Termiä "kolminaisuus" käytti ensimmäisenä Tertullianus, joka eli n. 155-230 jkr. Hän tuskin keksi konseptia, mutta oli se, joka loi termin kahdesta sanasta tri (kolme) ja unitas ykseys/yhteys - triunitas, josta tulee englanninkielen sana trinity, ja suomenkielen termi "kolminaisuus". Jotkut ovat tahtoneet yhdistää termin useiden pakanuskontojen kolmen jumalan joukkoihin eli triadeihin, mutta tämä kritiikki ei toimi, ellei samaan hengenvetoon väitetä, että raamatullinen ilmaus "Isä, Poika ja Pyhä Henki" on sekin myöhempi lisäys raamattuun.
Hyväksyttävä vaihtoehtoinen tunnustus on minusta tunnustaa Jumalan ykseys, ja todeta edellämainitun kolmen kuuluminen tuohon ykseyteen, mutta silloin oikeastaan tunnustetaan jo kolminaisuus, tri-unitas eli kolmen ykseys, mitä kolminaisuus siis tarkoittaa.
Yrityksiä kieltää kolminaisuus on tehty useita. Vanhin tunnettu näistä on tietysti Arianismi, jota vastustamaan Nikean kirkolliskokous totesi Kristuksen olevan Isän kanssa samaa olemusta - homoousia, Ariuksen mielestä Kristus oli luotu olento, eikä siten samaa olemusta kuin isä. Perinteisesti tietyissä piireissä levitetty väite, että Nikean kirkolliskokous ja erityisesti keisari Konstantinus kehitti kolminaisuuden, on historian valossa hölynpölyä. Kolminaisuus esiintyy terminä sata vuotta ennen kirkolliskokousta, ja konseptina se löytyy jo raamatun sivuilta.
Moderneja kolminaisuuden kieltäviä liikkeitä ovat jehovantodistajat (joiden mukaan Kristus on luotu olento - arkkienkeli Mikael), branhamilaiset (modalisteja, jotka siis kieltävät että Jumalassa on kolme persoonaa, ja sanovat pikemminkin Jumalan ilmenevän kolmessa eri olomuodossa.) Mormoonit, joiden mielestä Jeesus on jumala pienellä j:llä. Mormoonit uskovat voivansa itse kohota jumaliksi maanpäällisen elämänsä jälkeen. Lisäksi kolminasuuden kieltävät monet juudaistit, jotka näkevät kolminaisuuden kreikkalaisena turmeluksena, ja tahtovat pitää kiinni juutalaisesta monoteismin käsitteestä. Jeesuksen Jumaluuden kieltää myös islam, joka pitää kolminaisuuden tunnustamista shirki:nä, epäjumalanpalveluksena, joka on rikoksista pahin. Joukkoon mahtuu runsaasti muita, tämä on vain hyvin karkea jaottelu.
Branhamilaiset ja juudaistit, hyökätessään kolminaisuutta vastaan, vetoavat mielellään Johanneksen evankeliumin lukuu 17, jakeeseen kolme:
3. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
4. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.
5. Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.
Heidän yrityksensä kaatuu kuitenkin alleviivattuun jakeeseen 5, joka toteaa Kristuksen olleen isän tykönä ennen luomista, ja omanneen Jumalan tykönä kirkkauden. Tämä osoittaa takaisin Johanneksen evankeliumin luvun yksi kolmeen ensimmäiseen jakeeseen:
1. Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2. Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Jeesus oli Jumalan tykönä ennen maailmaa, ja kaikki luotu/syntynyt on syntynyt hänen kauttaan - ei siis ole mahdollista, että hän olisi luotu. Hän on siis Jumalan luona, ja Jumala - häntä ei voi kuvata muulla nimityksellä, olemuksensa puolesta. Mutta koska on vain yksi Jumala, on hänen oltava yhtä Jumalan kanssa, muutoin VT raukeaa tyhjiin. Johannes kuvaa Sanan persoonaksi, joka on Jumalan luona - siten ei voi myöskään sanoa, että hänestä tuli persoona/henkilö vasta inkarnaatiossa. Jos Jeesuksen ja Jumalan välille pistetään matematiikan "on yhtäkuin" merkki, ja todetaan että Sana ja Jumala ovat yksi ja sama henkilö/olento, niin toteamus siitä että Jeesus on Jumalan luona muuttuu hölynpölyksi.