tanu kirjoitti:paa kirjoitti:Mulla ei ole mitään lääkkeitä vastaan siinä mielessä, että jos niistä on apua, niin miksen käyttäisi. Ei tietenkään jokaiseen pieneen vaivaan ja kohtuudella muutenkin ja tietysti jos suinkin pärjää ilman, niin hyvä niin. Mutta jos kärsin kivuista joihin mulla on helpotus buranapaketin muodossa kaapissa, niin aivan varmaan vedän särkylääkkeen naamaan. Tai jos olen koko aikuisikäni kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta ja pakko-oireisista häiriöistä ja vihdoin on löytynyt noita kaikkia hillitsevä lääke, niin taatusti käytän. Mutta aina löytyy uskovia, joille lääkkeet on suorastaan saatanallinen keksintö, mutta kärvistelköön he sitten marttyyreinä kivuissaan.
Parasta on tietysti se kun Jumala parantaa suoraan. Niinkin on minulle käynyt.
No tää meni vähän huti aiheen; lääketeollisuudesta itsestään olen ihan samaa mieltä.
Ei kai nyt kukaan sentään ole vastaan lääkkeitä, jotka oikeasti auttavat, eivätkä aiheuta sivuvaikutuksia yms.
Mun lääkkeistä on sivuvaikutuksia, mutta suhteutettuna niiden antamaan hyötyyn koitan vaan kestää ne.
Lähinnä noilla valittavilla marttyyreillä tarkoitin semmoisia ihmisiä, jotka turhaan kituuttavat kipujensa kanssa, vaikka turvallinen särkylääke olisi käden ojennuksen päässä. Noi sun lääkkeet kuulostaa kammottavalta myrkyltä, en varmaan itekkään söisi, etenkin jos voisin koittaa luonnonmukaisia menetelmiä. En vaan ole omiin sairauksiini löytänyt luonnonmukaisia hoitokeinoja; ihan turha sanoa masentuneelle, että nyt vaan reippaasti ulos lenkille tai että ajattele positiivisia asioita ja ota itseäsi niskasta kiinni! Paskat. Kun mieli on niin musta ettei ulospääsyä näy, ei kykene yhtään mihinkään. Tai pakko-oireet ei katoa sillä, että "ottaa vaan rennosti"