Psykologia

[vaisuliini]

*
Saisinko kysyä mitä onnellisuudella tarkoitatte? Onnellinen on se joka on löytänyt Jeesuksen. Maallinen onnellisuus on väliaikaista mutta ikuiseksi se onni kestää kun on löytänyt Kristuksen.

[vaisuliini]

*
Haluaisin mainita köyhän ihmisen joka elää kurjasti kaikissa olosuhteissa ollessaan köyhänä ja ihmisten hylkäämänä ja yksin mutta hän on sisimmältään onnellinen sillä hän on löytänyt Kristuksen.

[Tirlittan]

No, eipä tämän onnen tavoittelussa ole mitään väärää.

[Tirlittan]

Uskaltaudun ottamaan vähän kantaa tähän psykologia keskusteluun.

Niinkuin on tullut esille, sekulaarin psykologian ongelma on se, ettei se tunnusta
Jumalaa, ihmisen syntisyyttä, eikä pahuuden olemassaoloa.
Tämä aiheuttaa sen, että samojen diagnoosi nimikkeiden alle niputetaan ihmisiä,
joiden oireet muistuttavat toisiaan, mutta oireilujen syyt eivät ole kaikilla samat.
Sekulaari psykologia ei siis kykene erottamaan toisistaan todellista sairautta
synnintunnosta, synnistä tai pahuudesta oirehtivasta ihmisestä.

Kummallekin saatetaan tarjota samaa hoitoa, lääkkeitä ja terapiaa ja joskus
sairaalahoitoa.
Hoitohan ei tietenkään ole lääke jälkimmäiseen, vaan oikea lääke on silloin
parannuksen teko ja kääntyminen Jeesuksen puoleen.
Todellinen sairaus kuitenkin tarvitsee oikeaa hoitoa.

Kun siirrytään tämän elämän kentän toiseen ääripäähän, eli uskoviin auttajiin, heidän
tapoihinsa ja oppeihinsa, apu voi olla yhtä katastrofaalista.
Uskovat saattavat tehdä samankaltaisen virheen, kun sekulaari psykologia.
Asioita ja ihmisiä voidaan katsoa tietynlaisten hengellisten oppilinssien läpi
kykenemättä erottaa todellista sairautta synnin ja pahuuden takia oireilevasta.
Nämäkin voidaan niputtaa samaan ja samoista syistä johtuvaksi.

Niimpä uskovilta saaduista "hoidoista tai avuista" ei ole hyötyä jokaiselle.
Kun on todellisesta elimellisperäisestä sairaudesta kysymys, sitä ei paranneta
raittiissa ilmassa ulkoilemalla, luonnonmukaisella hidastempoisella elämällä, positiivisella ajettelulla,
mukavilla harrastuksilla tai uskovien virkistävällä seuralla, niinkuin Juhan laittamassa videossa ehdotettiin.

Nuo asiat ovat kyllä hyödyllisiä ja auttavat normaaleihin elämän murheisiin, ahdistuksiin ja masennuksiin. Oikeata sairautta niillä ei kuitenkaan paranneta.
Oikea sairaus ei ole vain joku ongelma, jonka voisi ratkaista.
Pahimmillaan nuo asiat ovat sama, kuin katkennutta jalkaa paikattaisi laastarilla.
Seurakunnista saatava sielunhoitokin voi olla pahimmillaan mitä surkein vaihtoehto.
Vastassa voikin olla sielunhoitaja, jolla onkin hyvin kyseenalainen healing room koulutus
tai sielunhoitaja voikin olla menestysteologian kannattaja, joka
pahimmillaan jakelee väärää voimaa ja väärää parantumista tai
demonisoi avunhakijan sairauden olemattomiksi riivaajiksi.
Uskovat auttajat voivat siis ymmärtämättömyydessään saada yhtä pahaa
tuhoa aikaiseksi, kun omien oppiensa sokaisema psykologi tai lääkäri.

Koko tämä kenttä on niin kaaottinen sekasotku, ettei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä, jos joku on sekaisin
siitä, mistä apua ja hoitoa tulisi hakea.
Sairaiden ihmisten syyllistäminen siitä, että ovat hakeneet apua sairauteensa, on minusta tosi surullista.
vihjailut noituudesta, riivaajista ja Jumalan rangaistuksesta ja käärmeiden lähettämisestä (videolla) voi olla tuhoisaa kuultavaa
oikeasti sairaalle, herkälle ja hauraalle mielelle. Varoittaminen on hyväksi ja tervettä, mutta näihin asioihin tulisi suhtautua tietyllä hienovaraisuudella.
Oikeasti sairaat tarvitsevat hoitoa ja lääkkeitä, eikä sitä juuri muualta saa kun menemällä sen psylogi-lääkäri-veivin läpi.
Saadun hoidon laatu voi olla tosi surkeaa, eikä hoitoihin aina edes pääse niin nopeasti kuin tarvitsisi. Osa psykologeista ja lääkäreistä
ovat puoskareita ja osa opeista on pimeydestä, mutta niitä puoskareita ja pimeitä oppeja löytyy yhtälailla uskovista auttajista.
Vaihtoehdot ovat vähissä. Sairaat ihmiset saavat kuitenkin tarvitsemansa lääkkeet ja hoitoa mielenterveys hoidosta. Hoito ei aina ole huonoa, joskus
se myös auttaa.
Sen kieltäminen on minusta julmaa, jos samalla
ei anneta turvallista ja oikeasti auttavaa vaihtoehtoa.
Sairaat eivät aina edes itse jaksa ja kykene hakeutumaan hoitoon saati kykene erottamaan hengellisesti, onko auttaja
oikealla asialla vai ei.

Kuitenkin, Jeesukseen on hyvä turvata aina ja kaikessa. Jumala kuuntelee ja kuulee ja auttaa hetkessä eteenpäin
ja voi jopa parantaa. Huomisesta emme tiedä, mutta tänään auttaa Herra. Emme aina parane kaikesta, mutta
Jumala antaa voimaa jaksamaan. Kiitos Herralle siitä.

Toivon ja rukoilen, että Jumala nostaa sellaisia uskovia ihmisiä, joilla on todellista rakkauteen ja totuuteen
perustuvaa ja Jumalalta saatua taitoa ja viisauttaa kulkea sairaiden ja kärsivien rinnalla. Ja jotka eivät ota rahaa
välittämisestään. Toivon myös, että suomalainen mielenterveystyö kokisi murroksen ja pimeydestä kumpuavat opit hyljättäisiin.


Gal. 6:2 Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.

Siunauksin.

[Aamu-Usva]

Todella hyvä kirjoitus, Tirlittan.

[mirjam]

Ja vielä sellainen pointti onnellisuudesta, että kumpi on tärkeämpää: olla itse onnellinen vai tehdä joku toinen onnelliseksi.

Olin tänään autokuskina kun haettiin kissanpentua ja kun sain sen kiitoshalauksen niin ei kai sen onnellisempi olo voi olla. Ja jos töissä on voinut auttaa jonkua, niin sillä päivällä on ollut tarkoituksensa. Hoitotyössä se toisten onni saattaa joskus kyllä mennä överiksi, eli hyvä rakastaa myös itseänsä.

[Aamu-Usva]

Minullekin tuli mieleen tuossa, kun mietin onnellisuutta elämän tarkoituksena, että kaipa se elämän tarkoitus voisi olla juuri tuo, että tekee onnelliseksi niin monta ihmistä niin usein kun pystyy.

Kissanpennut kyllä tekevät minut söpöydessään todella onnelliseksi ainakin siksi hetkeksi kun saan niitä ihailla.

Hoitotyössähän puhutaan paljon nykyään myös myötätuntouupumuksesta. Jossain vaiheessa saattaa turtua ihmisten hädälle, kun sitä näkee päivästä toiseen ja hoitotyöntekijä voi väsyä tuntemaan myötätuntoa, millä on joskus karutkin seuraukset. Siksi olisi niin tärkeää pitää huolta hoitajien hyvinvoinnista.

[Peace In Rest]

Onko onnellisuus todella elämän tarkoitus? Voihan onnetonkin kokea elämänsä merkitykselliseksi.

Ymmärsin vasta nyt, että tässä taidetaan puhua "Elämän Tarkoituksesta". Minä olen puhunut siitä, mikä on tarkoitus elämässä. En siis yhdestä ainoasta suuresta päämäärästä. En usko, että sitä voi tiivistää yhdellä sanalla, kuten "onnellisuus". Tarkoitin siis vain sitä, että elämässä on tarkoitus olla onnellinen, eikä onneton. Mutta paljon muutakin on tarkoitus.

Ja vielä sellainen pointti onnellisuudesta, että kumpi on tärkeämpää: olla itse onnellinen vai tehdä joku toinen onnelliseksi.

Molemmat on yhtä tärkeitä. Jokainen ihminen on tärkeä, ja jokaisen onnellisuus on yhtä tärkeää. Eikä kenenkään onnellisuus ole toiselta pois. Eli vastaan kysymykseen, että tärkeämpää on olla itse onnellinen samalla kuin tekee jonkun toisen onnelliseksi. Itselleen kuoleminen ei tarkoita sitä, että ottaa vääränlaisen marttyyrin viitan, ja pysyy itse onnettomana samalla kun tekee muille hyvää. Kun on mahdollista itsekin olla onnellinen. Ja oikeanlainen toisten auttaminen nimenomaan tekee itsensäkin onnelliseksi.

Onnellisuus on mielestäni kokemus, eli se on onnellinen joka kokee olevansa onnellinen.

[Jukka]

Tirlittan, kiitos erinomaisesta kirjoituksestasi (06. Heinä 2017 13:50).

[Tirlittan]

Todella hyvä kirjoitus, Tirlittan.

Kiitos. Kirjoittamaan uskaltamisessa oli niin korkea kynnys, että sen yli kiipeämisessä tuli ihan hiki.


Minä sanon noita kissan pentujen ihailuja, kiitos halauksia ja rohkaisun ja lohdutuksen sanoja ja muita iloisia yllätyksiä yms.
onnen pieniksi pipanoiksi. Yksi pieni pipana silloin tällöin, niin kurjakin päivä voi muuttua paremmaksi.