*
Sanassa pysymisestä vielä... Minulla on oma käsitys että järjellä ei voi oppia tuntemaan Jumalaa eikä ole tekemistä Jumalan tuntemisen kanssa. Minulle tuli sellainen tunne siitä että ensin luopumus tapahtuu niin siten Jeesus tulee niin osa uskovista alkaa nojautua omaan ymmärrykseen käyttäen maalaisjärkeä.
Viisaus ei ole peräisin meistä ikään kuin olisimme omasta mielestämme viisaita vaan että yksin Jeesus on viisautemme. Oma viisautemme on kyllä Jumalan silmissä hullutuksi niin Jumala katsoo hyväksi tyhjentämällä viisautemme ja etsii pelastaakseen niitä jotka uskovat Jumalaan. Koska omalla viisaudella ei voi oppia tuntemaan Jumalaa.
Uskomme ei ole kiinni omasta viisaudesta vaan että Jumalan voimasta. Hän avaa Sanansa meille ja antaa meille ymmärrystä kaikkeen, ennemmin tai myöhemmin kun me rukoillen luemme Raamattua ja pyydämme Ylhäältä lisää ymmärrystä Sanaa kohtaan. Jumalalla on oma aikataulu avaakseen Sanansa meille jokos enemmin tai myöhemmin vaikka me ollaan samalla viivalla. Ja Raamatun mukaan Jeesus on meidän viisaudeksi.
Jumala antaa nöyrille armoa. Mitä se armo on? Armo on kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, jos mie käsitän oikein. Sitä samaa armoa Jumala antaa nöyrille viisaudeksi ja ymmärrykseksi yhdellä ehdolla että nöyrrymme terveellä tavalla Jumalan Sanaa kohtaan niin saamme viisautta ja ymmärrystä siitä armosta. Mietin myös jos käytetään järkeä mieluummin ikään itsekkäästä syystä, siis omasta mielestä niin se voi hyvin viitata hengelliseen ylpeyteen. Raamatun mukaan Jumala on ylpeitä vastaan.
Sananl. 3:5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
1Kor. 1:30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
Ef. 1:8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,
Jaak. 4:6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."