Tavallaan tuo tuli saa suolan esiin, niin olettaisin. Ihminen hikoilee suolaa ja eikös suola-arotkin ole syntyneet jotenkin niin, että aurinko on kuumuudellaan haihduttanut veden ja suola on jäänyt jäljelle. Suola myös liittyi sodoman ja komorran hävitykseen. Lootin vaimo muuttui suolapatsaaksi katsoessaan taakseen, mikä minusta oli jotain sellaista, ettei saisi katsoa kaipaavasti taakse jääneeseen syntilelämään, palata sinne ja muuttua jälleen suolattomaksi.
Et todellakaan sekoittanu mitään Jasmiini
Mielenkiintoinen juttu tuo erämaan jälkeiset suola-arot.Näinhän se on uskovallakin että kun on käyty välillä erämaassa, niin sieltä tullaankin Jumalan voimassa vaikka itsestä on tuntunu siltä että kaikki "mehut" on poissa
Ihmeellistä
Psalmi 38 sopii mielestäni tähän jatkeeksi..
Nebukadnessarhan joutui tilaan jossa oli kuin järjetön kulki kumarassa ruohoa syöden...järki palasi ja hän sai takaisin valtasuuruutensa kun katui tekojaan.
Dan 4:
34 (4:31) "Mutta sen ajan kuluttua minä, Nebukadnessar, nostin silmäni taivasta kohti, ja minun järkeni palasi. Ja minä kiitin Korkeinta, minä ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää iankaikkisesti, jonka hallitus on iankaikkinen hallitus ja jonka valtakunta pysyy suvusta sukuun.
35 (4:32) Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset; ja hän tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: 'Mitäs teet?'
36 (4:33) Siihen aikaan palasi minun järkeni, ja palasi minun valtasuuruuteni ja loistoni, minun valtakuntani kunniaksi. Ja minun hallitusmieheni ja ylimykseni etsivät minut, ja minut pantiin jälleen hallitsemaan valtakuntaani, ja minun valtani lisääntyi ylenpalttisesti.
37 (4:34) Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan taivaan kuningasta; sillä kaikki hänen työnsä ovat totiset ja hänen tiensä oikeat. Ja hän voi nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat."
Psalmi 38
1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa.(38:2) Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
2 (38:3) Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
3 (38:4) Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
4 (38:5) Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
5 (38:6) Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
6 (38:7) Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää. 7 (38:8) Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
8 (38:9) Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
9 (38:10) Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
10 (38:11) Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
11 (38:12) Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 (38:13) Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
13 (38:14) Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
14 (38:15) Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
15 (38:16) Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
16 (38:17) Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
17 (38:18) Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
18 (38:19) sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
19 (38:20) Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
20 (38:21) jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
21 (38:22) Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
22 (38:23) Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.