Kirjoittaja Siivetön » 16. Syys 2014 08:34
Uskova, uudestisyntynyt ihminen elää ns. anteekisantamuksessa ja anteeksisaamisessa, eli Jeesus kantoi ristillä kaikki meidän syntimme, niin menneet kuin tulevatkin ja siitä hetkestä lähtien, kun otamme Hänet Herraksemma, Pelastajaksemme ja Vapahtajaksemme, saamme astua sisälle Jumalan kaikenkattavaan armoon, elin anteeksiantamukseen ja -saamiseen, joka tarkoittaa sitä, että elämme siinä tiedossa ja varmuudessa, että kun tunnustamme syntimme ja kadumme niitä, Hänen armonsa puhdistaa meitä kaiken aikaa synneistämme.
Tuo Isä meidän-rukouksessa oleva kohta on siis samalla juurikin tuota syntiemme tunnustamista ja parannuksen tekemistä, eli me elämme myöski koko ajan parannusta tehden ja siksi meidän tuleekin tunnustaa, että meistä ei ole vielä tullut täydellisiä ja synnittömiä ja tarvitsemme jatkuvasti Jumalan anteeksiantamusta ja armoa.
Jos alamme uskomaan, että olemme tulleet synnittömiksi, suljemme samalla oven anteeksiantamuksessa ja -saamisessa elämiseen, eli Jumalan armo tulee kohdallamme turhaksi, koska emme tunnusta syntejämmme / syntisyyttämme.