Ehtoollisen ulkonainen muoto – merkitystä vai ei?

[Siivetön]

Ehtoollinen...uudestisyntyneiden kesken,yhdestä leivästä murtaen, mieluummin oikealla viinillä.Erotettuna muusta syömisestä...ei leipää mässäillen eikä viinistä juopuen Ja jos mahdollista niin kodissa

Tämä on lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistu.

Ainoastaan tuo, että jos mahdollista, niin kodeissa ei ole mielestäni täysin Raamatullinen näkemys, sillä Jeesus ja opetuslapsetkin nauttivat ehtoollisen yläsalissa, kun taas apostolit nauttivat sen kodeissa, sillä tuo oli ns:ja alkujen päiviä, jolloin he joutuivat kokoontumaan vielä vähän samalla tavoin kodeissaan, kuin aikanaan Neuvostoliiton uskovatkin, koska heitä vainottiin, eikä heillä ollut vielä vakituisia kokoontumispaikkoja.

Kiitos Jumalalle, että meillä on tänä päivänä vielä vapaus kokoontua julkisesti, eikä meidän tarvitse olla hajallaan, kuka missäkin, vaan jokainen Jumalan lapsi tietää, missä ja milloin nautitaan ehtoollista hänen hengellisessä kodissaan, koska se voidaan julkisesti ilmoittaa lehdissä ja meillä on laki turvanamme, että saamme sen siitä huolimatta rauhassa tehdä.

Näin toimien kukaan ei voi sanoa, ettei hänellä ole mahdollisuutta nauttia ehtoollista yhdessä muiden uskovien kanssa, jos ei tunne vielä muita uskovia.

[Siivetön]

Niin minkä takia me edes koko ehtoollista vietetään? Vaatiiko Jumala meiltä sitä, että me vietämme ehtoollista? Onko se myös syntiä olla viettämättä sitä kertaakaan uskon vaelluksensa aikana?.

Minun mielestä ehtoollis käytäntö on annettu meille sen takia, että se yhdistäisi meitä vielä entistäkin enemmän ja muistuttaaksemme meitä siitä, että kukaan meistä ei ole kenenkään yläpuolella vaan yläpuolella meillä on vain ja ainoastaan Herrame Jeesus Kristus. Ehtoollinen kuuluisi siis olla kokonainen ateria (rakkaus/yhteisateria) josta erotetaan viini ja leipä tai näin ainenkin Raamattu sen ilmoittaa, mutta tästäkin ollaan montaa mieltä, että taarviiko olla koko ateriaa. Minun mielestä tarvii koska jos sitä ei ole niin se olisi sama kuin upotuskaste ilman vettä tai usko ilman ojentautumista uskon mukaan.

Minua itseni harmittaa kovasti se, että ehtoollis käytännöstä on tullut niin suuri ja pyhä tapahtuma, että sitä vietetään kerran kuussa ja tähän tapahtumaan oiken varataan ihan oma päivänsäkkin sitten tähän tapahtumaan halutaan myös mahd paljon uskovia, mutta kuitenkaan tässä tapahtumassa ei tarjota ruokaa. Toki ehtoollis käytäntö tulee pitää kunniassa ja arvossa, mutta kun luemme raamattua niin tämä käytäntö oli vain yksi "arkisista" osista seurakunnan keskellä, johon ei sisältynyt sen suurempia ja hienoja spektaakkeleita.

Minun mielestä Raamattu antaa siis melko yksinkertaiset ohjeet tämän viettoon. Pienellä porukalla vietetään ateria hetkeä josta voimme aterian loppupuolella halutessamme erottaa siunattaviksi leivän ja viinin ja nauttia nämä kaksi asiaa sen jälkeen. Mielestäni kaikki muut viettotavat on joko Sanan ylittämistä tai sen alittamista.

1Kor. 11
20. Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista,
21. sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään ja toinen juovuksissa.
22. Eikö teillä sitten ole muita huoneita, niissä syödäksenne ja juodaksenne? Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa ja tahdotteko häväistä niitä, joilla ei mitään ole? Mitä minun on teille sanominen? Onko minun teitä kiittäminen? Tässä kohden en kiitä.
23. Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24. kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".
26. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
27. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
28. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;
29. sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.
30. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.

Herran ehtoollisen viettoon ei kuulu muu syöminen, kuten tässä Kor.kirjeen kohdassa hyvinkin selkeästi tuodaan esille.

Tarivitseeko ehtoollista sitten nauttia ollenkaan?

Pyydän, että luet tarkasti ensiksi tämän laittamani Raam.kohdan ja esität sitten itsellesi kysymyksen: Haluanko minä julistaa kuolemaa siihe asti kuin Hän tulee?

Voin itse vastata tuohon jo omalata osaltani, että minä haluan julistaa Jeesuksen ristinkuolemaa kaikille, sillä siinä on meidän pelastuksemme ydin, että Hän antoi henkensä, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi!

Tässä kyseisessä Raam.kohdassa myöskin kehoitetaan nimenomaan koettelemaan jokaisen itseään, onko kelvollinen nauttimaan ehtoollista, eli ei puhuta muiden koettelemisesta, mutta itse en ole halukas nauttimaan ehtoollista sellaisessa seurakuntayhteydessä, jossa jo esim.uudesttisyntymisen perusasia nähdään eri tavalla, kuten mm. luterilaisessa seurakunnassa.

Edit. Haluan vielä muistuttaa siitä, että kokonainen ateria ei ole ns. Herra ehtoollinen, vaan kuten nämä Raam.kohdat asian ilmaisevat;

19. Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
20. Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. (Lk.22)

26. Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini".
27. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. (Lk.22)


Eli leipä, joka murretaan, kuvaa Hänen ruumistaan, joka on meidän edestämme annettu ja malja on uusi liitto Hänen veressään, joka on meidän edestämme vuodatettu.

Kyllä Raamttu ilmoittaa mun mielestä hyvin selvästi sen, että rakkausateria/yhteisateria/muistoateria on kokonainen ruokailutilanne... Se, että Jeesuskin käski valmistaa kokonaisen aterian ja tällä aterialla hän myös antoi leivän murtamisen esimerkin. Minulle ainenkin Raamatun esimerkillisyys/tapa toimia on yhtä auktoriteettien kuin itse kehoitukset ja käskyt.

Eli mielestäni sana "ehtoollinen" ei tarkoita pelkkää leivän murtamista vaan illallista, mutta tuskin on tarkoitus rakkausateriaa viettää juuri ehtoona (illalla) vaan ajasta riippumatta voimme nauttia kellonaikaan katsomatta.

n.300 luvun kirkkokunta systeemi on niin vääristänyt tämänkin asian

Niin, me olemme tässä asiassa eri mieltä, mutta toivon ja rukoilen, että: ”Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä.” (Fil 3:14).

Minusta ehtoollinen on leivän murtaminen ja viinin nauttiminen ja nämä ovat ne elementit, joilla on oma merkityksellinen tehtävänsä Jeesuksen kuolemaa ja sovitustyötä muistellessamme, sillä mitään muuta elementtiä ruokailusta Jeesus ei mainitse, muuta kuin leivän, joka on Hänen ruumiinsa kuvainnollisesti ja viini, joka on Hänen verensä kuvainnollisesti, mutta tämänhän jo toin tuossa edelläkin hyvin selkeästi esille Raam. lainaten.

[Joel.A]

Siivetön, tummensit Kor 11 jakeen 22 mutta et jaetta 21.

Niinpä kysynkin, että miten kohta 21 tulisi ottaa jos siinä ei kerrota kokonaisesta syömis/ateriatilanteesta?

Tai eikö sillä ole mitään esimerkillistä arvoa ja auktoriteettia, että Jeesus järjesti kokonaisen aterian?

[Mikko Murpatti]

Minulle yksityiskohdat sekä kunkin sanan tai lauseen kirjaimellinen sekä hengellinen merkitys ovat hyvin tärkeitä, koska itse en muuten kasva uskossani (kaikilla osa-alueilla) ja voi olla jopa vaarana ottaa myös väärää hapatusta jos en pyri ajattelemaan/etsimään prikulleen kustakin asioista/termeistä sitä mitä/minkä Raamattu haluaa niille antavan tai tarkoittavan. Ajattelen myös, että tämä ei koske vain minua vaan myös kaikkia uskovia.

"Pienikin hapatus hapattaa koko taikinan"
Ja jos taikinassa on vähänkin hapatusta niin silloin se myös tahtoo sotkea ja aiheuttaa sekavuutta/myllerrystä koko taikinassa.

Olet siis Mikko täysin oikeassa siinä, että Rakkauteni Jumalaan on niin suuri, että olen ankara itselleni siinä, että pyrin pitäytymään Sanassa hyvinkin tarkasti sekä tietysti ojentautumaan Sanan mukaan ja myös piiskata lihaani ja kurittaa sitä, koska haluan vielä enemmän tuntea Jumalaa sekä hänen voimaansa itsessäni sekä myös muissa. Eikä tässä kaikki, koska haluaisin vielä enemmän ja kovemmin.

Jumala kyllä näkee sydämesi ja rakkautesi ihan varmasti ja on sinuun tyytyväinen ja rakastaa sinua, kun rakastat Jumalaasi ja koitat parhaasi mukaan tehdä elämässäsi Hänen tahtonsa. Kelpasithan Hänelle jo syntisenä roskana, Hän jo silloin sinua rakasti ilman mitään tekoja sinunpuolelta. Jumala onkin ensin rakastanut sinua !

Kiitos näistä rohkaisua sanoista, koska välillä se tahtoo ikävä kyllä unohtumaan tämä asia varsinkin silloin jos tunnen toimineeni omastamielestäni tai toisen mielestä liian itsekäästi sanoissa sekä varsinkin teoissa. Näin ollen siis katson toimineeni niinkuin se vuohi joka kadotukseen joutu ja tästä syytä petyn itseeni ja tunnen itseni hyvin kurjaksi syntiseksi roskaksi.

Eli palvelemalla sanoin ja varsinkin teoin ensin veljiäni ja sisaruksiani ja sitten myös kaikkia muitakin lähimmäisiäni niin palvelen silloin Jumalaa ja voi minua jos en näin tekisi, koska olisin silloin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Ymmärrän periaatteesi millä tavalla luet Raamatun kirjallisia esimerkkejä. Hankala asia kirjoittaa tuommoinen, mutta sain kiinni siitä mitä haet takaa .

Monessa Raamatun tapahtumassa ja opetuksessa (Etenkin Herra Jeesuksen) on esimerkillä annettu myös opetusta , mutta on monia kohtia joissa ei ole tätä esimerkillisyyttä. Tulee olla tarkkana koska on esimerkki käytössä ja koska ei, eli koska joku teko tehdään / asia tapahtuu koska sen kuuluu mennä niin ja koska jokin asia on tehty /tapahtuu ihan muuten vain.

ESIM:

mark.6

41 Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.
42 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.
43 Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista.
44 Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.

Vääräesimerkki otettu ylläolevasta:

Kaikissa Herra Jeesuksen ruokkimisihmeissä oli tarjolla leipää ja kalaa. Jos tahtoisin olla tarkka Raamatun esimerkillisyydelle voisin väittää, että aina kun uskovia ruokitaan tulisi se tehdä pelkästään leivällä ja kalalla, sillä niin Jeesuskin teki ja muilla syötävillä Jeesus ei Raamatun mukaan ketään ruokkinut. Siksi on Raamatunvastaista ruokkia jauhelihakastikkeella , sillä ei Jeesuskaan koskaan ruokkinut kuin kalalla ja leivällä. Myöskään juomaa ei ollut tarjolla, joten meidänkin tulee juoda vasta aterian jälkeen, sillä ei Jeesuskaan antanut juotavaa syödessä.

Eli voi tulla monenlaista ongelmaa, jos luetaan Raamattua niin että ajatellaan että jos jokin asia tehdään siinä tietyllä tavalla tulee se aina tehdä tietyllä tavalla, en sano että tämä on aina väärin , mutta tuon vain sen esille että kannattaa olla tarkkana että ei erehdy luulemaan jotain asiaa esimerkillä opetetuksi "laiksi" , vaikka se ei sitä ole.

Mutta Jumala on kuitenkin meille kaiken oleellisen kertova ja kaikessa meitä opastava, niin en jaksa kantaa asiasta enempää huolta. Lisäksi on liikaa opetuksia Raamatussa että voisin niihin kaikkiin puuttua joten parempi jättää tämä vain huomioksi .

Siunattua sapattia kaikille!

[Joel.A]

Ymmärrän periaatteesi millä tavalla luet Raamatun kirjallisia esimerkkejä. Hankala asia kirjoittaa tuommoinen, mutta sain kiinni siitä mitä haet takaa .

Monessa Raamatun tapahtumassa ja opetuksessa (Etenkin Herra Jeesuksen) on esimerkillä annettu myös opetusta , mutta on monia kohtia joissa ei ole tätä esimerkillisyyttä. Tulee olla tarkkana koska on esimerkki käytössä ja koska ei, eli koska joku teko tehdään / asia tapahtuu koska sen kuuluu mennä niin ja koska jokin asia on tehty /tapahtuu ihan muuten vain.

ESIM:

mark.6

41 Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.
42 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.
43 Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista.
44 Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.

Vääräesimerkki otettu ylläolevasta:

Kaikissa Herra Jeesuksen ruokkimisihmeissä oli tarjolla leipää ja kalaa. Jos tahtoisin olla tarkka Raamatun esimerkillisyydelle voisin väittää, että aina kun uskovia ruokitaan tulisi se tehdä pelkästään leivällä ja kalalla, sillä niin Jeesuskin teki ja muilla syötävillä Jeesus ei Raamatun mukaan ketään ruokkinut. Siksi on Raamatunvastaista ruokkia jauhelihakastikkeella , sillä ei Jeesuskaan koskaan ruokkinut kuin kalalla ja leivällä. Myöskään juomaa ei ollut tarjolla, joten meidänkin tulee juoda vasta aterian jälkeen, sillä ei Jeesuskaan antanut juotavaa syödessä.

Eli voi tulla monenlaista ongelmaa, jos luetaan Raamattua niin että ajatellaan että jos jokin asia tehdään siinä tietyllä tavalla tulee se aina tehdä tietyllä tavalla, en sano että tämä on aina väärin , mutta tuon vain sen esille että kannattaa olla tarkkana että ei erehdy luulemaan jotain asiaa esimerkillä opetetuksi "laiksi" , vaikka se ei sitä ole.

Mutta Jumala on kuitenkin meille kaiken oleellisen kertova ja kaikessa meitä opastava, niin en jaksa kantaa asiasta enempää huolta. Lisäksi on liikaa opetuksia Raamatussa että voisin niihin kaikkiin puuttua joten parempi jättää tämä vain huomioksi .

Siunattua sapattia kaikille!

Hyviä huomioita Mikolta johon Itsekkin yhdyn.

Juu tosiaan en tarkoita sitä, että pitäisi mennä ainoastaan Raamatun tapahtumien esimerkillisyyden mukaan poikkeamatta oikealle tai vasemmalle, vaan on otettava huomioon koko Sana (kehoitukset, käskyt, profeetat yms..) kun rakennetaan ja ymmärretään jotain asiaa hengellisellä rintamalla, mutta ei pidä kuitenkaan niin mennä, että jättää huomioimatta ja vähän niinkun omaan arvoonsa sellaiset asiat jotka ovat esimerkillisyydellä tapahtunut.

Jos siis ajatellaan/seurataan vain ja ainoastaan Raamatun tapahtumien esimerkillisyyttä niin helposti mennään harhaan esim just noin niinkuin Mikko esitit.

[Mikko Murpatti]

Ymmärrän periaatteesi millä tavalla luet Raamatun kirjallisia esimerkkejä. Hankala asia kirjoittaa tuommoinen, mutta sain kiinni siitä mitä haet takaa .

Monessa Raamatun tapahtumassa ja opetuksessa (Etenkin Herra Jeesuksen) on esimerkillä annettu myös opetusta , mutta on monia kohtia joissa ei ole tätä esimerkillisyyttä. Tulee olla tarkkana koska on esimerkki käytössä ja koska ei, eli koska joku teko tehdään / asia tapahtuu koska sen kuuluu mennä niin ja koska jokin asia on tehty /tapahtuu ihan muuten vain.

ESIM:

mark.6

41 Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.
42 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.
43 Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista.
44 Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.

Vääräesimerkki otettu ylläolevasta:

Kaikissa Herra Jeesuksen ruokkimisihmeissä oli tarjolla leipää ja kalaa. Jos tahtoisin olla tarkka Raamatun esimerkillisyydelle voisin väittää, että aina kun uskovia ruokitaan tulisi se tehdä pelkästään leivällä ja kalalla, sillä niin Jeesuskin teki ja muilla syötävillä Jeesus ei Raamatun mukaan ketään ruokkinut. Siksi on Raamatunvastaista ruokkia jauhelihakastikkeella , sillä ei Jeesuskaan koskaan ruokkinut kuin kalalla ja leivällä. Myöskään juomaa ei ollut tarjolla, joten meidänkin tulee juoda vasta aterian jälkeen, sillä ei Jeesuskaan antanut juotavaa syödessä.

Eli voi tulla monenlaista ongelmaa, jos luetaan Raamattua niin että ajatellaan että jos jokin asia tehdään siinä tietyllä tavalla tulee se aina tehdä tietyllä tavalla, en sano että tämä on aina väärin , mutta tuon vain sen esille että kannattaa olla tarkkana että ei erehdy luulemaan jotain asiaa esimerkillä opetetuksi "laiksi" , vaikka se ei sitä ole.

Mutta Jumala on kuitenkin meille kaiken oleellisen kertova ja kaikessa meitä opastava, niin en jaksa kantaa asiasta enempää huolta. Lisäksi on liikaa opetuksia Raamatussa että voisin niihin kaikkiin puuttua joten parempi jättää tämä vain huomioksi .

Siunattua sapattia kaikille!

Hyviä huomioita Mikolta johon Itsekkin yhdyn.

Juu tosiaan en tarkoita sitä, että pitäisi mennä ainoastaan Raamatun tapahtumien esimerkillisyyden mukaan poikkeamatta oikealle tai vasemmalle, vaan on otettava huomioon koko Sana (kehoitukset, käskyt, profeetat yms..) kun rakennetaan ja ymmärretään jotain asiaa hengellisellä rintamalla, mutta ei pidä kuitenkaan niin mennä, että jättää huomioimatta ja vähän niinkun omaan arvoonsa sellaiset asiat jotka ovat esimerkillisyydellä tapahtunut.

Jos siis ajatellaan/seurataan vain ja ainoastaan Raamatun tapahtumien esimerkillisyyttä niin helposti mennään harhaan esim just noin niinkuin Mikko esitit.

Tämän toitkin jo esille aiemmassa postissasi anteeksi etten huomannut sitä, sinähän aivan oikein totesitkin jo aiemmassa postissasi ette noin mustavalkoisesti tästä ajattele , vaan sanoit että on otettava huomioon koko sana. Pyydän anteeksi, että olen tämmöinen puusilmä. On kivuliasta itkeä, koska tulee tikkuja käsiin jos pyyhkii

[Joel.A]

Mikko kirjoittaa:
Tämän toitkin jo esille aiemmassa postissasi anteeksi etten huomannut sitä, sinähän aivan oikein totesitkin jo aiemmassa postissasi ette noin mustavalkoisesti tästä ajattele , vaan sanoit että on otettava huomioon koko sana. Pyydän anteeksi, että olen tämmöinen puusilmä. On kivuliasta itkeä, koska tulee tikkuja käsiin jos pyyhkii

Eipä mittään, tapahtuuhan näitä yks jos toisellekkin sillä ihmisiähän tässä vaan ollaan

Haluatko vielä selventää sitä mitä tarkoitit sillä lauseella, mitä tossa aikasemmin jo kyselin ja arvailin ?

[Mikko Murpatti]

Vielä kysyn, että mitä tarkalleen ottaen tarkoitit tällä?

Mikko kirjoittaa:
...mutta vilpittömästi uskon että Jumalaa enemmän miellyttäisi huuliltasi lähtevä rakkauden tunnustaminen kuin sen pähkäily minkälaista nestettä on ehtoollismaljassa. .

Siis olenko antanut liian ankaraa ja rakkaudetonta kuvaa itsestäni? Jos näin on ja voihan se toki näin ollakkin, koska kärsin lievästä dysfasiasta ja sen takia verbaalinen tuottoni ei aina ole sitä, mitä tahtoisin sen olevan ja tästä syystä voin kuulostaa liiankin ankaralta tai rakkaudettomalta (välillä myös sekavalta) vaikka tarkoitus on olla sävyisyyden ja rakkauden hengessä jämpti asiassa kuin asiassa.

Olin tunnistavanani ankaruudessasi itseäsikohtaan samoja vivahteita jota minulla oli , ja se oli rankka vaihe vaelluksessani.

Armoa riitti kaikille muille paitsi itselleni ja ruoskin itseäni armotta ja pilkkasin. Tässä on se vaara , että jos itselleen hokee jotain tarpeeksi voi alkaa uskoa sitä jossakin vaiheessa, mielummin hokee jotain positiivista vaikka "Jumala on voimallinen loppuunsaattamaan sen työn minkä minussa aloitti" katse Jumalaan eikä omiin heikkouksiin on hyvästä, ehkä ajattelin hypätä hätiin jos näin olisi sinulla asianlaita ja koittaa säästää sinua niiltä ylämäiltä missä itse rimpuilin .

[Mikko Murpatti]

Tämä Petrin kirjoitus kuvaa hyvin minkälainen olin silloin:

Menneisyyden vanki

Hyvin usein ihminen uskovanakin näkee asiat menneisyytensä kokemusten kautta. Kun ihmisen elämässä on ollut ankara, painostava, tuomitseva sekä vaativa auktoriteetti, niin hän vääristää kuvan Jumalasta, jossa Jumalasta tulee hänelle ankara painostava, tuomitseva ja vaativa. Tällainen uskova elää uskon elämää pelon ja ahdistuksen ilmapiirissä, jossa hän keskittyy koko ajan negatiivisiin asioihin.

Koska hänen sydämeensä on istutettu pelon ja ahdistuksen ilmapiiri, niin siksi hänestä tulee samanlainen kuin se auktoriteetti jonka alaisuudessa hän on kasvanut, eli ankara, painostava, tuomitseva ja vaativa. Tämän tähden hän uskovana alkaa etsimään ja keskittymään pimeyden tekoihin sekä eksytyksiin. Hän alkaa painostamaan ja vaatimaan muilta suorituksia, johon he eivät vielä pysty, koska he eivät ole vielä uskossa kasvaneet ja kypsyneet ymmärtämään niitä asioita.

Vääristyneen pelon vallassa oleva uskova elää jatkuvan ahdistuksen ja paineen alla, koska mikään ei riitä hänelle, sillä menneisyyden vaatimusten ja painostuksen haavojen tähden hän elää jatkuvassa syyllisyydessä ja kokee riittämättömyyttä, jossa asiat ovat aina liian saavuttamattomia ja kaukana hänestä. Hän on menneisyytensä vanki, jossa hänen sydämellään on jatkuvasti seuraavanlaisia ajatuksia; ei riitä, et ole tarpeeksi hyvä, pieleen meni, teit taas väärin, et koskaan onnistu, olet surkea ja huono, muut kyllä osaa mutta sinä et, sinusta ei tule koskaan mitään jne.

Koska hänen sisimpänsä on pienestä pitäen täytetty ja syötetty negatiivisilla asioilla, niin siksi hän itse elää jatkuvasti negatiivisten asioiden keskellä, jotka täyttävät hänen mielensä. Jotkut ihmiset joilla on tällaisia kokemuksia alkavat uskovina etsimään vain pimeyden tekoja sekä eksytyksiä. He elävät vääristyneen uskon vallassa, jota menneisyyden haavat sekä pimeyden henkivallat ruokkivat hänen sydämessään.

Mitä enemmän hän uskovana ihmisenä tutkii pimeyden tekoja sekä eksytyksiä, niin hänen ymmärrys Jumalasta ja Raamatun sanan opetuksesta vääristyy koko ajan yhä enemmän. Pelko ja ahdistus saa koko ajan enemmän tilaa hänen sydämessään. Se johtaa myös tielle, jossa hän koittaa ansaita Jumalan hyväksynnän omien tekojansa kautta. Hän ei tunne Jumalan armoa ja rakkautta, koska menneisyyden haavat ja vaatimukset ovat täyttäneet hänen sydämensä. Hän toimii uskovana samalla tavalla kuin lapsuudessaan ja nuoruudessaan, jossa hän koitti koko ajan saada ihmisen tai ihmisten hyväksynnän, jotka olivat vaativia ja ankaria hänelle. Uskovana hän koittaa saada Jumalan hyväksynnän omien tekojensa kautta.

Hänestä tulee hyvin usein kova, ankara ja vaativa muita uskovia kohtaan. Hän ei näe kenessäkään hyvää, vaan virheitä ja puutteita joihin hän takertuu. Hän elää omia lapsuuden ja nuoruuden traumojaan läpi ja kohdistaa ne muihin ihmisiin. Hän elää alati huonon itsetunnon vankina, joka syyttää häntä jatkuvasti sekä piiskaa ja ruoskii häntä tekemään koko ajan tekoja, joiden kautta hän yrittää ostaa Jumalan hyväksynnän.

Tällaista ihmistä ei kykene auttamaan näyttämällä hänelle ensin hänen virheensä, kovuutensa sekä vääristyneen uskonsa tilan. Hän tarvitsee ensin kokemuksen Jumalan rakkaudesta ja armosta. Sen jälkeen hän kykenee näkemään oman syntinsä ja tekemään siitä parannusta.

Joissakin tapauksissa käy myös niin, että tällaisen kokemuksen kokenut uskova ei pääse irti menneisyyden haavoistaan ja hän luopuu uskostaan. Jotkut heistä saattavat pilkata ja ivata uskon asioita etteivät ne toimi ja ole totta. Heidän kohdallaan aito ja oikea usko ei saanut sijaa sydämessä, koska he eivät avautuneet kohtaamaan omia haavojansa, vaan syyttivät muita koko ajan ongelmistaan. Usko Herraan Jeesukseen toimii aina kun sen antaa vaikuttaa sydämessä siten kuinka Raamatun sana opettaa.

Tässä koko teksti:

http://www.kotipetripaavola.com/henkivaltaeksytys.html

[Joel.A]

Vielä kysyn, että mitä tarkalleen ottaen tarkoitit tällä?

Mikko kirjoittaa:
...mutta vilpittömästi uskon että Jumalaa enemmän miellyttäisi huuliltasi lähtevä rakkauden tunnustaminen kuin sen pähkäily minkälaista nestettä on ehtoollismaljassa. .

Siis olenko antanut liian ankaraa ja rakkaudetonta kuvaa itsestäni? Jos näin on ja voihan se toki näin ollakkin, koska kärsin lievästä dysfasiasta ja sen takia verbaalinen tuottoni ei aina ole sitä, mitä tahtoisin sen olevan ja tästä syystä voin kuulostaa liiankin ankaralta tai rakkaudettomalta (välillä myös sekavalta) vaikka tarkoitus on olla sävyisyyden ja rakkauden hengessä jämpti asiassa kuin asiassa.

Olin tunnistavanani ankaruudessasi itseäsikohtaan samoja vivahteita jota minulla oli , ja se oli rankka vaihe vaelluksessani.

Armoa riitti kaikille muille paitsi itselleni ja ruoskin itseäni armotta ja pilkkasin. Tässä on se vaara , että jos itselleen hokee jotain tarpeeksi voi alkaa uskoa sitä jossakin vaiheessa, mielummin hokee jotain positiivista vaikka "Jumala on voimallinen loppuunsaattamaan sen työn minkä minussa aloitti" katse Jumalaan eikä omiin heikkouksiin on hyvästä, ehkä ajattelin hypätä hätiin jos näin olisi sinulla asianlaita ja koittaa säästää sinua niiltä ylämäiltä missä itse rimpuilin .

On/oli hyvä, että sinulla oli tälläisiä ajatuksia ja huolia minusta ja arvostan suuresti sitä, että toit huolesi minusta esiin. Itseäni siis vielä tutkien niin uskoisin kuitenkin niin, että huolesi oli tällä kertaa aiheeton

Niinkuin tiedetään niin ihminen ei halua todellakaan nähdä itseään sellaisena kuin oikeasti on ja siksi tarvitaan sellaisia ihmisiä niin kuin esim sinä Mikko, jotka osaavat ja haluavat tuoda tälle toiselle ihmiselle tietoon sen mistä on huolissaan toisesta, koska vääränlainen kuva Jumalasta sekä itsestään todellakin ja loppujen lopuksi tuhoaa ihmisen eikä toista rakastava ihminen halua sitä, että lähimmäinen kadotukseen joutuisi.

Jos näet vielä tulevaisuudessa minussa jotain sellaista josta tulee olla huolissaan, niin tuothan sen varmasti minulle esiin/tietoon, koska janoan täydellisyyttä ja näin ollen haluan kasvaa parannuksen kautta päivä päivältä entistäkin enemmän puhtauteen ja täydellisyyteen vaikka en kokonaan täydelliseksi voi tässä ajassa tullakaan.