Siivetön kirjoitti:Eli tarkoitatko Mikko sitä, että jos ihminen on tehnyt syntiä ja huomaa, että näin on tapahtunut, mutta ei ehdikään katumaan ja pyytämään anteeksi, kun sydänkohtaus vie häneltä hengen, hän joutuu helvettiin??
En usko aivan noin kuin esitit asian.
Usko Jeesukseen pelastaa kuolinvuoteelta. Toisaalta en usko, että kukaan voi tulla elävään uskoon Kristuksessa tiedostamatta ja katumatta syntejään. Se voi olla sanatontakin katumusta/tunnustamista kuolinvuoteella ja myös tämä lasketaan.
Syntien tunnustaminen on Jumalan hallintavallan tunnustamista ja oman alamaisuuden tunnustamista, sekä sen ääneen sanomista että tunnustaa vääryytensä ja että on tehnyt väärin ja pahoin.
"Anna anteeksi Jumalani, olen rikkonut sinua ja läheisiäni vastaan, olen tehnyt pahasti ja väärin" - tässä annetaan Jumalalle senlaatuinen arvo ja tunnustus, että minulle ei ole ihan sama rikonko Jumalani tahtoa vastaan. Ja annetaan myös tunnustus, että Jumalan tahto on itselle niin arvokas että jos sitä rikkoo tulee katuen pyytää anteeksi. Jumalan tahto ei ole "ihan sama".
Siinä myös korotetaan Jumalaa, siinä mielessä että tunnustetaan myös Hänen valta sanella ja päättää mikä elämässämme on vääryyttä (syntiä) ja mikä ei. Monesti lihamme keksii mainioita oikeutuksia vaikkapa vihan tunteeseen ja ylpeänä emme haluaisi aina tunnustaa, että olemme rikkoneet, vaatii Jumalan ilmoituksen alle alistumista ja nöyrtymistä Hänen mittariinsa että mikä on syntiä ja mikä ei.
Syntien tunnustaminen voi myös pistää ylpeyteen tervehdyttävästi.
Ei huvittaisi aina tunnustaa ääneen Jumalalle että taas löysin itseni rapakosta ja tämäkin on syntiä. Uskon, että tuossa pistossa ylpeyteen voi tapahtua hyvää kasvua...ehkä ensi kerralla muistaa että jos teen taas näin niin joudun nolona matelemaan Herrani edessä ja pyytelemään samaa asiaa anteeksi. Tämä myös estää paatumista kun ei valhettele että jokin synti ei olisi synti.
Synti keksii itselleen oikeutuksia, lievennyksiä ja poikkeuksia että saisi tulla elämäämme paaduttamaan ja rehoittamaan. Kunnon rehellinen suun tunnustus Herralle pistää ylpeyteen juuri sen verran, että ensikerralla ajattelee toivottavasti kahdesti.
Dan. 9:20
Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta.
Matt. 3:6
ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.Erityisesti, kun tullaan uskoon (Matt 3:6) on tärkeää tunnustaa että on elänyt synnissä ja täten haluaa suunnanmuutoksen. Ilman synnintuntoa ei ole tarvetta sovittajallekkaan, siksi uskoon tultaessa on erityisen tärkeää tunnustaa syntinsä.