Syntien anteeksi saaminen

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Syntien anteeksi saaminen

ViestiKirjoittaja Appaloosa » 17. Syys 2014 12:29

Isä meidän rukous on ainoa paikka Uudessa testamentissa jossa puhutaan anteeksi pyytämisestä. Siitä syystä en näe että syntien anteeksi pyytäminen olisi välttämätöntä. Syntien anteeksi saamisesta löytyy esim tällaisia kohtia:

Ap. t. 10:43
Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

Ap. t. 26:18
avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'

1. Joh. 1:9
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Syntien anteeksi saamiseen ei siis tarvitse anteeksi pyytämisen tekoa vaan riittää kun uskoo Jeesukseen. Se tietysti sisältää syntien tunnustamisen ja hylkäämisen eli parannuksen teon joka tarkoittaa mielenmuutosta, eli syntien katumista ja tahtoa elää ilman syntiä.
Avatar
Appaloosa
 
Viestit: 123
Liittynyt: 02. Elo 2014 22:32

Re: Syntien anteeksi saaminen

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 18. Syys 2014 15:50

Siivetön kirjoitti:Eli tarkoitatko Mikko sitä, että jos ihminen on tehnyt syntiä ja huomaa, että näin on tapahtunut, mutta ei ehdikään katumaan ja pyytämään anteeksi, kun sydänkohtaus vie häneltä hengen, hän joutuu helvettiin??


En usko aivan noin kuin esitit asian.

Usko Jeesukseen pelastaa kuolinvuoteelta. Toisaalta en usko, että kukaan voi tulla elävään uskoon Kristuksessa tiedostamatta ja katumatta syntejään. Se voi olla sanatontakin katumusta/tunnustamista kuolinvuoteella ja myös tämä lasketaan.


Syntien tunnustaminen on Jumalan hallintavallan tunnustamista ja oman alamaisuuden tunnustamista, sekä sen ääneen sanomista että tunnustaa vääryytensä ja että on tehnyt väärin ja pahoin.

"Anna anteeksi Jumalani, olen rikkonut sinua ja läheisiäni vastaan, olen tehnyt pahasti ja väärin" - tässä annetaan Jumalalle senlaatuinen arvo ja tunnustus, että minulle ei ole ihan sama rikonko Jumalani tahtoa vastaan. Ja annetaan myös tunnustus, että Jumalan tahto on itselle niin arvokas että jos sitä rikkoo tulee katuen pyytää anteeksi. Jumalan tahto ei ole "ihan sama".


Siinä myös korotetaan Jumalaa, siinä mielessä että tunnustetaan myös Hänen valta sanella ja päättää mikä elämässämme on vääryyttä (syntiä) ja mikä ei. Monesti lihamme keksii mainioita oikeutuksia vaikkapa vihan tunteeseen ja ylpeänä emme haluaisi aina tunnustaa, että olemme rikkoneet, vaatii Jumalan ilmoituksen alle alistumista ja nöyrtymistä Hänen mittariinsa että mikä on syntiä ja mikä ei.

Syntien tunnustaminen voi myös pistää ylpeyteen tervehdyttävästi.

Ei huvittaisi aina tunnustaa ääneen Jumalalle että taas löysin itseni rapakosta ja tämäkin on syntiä. Uskon, että tuossa pistossa ylpeyteen voi tapahtua hyvää kasvua...ehkä ensi kerralla muistaa että jos teen taas näin niin joudun nolona matelemaan Herrani edessä ja pyytelemään samaa asiaa anteeksi. Tämä myös estää paatumista kun ei valhettele että jokin synti ei olisi synti.

Synti keksii itselleen oikeutuksia, lievennyksiä ja poikkeuksia että saisi tulla elämäämme paaduttamaan ja rehoittamaan. Kunnon rehellinen suun tunnustus Herralle pistää ylpeyteen juuri sen verran, että ensikerralla ajattelee toivottavasti kahdesti. ;)

Dan. 9:20

Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta.

Matt. 3:6

ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.


Erityisesti, kun tullaan uskoon (Matt 3:6) on tärkeää tunnustaa että on elänyt synnissä ja täten haluaa suunnanmuutoksen. Ilman synnintuntoa ei ole tarvetta sovittajallekkaan, siksi uskoon tultaessa on erityisen tärkeää tunnustaa syntinsä.
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Re: Syntien anteeksi saaminen

ViestiKirjoittaja Siivetön » 19. Syys 2014 10:22

OK, olen Mikko kanssasi täysin samaa mieltä edellä kirjoittamasi suhteen!

Minusta nöyrtyminen ja syntisyytensä tunnustaminen on juurikin se ruohonleikkuri ja puskasakset, mitkä pitävät tien avoinna jatkuvasti armolähteelle, ettei se ruohotu ja pusikoidu.

Meillä oli aikanaan kesämökki meidän elämämme ruuhkavuosissa, jolloin pääsimme käymään siellä todella harvoin ja yllättävää oli, miten nopeasti tie kasvoi lähes umpeen pitkää heinää ja pajukkoa, jollei sitä jatkuvasti käyetty.
Siivetön
 

Re: Syntien anteeksi saaminen

ViestiKirjoittaja paa » 19. Syys 2014 23:05

Syntien tunnustamisessa on sekin hyvä puoli, että kun ne sanoo Jumalalle, niin sitä oikeasti miettii että mitä tulikaan tehtyä ja mitä käskyä rikkoi sillä kertaa.

Minä en aina edes ymmärrä tehneeni syntiä, niitä onkin sitten hankalampi tunnustaa.
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." [Jer.29:11]
paa
 
Viestit: 917
Liittynyt: 28. Marras 2013 13:46

Re: Syntien anteeksi saaminen

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 21. Syys 2014 14:49

Anteeksi pyyntö on hyvä pitää huulilla kun omatunto esim soimaa ja puhua asia ,kuinka se on mennyt .Tuo pohdinta voiko ,joko synti viedä helvettiin jos ei nyt ole sattunut ennättämään pyytää anteeksi niin ..........kunhan Pyhän Hengen pilkka ei ole kysymyksessä niin katumaton yksittäinen synti ei vie Helvettiin .
Sydämmentila kun on se ,että olemme Herran omia niin me olemme sitä .Siis se sydämmen tila osoittaa ja tässäkin kohtaa Armo on meidän osamme.
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47

Re: Syntien anteeksi saaminen

ViestiKirjoittaja Siivetön » 21. Syys 2014 16:41

Mr Kerimäki kirjoitti:Anteeksi pyyntö on hyvä pitää huulilla kun omatunto esim soimaa ja puhua asia ,kuinka se on mennyt .Tuo pohdinta voiko ,joko synti viedä helvettiin jos ei nyt ole sattunut ennättämään pyytää anteeksi niin ..........kunhan Pyhän Hengen pilkka ei ole kysymyksessä niin katumaton yksittäinen synti ei vie Helvettiin .
Sydämmentila kun on se ,että olemme Herran omia niin me olemme sitä .Siis se sydämmen tila osoittaa ja tässäkin kohtaa Armo on meidän osamme.


Nimenomaan näin, eli jos sydämen tilamme on armossa, anteeksiantamusessa ja -saamisessa elämistä, silloin merkitystä ei ole sillä, mitä me teemme, vaan sillä, mitä meidän Herramme on tehnyt meidän puolestamme.

Voisiko uskova elää vapaudessa, ilossa ja rauhassa, jos hänen täystyisi koko ajan pelätä, että jos olen tehnyt jotain väärin, enkä olekaan muistanut kaikkia pyytää anteeksi, miten minun käy?

Raamattu kun sanoo, että pelkoa ei rakkaudessa ole, sillä täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Eli tulee ymmärtää Jumalan armo ja anteeksiantamus täydellisesti ja myöskin se, että armoa emme saa ansioittemme ja omien tekemistemme mukaan, vaan se on Kristuksen täytetyn työn ansiota, jonka olemme saaneet ja saamme täydellisenä lahjana vastaanottaa, kunhan nöyrymme tunnustamaan, että olemme syntisiä ja tarvitsemme Hänen armoaan ja anteeksiantamustaan.
Siivetön
 

Edellinen

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 27 vierailijaa

cron