Psykologia

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Psykologia

ViestiKirjoittaja Jukka » 06. Heinä 2017 19:46

Tirlittan kirjoitti:
Aamu-Usva kirjoitti:Todella hyvä kirjoitus, Tirlittan.


Kiitos. Kirjoittamaan uskaltamisessa oli niin korkea kynnys, että sen yli kiipeämisessä tuli ihan hiki.


Minä sanon noita kissan pentujen ihailuja, kiitos halauksia ja rohkaisun ja lohdutuksen sanoja ja muita iloisia yllätyksiä yms.
onnen pieniksi pipanoiksi. Yksi pieni pipana silloin tällöin, niin kurjakin päivä voi muuttua paremmaksi.


:thumb:
Jukka
 

Re: Psykologia

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 06. Heinä 2017 19:49

*
On niitä ihmisiä jotka eivät osaa arvostaa pienet asiat mitkä tekee onnelliseksi. Koska ne pienet ja tavalliset arkijutut tekee aina minut onnelliseksi.

Mieheni on sellainen joka auttaa pulaan joutuneet ihmiset ja se tekee myös minut onnelliseksi jopa se liikuttaa minut kun minulla on tällainen mies.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Psykologia

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 06. Heinä 2017 20:40

Ne on huippuihmisiä, jotka on aina valmiita auttamaan ja vielä siten, että auttamisesta ei tunnu olevan heille mitään vaivaa, vaikka kyllä siitä varmaan oikeasti on kaikille vaivaa.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Psykologia

ViestiKirjoittaja Jukka » 06. Heinä 2017 21:45

vaisuliini kirjoitti:*
On niitä ihmisiä jotka eivät osaa arvostaa pienet asiat mitkä tekee onnelliseksi. Koska ne pienet ja tavalliset arkijutut tekee aina minut onnelliseksi.

Mieheni on sellainen joka auttaa pulaan joutuneet ihmiset ja se tekee myös minut onnelliseksi jopa se liikuttaa minut kun minulla on tällainen mies.


Hyvän miehen olet löytänyt. Tekstiäsi lukiessa nousi mieleeni pätkä Assisilaisen rukouksesta:

että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi


Tuossa ehkä avainta onneen tässäkin ajassa.
Jukka
 

Re: Psykologia

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 07. Heinä 2017 08:48

Todella hyvä tuo rukous!
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Psykologia

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 07. Heinä 2017 09:37

*
Kiitos Jukka! :) No en ole löytänyt hänet vaan Jumala on antanut hänet minulle. :) Se oli todella ihmeellisintä Herralta! :)

Siunausta sinun päivään, Jukka! :pc:
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Psykologia

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 11. Syys 2017 21:13

Minulla on onnellisuuden kanssa sellainen ongelma, että pelkään olla ihan vain rennosti onnellinen. Olen kuin joku koira luun äärellä varuillaan, että kun oikein mehevään makuun pääsee kiinni, niin joku varmasti tulee ja nappaa pois. Yksi ystävä tässä lähiaikoina sanoi olevansa niin onnellinen, että ei iltaisin malta odottaa, että saa herätä uuteen ihanaan aamuun. Minä en ikinä uskaltaisi olla niin vapaasti onnellinen. Aina kun koen onnen harvoja pieniä hetkiä, niin koen itseni jotenkin syylliseksi ihan kuin en ansaitsisi kokea onnea. Ja pelkään, että mitä korkeammalla on, sitä enemmän sattuu, kun tipahtaa. Onko teidän ihan helppo olla onnellisia tuosta noin vain?
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Psykologia

ViestiKirjoittaja Peace In Rest » 11. Syys 2017 21:35

Aamu-Usva kirjoitti:Minulla on onnellisuuden kanssa sellainen ongelma, että pelkään olla ihan vain rennosti onnellinen. Olen kuin joku koira luun äärellä varuillaan, että kun oikein mehevään makuun pääsee kiinni, niin joku varmasti tulee ja nappaa pois. Yksi ystävä tässä lähiaikoina sanoi olevansa niin onnellinen, että ei iltaisin malta odottaa, että saa herätä uuteen ihanaan aamuun. Minä en ikinä uskaltaisi olla niin vapaasti onnellinen. Aina kun koen onnen harvoja pieniä hetkiä, niin koen itseni jotenkin syylliseksi ihan kuin en ansaitsisi kokea onnea. Ja pelkään, että mitä korkeammalla on, sitä enemmän sattuu, kun tipahtaa. Onko teidän ihan helppo olla onnellisia tuosta noin vain?


Nappaa pois mitä? Ja tipahtaa mistä ja miten? Onnellisuus on erittäin objektiivinen ja sisäisesti koettava asia, ei sitä voi kukaan napata pois. Paitsi jos se perustuu johonkin ulkoiseen, vaikkapa pankkikorttiin jonka joku voi napata pois. Eikä tipahtaminenkaan pelota, jos on päättänyt olla onnellinen maan pinnallakin :)
Peace In Rest
 
Viestit: 468
Liittynyt: 09. Loka 2016 21:47

Re: Psykologia

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 11. Syys 2017 22:55

No sepä se, kun tämä ei ole niin yksinkertaista, että joku oikeasti nappaisi jotain :lol:
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Psykologia

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 15. Maalis 2018 15:57

Tiedättekö, että virallisesti minä olen maailman onnellisimman kansan onnellisimpia ihmisiä. Suomalaiset on valittu maailman onnellisimmaksi kansaksi ja suomalaisista 4-kymppiset ovat onnellisimpia :thumb:

Tilastojen lisäksi olen vielä uskossa Jeesukseen.

Olen siis kaikkea tätä ja kuitenkaan en koe itseäni aivan autuaaksi aina. Mitä elämä tässä maailmassa siis voikaan olla huonoimmillaan. Siis jos sattuu olemaan maailman onnettomimman kansan onnettomimpia ihmisiä :(
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 30 vierailijaa

cron