Aamu-Usva kirjoitti:Minulla on onnellisuuden kanssa sellainen ongelma, että pelkään olla ihan vain rennosti onnellinen. Olen kuin joku koira luun äärellä varuillaan, että kun oikein mehevään makuun pääsee kiinni, niin joku varmasti tulee ja nappaa pois. Yksi ystävä tässä lähiaikoina sanoi olevansa niin onnellinen, että ei iltaisin malta odottaa, että saa herätä uuteen ihanaan aamuun. Minä en ikinä uskaltaisi olla niin vapaasti onnellinen. Aina kun koen onnen harvoja pieniä hetkiä, niin koen itseni jotenkin syylliseksi ihan kuin en ansaitsisi kokea onnea. Ja pelkään, että mitä korkeammalla on, sitä enemmän sattuu, kun tipahtaa. Onko teidän ihan helppo olla onnellisia tuosta noin vain?
Nappaa pois mitä? Ja tipahtaa mistä ja miten? Onnellisuus on erittäin objektiivinen ja sisäisesti koettava asia, ei sitä voi kukaan napata pois. Paitsi jos se perustuu johonkin ulkoiseen, vaikkapa pankkikorttiin jonka joku voi napata pois. Eikä tipahtaminenkaan pelota, jos on päättänyt olla onnellinen maan pinnallakin