Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Joel.A » 18. Syys 2014 16:55

Voiko muuten rakkausateriaa kutsua ehtoolliseksi, koska sana ehtoollinen tarkoittaa illallista ja jos voimme niin eikö meidän tule sitten viettää sitä silloin ehtoona eli illalla?
Joel.A
 

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Blum » 18. Syys 2014 20:29

Niin, ymmärrän toki, että ulkonainen muoto on myös tärkeä ja se ehkä liian helposti laiminlyödään. Seuraavaksi puhun inhimillisesti, minun ajatuksiani ihmisenä: Tuntuu hiukan surulliselta, miten harvoin pääsen ehtoolliselle, jos tarjolla olevista vaihtoehdoista vain niin harvat täyttävät ulkonaisen muodon kriteerit. On tietyllä tavalla ikävää kieltäytyä siitä ollessani koolla toisten uskovien kanssa – vaikka minun tosiaan tulee niin tehdäkin, jos se on vakaumukseni ja etenkin, jos se on Jumalan tahto.

Toiseksi minusta tuntuu , että ehtoollinen paisuu minulle suureksi taakaksi, jossa on lukemattomia tapoja "möhliä" asia. Onko asenteeni väärä, kun haluan kaiken olevan piirua myöten täydellistä ja virheetöntä? Tuntuu, että ehtoollisen iloinen merkitys jää kaiken paineen alle ja hommaan tulee oman suorituksen maku... :(

Sitten vielä seuraava ajatus: Voinko koskaan olla täysin varma, että kaikki ehtoolliselle osallistuvat ovat elävässä uskossa ja että heidän sydämensä asenne on oikea? Useinhan käytetään argumenttina esim. kirkkokunnissa ehtoolliselle osallistumista vastaan sitä, että samalle aterialle saattaa osallistua myös ei-uskovassa tilassa olevia ihmisiä? Onko minulla yksilönä vastuu olla varma siitä, että kaikki aterialle osallistuvat ovat oikeassa tilassa?
Blum
 
Viestit: 217
Liittynyt: 17. Syys 2014 00:02

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Appaloosa » 18. Syys 2014 20:57

Blum kirjoitti:Sitten vielä seuraava ajatus: Voinko koskaan olla täysin varma, että kaikki ehtoolliselle osallistuvat ovat elävässä uskossa ja että heidän sydämensä asenne on oikea? Useinhan käytetään argumenttina esim. kirkkokunnissa ehtoolliselle osallistumista vastaan sitä, että samalle aterialle saattaa osallistua myös ei-uskovassa tilassa olevia ihmisiä? Onko minulla yksilönä vastuu olla varma siitä, että kaikki aterialle osallistuvat ovat oikeassa tilassa?


Et tietenkään ole vastuussa siitä! Et voi mitenkään olla varma että kaikki ehtoolliselle osallistuvat ovat elävässä uskossa ja oikeassa sydämen tilassa, vaikka toinen sanoisi niin hän voi olla pimeydessä ja valehdella. "Ei jokainen joka sanoo Herra, Herra....." Raamatussa sanotaan että kukin koetelkoon ITSEÄNSÄ:

1 Kor 11:28
Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;

Eli ei sanota että koetelkoon kukin TOISENSA, vaan koetelkoon ITSEÄNSÄ. Muutenhan pitäisi olla ihmeellisessä pelossa aina ehtoollisella ja tarkkailla ja miettiä hirveästi että onkohan noilla kaikilla muilla nyt varmasti asiat kunnossa :crazy:

Tietysti jos tietää että toinen ei ole uskossa tai asiat ei kunnossa niin silloin on syytä puuttua asiaan, mutta se koskee enemmän seurakunta-kuria yleisesti kuin ehtoollis-asiaa. Eli sellaiselle on tehtävä selväksi että nauttiakseen uskovan etuoikeuksista täytyy olla uudestisyntynyt ja vaeltaa sen mukaisesti eli pyrkiä kaikessa elämään Jumalan tahdon mukaan. Ja jos joku ei siihen tahdo taipua niin sellaiseen täytyy yleisesti ottaen soveltaa niitä kurituksen keinoja joista raamatussa kerrotaan, joista äärimmäinen on seurakunta-yhteydestä pois sulkeminen niin ettei edes syödä samassa pöydässä (ymmärrän sen tarkoittavan ihan normaalia ruokailua eikä vain ehtoollista).
Avatar
Appaloosa
 
Viestit: 123
Liittynyt: 02. Elo 2014 22:32

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja systeri » 19. Syys 2014 08:27

Ehtoollinen...uudestisyntyneiden kesken,yhdestä leivästä murtaen, mieluummin oikealla viinillä.Erotettuna muusta syömisestä...ei leipää mässäillen eikä viinistä juopuen :thumbup: Ja jos mahdollista niin kodissa :)
systeri
 

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Siivetön » 19. Syys 2014 09:19

Joel.A kirjoitti:Niin minkä takia me edes koko ehtoollista vietetään? Vaatiiko Jumala meiltä sitä, että me vietämme ehtoollista? Onko se myös syntiä olla viettämättä sitä kertaakaan uskon vaelluksensa aikana?.

Minun mielestä ehtoollis käytäntö on annettu meille sen takia, että se yhdistäisi meitä vielä entistäkin enemmän ja muistuttaaksemme meitä siitä, että kukaan meistä ei ole kenenkään yläpuolella vaan yläpuolella meillä on vain ja ainoastaan Herrame Jeesus Kristus. Ehtoollinen kuuluisi siis olla kokonainen ateria (rakkaus/yhteisateria) josta erotetaan viini ja leipä tai näin ainenkin Raamattu sen ilmoittaa, mutta tästäkin ollaan montaa mieltä, että taarviiko olla koko ateriaa. Minun mielestä tarvii koska jos sitä ei ole niin se olisi sama kuin upotuskaste ilman vettä tai usko ilman ojentautumista uskon mukaan.

Minua itseni harmittaa kovasti se, että ehtoollis käytännöstä on tullut niin suuri ja pyhä tapahtuma, että sitä vietetään kerran kuussa ja tähän tapahtumaan oiken varataan ihan oma päivänsäkkin sitten tähän tapahtumaan halutaan myös mahd paljon uskovia, mutta kuitenkaan tässä tapahtumassa ei tarjota ruokaa. Toki ehtoollis käytäntö tulee pitää kunniassa ja arvossa, mutta kun luemme raamattua niin tämä käytäntö oli vain yksi "arkisista" osista seurakunnan keskellä, johon ei sisältynyt sen suurempia ja hienoja spektaakkeleita.

Minun mielestä Raamattu antaa siis melko yksinkertaiset ohjeet tämän viettoon. Pienellä porukalla vietetään ateria hetkeä josta voimme aterian loppupuolella halutessamme erottaa siunattaviksi leivän ja viinin ja nauttia nämä kaksi asiaa sen jälkeen. Mielestäni kaikki muut viettotavat on joko Sanan ylittämistä tai sen alittamista.


1Kor. 11
20. Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista,
21. sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään ja toinen juovuksissa.
22. Eikö teillä sitten ole muita huoneita, niissä syödäksenne ja juodaksenne? Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa ja tahdotteko häväistä niitä, joilla ei mitään ole? Mitä minun on teille sanominen? Onko minun teitä kiittäminen? Tässä kohden en kiitä.
23. Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24. kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".
26. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
27. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
28. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;
29. sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.
30. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.

Herran ehtoollisen viettoon ei kuulu muu syöminen, kuten tässä Kor.kirjeen kohdassa hyvinkin selkeästi tuodaan esille.

Tarivitseeko ehtoollista sitten nauttia ollenkaan?

Pyydän, että luet tarkasti ensiksi tämän laittamani Raam.kohdan ja esität sitten itsellesi kysymyksen: Haluanko minä julistaa kuolemaa siihe asti kuin Hän tulee?

Voin itse vastata tuohon jo omalata osaltani, että minä haluan julistaa Jeesuksen ristinkuolemaa kaikille, sillä siinä on meidän pelastuksemme ydin, että Hän antoi henkensä, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi!

Tässä kyseisessä Raam.kohdassa myöskin kehoitetaan nimenomaan koettelemaan jokaisen itseään, onko kelvollinen nauttimaan ehtoollista, eli ei puhuta muiden koettelemisesta, mutta itse en ole halukas nauttimaan ehtoollista sellaisessa seurakuntayhteydessä, jossa jo esim.uudesttisyntymisen perusasia nähdään eri tavalla, kuten mm. luterilaisessa seurakunnassa.

Edit. Haluan vielä muistuttaa siitä, että kokonainen ateria ei ole ns. Herra ehtoollinen, vaan kuten nämä Raam.kohdat asian ilmaisevat;

19. Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
20. Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. (Lk.22)

26. Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini".
27. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. (Lk.22)


Eli leipä, joka murretaan, kuvaa Hänen ruumistaan, joka on meidän edestämme annettu ja malja on uusi liitto Hänen veressään, joka on meidän edestämme vuodatettu.
Siivetön
 

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Joel.A » 19. Syys 2014 16:34

Siivetön kirjoitti:
Joel.A kirjoitti:Niin minkä takia me edes koko ehtoollista vietetään? Vaatiiko Jumala meiltä sitä, että me vietämme ehtoollista? Onko se myös syntiä olla viettämättä sitä kertaakaan uskon vaelluksensa aikana?.

Minun mielestä ehtoollis käytäntö on annettu meille sen takia, että se yhdistäisi meitä vielä entistäkin enemmän ja muistuttaaksemme meitä siitä, että kukaan meistä ei ole kenenkään yläpuolella vaan yläpuolella meillä on vain ja ainoastaan Herrame Jeesus Kristus. Ehtoollinen kuuluisi siis olla kokonainen ateria (rakkaus/yhteisateria) josta erotetaan viini ja leipä tai näin ainenkin Raamattu sen ilmoittaa, mutta tästäkin ollaan montaa mieltä, että taarviiko olla koko ateriaa. Minun mielestä tarvii koska jos sitä ei ole niin se olisi sama kuin upotuskaste ilman vettä tai usko ilman ojentautumista uskon mukaan.

Minua itseni harmittaa kovasti se, että ehtoollis käytännöstä on tullut niin suuri ja pyhä tapahtuma, että sitä vietetään kerran kuussa ja tähän tapahtumaan oiken varataan ihan oma päivänsäkkin sitten tähän tapahtumaan halutaan myös mahd paljon uskovia, mutta kuitenkaan tässä tapahtumassa ei tarjota ruokaa. Toki ehtoollis käytäntö tulee pitää kunniassa ja arvossa, mutta kun luemme raamattua niin tämä käytäntö oli vain yksi "arkisista" osista seurakunnan keskellä, johon ei sisältynyt sen suurempia ja hienoja spektaakkeleita.

Minun mielestä Raamattu antaa siis melko yksinkertaiset ohjeet tämän viettoon. Pienellä porukalla vietetään ateria hetkeä josta voimme aterian loppupuolella halutessamme erottaa siunattaviksi leivän ja viinin ja nauttia nämä kaksi asiaa sen jälkeen. Mielestäni kaikki muut viettotavat on joko Sanan ylittämistä tai sen alittamista.


1Kor. 11
20. Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista,
21. sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään ja toinen juovuksissa.
22. Eikö teillä sitten ole muita huoneita, niissä syödäksenne ja juodaksenne? Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa ja tahdotteko häväistä niitä, joilla ei mitään ole? Mitä minun on teille sanominen? Onko minun teitä kiittäminen? Tässä kohden en kiitä.
23. Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24. kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".
26. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
27. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
28. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;
29. sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.
30. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.

Herran ehtoollisen viettoon ei kuulu muu syöminen, kuten tässä Kor.kirjeen kohdassa hyvinkin selkeästi tuodaan esille.

Tarivitseeko ehtoollista sitten nauttia ollenkaan?

Pyydän, että luet tarkasti ensiksi tämän laittamani Raam.kohdan ja esität sitten itsellesi kysymyksen: Haluanko minä julistaa kuolemaa siihe asti kuin Hän tulee?

Voin itse vastata tuohon jo omalata osaltani, että minä haluan julistaa Jeesuksen ristinkuolemaa kaikille, sillä siinä on meidän pelastuksemme ydin, että Hän antoi henkensä, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi!

Tässä kyseisessä Raam.kohdassa myöskin kehoitetaan nimenomaan koettelemaan jokaisen itseään, onko kelvollinen nauttimaan ehtoollista, eli ei puhuta muiden koettelemisesta, mutta itse en ole halukas nauttimaan ehtoollista sellaisessa seurakuntayhteydessä, jossa jo esim.uudesttisyntymisen perusasia nähdään eri tavalla, kuten mm. luterilaisessa seurakunnassa.

Edit. Haluan vielä muistuttaa siitä, että kokonainen ateria ei ole ns. Herra ehtoollinen, vaan kuten nämä Raam.kohdat asian ilmaisevat;

19. Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
20. Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. (Lk.22)

26. Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini".
27. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. (Lk.22)


Eli leipä, joka murretaan, kuvaa Hänen ruumistaan, joka on meidän edestämme annettu ja malja on uusi liitto Hänen veressään, joka on meidän edestämme vuodatettu.


Kyllä Raamttu ilmoittaa mun mielestä hyvin selvästi sen, että rakkausateria/yhteisateria/muistoateria on kokonainen ruokailutilanne... Se, että Jeesuskin käski valmistaa kokonaisen aterian ja tällä aterialla hän myös antoi leivän murtamisen esimerkin. Minulle ainenkin Raamatun esimerkillisyys/tapa toimia on yhtä auktoriteettien kuin itse kehoitukset ja käskyt.

Eli mielestäni sana "ehtoollinen" ei tarkoita pelkkää leivän murtamista vaan illallista, mutta tuskin on tarkoitus rakkausateriaa viettää juuri ehtoona (illalla) vaan ajasta riippumatta voimme nauttia kellonaikaan katsomatta.

n.300 luvun kirkkokunta systeemi on niin vääristänyt tämänkin asian :cry:
Joel.A
 

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja paa » 19. Syys 2014 22:33

Mulla on ihan hukassa käsitys siitä mitä/miten/missä jne. ehtoollinen vietetään. Ensin kuvittelin että ev.lut.kirkoissa tehdään oikein, kunnes tajusin ettei tehdäkään. Sitten luin täältä foorumilta ja vähän muualtakin netistä ehtoolliskeskusteluja, mutta ei sekään tuonut selkeyttä asiaan. Toki luin myös Raamatusta miten asia on, mutta valoa ei löytynyt sieltäkään, kun en vaan välillä tajua yhtään mitään Raamatusta. Tai jos tajuan, en kuitenkaan saa vastauksia.

Joten nyt mulla on ehtoollisasian kanssa tällainen mottivaihe menossa. Tähän asti mulla on rehellisesti sanottuna ollut vähän hölmö olo sitä vietettäessä, koska jotenkin sen todellinen merkitys ei vaan aukea mulle. Nyt se on vaan rituaali, josta ei kehtaa kieltäytyä. Tosin luotan kyllä Jumalaan, että Hän vie tämänkin suon yli, mutta kieltämättä koko ehtoollinen tuntuu ristiriitaiselta, sekavalta ja hankalalta enkä enää tiedä ketä uskoa ja kuka on oikeassa ja miten pitää toimia ja mikä ihan oikeasti on totuus.
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." [Jer.29:11]
paa
 
Viestit: 917
Liittynyt: 28. Marras 2013 13:46

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 19. Syys 2014 22:55

Joel.A kirjoitti:
Minulle ainenkin Raamatun esimerkillisyys/tapa toimia on yhtä auktoriteettien kuin itse kehoitukset ja käskyt.



Jos Raamatun esimerkkiä /tapaa toimia haluaa noudattaa joka kerta kirjaimellisesti, niin törmää moniin ongelmiin.

Minusta on tärkeä katsoa mitä / mikä on punainenlanka missäkin opetuksessa ja mitä halutaan opettaa ja tuoda esille.

Esim:

Joh. 2:15

Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon.
(Ei tarvitse ruoskalla ajaa rahanvaihtajia ja kaadella pöytiä, kannattaa kiivaasti vastustaa sanallisesti Jumalan sanan myyskentelijöitä ja varoa ettei itse sorru siihen)

Matt. 14:29

Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.
(Ei tarvitse kävellä /yrittää kävellä vetten päällä vaan seurata Jeesusta elämässänsä sanoin ja teoin mutta mieluiten muilla teoilla kuin veteen hyppäämisellä. Meidän ei tarvitse koittaa kävellä vedenpäällä todistaaksemme halumme seurata Jeesusta ja luottaa Hänen sanaansa.)

Joh. 9:6

Tämän sanottuaan hän sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen
(Emme tiedä mitä materiaaleja tahtaassa oli-->turha tehdä tahdasta, rukoilu parantaa ja riittää)


joh 19

39 Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa.
40 Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata.
41 Ja sillä paikalla, missä hänet ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä oltu ketään pantu.
42 Siihen he nyt panivat Jeesuksen, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.
(Ei tarvitse seurata Juutalaisten hautatapoja ja kääriä vainajiamme käärinliinoihin sekä panna luolaan/kallionkoloon, normaali hautaus riittää)

Minusta siis Raamatun kirjaimellisessa seuraamisessa ei ole paljoakaan järkeä. Vaan mielestäni on järkevämpää tutkia rukouksessa mikä on se opetus ja asia taikka esikuva mitä milläkin opetuksella halutaan tuoda esille. Se punainen lanka pitäisi kaivaa sieltä. Toki Raamatussa on ihan kirjaimellisestikin otettavia opetuksia, mutta pitää olla tarkkana mikä on tarkoitettu kirjaimellisesti noudatettavaksi ja missä taas opetus on kätkettynä esikuvallisuuteen jne.

Itselleni opetus ehtoollisesta aukeaa niin, että se on tilaisuus jossa jokin kiinteä ruoka-aine (ruumis) ja jokin nestemäinen ruoka-aine (veri) otetaan sivuun ateriasta ja omistetaan (pyhitetään) rukouksella. Tämän jälkeen kiinteäruoka-aines jaetaan ja nestemäinen ruoka-aines jaetaan osallistujille ja kerrotaan mitä ne edustavat voi lukea Raamattuakin (jos kokee tarpeelliseksi).

Sitten kiitetään Herra Jeesusta Hänen meidänpuolesta tehdyn uhrin puolesta (ruumis+veri) ja muistellaan ja mietitään tätä ainutlaatuista ja mahtavaa tapahtumaa mihin kiteytyy pelastuksemme ja osallisuutemme Jumalan lupauksista. Kiitollisuus ja nöyrä ilo tästä kaikesta on varmasti monella sydämessä tässä.

Ehtoollisessa ei mielestäni ole punainenlanka ruoka-aineet tai muut maalliset yksityiskohdat, vaan punainenlanka on Herra Jeesuksen ruumiin uhraaminen meidän syntiemme sovitukseksi ja kaikki muu hengellinen siunaus ja lupaus mitä tähän liittyy. Kyse on Jeesuksesta ei ruoka-aineista ja seremonioista. Uhrin muistamisesta ja kiitollisuudesta mikä tähän liittyy.

En pakota ketään olemaan samaa mieltä kuin minä, mutta näin tämän ymmärrän. Joelille joka on rakas veljeni Kristuksessa en halua mitään pahaa tai näpäytellä yhtään mitään sillä pidän (yritän ainakin) muita sisaruksia itseäni parempina ja kelvollisempina, vaan ajattelin että toivottavasti et taakoita itseäsi ja uskonelämääsi liikaa yksityiskohtien ja kirjaimellisuuden ikeellä.

Minulla on semmoinen olo, että rakkaudesta Jumalaa kohtaan haluat osoittaa rakkautesi mahdollisimman ankaralla Raamatun sanaan pitäytymisellä ja lihasi ja itsesi piiskaamisella ja kurittamisella, mutta vilpittömästi uskon että Jumalaa enemmän miellyttäisi huuliltasi lähtevä rakkauden tunnustaminen kuin sen pähkäily minkälaista nestettä on ehtoollismaljassa. :).

Jumala kyllä näkee sydämesi ja rakkautesi ihan varmasti ja on sinuun tyytyväinen ja rakastaa sinua, kun rakastat Jumalaasi ja koitat parhaasi mukaan tehdä elämässäsi Hänen tahtonsa. Kelpasithan Hänelle jo syntisenä roskana, Hän jo silloin sinua rakasti ilman mitään tekoja sinunpuolelta. Jumala onkin ensin rakastanut sinua !

Itse törmään monesti ongelmaan, että olen täynnä rakkautta Jumalaa kohtaan ja ylitsevuotavan kiitollinen kaikesta mikä Jumalaani liittyy ja haluaisin vain syleillä Herraani viitanlievettä taikka olla polvillani hiljaa Hänen varjossansa ja palvoa Häntä, mutta en näe Herraani, eikä minulla ole mitään muuta kuin rakkauteni Jumalaa kohtaan mitä voin Hänelle antaa. Vaikka sydämeni pakahtuu en saa hamuta sormillani Mestarini viittaa, vaan niin kauan kun lihassani olen en saa lepuutta silmiäni Herrassani enkä polvisuta Hänen varjoonsa. Vielä yhtenä päivänä saamme kaikki katsella Hänen kirkkauttaan ja levätä Hänen läsnäolonsa täyteydessä.

Tämä on toisinaan turhauttavaa kun haluaisi tehdä /antaa jotain Hänelle, mutta törmää todellisuuteen että Jumalan on jokainen atomi näkyvä ja näkymätön, emme voi mitään materiaa Hänelle antaa.

Uskon, että rakastamalla ja tekemällä hyvää lähimäisillemme vapaasta tahdosta ja koska rakastamme Jumalaa voimme antaa Herralle jotakin takaisin mitä Hän arvostaa. Mutta sitten tajuamme, että tämäkään ei ole lahja ja hyvä teko, vaan tämä on se tapa missä meidän tulisi kokoajan olla ja elää ja että se on velvollisuutemme, se vähin mitä tehdä.

Päinvastoin jos emme tee niin niin teemme syntiä, ja rakastamalla läheisiämme teemme pelkästään sen minimin eli velvollisuutemme :D.

Niin kuin huomaamme on hyvin vähän rakkauden lisäksi mitä voimme Jumalalle antaa...
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Joel.A » 20. Syys 2014 01:38

Mikko Murpatti kirjoitti:
Joel.A kirjoitti:
Minulle ainenkin Raamatun esimerkillisyys/tapa toimia on yhtä auktoriteettien kuin itse kehoitukset ja käskyt.



Jos Raamatun esimerkkiä /tapaa toimia haluaa noudattaa joka kerta kirjaimellisesti, niin törmää moniin ongelmiin.

Minusta on tärkeä katsoa mitä / mikä on punainenlanka missäkin opetuksessa ja mitä halutaan opettaa ja tuoda esille.

Esim:

Joh. 2:15

Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon.
(Ei tarvitse ruoskalla ajaa rahanvaihtajia ja kaadella pöytiä, kannattaa kiivaasti vastustaa sanallisesti Jumalan sanan myyskentelijöitä ja varoa ettei itse sorru siihen)

Matt. 14:29

Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.
(Ei tarvitse kävellä /yrittää kävellä vetten päällä vaan seurata Jeesusta elämässänsä sanoin ja teoin mutta mieluiten muilla teoilla kuin veteen hyppäämisellä. Meidän ei tarvitse koittaa kävellä vedenpäällä todistaaksemme halumme seurata Jeesusta ja luottaa Hänen sanaansa.)

Joh. 9:6

Tämän sanottuaan hän sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen
(Emme tiedä mitä materiaaleja tahtaassa oli-->turha tehdä tahdasta, rukoilu parantaa ja riittää)


joh 19

39 Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa.
40 Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata.
41 Ja sillä paikalla, missä hänet ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä oltu ketään pantu.
42 Siihen he nyt panivat Jeesuksen, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.
(Ei tarvitse seurata Juutalaisten hautatapoja ja kääriä vainajiamme käärinliinoihin sekä panna luolaan/kallionkoloon, normaali hautaus riittää)

Minusta siis Raamatun kirjaimellisessa seuraamisessa ei ole paljoakaan järkeä. Vaan mielestäni on järkevämpää tutkia rukouksessa mikä on se opetus ja asia taikka esikuva mitä milläkin opetuksella halutaan tuoda esille. Se punainen lanka pitäisi kaivaa sieltä. Toki Raamatussa on ihan kirjaimellisestikin otettavia opetuksia, mutta pitää olla tarkkana mikä on tarkoitettu kirjaimellisesti noudatettavaksi ja missä taas opetus on kätkettynä esikuvallisuuteen jne.


Ehkä minun olisi pitänyt selittää näkemystäni paremmin, mutta jotenkin arvelin, että ihmiset ymmärtää mitä tarkoitin. Ajattelen suurin piirtein siis samoin kuin mitä toit Mikko tossa jo esille. Eli ajattelen, että jos Raamattu näyttää esimerkkiä jostain asiasta esim evankeliumin levittämisestä (mm Apt:ssa) niin mielestäni tässä asiassa ei tule ylittää tai alittaa Raamatun esimerkin auktoritettia yhdessä muun sanan ymmärtämisen kanssa. Vaan etsiä kussakin asiassa maalaisjärkeä ja hengellisiä silmiä sekä korvia käyttäen sitä kultaisempaakin kultaista keskitietä jossa ei ole enää epäpuhtauksia.

Jotta ymmärtäisitte vielä paremmin sitä "teoriaani" mitä hain aikaisemmin takaa niin ajatellaan nyt vaikkapa esimerkkiä evankeliointia. Suurin osa ei varmasti nyt ajattele samoin miten näen evankeliumin levittämisen, mutta pyydän, että ymmärrätte minua nyt vain siinä suhteessa mitä siis haen takaa vaikka olisittekin erimieltä tästä evankeliumin levittämisessä. :D

Ajattelen siis evankelioinnin tarkoittavan sitä, että apostoli tai evankelista tarkoituksen mukaisesti/suoranaista levittää/vie sitä jumalattomille. Sitä en näe evanleiointina jos elämällämme näytämme Jumalan tekoja jumalattomille tai jos syntyy tilanne jossa tulee uskonasioista puhetta Jumalattoman kanssa ja siinä pääsemme todistamaan/kertomaan jumalattomille eli näen tämän vain todistamisena.

Eli ajattelen, että Evankeliumista todistaminen on jokaisen osa (elämisensä myötä sekä sanallinen todistusta tilanteiden mukaan), mutta suoranainen evankeliumin levittäminen tapahtuu sellaisten apostolien sekä evankelistojen kautta joilla toimii voima lahjat eli se mitä he julistavat niin he pystyvät vielä varmistamaan ihmeiden/merkkien kautta asian todeksi. Tämä nyt näin pähkinänkuoressa.

Eli kun luette, seuraavat neljä kohtaa niin yritäkää ajatella siten miten minä ajattelen ja näen tästä asiasta eikä siten, että miten sinä näet kunkin asian/termi sisällön. Muuten jos että ajattele niin, nii. tulee turhaa vääntöä ja se asian ydin mitä haen nyt takaa saataa jäädä näkemättä ja ymmärtämättä.

Ensimmäinen. Jos ajatellaan, että on jokaisen osa ja mahdollisuus levittää evankeliumia niin Raamatussa ei tule ilmi muuta kuin se, että sitä veivät joko apostolit tai evankelistat sekä tietysti Jeesus ja Johannes kastaja. Itse siis ajattelen, että se on silloin sanan ylittämistä jos jokaisen osa on levittää evankeliumia

Toinen. Jos ajatellaan, että evankeliumia voi viedä jumalattomille nainen niin, en näe Raamatusta, että sitä vei kukaan nainen. Eli näen sanan ylittämisenä sen jos joku nainen vie evankeliumia, koska raamattu näyttää esimerkillään siten, että sitä vei vain miehet.

Kolmas. Jos ajatellaan, että kun viedään evankeliumia jumalattomille niin voimme viedä sitä musiikin/soittimien kautta, mutta kun Raamatun lehdiltä ei missään kohtaan ole näkyvissä, että evankeliumia oltaisiin viety soittimien kanssa/avulla niin näen, että on sanan ylittämistä toimia niin.

Neljäs. Jos ajatellaan, että apostoli tai evankelista voi viedä evankeliumia siten, että ihmeitä ja merkkejä ei pysty tapahtumaan vaikka mahdollisuus olisikin siinä tilanteessa kun julistaja vie evankeliumia niin näen sen sanan alittamisena, koska on nähtävissä/luettavissa Raamatun lehdiltä se, että ihmeet ja merkit seurasivat lähes aina kun evankeliumia vietiin/julistettiin. (Johannes kastaja on eri tapaus)

Ehtoollisessa ei mielestäni ole punainenlanka ruoka-aineet tai muut maalliset yksityiskohdat, vaan punainenlanka on Herra Jeesuksen ruumiin uhraaminen meidän syntiemme sovitukseksi ja kaikki muu hengellinen siunaus ja lupaus mitä tähän liittyy. Kyse on Jeesuksesta ei ruoka-aineista ja seremonioista. Uhrin muistamisesta ja kiitollisuudesta mikä tähän liittyy.

En pakota ketään olemaan samaa mieltä kuin minä, mutta näin tämän ymmärrän. Joelille joka on rakas veljeni Kristuksessa en halua mitään pahaa tai näpäytellä yhtään mitään sillä pidän (yritän ainakin) muita sisaruksia itseäni parempina ja kelvollisempina, vaan ajattelin että toivottavasti et taakoita itseäsi ja uskonelämääsi liikaa yksityiskohtien ja kirjaimellisuuden ikeellä.

Minulla on semmoinen olo, että rakkaudesta Jumalaa kohtaan haluat osoittaa rakkautesi mahdollisimman ankaralla Raamatun sanaan pitäytymisellä ja lihasi ja itsesi piiskaamisella ja kurittamisella, mutta vilpittömästi uskon että Jumalaa enemmän miellyttäisi huuliltasi lähtevä rakkauden tunnustaminen kuin sen pähkäily minkälaista nestettä on ehtoollismaljassa. :).


Minulle yksityiskohdat sekä kunkin sanan tai lauseen kirjaimellinen sekä hengellinen merkitys ovat hyvin tärkeitä, koska itse en muuten kasva uskossani (kaikilla osa-alueilla) ja voi olla jopa vaarana ottaa myös väärää hapatusta jos en pyri ajattelemaan/etsimään prikulleen kustakin asioista/termeistä sitä mitä/minkä Raamattu haluaa niille antavan tai tarkoittavan. Ajattelen myös, että tämä ei koske vain minua vaan myös kaikkia uskovia.

"Pienikin hapatus hapattaa koko taikinan"
Ja jos taikinassa on vähänkin hapatusta niin silloin se myös tahtoo sotkea ja aiheuttaa sekavuutta/myllerrystä koko taikinassa.

Olet siis Mikko täysin oikeassa siinä, että Rakkauteni Jumalaan on niin suuri, että olen ankara itselleni siinä, että pyrin pitäytymään Sanassa hyvinkin tarkasti sekä tietysti ojentautumaan Sanan mukaan ja myös piiskata lihaani ja kurittaa sitä, koska haluan vielä enemmän tuntea Jumalaa sekä hänen voimaansa itsessäni sekä myös muissa. Eikä tässä kaikki, koska haluaisin vielä enemmän ja kovemmin. :)

Jumala kyllä näkee sydämesi ja rakkautesi ihan varmasti ja on sinuun tyytyväinen ja rakastaa sinua, kun rakastat Jumalaasi ja koitat parhaasi mukaan tehdä elämässäsi Hänen tahtonsa. Kelpasithan Hänelle jo syntisenä roskana, Hän jo silloin sinua rakasti ilman mitään tekoja sinunpuolelta. Jumala onkin ensin rakastanut sinua !


Kiitos näistä rohkaisua sanoista, koska välillä se tahtoo ikävä kyllä unohtumaan tämä asia varsinkin silloin jos tunnen toimineeni omastamielestäni tai toisen mielestä liian itsekäästi sanoissa sekä varsinkin teoissa. Näin ollen siis katson toimineeni niinkuin se vuohi joka kadotukseen joutu ja tästä syytä petyn itseeni ja tunnen itseni hyvin kurjaksi syntiseksi roskaksi.

Eli palvelemalla sanoin ja varsinkin teoin ensin veljiäni ja sisaruksiani ja sitten myös kaikkia muitakin lähimmäisiäni niin palvelen silloin Jumalaa ja voi minua jos en näin tekisi, koska olisin silloin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Joel.A
 

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Joel.A » 20. Syys 2014 02:20

Vielä kysyn, että mitä tarkalleen ottaen tarkoitit tällä?

Mikko kirjoittaa:
...mutta vilpittömästi uskon että Jumalaa enemmän miellyttäisi huuliltasi lähtevä rakkauden tunnustaminen kuin sen pähkäily minkälaista nestettä on ehtoollismaljassa. :).


Siis olenko antanut liian ankaraa ja rakkaudetonta kuvaa itsestäni? Jos näin on ja voihan se toki näin ollakkin, koska kärsin lievästä dysfasiasta ja sen takia verbaalinen tuottoni ei aina ole sitä, mitä tahtoisin sen olevan ja tästä syystä voin kuulostaa liiankin ankaralta tai rakkaudettomalta (välillä myös sekavalta) vaikka tarkoitus on olla sävyisyyden ja rakkauden hengessä jämpti asiassa kuin asiassa.
Joel.A
 

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 33 vierailijaa