Juha kirjoitti:Näyttää siltä että avioliittokeskustelu (tässä ketjussa
viewtopic.php?f=10&t=1801) ei kovin hyvin sujunut. Ketjussa otettiin myös välillä esille otsikon raamatunkohta ja mietittiin ja väisteltiin tuon kohdan merkityksen selittämistä. Jos tässä ketjussa pohdittaisiin tuon jakeen merkitystä? Ei aloiteta tästä siis ketjua että onko avioonmeno sallittu ei-uskovan kanssa vaiko ei.
Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. 1.kor 7:14DigiNovumissa tuosta jakeesta sanotaan näin:
Jaakob kirjoittaa, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Se merkitsee, että ihminen lakkaa olemasta Jumalan lapsi ja tulee hänen vihollisekseen, Jaak 4:4. Paavali vahvistaa tämän 2 Kor 6:14-18:ssa, jossa hän ilmaisee jyrkin sanoin, että läheinen seurustelu maailmallisten ihmisten kanssa saastuttaa uskovan ja että tällaisten yhteyksien lopettaminen on edellytyksenä Jumalan lapseudelle. Tässä apostoli kuitenkin osoittaa, että perhe-elämässä on toisin. Puolisoiden keskinäinen suhde ja lasten ja vanhempien välinen suhde kuuluvat luomisjärjestykseen, eikä uskovaan sinänsä vaikuta saastuttavasti se, että puoliso tai lapset ovat kääntymättömiä. Päinvastoin kääntymätön puoliso ja lapset tulevat pyhitetyiksi, koska perhe-elämä on Jumalan säätämä ja pyhittämä. Tässä tarkoitettu »pyhyys» ei merkitse sitä, että kääntymätön pyhittyisi Jumalan edessä, vaan sitä, että epäuskoinen ihminen on pyhä siinä mielessä, että uskova puoliso tai uskovat vanhemmat voivat syntiä tekemättä olla läheisessä yhteydessä puolisonsa ja lastensa kanssa.
Mielipiteitä? Voisiko tämä olla tuon jakeen merkitys?
Kyllä se on kyseisen jakeen merkistys nähdäkseni ja uskon, että meistä oli jokainen tuossa kohdin samaa mieltä.
Eriävät näkemykset syntyivät sitten siitä, missä annetaan ja annetaanko jossain kohta tuota kyseistä jaetta (1 Kor. 7:14) oikeutusta alkaa seurustelemaan uskosta osattoman kanssa sillä verukkeella, että
sitten kun olemme avioituneet, hän (ei-uskovainen) pyhittyy minun (uskovaisen) kauttani??
Ja minä odotan edelleen vastausta siihe, missä kohtaa tuossa jakeessa tuollainen lupa annetaan, sillä itse en sellaista siitä löydä????
Sillä kuten jokainen äidinkieltämme ymmärtävä näkee, että kyseistä jaetta edeltävissä jakeissa lukee näin:
1 Kor. 7
12. Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä
on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
13. samoin älköön vaimokaan, jos hänellä
on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
Eli
"on" sanan kohdalla ei lue esim. näin:
"...tulee olemaan...".
Kuten tuossa Novumin selityksessä sanotaan: ---- "2 Kor 6:14-18:ssa, jossa hän
ilmaisee jyrkin sanoin, että läheinen seurustelu maailmallisten ihmisten kanssa saastuttaa uskovan ja että tällaisten yhteyksien lopettaminen on edellytyksenä Jumalan lapseudelle." ----
Eli kun toimitaan tuon Jumalan Sanan ohjeen mukaan, että lopetetaan tuollaiset ystävyydet, seurustelusuhteet ja yhteydet jo heti alkuunsa tai mikä parasta, ei edes antauduta sellaisiin suhteisiin, silloin uskovalla ei tule edes olemaan moista tilannetta, muuta kuin niissä tapauksissa, jolloin ihminen tulee uskoon jo aviossa ollessaan.
Mutta on otettava huomioon nekin tilateet, jotka ovat tänä päivänä hyvin yleisiä uskoon tulevien kohdalla, että asutaan jo avoliitossa ja saattaa olla jopa yhteisiä lapsiakin, silloin ollaan tultu jo yhdeksi lihaksi Raamatun mukaan ja silloin uskoon tulleen ei minun nähdäkseni ole lupa hyljätä puolisoaan ja perhettään, vaan pyrkiä virallistamaan suhteensa.
Ja tässä yksi syy, miksi yritin tuoda esille myöskin tätä yhdeksi lihaksi tulemista, oli myös tämän tilanteen esille nostaminen.