Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Siivetön » 21. Syys 2014 08:43

Joel.A kirjoitti:Siivetön, tummensit Kor 11 jakeen 22 mutta et jaetta 21.

Niinpä kysynkin, että miten kohta 21 tulisi ottaa jos siinä ei kerrota kokonaisesta syömis/ateriatilanteesta?

Tai eikö sillä ole mitään esimerkillistä arvoa ja auktoriteettia, että Jeesus järjesti kokonaisen aterian?


Niin, jakeessa 21 juurikin nuhdellaan siitä, mitä tapahtuu kokonaisella aterialla.

Mutta kun jokainen nauttii ateriansa "toisessa huoneessa", nykypäivänä lyhyistä ja nopeutuneista matkoista johtuen esim. kodissaan ennen ehtoolliselle tuloa, kaikki ovat saman arvoisessa asemassa ehtoollisella.

Ei Jeesus järjestänyt kokonaista ateriaa Hänen uhrityönsä muistelemista varten, vaan ota huomioon, että ainoastaan leipä ja viini kuuluvat Jeesuksen uhrityön muistelemiseen ja siitä Jeesus mainitsee ihan vieläpä erikseen, mitä ne kumpikin merkitsevät tuossa tarkoituksessaan.

Mistään muusta aterian osasta Hän ei leipää murtaessaan ja viiniä jakaessaan maininnut, joten ne eivät kuulu ehtoolliseen, eli Jeesuksen uhrityön muistelemiseen millään tavalla, vaan ainoastaan leivän murtaminen ja viinin nauttiminen, jotka kuvaavat Hänen lihaansa ja vertansa.
Siivetön
 

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Appaloosa » 21. Syys 2014 09:07

Minusta on ihan selvää kun lukee ehtoollisesta kertovat kohdat eli Matt 26:17-30 ja Mark 14:12-16 ja 1 Kor 11:20-29, niin käy tosi selväksi että syötiin yhdessä kokonainen ateria josta sitten erotettiin leipä ja viini Herran muistoksi.

Tässä on aihetta koskien hyvä kirjoitus joka on todella valaiseva ja suosittelen kaikille luettavaksi:

Ehtoollinen – keskinäisen rakkauden ateria (MARKO JAUHIAINEN)

Paavalin antamat, ehtoollisen viettoa koskevat ohjeet välittävät elävän kuvan alkuseurakunnan ehtoolliskäytännöistä – niin hyvässä kuin pahassakin.

Herran ateriaa eli ”ehtoollista” (kr. deip- non, ”illallinen”) vietetään suurimmassa osassa kristikuntaa. Monia kristittyjä kuitenkin hämmentää, että aterian muoto ja merkitys saattavat vaihdella huomattavasti kirkkokunnasta toiseen. Tämä johtuu osaltaan siitä, että Uudessa testamentissa ei ole aiheesta systemaattista opetusta.

Aterian alkuperäisestä vietosta kiinnostuneen lukijan päälähteitä ovat synoptiset evankeliumit ja Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille. Näiden tarjoamaa kuvaa täytyy lisäksi täydentää tiedoilla juutalaisuudesta ja ensimmäisen vuosisadan roomalaisesta yhteiskunnasta. Kaikkiin aihetta koskeviin kysymyksiin ei saada vastausta, mutta on silti mahdollista saada riittävä käsitys siitä, miten Herran ateria varhaisimmassa kristillisyydessä ymmärrettiin ja kuinka sitä vietettiin.

Juuret pääsiäisateriassa

Evankeliumeista selviää, että ehtoollisenvieton juuret ovat juutalaisessa pääsiäisateriassa, jota Jeesus viimeisenä iltanaan nautti yhdessä lähimpien opetuslastensa kanssa. Jokavuotisella aterialla muisteltiin sitä, kuinka Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Ruokailun aikana kerrattiin eksoduksen tapahtumia sekä kiitettiin Jumalaa hänen siunauksistaan ja uskollisuudestaan. Ateria nautittiin kodissa, jolloin aterian isäntänä toiminut perheen isä tulkitsi aterian eri elementien symbolisen merkityksen. Myöhemmästä rabbiinisesta kirjallisuudesta löytyvä, juutalaisten vielä tänäkin päivänä viettämä seder-pääsiäisateria muistutti todennäköisesti monin tavoin ensimmäisen vuosisadan käytäntöä.
Jeesuksen ja opetuslasten ruokalista tuskin poikkesi muista Jerusalemissa nautittavista pääsiäisaterioista, mutta isäntänä toiminut Jeesus antoi muutamalle sen elementille uuden merkityksen ja loi näin pohjan kokonaan uudelle muistoaterialle.

Aterian aluksi murrettava leipä ei muistutakaan kiireisestä Egyptistä lähdöstä vaan siitä, että Jeesus kuoli meidän puolestamme. Samoin aterian lopuksi nautittava viini ei muistutakaan eksodukseen liittyvistä lupauksista vaan siitä, että Jeesuksen kuolema sinetöi profeettojen ennustaman uuden liiton. Ristillä Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuuttakin suuremmista kahleista – synnin, Saatanan ja kuoleman vallasta. Samalla viini muistuttaa siitä, että Jeesus tulee eräänä päivänä juomaan sitä yhdessä omiensa kanssa Isänsä valtakunnassa. Nämä ovat niitä perustotuuksia, joita Jeesuksen seuraajat hänen oman käskynsä mukaisesti muistelevat ja julistavat joka kerta, kun tulevat Herran pöytään.

Huonoja vaikutteita roomalaisista illallisista

On vaikea sanoa, miten alkuseurakunta vietti vuotuista pääsiäisateriaa, mutta Apostolien tekojen perusteella näyttäisi siltä, että Jeesuksen kuolemaa muisteltiin Jerusalemin kodeissa yhteisen ruokailun (Luukas käyttää ilmaisua ”leivän murtaminen”) merkeissä jopa päivittäin. Paavalin perustamissa pakanaseurakunnissa vastaavanlainen kokoontuminen yhteiselle aterialle tapahtui ilmeisesti viikon ensimmäisen päivän iltana.

Näin lienee ollut myös Korintissa, jonne lähetetystä kirjeestä löytyy kristinuskon varhaisimmat maininnat leivänmurtotraditiosta. Kirjeessä Paavali nuhtelee paikallisia uskovia siitä, että Herran ateriaa syötäessä kukin nautti omia ruokiaan ”niin, että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa”. Samalla hän opastaa heitä oikeaan ehtoollisen viettoon.

Apostolin antamia ohjeita ei voi ymmärtää täysin irrallaan niiden kulttuurisesta kontekstista. Roomalaisessa yhteiskunnassa hieman varakkaammat henkilöt saattoivat järjestää kodeissaan illallisia, joihin kuului hyvä ateria, sitä seurannut juomajuhla ja näiden jälkeen mahdollisesti vielä vieraita viihdyttävä puhuja. Tällaisella aterialla istumajärjestys oli tärkeä, sillä se heijasteli ruokailijoiden yhteiskunnallista statusta ja keskinäistä arvojärjestystä.

Tärkeimmät vieraat nauttivat ateriansa ruokasalissa eli tricliniumissa (kirjaimellisesti ”kolme sohvaa”). Nimitys johtuu siitä, että huoneessa oli tyypillisesti kolme sohvaa, jotka oli aseteltu pöydän ympärille C-kirjaimen muotoon ja joille kullekin mahtui kolme ruokailijaa. Kunnia- vieras aterioi samalla sohvalla isännän kanssa. Jos vieraita oli enemmän kuin ruokasaliin mah- tui, loput söivät joko alle 30 neliömetrin kokoisessa aulatilassa eli atriumissa tai puutarhassa, mikäli sellainen oli. Näille vähemmän tärkeille illallisvieraille tarjottiin usein myös huonompaa ruokaa.

Tätä taustaa vasten on helpompi nähdä, mikä Korintissa meni vikaan. Seurakunnan parempiosaiset jäsenet kuvittelivat, että kyseessä oli pakanataustasta tutut illalliset, jossa on voimassa ympäröivän yhteiskunnan nokkimisjärjestys. Niinpä he nauttivat tarjoilusta täysin rinnoin, vaikka heikompiosaiset eivät töidensä takia olleet vielä välttämättä ehtineet edes paikalle tai saivat ehkä vain rippeitä siitä, mitä parempiosaiset söivät. Tämä synnytti hajaannusta seurakunnan keskuudessa. Illallinen oli päivän pääateria, mutta osa jäi silti nälkäiseksi. Samalla toiset joivat ateriansa yhteydessä niin paljon viiniä, että tulivat humalaan.
Paavalin silmissä korinttilaiset eivät näin toimiessaan enää nauttineet Herran ateriaa, vaan jotain ihan muuta. Hänen mielestään tavallisia illallisia voi tarvittaessa kukin pitää kotonaan, mutta kun seurakunta kokoontuu yhteen, huomion tulee olla Kristuksessa ja toimintatapojen radikaalisti erilaisia kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Niinpä väärinkäytökset Korintissa eivät olleet ainoastaan evankeliumin vastaisia, vaan suorastaan vaarallisia niille, jotka niihin syyllistyvät: Paavali oli vakuuttunut, että monen korinttilaisen heikkous ja sairaus oli yhteydessä epäpyhään käytökseen Herran pöydässä.

Tavoitteena yhteyden vahvistuminen

Historian saatossa monet ovat saaneet ylimääräistä sydämentykytystä apostolin tässä yhteydessä mainitsemasta varoituksesta, että se, joka syö ja juo ”tunnistamatta” ruumista tai ”erottamatta sitä muusta”, ”syö ja juo itselleen tuomion”. Herkimmät kristityt eivät aina ole uskaltaneet osallistua Herran pöytään, jotta eivät joutuisi tuomittaviksi. Nykyisessä tutkimuksessa on kuitenkin ymmärretty, että kyseinen kohta ei viittaa leivän ja viinin erityiseen kunnioittamiseen tai siihen, osaako seurakuntalainen muistella Herran kuolemaa juuri oikealla tavalla, vaan seurakunnan ja uskovien yhteyden merkityksen tunnustamiseen.

Paavali ei ollut niinkään huolestunut siitä, mitä korinttilaisten väärinkäytökset kertoivat heidän jumalasuhteestaan kuin siitä, mitä se kertoi heidän keskinäisistä suhteistaan. Hänen julistamansa evankeliumin mukaan kaikki uskovat ovat Herran edessä samanarvoisia ja yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Osa korinttilaisista ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt, että Herran ateria ei ole ensi sijassa kristityn yksityinen, henkilökohtainen tapaaminen Herran kanssa, vaan se on Jumalan perheen keskinäistä yhteyttä vahvistava ja ilmentävä tapahtuma.

Korintin perintö elää

Korinttilaisten käytös saattaa nykypäivän kristitystä tuntua pöyristyttävältä, mutta heidän perintönsä elää vahvana. Vielä tänäkin päivänä monessa kirkkokunnassa ollaan valmiita epäämään osallistuminen Herran aterialle eri tavalla ajattelevilta uskovilta.
Paavalin teologiassa ateriayhteys ei kuitenkaan ole ase, jolla pakotetaan eri tavalla ajattelevat ruotuun, vaan pöytä on Herran, joka antoi itsensä meidän puolestamme. Kaikki ne, jotka kuuluvat Kristukselle, kuuluvat samaan pöytään. Minkä Pyhä Henki on yhdistänyt yhdeksi ruumiiksi, sitä älköön ihminen erottako.
Kiitos Korintin lihallisten kristittyjen, tiedämme nykyään tämän ja paljon muutakin siitä, mitä Paavali toivoi seurakunnan kokoontumisissa tapahtuvan – ja mitä ei.

Viitteet

1) Matt. 26:17-29; Mark. 14:12-25; Luuk. 22:7- 23; 1. Kor. 10:14-22; 11:17-34.
2) 2. Moos. 12:1-27.
3) 2. Moos. 6:6-7.
4) Ap.t. 2:42-47.
5) Ap.t. 20:7.
6) 1. Kor. 10:16-22; 11:20-34. 7) 1. Kor. 11:21.
8) 1. Kor. 11:27-30.
9) 1. Kor. 10:17.

Kirjallisuus

Banks, Robert J.: Paul’s Idea of Community. Hendrickson. 1994.
Fee, Gordon D.: The First Epistle to the Corinthians. Eerdmans. 1987.
Witherington, Ben: Making a Meal of It. Baylor University Press. 2007.

[Kainalojuttu]

Herran ateria ennen ja nyt

Mitä yhteistä on kotona kerran viikossa uskovien ystävien kesken nautitulla iloisella, hyvällä aterialla (johon kuuluu tilkka viiniä) ja kerran kuussa isossa kirkkosalissa yhdessä kymmenien tai satojen muiden kanssa pastorilta vastaanotetulla ja kitalakeen tarttuneella öylätillä tai leivänmurusella, joka vakavissa tunnelmissa ja hiljaisuuden vallitessa huuhdellaan alas sormustimellisella rypälemehua? Monen mielestä ei paljon mitään, paitsi että nämä käytännöt edustavat saman historiallisen jatkumon ääripäitä.

Muutokset Herran aterian muodossa ja sisällössä eivät tapahtuneet yhdessä yössä, vaan pitkän kehityksen myötä ja erilaisten tekijöiden vaikutuksesta.

Osa kirkollistumiskehitystä

Ensimmäisten vuosisatojen ajan ehtoollinen nautittiin luonnollisesti kodeissa, sillä ensimmäinen kirkko rakennettiin vasta vuonna 314 eikä toistaiseksi vanhin löydetty kristillinen rakennus ole juurikaan vanhempi. Jo toisen vuosisadan puolessavälissä Herran ateria oli kuitenkin jakaantunut kahtia, ruokailutilassa nautittavaksi rakkauden (kr. agapē) ateriaksi ja erillisessä tilassa vietettäväksi ehtoollisseremoniaksi eli eukaristiaksi. Kokoontumistilojen ja -käytäntöjen muuttumi- nen kulki käsi kädessä liturgisen kehityksen, monarkkisen piispuuden, kristittyjen jakautumisen maallikoihin ja papistoon sekä lisääntyvän asketismin kanssa. Samalla alkoi myös spekulointi leivän ja viinin olemuksesta sekä siitä, mitä niitä nautittaessa tapahtuu, vaikka tämäkin kehitys pääsi täyteen vauhtiin vasta myöhempinä vuosi- satoina.

Neljännellä vuosisadalla Herran pöydästä erotetun agapē-aterian nauttimista kirkoissa yritettiin kieltää useampaankin kertaan, mutta vasta Konstantinopolin kolmannen kirkolliskokouksen myötä vuonna 692 siitä päästiin lopullisesti eroon. Vaikka uskonpuhdistuksen reformoitu haara myöhemmin otti joitakin askeleita varhaiskristillistä leivänmurtokäytäntöä kohti, ollaan suurimmassa osassa kristikuntaa vielä melko kaukana Herran aterian alkuperäisestä muodosta ja luonteesta. Tunnetun eksegeetin ja Paavali-asiantuntijan Gordon Feen sanoin voidaankin todeta, että ”korinttilaisilla oli ateria, mutta he olivat hukanneet Kristuksen, kun taas meillä on Kristus, mutta olemme hukanneet aterian”.
Avatar
Appaloosa
 
Viestit: 123
Liittynyt: 02. Elo 2014 22:32

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Siivetön » 21. Syys 2014 10:01

Niin, meidän ei pidä sekoittaa VL pääsiäisateriaa ja sitä UL ehtoollista, minkä Jeesus asetti, jossa murretaan leipä ja jaetaan viini.
Siivetön
 

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Joel.A » 21. Syys 2014 11:56

Appaloosa kirjoitti:Minusta on ihan selvää kun lukee ehtoollisesta kertovat kohdat eli Matt 26:17-30 ja Mark 14:12-16 ja 1 Kor 11:20-29, niin käy tosi selväksi että syötiin yhdessä kokonainen ateria josta sitten erotettiin leipä ja viini Herran muistoksi.

Tässä on aihetta koskien hyvä kirjoitus joka on todella valaiseva ja suosittelen kaikille luettavaksi:

Ehtoollinen – keskinäisen rakkauden ateria (MARKO JAUHIAINEN)

Paavalin antamat, ehtoollisen viettoa koskevat ohjeet välittävät elävän kuvan alkuseurakunnan ehtoolliskäytännöistä – niin hyvässä kuin pahassakin.

Herran ateriaa eli ”ehtoollista” (kr. deip- non, ”illallinen”) vietetään suurimmassa osassa kristikuntaa. Monia kristittyjä kuitenkin hämmentää, että aterian muoto ja merkitys saattavat vaihdella huomattavasti kirkkokunnasta toiseen. Tämä johtuu osaltaan siitä, että Uudessa testamentissa ei ole aiheesta systemaattista opetusta.

Aterian alkuperäisestä vietosta kiinnostuneen lukijan päälähteitä ovat synoptiset evankeliumit ja Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille. Näiden tarjoamaa kuvaa täytyy lisäksi täydentää tiedoilla juutalaisuudesta ja ensimmäisen vuosisadan roomalaisesta yhteiskunnasta. Kaikkiin aihetta koskeviin kysymyksiin ei saada vastausta, mutta on silti mahdollista saada riittävä käsitys siitä, miten Herran ateria varhaisimmassa kristillisyydessä ymmärrettiin ja kuinka sitä vietettiin.

Juuret pääsiäisateriassa

Evankeliumeista selviää, että ehtoollisenvieton juuret ovat juutalaisessa pääsiäisateriassa, jota Jeesus viimeisenä iltanaan nautti yhdessä lähimpien opetuslastensa kanssa. Jokavuotisella aterialla muisteltiin sitä, kuinka Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Ruokailun aikana kerrattiin eksoduksen tapahtumia sekä kiitettiin Jumalaa hänen siunauksistaan ja uskollisuudestaan. Ateria nautittiin kodissa, jolloin aterian isäntänä toiminut perheen isä tulkitsi aterian eri elementien symbolisen merkityksen. Myöhemmästä rabbiinisesta kirjallisuudesta löytyvä, juutalaisten vielä tänäkin päivänä viettämä seder-pääsiäisateria muistutti todennäköisesti monin tavoin ensimmäisen vuosisadan käytäntöä.
Jeesuksen ja opetuslasten ruokalista tuskin poikkesi muista Jerusalemissa nautittavista pääsiäisaterioista, mutta isäntänä toiminut Jeesus antoi muutamalle sen elementille uuden merkityksen ja loi näin pohjan kokonaan uudelle muistoaterialle.

Aterian aluksi murrettava leipä ei muistutakaan kiireisestä Egyptistä lähdöstä vaan siitä, että Jeesus kuoli meidän puolestamme. Samoin aterian lopuksi nautittava viini ei muistutakaan eksodukseen liittyvistä lupauksista vaan siitä, että Jeesuksen kuolema sinetöi profeettojen ennustaman uuden liiton. Ristillä Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuuttakin suuremmista kahleista – synnin, Saatanan ja kuoleman vallasta. Samalla viini muistuttaa siitä, että Jeesus tulee eräänä päivänä juomaan sitä yhdessä omiensa kanssa Isänsä valtakunnassa. Nämä ovat niitä perustotuuksia, joita Jeesuksen seuraajat hänen oman käskynsä mukaisesti muistelevat ja julistavat joka kerta, kun tulevat Herran pöytään.

Huonoja vaikutteita roomalaisista illallisista

On vaikea sanoa, miten alkuseurakunta vietti vuotuista pääsiäisateriaa, mutta Apostolien tekojen perusteella näyttäisi siltä, että Jeesuksen kuolemaa muisteltiin Jerusalemin kodeissa yhteisen ruokailun (Luukas käyttää ilmaisua ”leivän murtaminen”) merkeissä jopa päivittäin. Paavalin perustamissa pakanaseurakunnissa vastaavanlainen kokoontuminen yhteiselle aterialle tapahtui ilmeisesti viikon ensimmäisen päivän iltana.

Näin lienee ollut myös Korintissa, jonne lähetetystä kirjeestä löytyy kristinuskon varhaisimmat maininnat leivänmurtotraditiosta. Kirjeessä Paavali nuhtelee paikallisia uskovia siitä, että Herran ateriaa syötäessä kukin nautti omia ruokiaan ”niin, että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa”. Samalla hän opastaa heitä oikeaan ehtoollisen viettoon.

Apostolin antamia ohjeita ei voi ymmärtää täysin irrallaan niiden kulttuurisesta kontekstista. Roomalaisessa yhteiskunnassa hieman varakkaammat henkilöt saattoivat järjestää kodeissaan illallisia, joihin kuului hyvä ateria, sitä seurannut juomajuhla ja näiden jälkeen mahdollisesti vielä vieraita viihdyttävä puhuja. Tällaisella aterialla istumajärjestys oli tärkeä, sillä se heijasteli ruokailijoiden yhteiskunnallista statusta ja keskinäistä arvojärjestystä.

Tärkeimmät vieraat nauttivat ateriansa ruokasalissa eli tricliniumissa (kirjaimellisesti ”kolme sohvaa”). Nimitys johtuu siitä, että huoneessa oli tyypillisesti kolme sohvaa, jotka oli aseteltu pöydän ympärille C-kirjaimen muotoon ja joille kullekin mahtui kolme ruokailijaa. Kunnia- vieras aterioi samalla sohvalla isännän kanssa. Jos vieraita oli enemmän kuin ruokasaliin mah- tui, loput söivät joko alle 30 neliömetrin kokoisessa aulatilassa eli atriumissa tai puutarhassa, mikäli sellainen oli. Näille vähemmän tärkeille illallisvieraille tarjottiin usein myös huonompaa ruokaa.

Tätä taustaa vasten on helpompi nähdä, mikä Korintissa meni vikaan. Seurakunnan parempiosaiset jäsenet kuvittelivat, että kyseessä oli pakanataustasta tutut illalliset, jossa on voimassa ympäröivän yhteiskunnan nokkimisjärjestys. Niinpä he nauttivat tarjoilusta täysin rinnoin, vaikka heikompiosaiset eivät töidensä takia olleet vielä välttämättä ehtineet edes paikalle tai saivat ehkä vain rippeitä siitä, mitä parempiosaiset söivät. Tämä synnytti hajaannusta seurakunnan keskuudessa. Illallinen oli päivän pääateria, mutta osa jäi silti nälkäiseksi. Samalla toiset joivat ateriansa yhteydessä niin paljon viiniä, että tulivat humalaan.
Paavalin silmissä korinttilaiset eivät näin toimiessaan enää nauttineet Herran ateriaa, vaan jotain ihan muuta. Hänen mielestään tavallisia illallisia voi tarvittaessa kukin pitää kotonaan, mutta kun seurakunta kokoontuu yhteen, huomion tulee olla Kristuksessa ja toimintatapojen radikaalisti erilaisia kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Niinpä väärinkäytökset Korintissa eivät olleet ainoastaan evankeliumin vastaisia, vaan suorastaan vaarallisia niille, jotka niihin syyllistyvät: Paavali oli vakuuttunut, että monen korinttilaisen heikkous ja sairaus oli yhteydessä epäpyhään käytökseen Herran pöydässä.

Tavoitteena yhteyden vahvistuminen

Historian saatossa monet ovat saaneet ylimääräistä sydämentykytystä apostolin tässä yhteydessä mainitsemasta varoituksesta, että se, joka syö ja juo ”tunnistamatta” ruumista tai ”erottamatta sitä muusta”, ”syö ja juo itselleen tuomion”. Herkimmät kristityt eivät aina ole uskaltaneet osallistua Herran pöytään, jotta eivät joutuisi tuomittaviksi. Nykyisessä tutkimuksessa on kuitenkin ymmärretty, että kyseinen kohta ei viittaa leivän ja viinin erityiseen kunnioittamiseen tai siihen, osaako seurakuntalainen muistella Herran kuolemaa juuri oikealla tavalla, vaan seurakunnan ja uskovien yhteyden merkityksen tunnustamiseen.

Paavali ei ollut niinkään huolestunut siitä, mitä korinttilaisten väärinkäytökset kertoivat heidän jumalasuhteestaan kuin siitä, mitä se kertoi heidän keskinäisistä suhteistaan. Hänen julistamansa evankeliumin mukaan kaikki uskovat ovat Herran edessä samanarvoisia ja yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Osa korinttilaisista ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt, että Herran ateria ei ole ensi sijassa kristityn yksityinen, henkilökohtainen tapaaminen Herran kanssa, vaan se on Jumalan perheen keskinäistä yhteyttä vahvistava ja ilmentävä tapahtuma.

Korintin perintö elää

Korinttilaisten käytös saattaa nykypäivän kristitystä tuntua pöyristyttävältä, mutta heidän perintönsä elää vahvana. Vielä tänäkin päivänä monessa kirkkokunnassa ollaan valmiita epäämään osallistuminen Herran aterialle eri tavalla ajattelevilta uskovilta.
Paavalin teologiassa ateriayhteys ei kuitenkaan ole ase, jolla pakotetaan eri tavalla ajattelevat ruotuun, vaan pöytä on Herran, joka antoi itsensä meidän puolestamme. Kaikki ne, jotka kuuluvat Kristukselle, kuuluvat samaan pöytään. Minkä Pyhä Henki on yhdistänyt yhdeksi ruumiiksi, sitä älköön ihminen erottako.
Kiitos Korintin lihallisten kristittyjen, tiedämme nykyään tämän ja paljon muutakin siitä, mitä Paavali toivoi seurakunnan kokoontumisissa tapahtuvan – ja mitä ei.

Viitteet

1) Matt. 26:17-29; Mark. 14:12-25; Luuk. 22:7- 23; 1. Kor. 10:14-22; 11:17-34.
2) 2. Moos. 12:1-27.
3) 2. Moos. 6:6-7.
4) Ap.t. 2:42-47.
5) Ap.t. 20:7.
6) 1. Kor. 10:16-22; 11:20-34. 7) 1. Kor. 11:21.
8) 1. Kor. 11:27-30.
9) 1. Kor. 10:17.

Kirjallisuus

Banks, Robert J.: Paul’s Idea of Community. Hendrickson. 1994.
Fee, Gordon D.: The First Epistle to the Corinthians. Eerdmans. 1987.
Witherington, Ben: Making a Meal of It. Baylor University Press. 2007.

[Kainalojuttu]

Herran ateria ennen ja nyt

Mitä yhteistä on kotona kerran viikossa uskovien ystävien kesken nautitulla iloisella, hyvällä aterialla (johon kuuluu tilkka viiniä) ja kerran kuussa isossa kirkkosalissa yhdessä kymmenien tai satojen muiden kanssa pastorilta vastaanotetulla ja kitalakeen tarttuneella öylätillä tai leivänmurusella, joka vakavissa tunnelmissa ja hiljaisuuden vallitessa huuhdellaan alas sormustimellisella rypälemehua? Monen mielestä ei paljon mitään, paitsi että nämä käytännöt edustavat saman historiallisen jatkumon ääripäitä.

Muutokset Herran aterian muodossa ja sisällössä eivät tapahtuneet yhdessä yössä, vaan pitkän kehityksen myötä ja erilaisten tekijöiden vaikutuksesta.

Osa kirkollistumiskehitystä

Ensimmäisten vuosisatojen ajan ehtoollinen nautittiin luonnollisesti kodeissa, sillä ensimmäinen kirkko rakennettiin vasta vuonna 314 eikä toistaiseksi vanhin löydetty kristillinen rakennus ole juurikaan vanhempi. Jo toisen vuosisadan puolessavälissä Herran ateria oli kuitenkin jakaantunut kahtia, ruokailutilassa nautittavaksi rakkauden (kr. agapē) ateriaksi ja erillisessä tilassa vietettäväksi ehtoollisseremoniaksi eli eukaristiaksi. Kokoontumistilojen ja -käytäntöjen muuttumi- nen kulki käsi kädessä liturgisen kehityksen, monarkkisen piispuuden, kristittyjen jakautumisen maallikoihin ja papistoon sekä lisääntyvän asketismin kanssa. Samalla alkoi myös spekulointi leivän ja viinin olemuksesta sekä siitä, mitä niitä nautittaessa tapahtuu, vaikka tämäkin kehitys pääsi täyteen vauhtiin vasta myöhempinä vuosi- satoina.

Neljännellä vuosisadalla Herran pöydästä erotetun agapē-aterian nauttimista kirkoissa yritettiin kieltää useampaankin kertaan, mutta vasta Konstantinopolin kolmannen kirkolliskokouksen myötä vuonna 692 siitä päästiin lopullisesti eroon. Vaikka uskonpuhdistuksen reformoitu haara myöhemmin otti joitakin askeleita varhaiskristillistä leivänmurtokäytäntöä kohti, ollaan suurimmassa osassa kristikuntaa vielä melko kaukana Herran aterian alkuperäisestä muodosta ja luonteesta. Tunnetun eksegeetin ja Paavali-asiantuntijan Gordon Feen sanoin voidaankin todeta, että ”korinttilaisilla oli ateria, mutta he olivat hukanneet Kristuksen, kun taas meillä on Kristus, mutta olemme hukanneet aterian”.


Olipas ravitseva kirjoitus Markolta. Kiitos Appaloosa kun jaoit sen tänne. :thumbup:
Joel.A
 

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Appaloosa » 21. Syys 2014 14:33

Siivetön minusta tuossa Marko Jauhiaisien artikkelissa ei sekoiteta keskenään VT:n pääsiäisateriaa ja uuden liiton ehtoollista, vaan siinä selitetään mikä oli alkuseurakunnan ehtoollisen vieton juuret. Mutta kun tuon artikkelin lukee kokonaisuutena niin ei siinä korosteta VT.n pääsiäisateriaa tai yritetä sitä sekoittaa uuteen liittoon ja yhteusateriaan sekä siitä erotettavaan ehtoolliseen.
Avatar
Appaloosa
 
Viestit: 123
Liittynyt: 02. Elo 2014 22:32

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 21. Syys 2014 14:58

Se merkitys on .......Herran muistoksi eli tuossa Marko vai mikä olikaan puhuu ihan puutaheinää .
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Appaloosa » 21. Syys 2014 15:12

Kerimäki, eihän Jauhiainen tuossa kirjotuksessa mitenkään kiellä sitä, että ehtoollisen eli Herran aterian merkitys olisi Herran muistoksi. Artikkelissa hän vain puuttuu ja oikaisee monta väärinkäsitystä jotka aiheuttavat sekaannusta ja hajaannusta uskovien kesken tämän asian suhteen.
Avatar
Appaloosa
 
Viestit: 123
Liittynyt: 02. Elo 2014 22:32

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Siivetön » 21. Syys 2014 16:29

Appaloosa kirjoitti:Siivetön minusta tuossa Marko Jauhiaisien artikkelissa ei sekoiteta keskenään VT:n pääsiäisateriaa ja uuden liiton ehtoollista, vaan siinä selitetään mikä oli alkuseurakunnan ehtoollisen vieton juuret. Mutta kun tuon artikkelin lukee kokonaisuutena niin ei siinä korosteta VT.n pääsiäisateriaa tai yritetä sitä sekoittaa uuteen liittoon ja yhteusateriaan sekä siitä erotettavaan ehtoolliseen.


Kerrotko Appaloosa, olenko tai missä olen kirjoittanut Marko Jauhiaisen sekoittaneen VT:n pääsiäisaterian ja UL:N ehtoollisen??

En itse löydä, enkä tiedä sellaista väittäneeni?? :?
Siivetön
 

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Appaloosa » 21. Syys 2014 17:03

Siivetön käsitin sinun tarkoittaneen sellaista, kun kirjoitit niin heti sen jälkeen kun olin laittanut tuon Marko Jauhiaisen artikkelin jossa puhutaan VT:n pääsiäisateriasta ja ehtoollisesta. Pahoittelen jos käsitin väärin!
Avatar
Appaloosa
 
Viestit: 123
Liittynyt: 02. Elo 2014 22:32

Re: Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

ViestiKirjoittaja Siivetön » 22. Syys 2014 05:40

Mikko Murpatti kirjoitti:
Monessa Raamatun tapahtumassa ja opetuksessa (Etenkin Herra Jeesuksen) on esimerkillä annettu myös opetusta , mutta on monia kohtia joissa ei ole tätä esimerkillisyyttä. Tulee olla tarkkana koska on esimerkki käytössä ja koska ei, eli koska joku teko tehdään / asia tapahtuu koska sen kuuluu mennä niin ja koska jokin asia on tehty /tapahtuu ihan muuten vain.

ESIM:

mark.6

41 Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.
42 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.
43 Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista.
44 Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.


Vääräesimerkki otettu ylläolevasta:

Kaikissa Herra Jeesuksen ruokkimisihmeissä oli tarjolla leipää ja kalaa. Jos tahtoisin olla tarkka Raamatun esimerkillisyydelle voisin väittää, että aina kun uskovia ruokitaan tulisi se tehdä pelkästään leivällä ja kalalla, sillä niin Jeesuskin teki ja muilla syötävillä Jeesus ei Raamatun mukaan ketään ruokkinut. Siksi on Raamatunvastaista ruokkia jauhelihakastikkeella , sillä ei Jeesuskaan koskaan ruokkinut kuin kalalla ja leivällä. Myöskään juomaa ei ollut tarjolla, joten meidänkin tulee juoda vasta aterian jälkeen, sillä ei Jeesuskaan antanut juotavaa syödessä.

Eli voi tulla monenlaista ongelmaa, jos luetaan Raamattua niin että ajatellaan että jos jokin asia tehdään siinä tietyllä tavalla tulee se aina tehdä tietyllä tavalla, en sano että tämä on aina väärin , mutta tuon vain sen esille että kannattaa olla tarkkana että ei erehdy luulemaan jotain asiaa esimerkillä opetetuksi "laiksi" , vaikka se ei sitä ole.

Mutta Jumala on kuitenkin meille kaiken oleellisen kertova ja kaikessa meitä opastava, niin en jaksa kantaa asiasta enempää huolta. Lisäksi on liikaa opetuksia Raamatussa että voisin niihin kaikkiin puuttua joten parempi jättää tämä vain huomioksi :).

Siunattua sapattia kaikille!


Hyvää huomiota tässä Mikon tekstissä. :thumbup:

Meidän tulee lukea Raamattua myöskin siten, että otamme huomioon, mitkä kohdat ovat muuttumattomia ja ohittamattomia käskyjä ja säädöksiä ja mitkä taas suosituksia ja totuuteen ohjaavia ohjeita.

Jos meille tulee tärkeämmäksi kirjain, kuin henki, silloin olemme matkalla kirjanoppineisuuteen, joka saattaa johtaa meidät myöskin farisealaisuuteen.

Raamattukin sanoo, että kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

Vaikka emme aina osaisi tai ymmärtäisikään toimia täydellisesti kirjaimen mukaisesti, mutta jos sen minkä teemme, teemme rakkaudesta Jumalaan, me olemme hyväksytyt, sillä olemme toimineet rakkauden lain mukaisesti.
Siivetön
 

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 41 vierailijaa

cron