Blum kirjoitti:Sitten vielä seuraava ajatus: Voinko koskaan olla täysin varma, että kaikki ehtoolliselle osallistuvat ovat elävässä uskossa ja että heidän sydämensä asenne on oikea? Useinhan käytetään argumenttina esim. kirkkokunnissa ehtoolliselle osallistumista vastaan sitä, että samalle aterialle saattaa osallistua myös ei-uskovassa tilassa olevia ihmisiä? Onko minulla yksilönä vastuu olla varma siitä, että kaikki aterialle osallistuvat ovat oikeassa tilassa?
Joel.A kirjoitti:Niin minkä takia me edes koko ehtoollista vietetään? Vaatiiko Jumala meiltä sitä, että me vietämme ehtoollista? Onko se myös syntiä olla viettämättä sitä kertaakaan uskon vaelluksensa aikana?.
Minun mielestä ehtoollis käytäntö on annettu meille sen takia, että se yhdistäisi meitä vielä entistäkin enemmän ja muistuttaaksemme meitä siitä, että kukaan meistä ei ole kenenkään yläpuolella vaan yläpuolella meillä on vain ja ainoastaan Herrame Jeesus Kristus. Ehtoollinen kuuluisi siis olla kokonainen ateria (rakkaus/yhteisateria) josta erotetaan viini ja leipä tai näin ainenkin Raamattu sen ilmoittaa, mutta tästäkin ollaan montaa mieltä, että taarviiko olla koko ateriaa. Minun mielestä tarvii koska jos sitä ei ole niin se olisi sama kuin upotuskaste ilman vettä tai usko ilman ojentautumista uskon mukaan.
Minua itseni harmittaa kovasti se, että ehtoollis käytännöstä on tullut niin suuri ja pyhä tapahtuma, että sitä vietetään kerran kuussa ja tähän tapahtumaan oiken varataan ihan oma päivänsäkkin sitten tähän tapahtumaan halutaan myös mahd paljon uskovia, mutta kuitenkaan tässä tapahtumassa ei tarjota ruokaa. Toki ehtoollis käytäntö tulee pitää kunniassa ja arvossa, mutta kun luemme raamattua niin tämä käytäntö oli vain yksi "arkisista" osista seurakunnan keskellä, johon ei sisältynyt sen suurempia ja hienoja spektaakkeleita.
Minun mielestä Raamattu antaa siis melko yksinkertaiset ohjeet tämän viettoon. Pienellä porukalla vietetään ateria hetkeä josta voimme aterian loppupuolella halutessamme erottaa siunattaviksi leivän ja viinin ja nauttia nämä kaksi asiaa sen jälkeen. Mielestäni kaikki muut viettotavat on joko Sanan ylittämistä tai sen alittamista.
Siivetön kirjoitti:Joel.A kirjoitti:Niin minkä takia me edes koko ehtoollista vietetään? Vaatiiko Jumala meiltä sitä, että me vietämme ehtoollista? Onko se myös syntiä olla viettämättä sitä kertaakaan uskon vaelluksensa aikana?.
Minun mielestä ehtoollis käytäntö on annettu meille sen takia, että se yhdistäisi meitä vielä entistäkin enemmän ja muistuttaaksemme meitä siitä, että kukaan meistä ei ole kenenkään yläpuolella vaan yläpuolella meillä on vain ja ainoastaan Herrame Jeesus Kristus. Ehtoollinen kuuluisi siis olla kokonainen ateria (rakkaus/yhteisateria) josta erotetaan viini ja leipä tai näin ainenkin Raamattu sen ilmoittaa, mutta tästäkin ollaan montaa mieltä, että taarviiko olla koko ateriaa. Minun mielestä tarvii koska jos sitä ei ole niin se olisi sama kuin upotuskaste ilman vettä tai usko ilman ojentautumista uskon mukaan.
Minua itseni harmittaa kovasti se, että ehtoollis käytännöstä on tullut niin suuri ja pyhä tapahtuma, että sitä vietetään kerran kuussa ja tähän tapahtumaan oiken varataan ihan oma päivänsäkkin sitten tähän tapahtumaan halutaan myös mahd paljon uskovia, mutta kuitenkaan tässä tapahtumassa ei tarjota ruokaa. Toki ehtoollis käytäntö tulee pitää kunniassa ja arvossa, mutta kun luemme raamattua niin tämä käytäntö oli vain yksi "arkisista" osista seurakunnan keskellä, johon ei sisältynyt sen suurempia ja hienoja spektaakkeleita.
Minun mielestä Raamattu antaa siis melko yksinkertaiset ohjeet tämän viettoon. Pienellä porukalla vietetään ateria hetkeä josta voimme aterian loppupuolella halutessamme erottaa siunattaviksi leivän ja viinin ja nauttia nämä kaksi asiaa sen jälkeen. Mielestäni kaikki muut viettotavat on joko Sanan ylittämistä tai sen alittamista.
1Kor. 11
20. Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista,
21. sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään ja toinen juovuksissa.
22. Eikö teillä sitten ole muita huoneita, niissä syödäksenne ja juodaksenne? Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa ja tahdotteko häväistä niitä, joilla ei mitään ole? Mitä minun on teille sanominen? Onko minun teitä kiittäminen? Tässä kohden en kiitä.
23. Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24. kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".
26. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
27. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
28. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;
29. sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.
30. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.
Herran ehtoollisen viettoon ei kuulu muu syöminen, kuten tässä Kor.kirjeen kohdassa hyvinkin selkeästi tuodaan esille.
Tarivitseeko ehtoollista sitten nauttia ollenkaan?
Pyydän, että luet tarkasti ensiksi tämän laittamani Raam.kohdan ja esität sitten itsellesi kysymyksen: Haluanko minä julistaa kuolemaa siihe asti kuin Hän tulee?
Voin itse vastata tuohon jo omalata osaltani, että minä haluan julistaa Jeesuksen ristinkuolemaa kaikille, sillä siinä on meidän pelastuksemme ydin, että Hän antoi henkensä, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi!
Tässä kyseisessä Raam.kohdassa myöskin kehoitetaan nimenomaan koettelemaan jokaisen itseään, onko kelvollinen nauttimaan ehtoollista, eli ei puhuta muiden koettelemisesta, mutta itse en ole halukas nauttimaan ehtoollista sellaisessa seurakuntayhteydessä, jossa jo esim.uudesttisyntymisen perusasia nähdään eri tavalla, kuten mm. luterilaisessa seurakunnassa.
Edit. Haluan vielä muistuttaa siitä, että kokonainen ateria ei ole ns. Herra ehtoollinen, vaan kuten nämä Raam.kohdat asian ilmaisevat;
19. Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
20. Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. (Lk.22)
26. Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini".
27. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. (Lk.22)
Eli leipä, joka murretaan, kuvaa Hänen ruumistaan, joka on meidän edestämme annettu ja malja on uusi liitto Hänen veressään, joka on meidän edestämme vuodatettu.
Joel.A kirjoitti:
Minulle ainenkin Raamatun esimerkillisyys/tapa toimia on yhtä auktoriteettien kuin itse kehoitukset ja käskyt.
Mikko Murpatti kirjoitti:Joel.A kirjoitti:
Minulle ainenkin Raamatun esimerkillisyys/tapa toimia on yhtä auktoriteettien kuin itse kehoitukset ja käskyt.
Jos Raamatun esimerkkiä /tapaa toimia haluaa noudattaa joka kerta kirjaimellisesti, niin törmää moniin ongelmiin.
Minusta on tärkeä katsoa mitä / mikä on punainenlanka missäkin opetuksessa ja mitä halutaan opettaa ja tuoda esille.
Esim:
Joh. 2:15
Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. (Ei tarvitse ruoskalla ajaa rahanvaihtajia ja kaadella pöytiä, kannattaa kiivaasti vastustaa sanallisesti Jumalan sanan myyskentelijöitä ja varoa ettei itse sorru siihen)
Matt. 14:29
Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö. (Ei tarvitse kävellä /yrittää kävellä vetten päällä vaan seurata Jeesusta elämässänsä sanoin ja teoin mutta mieluiten muilla teoilla kuin veteen hyppäämisellä. Meidän ei tarvitse koittaa kävellä vedenpäällä todistaaksemme halumme seurata Jeesusta ja luottaa Hänen sanaansa.)
Joh. 9:6
Tämän sanottuaan hän sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen (Emme tiedä mitä materiaaleja tahtaassa oli-->turha tehdä tahdasta, rukoilu parantaa ja riittää)
joh 19
39 Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa.
40 Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata.
41 Ja sillä paikalla, missä hänet ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä oltu ketään pantu.
42 Siihen he nyt panivat Jeesuksen, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä. (Ei tarvitse seurata Juutalaisten hautatapoja ja kääriä vainajiamme käärinliinoihin sekä panna luolaan/kallionkoloon, normaali hautaus riittää)
Minusta siis Raamatun kirjaimellisessa seuraamisessa ei ole paljoakaan järkeä. Vaan mielestäni on järkevämpää tutkia rukouksessa mikä on se opetus ja asia taikka esikuva mitä milläkin opetuksella halutaan tuoda esille. Se punainen lanka pitäisi kaivaa sieltä. Toki Raamatussa on ihan kirjaimellisestikin otettavia opetuksia, mutta pitää olla tarkkana mikä on tarkoitettu kirjaimellisesti noudatettavaksi ja missä taas opetus on kätkettynä esikuvallisuuteen jne.
Ehtoollisessa ei mielestäni ole punainenlanka ruoka-aineet tai muut maalliset yksityiskohdat, vaan punainenlanka on Herra Jeesuksen ruumiin uhraaminen meidän syntiemme sovitukseksi ja kaikki muu hengellinen siunaus ja lupaus mitä tähän liittyy. Kyse on Jeesuksesta ei ruoka-aineista ja seremonioista. Uhrin muistamisesta ja kiitollisuudesta mikä tähän liittyy.
En pakota ketään olemaan samaa mieltä kuin minä, mutta näin tämän ymmärrän. Joelille joka on rakas veljeni Kristuksessa en halua mitään pahaa tai näpäytellä yhtään mitään sillä pidän (yritän ainakin) muita sisaruksia itseäni parempina ja kelvollisempina, vaan ajattelin että toivottavasti et taakoita itseäsi ja uskonelämääsi liikaa yksityiskohtien ja kirjaimellisuuden ikeellä.
Minulla on semmoinen olo, että rakkaudesta Jumalaa kohtaan haluat osoittaa rakkautesi mahdollisimman ankaralla Raamatun sanaan pitäytymisellä ja lihasi ja itsesi piiskaamisella ja kurittamisella, mutta vilpittömästi uskon että Jumalaa enemmän miellyttäisi huuliltasi lähtevä rakkauden tunnustaminen kuin sen pähkäily minkälaista nestettä on ehtoollismaljassa. .
Jumala kyllä näkee sydämesi ja rakkautesi ihan varmasti ja on sinuun tyytyväinen ja rakastaa sinua, kun rakastat Jumalaasi ja koitat parhaasi mukaan tehdä elämässäsi Hänen tahtonsa. Kelpasithan Hänelle jo syntisenä roskana, Hän jo silloin sinua rakasti ilman mitään tekoja sinunpuolelta. Jumala onkin ensin rakastanut sinua !
Mikko kirjoittaa:
...mutta vilpittömästi uskon että Jumalaa enemmän miellyttäisi huuliltasi lähtevä rakkauden tunnustaminen kuin sen pähkäily minkälaista nestettä on ehtoollismaljassa. .
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 33 vierailijaa