ettei hänen tarvitsisi tehdä parannusta.

On myös sellaisia uskovia, jotka halveksuvat maailmanviisautta sekä akateemista koulutusta. He ovat ylpeitä, koska he pitävät itseään parempina ja jalompina uskovina perustaen uskonsa vain Raamatun totuuteen, jota he eivät kuitenkaan kykene ymmärtämään ihan oikein, koska ylpeä sydän ei voi ymmärtää oikealla tavalla Jumalan sanaa, sillä ylpeys on synnin työkalu, ei hengellisen ihmisen rakennusaine.

Uskon rakennusaine on Pyhä Henki ja Jumalan sanan totuus, jota voidaan operoida vain lapsenomaisen uskon kautta, joka tarkoittaa sitä, että uskova pyrkii kasvamaan ja ojentautumaan uskossa Pyhässä Hengessä Jumalan sanan totuuden mukaisesti. Akateemisella koulutuksella ei ole mitään arvoa Raamatullisen uskon kanssa ja niiden tulee elää omaa elämäänsä omassa ympäristössään. Terveessä uskossa oleva ihminen ymmärtää kuitenkin akateemisen koulutuksen ja sen kautta tehtävän käytännön työn tärkeyden. Esim. hammaslääkärin hammashoito sekä lääkärin tekemä leikkaus sairauden hoidossa ovat hyödyllisiä ihmisille. Ne eivät tule uskon alueelle, eli ne eivät pyri vaikuttamaan ihmisen mieleen vääristäen Jumalan sanan opetusta, vaan pysyvät ihmisen fyysisen terveyden hoitamisen alueelle.

Akateemisuus ei ole automaatti ihmisen ylpeydelle, mutta 50 vuoden aikana olen tavannut paljon akateemisesti koulutettuja jumalattomia, jotka ovat ylpeitä omatessaan tiettyä akateemista viisautta. Ylpeys on sydämen tila, mutta ylpeys ei synny itsestään, vaan sen laukaisee tietyt tekijät, joista hyvin yleisiä ovat itsensä pitäminen muita parempana sekä se, että kun omaa tietyn korkean koulutuksen tai muuten tietää jostakin asiasta paljon, niin silloin on vaara ylpistyä.

Myös uskova voi olla ylpeä luullessaan tietävänsä paljon Raamatusta. Ylpeän uskovan tuntomerkki on haluttomuus tehdä parannusta sekä syyttää muita, jonka tarkoitus on vetää huomio pois omasta itsestä ja omista synneistä. Toki ylpeä uskova ei usko edes elävänsä synnissä tai ainakaan olevansa väärässä.

Yksi tällainen uskovan sydämessä asuva ylpeys on sellaista, että hän on vain Jumalan opettama, eikä hänellä ole minkäänlaista akateemista tai teologista koulutusta, sillä hän perustaa uskonsa vain lapsenomaisesti yksin Raamatun totuuteen. Tällainen uskova on helppo tunnistaa, sillä hän ei halua tehdä parannusta asioista missä on väärässä tai parannuksen tekeminen tehdään myöhemmin, eli silloin kun asian välitön korjaaminen (kun se olisi pitänyt tehdä) on mennyt jo aikoja sitten ohitse, niin uskova voi korjata asioita paljon myöhemmin.

Tämä on ns. kasvojenpesu operaatio sekä ettei menetä kasvojaan operaatio, niin siksi hän korjaa asioita hiljaisesti kenenkään huomaamatta, ettei vain tarvitse sanoa tai tunnustaa olleensa väärässä.

Sekin on totta, että ihminen voi syyttää muita ylpeydestä olemalla itse äärimmäisen ylpeä.

Olen käynyt keskusteluja monenlaisten ihmisten kanssa, jotka ovat ylpeitä. Otan esimerkiksi muutamat keskustelut juutalaisten rabbien kanssa. Kun on tullut esille, että Jes 7:14 opettaa Pojan syntymästä, joka on Jumala meidän kanssamme (Immanuel), joka syntyy neitseestä, niin monet juutalaiset rabbit ovat sanoneet minulle, että Jes 7:14 oleva hepreankielen almah sana ei tarkoita neitsyttä, vaan nuorta neitoa.

Tämän todisteeksi he tuovat esille sanakirjoista kuinka sanakirjat sanovat sen tarkoittavan nuorta neitoa ei neitsyttä ja että juutalaiset rabbit ja jumaluusoppineet tietävät sen sanan oikean merkityksen.

Totuus ja fakta on kuitenkin se, että almah sana tarkoittaa nuorta neitoa, joka on neitsyt. Juutalaiset ovat kääntäneet hepreasta kreikankieleen Septuaginta VT:n, joka käännettiin noin 300-200 ennen Jeesuksen syntymää. Jes 7:17 on Septuagintassa sana parthenos, joka tarkoittaa neitsyttä.

Silloin kun he eivät tietäneet vielä mitään Jeesuksesta, niin he uskoivat sanan almah tarkoittavan neitsyttä, mutta Jeesuksen syntymän jälkeen he ovat vaihtaneet sanan alkuperäisen merkityksen toiseksi, että he saisivat pitää kiinni valheesta eikä heidän tarvitsisi tehdä parannusta. He tekevät tämän koska ovat he ovat ylpeitä.

Syntiinlankeemuksessa saatana eksytti ihmisen vääristämään ja antamaan asioille, käsityksille sekä sanoille erilaisen merkityksen kuin mikä on niiden oikea merkitys. Ylpeyden juuret ovat paratiisin syntiinlankeemuksessa, siellä saatana istutti myös ylpeyden synnin ihmisen sydämeen, sillä saatana on ylpeä, eikä halua tehdä parannusta, siksi hän on tuomittu iankaikkiseen kadotukseen. Sama ylpeyden henki vaikuttaa monissa jumalattomissa sekä valitettavasti myös joissakin uskovissa ihmisissä. Sen tuntomerkki on haluttomuus tehdä parannusta, silloin kun sen aika on.

Tosin Jumala antaa myös aikaa parannuksen teolle, mutta silloin kun ihminen tekee parannuksen prosessin kautta, joka on vienyt aikaa, niin hän tunnustaa tehneensä väärin ja korjaa virheensä ja erheensä.

Koska kukaan uskova ei ole täydellinen ja me kaikki teemme virheitä sekä myös lankeamme tekemään syntiä, niin vain nöyrä uskova haluaa tehdä ja tekee parannuksen ja tunnustaa virheensä. Nöyrä ottaa korjausta vastaan, mutta ylpeä ei, sillä hänhän on aina oikeassa ja muut väärässä.

Meillä jokaisella uskovalla on vaara ylpistyä, siksi Raamattu sanoo:

San 4:23 Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.

Asioita joita Jumala vihaa sekä on eräs asia, jota Herra kauhistuu

Snl 6:
16 Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
17 ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
18 sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
19 väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.

Ensimmäisenä on ylpeys, sillä se johtaa valheeseen, punomaan juonia, tekemään pahaa, olemaan väärä todistaja valheellisella suulla.

Asia johon Herra kauhistuu on riidan rakentaja veljesten kesken. Jumala on kauhistunut siihen, jos joku uskova pyrkii rakentamaan riitaa uskovien kesken. Tämä ohje on tärkeä muistaa kaikkialla, myös tässä foorumissa.

hrmn2:lla oli ihan hyviä ajatuksia ketjun avauksessa.

Olen ollut koko päivän kiireinen ja olen taas pian lähdössä tällä kertaa Lahteen ja tulen vasta myöhään tai ties milloin, jos Herra suo ja elämme. En siis pääse tänään ehkä enää foorumille.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Ylpeys vs. nöyryys

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 12. Loka 2014 15:29

Hyvät pointit Petrillä tässä! :thumbup:
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Ylpeys vs. nöyryys

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 14. Loka 2014 09:34

Ylpeys on valhettelua totuutta vastaan.

Tiedetään, että on väärässä mutta ei tunnusteta totuutta, vaan valhetellen pidetään siitä kiinni maineen ja oamanarvon tunnon kohentamiseksi.

Eli koska halutaan kokea oma arvo korkeaksi omissa silmissä (ja muidenkin) niin valehetellaan totuutta vastaan.

Tämäkin on valhe ja turhuutta, sillä jos ylpeältä kysyy "erehdytkö koskaan" hän vastaa "kaikki joskus erehtyvät" eli hän jo tunnustaa ja tietää , että kaikki joskus erehtyvät ja tietää että se on normaalia ja sallittavaa ja se ei kenenkään arvoa todellisuudessa laske. Silti halutaan pitää kiinni jostakin asiasta, vaikka se ei laske kenenkään arvoa (saa olla väärässä ja erehtyä).

On myös paljon tilanteita, jossa toinen ei oikeasti rehellisesti ole vakuuttunut jostakin asiasta ja tämmöinen henkilö helposti väärin tuomitaan ylpeäksi ajatellen "Johan tuossa selvät Raamatunpaikat laskettelin ja vieläkin inttää ylpeyksissään vastaan". Aina kyse ei ole ylpeydestä vaan voi olla kyse myös siitä että hän ei yksinkertaisesti ymmärrä ja käsitä joitakin perusteita , taikka ei pidä niitä tarpeeksi vakuuttavina. Siksi pitää olla varovainen ettei mielessään tuomitse toista väärin ylpeäksi , jos hän ei sitä ole.

Itsekin olen syyllistynyt siihen , että ajattelen jonkun olevan ylpeä inttäjä, joka itsepäisesti tahtoo valhetella totuutta vastaan, ja myöhemmin olen huomannut että hän ei oikeasti käsittänyt ja ymmärtänyt perusteitani...Olinkin itse se joka teki synnin (väärä todistus ja tuomio, kohtelee toista niin kuin ei haluaisi itseään kohdeltavan)

Voi helposti myös tulla toinen synti mieleen "näpäytämpä tuota ylpeää ruojaa vähäsen sanan säilällä ja sanon ilkeästi kun tahalleen ylpeilee, siinähän oppii" eli jostain tulee ajatus , että jos joku on ylpeä niin häntä saa lyödä, että minä määrään ylpeyden synnin rangaistukseksi pahan sanan ja ilkeän näpäytyksen, jaan sanallista tuomiota, joka ei ole oikein edes silloin kun toinen on ylpeä.

Pahaa ei saa kostaa pahalla koskaan ja ikinä, sanoo Raamattu. Ei ylpeällekkään, eli tämä sanalla lyöminen ja näpäytys ei ole Raamatun hengen mukaista sillä siinä paha (ylpeys) kostetaan pahalla (sanallinen lyönti ja satutus taikka näpsy)

Nyt kun tämän kirjoitin tiedostin että minäkin tähän sorrun toisinaan :(. Miten surullista...
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Re: Ylpeys vs. nöyryys

ViestiKirjoittaja Blum » 14. Loka 2014 22:46

Tuli mieleen jokunen asia:

1) Joskus olen saanut sellaisen kuvan, että lähestulkoon kaikki akateeminen ja tieteellinen olisi "ihmisjärkeilyä", "ihmisviisautta" ja siten pahaa ja ei-toivottua hengellisessä elämässä. Tiedostan hyvin näiden sanojen taustalla olevan ajatuksen, joka on mielestäni aiheellinen. Ihmisviisaus ja järjen päätelmät voivat todella eksyttää ihmisen totuuden tieltä. MUTTA järkeä ja tiedettä ei mielestäni silti tarvitse heittää romukoppaan. Jos ne valjastetaan Jumalan käyttöön, uskon, että ne voivat olla Hänelle kunniaksi ja toimia omilla sektoreillaan hyödyllisesti. Sitä paitsi olisi varmaankin aika hankalaa soveltaa käytäntöön sellaista ajatusmallia, että kaikkea tieteellistä tutkimusta – sanotaan nyt vaikka pelkästään Raamatunkin suhteen – tulisi välttää ihmisviisautena. Kuten toisessa keskustelussa on ilmaistu, miksi tällöin antaisimme itsellemme oikeuden lukea tiedemiesten kääntämiä Raamattuja? Miksi antaisimme itsellemme oikeuden perehtyä Raamatun ajan historiaan ymmärtääksemme kontekstia paremmin? Miksi emme hylkää turhina kaikkia Raamattua selittäviä hengellisiä kirjoituksia? Vaan jos Jumalan Henki on saanut johdattaa akateemisia tutkijoita tekemään raamatullisesti paikkansapitäviä, jopa hengellisestikin rakentavia tieteellisiä löytöjä, miksi meidän pitäisi vastustaa niitä?

2) Koen itse hengellistä kutsua opettajaksi ja haluan ottaa hyvin vakavasti seuraavan raamatunkohdan:

1 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
2 Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.
(Jaak. 3:1-2)

Mietin itse yleensä todella tarkkaan sitä, mitä kirjoitan julkisesti nähtäville tai mitä opetan esimerkiksi saarnapöntön takaa. Jos otan nämä tehtävät liian kevyesti, saatan tulla antaneeksi helpommin paikkansapitämätöntä, väärää tietoa. Sellainen tuntuu minusta kauhealta. Ylipäätään hyvin harvoin kirjoitan tai opetan sellaisella asenteella, että "ole hiljaa, täältä tulee totuus!". En sano, että tällainen ote tai asenne olisi väärä, sillä absoluuttisia totuuksia on olemassa. En kuitenkaan kovin usein julista omia kirjoituksiani tai opetuksiani aukottomasti tosina. Mielessäni on fakta, että olen erehtyväinen ihminen, ja siksi otteeni on usein enemmän kyselevä ja keskusteleva kuin suoraan totuutta julistava. Käytän erilaisia täytesanoja, kuten "ehkä" ja "mahdollisesti" ja myös potentiaalia hyödynnän usein. Syynä on yksinkertaisesti se, että haluan varoa antamasta totuutena tietoa, joka myöhemmin osoittautuukin perättömäksi. Toki vaikka miten varmistelisin, en silti luultavasti kykene estämään kaikkia erehdyksiä, mutta näen velvollisuudekseni olla tarkka siinä, mitä totuudeksi väitän. Omalla kohdallani koen hyvin vaikeaksi ajatella tilannetta, jossa joudun jälkikäteen muuttamaan jotain, jonka olen aiemmin julistanut totuutena. Jos mahdollista, haluan vältellä noita tilanteita, mutta toki toimia oikein myös silloin, kun erehdykseni paljastuu. Rukoilen, että Jumalan lapset suhtautuisivat sanoihinsa asiaankuuluvalla vakavuudella!

Varsinaisen aiheen suhteen joudun tunnustamaan, että ylpeyteen tai ainakin tahdonalaisiin ylpeisiin ajatuksiin lankeaminen on omalla kohdallani luultavasti usein todellisuutta. Jumala auttakoon. Siunausta, foorumilaiset! :)
Blum
 
Viestit: 217
Liittynyt: 17. Syys 2014 00:02

Re: Ylpeys vs. nöyryys

ViestiKirjoittaja Siivetön » 15. Loka 2014 06:53

Itse uskon, että meissä kaikissa kulkee lihallinen ylpeys mukanamme hautaan saakka, sillä se on osa sitä medän syntiinlangennutta lihaamme, josta me pääsemme lopullisesti eroon vasta kuolemassamme.

Ja siksi meidän tuleeki pukea päällemme joka päivä Jumalan sota-asu.

Jotkut mieltävät, että se puetaan vain ulkoapäin tulevia hyökkäyksiä vastaan, esim. muiden ihmisten sanomisia yms. vastaan, mutta meillähän ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan pimeydessä hallitsevia henkivaltoja vastaan ja me taistelemme myöskin joka päivä sälyttääksemme hengen mielen ja pitääksemme lihallisen mielemme kurissa.

Siksi välillä huvittaakin lukea sellaisia tekstejä, joissa lähinnä tuodaan vain esille sitä, että on sellaisia ja sellaisia ylpeitä ihmisiä........ eikä oteta huomioon, että se tosiaankin asuu meissä kaikissa, se on vaanimassa meidän jokaisen lihassamme, milloin olisi sopiva ja mahdollinen hetki nostaa edes vähän päätään.

Muistammehan, että ylpeys kuului jo niihin ns. peruskiusauksiin, joilla saatana kiusasi Jeesusta erämaassa, sillä Hän oli kaikessa kiusattu samoin kuin mekin, mutta ilman syntiä.

Hrmn2 aloitus puhuukin ainakin minulle hienolla tavalla siitä, miten me niin helposti jopa väärin kriteerein tuomitsemme muita ylpeiksi, jopa vain siksi, mitä koulutusta joku on saanut, emmekä tiedosta, että juurikin tuollainen toisten tuomitseminen juontaa juurensa ylpeydestä, sillä joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven ja aina kun otamme kiven käteemme, heittääkksemme sillä jotakuta, se tapahtuu sen ylpeyden pohjalta, että olettaa itsensä täysin virheetömäksi.
Siivetön
 


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 36 vierailijaa

cron