Minä kirjoitan nyt tänne, niin Jasmiini näkee tämän. Jos siis satut näitä vielä lukemaan
Luin tosiaan tuota nykyajan kristillisyys -ketjua, joka muuttui aika hirvittäväksi lopulta.
Itse avioliittoasiaan mulla ei ole mitään sanottavaa, mutta siihen kyllä miten uskovat toisiaan kohtelee.
Kun olin itse hiljattain uskoon tullut ja ensimmäistä kertaa kotikokouksessa, niin eräs ihminen sanoi, että minussa ja miehessäni on haureuden henki (koska emme olleet tuolloin vielä naimisissa mutta asuimme saman katon alla) ja siitä alkoi sellainenkin polemiikki ja asian vatvominen, jonka takia tunsin olevani likainen ja haureellinen helvettiin kovaa vauhtia matkalla oleva huora, joka sai aikaan vain sen, että toi haureuden hengen mukanansa kokoukseen ja siten saastutin muita läsnäolijoita. Kesti kauan päästä asian yli ja olin aika epätoivoinen, koska ajattelin etten kelpaakaan Jumalalle. Hävetti näyttää naamaa seuraavissa kokouksissa. Ainakaan en selkeästi kelvannut syntineni päivineni muille uskoville, ja luettuani sen nykyajan kristillisyys -ketjun, tuli heti mieleen, että kyllä täällä foorumillakin vaan on näitä uskovia, jotka ovat aina pikkasen parempia kuin muut ja joiden synnit eivät ole ihan niin paskanruskeita kuin meidän muiden.
On ihan sama mistä asiasta on kyse ja mikä se totuus siinä asiassa on, koska jos kaikki osapuolet ovat tuoneet oman näkemyksensä ilmi, mutta tilanne pysyy ennallaan (eli kaikki pitävät omasta kannastaan kiinni), niin peräänkuuluttaisin jonkinlaista empatiaa ja sitä paljon puhuttua lähimmäisenrakkautta toisia kohtaan. Kyllä minä tiedän ettei Raamatussa mitään avoliittoja ole ja siten ne eivät ole Jumalan mielen mukaisia, mutta aina voisi miettiä sitä, millä tavalla Raamatun totuutta tunkee toisen nenän alle ja koska on aika lopettaa keskustelu, ettei toinen osapuoli tuntisi itseänsä arvottomaksi perkeleenpalvojamulkeroksi, joka joutaisi helvettiin mieluiten nyt heti. Koska myönnän kyllä, että kun sain kuulla olevani saastaisen hengen kourissa, niin ajattelin heti ettei tämä usko olekaan mun juttu ja aioinkin antaa koko homman olla.
Me olemme kovasti tällä foorumilla totuuden perässä, ja niin on hyvä ja oikein. Jos kuitenkin voitaisiin vähän enemmän asettua toistemme elämään ja ihan oikeasti osoittaa sitä lähimmäisenrakkautta toinen toisillemme, vaikkapa myötäelämällä ja ymmärtämällä (huom! ymmärtäminen ei ole sama asia kuin hyväksyä toisen synnit). Vaikka joku olisi ollut sata vuotta uskossa ja tietäisi kaiken mahdollisen Raamatusta mitä ihmisymmärrys voi tietää, ei hän ole kovin kummoinen uskonveli tai -sisko, jos asenne on se, että jokin oppi nuijitaan vaikka aivoihin asti, viis siitä miten tämä toinen ihminen asian sillä hetkellä kokee, miten hän suhtautuu ja miltä hänestä tuntuu.
Jasmiini: toivon ihan vilpittömästi että jokin päivä olisit taas täällä kanssamme. Henkilökohtaisesti olen saanut niin paljon sinun kirjoituksistasi, että oikein odotan kommenttejasi eri keskusteluihin. Siunausta sinulle
Ja muillekin siunausta. Tosin tekis mieli kysyä että nytkö on hyvä mieli.