Kristityn itsetunto ja identtiteetti.....

[Siivetön]

Yksi todella suuri este meidän kristittyjen yhteydelle on se,
että meidän uskovienkin tunnevammamme määräävät ja
ohjaavat meidän käyttäytymistämme.

Kun meillä on heikko identtiteetti ja itsetunto ihmisinä ja
usein myöskin kristittyinä, meillä on silloin pakottava tarve
aina etsiä vahvistusta ja tukea itsellemme, muista samalla
tavoin ajattelevista ja hakeutua vain samoin ajattelevien,
näkevien ja kokevien seuraan ja näin syntyvät määrätynlaiset
sisäänpäin lämpiävät pienpiirit ja klikkiytymät, joilla on hyvin
suuri vaara lähteä kasvamaan jonkin yhden asian fanaattisiksi
oikeassaolijoiksi, kun joukossa ei ole ketään, joka näkisi ja
uskaltaisi tai nähdessään ja uskaltaessaan saisi tilaa ja
mahdollisuutta kyseenalaistaa "piirin" ja "klikkiytymän"
ajattelutapoja.

Useimmat harhaopit saavat syntynsä juurikin siitä, että yhtä
äärimmäisyyttä suositaan toisten tärkeiden ja merkityksellisten
alueiden kustannuksella.

Mutta jos identtiteettimme olisi terve ja vahva, niin ihmisinä
kuin kristittyinäkin, me kykenisimme olemaan hyvinkin
erilaisten ja eri tavoin ajattelevien, kuin myöskin eri tavoin
näkevien ja kokevien ihmisten keskellä sinä valona ja suolana,
joksi Jumala on meidät omansa tarkoittanut.

Ja näin ollen me voisimme olla omana itsenämme, niin
ihmisinä kuin kristittyinäkin niissä tilanteissa, joihin Jumala
on meidät johdattanut ja niiden keskellä, jotka Jumala on
eteemme ja tiellemme tuonut, loistaen ympärillemme
rehellisesti ja aidosti sitä Jumalan armoa, rakkautta
ja rauhaa, jonka kohteeksi olemme (toivottavasti) itse
päässeet.

Siksi itsetunnon ja itsekunnioituksen tulisi ja pitäisi voida
juurtua siihen Jumalan ARMO-todellisuuteen, joka sallii
meidän iloita olemasaa olostamme silloinkin, vaikka
kokisimmekin olevamme joko itse erilaisina erilaisten
joukossa, tai meidän erilaisten joukoisamme näkisimme
olevan ja viihtyvän jonkun hyvinkin eritavoin näkevän
ja ajattelevan ihmisen ja siitä huolimatta luottaisimme
siihen, että Jumalan kyllä vie hänenkin kohdallaan alkamansa
työn päätökseen.

Tämä on juurikin sitä kristityn tervettä identtiteettiä ja
itsetuntoa, joka kykenee uskomaan ja luottamaan siihen,
että työ ei ole minun, vaan se on Hänen, jolla on valta ja
voima ja me voimme Hänen ominaan olla vain ja ainoastaan
niinä työrukkasina Hänen kädessään, milloin ja missä Hän
meitä tarvitsee.

Tällöin Jumalan ARMO voi antaa ja lahjoittaa meille kaikille
eritavoin ajatteleville ja näkeville sitä tarkoituksenmukaista
sisäistä rauhaa, rakkautta ja lepoa, josta jokainen voisi nauttia
erilaisuudestaan huolimatta, muiden erilaisten joukossa ja
yhdessä iloita siitä, että olemme kaikki kuitenkin matkalla
samaan taivaalliseen kotiin, koska Jumala on se, joka meille
jokaiselle on tiemme valmistanut ja joka opettaa meitä jokaista
kulkemaan Sanansa viitoittamaa tietä, vaikka se ei aina kulkisikaan
jokaisen kohdalla saman aikaisesti samoja uurteita myöten,
mutta "varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut
meissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen
päivään saakka........kunhan vain, mihin saakka olemme
ehtineetkin, vaellamme samaa tietä"!

[Siivetön]

Oman vajavaisuutensa tiedostava ja tunnustava oppii suhtautumaan armahtavasti myöskin lähimäisensä keskeneräisyyteen!

[Siivetön]

https://www.youtube.com/watch?v=biyU4lG ... AGaISVi1CA

Tässä hyvä puhe / luento minusta aloituksen aiheeseen liittyen.

Jätä sivuun ja ohita, jos siellä on jotain sellaista, mitä et voi hyäksyä, mutta toivoisin, että voisimme jokainen löytää tästä myöskin jotain ymmärrystä siitä, miksi Jumala vihaa hylkäämistä.

Toistemme hylkäämistä tai selkänsä kääntämistä saattaa tapahtua myöskin meidän Jumalan lasten keskuudessa ja joskus jopa vain siksi, että olemme jostain asioista eri mieltä.

Jumala ei hyäksy sellaista toimintaa ja minusta meillä kaikilla uskovilla on korjaamisen ja parantamisen varaa tässä asiassa.

Kirjoitan ja pohdin näitä asioita ihan yhtä paljon itselleni, kuin muillekin.

[PetriFB]

Tosi tärkeä aihe ja hyviä ajatuksia. Nyt on kova kiire. Kommentoin myöhemmin.

[hrmn2]

Hyvä aihe ja ajatuksia.

Kun meillä on heikko identtiteetti ja itsetunto ihmisinä ja
usein myöskin kristittyinä, meillä on silloin pakottava tarve
aina etsiä vahvistusta ja tukea itsellemme, muista samalla
tavoin ajattelevista ja hakeutua vain samoin ajattelevien,
näkevien ja kokevien seuraan ja näin syntyvät määrätynlaiset
sisäänpäin lämpiävät pienpiirit ja klikkiytymät, joilla on hyvin
suuri vaara lähteä kasvamaan jonkin yhden asian fanaattisiksi
oikeassaolijoiksi, kun joukossa ei ole ketään, joka näkisi ja
uskaltaisi tai nähdessään ja uskaltaessaan saisi tilaa ja
mahdollisuutta kyseenalaistaa "piirin" ja "klikkiytymän"
ajattelutapoja.

Uskon että tämä on tosi yleistä, ja tämä ongelma voi koskea jokaista ryhmää suuntaukseen katsomatta. Ihmisten miellyttäminen ei välttämättä ole aina sellaista mitä korvasyyhyyllä tarkoitetaan, eli synnin hyväksymistä ja halvan armon julistamista. Myös kovasanaisuus voi olla ihmisten miellyttämistä, sillä tietynlaiset ihmiset haluavat nimenomaan kuulla kovia sanoja, eli sananjulistaja voi saada suosiota sellaisilta ihmisiltä puhumalla kovia sanoja. Se on aika petollista, sillä silloin ei välttämättä kukaan ymmärrä että kyse on ihmisten miellyttämisestä. Ajatellaan, että onpas suoraselkäinen sananjulistaja kun uskaltaa sanoa synnin synniksi, mutta todellisuudessa voikin olla että julistaja puhuu niin siksi kun tietää kuulijoiden pitävän sellaisesta puheesta ja puhumalla sillä tavalla saa heidän suosionsa.