PetriFB kirjoitti:Kävin tänään aamulla pitkän ja mielenkiintoisen puhelinkeskustelun erään ihmisen kanssa. Keskustelun tiimoilta minulle nousi mieleen muutama ajatus, jonka johdosta päivitin että he yhtä olisivat kirjoitustani. Päivitetty teksti sivullani:
Moni sanoo, että ykseyden perustalle kokoontuva seurakunta (että he yksi olisivat) toisi vain lisää hajaannusta jo olemassa olevaan hajaannuksen tilaan. Jos katsomme asiaa ihmissilmin, niin se näyttääkin siltä, mutta kun ja jos katsomme asiaa Jumalan näkökulmasta (josta asioita pitäisi katsoa), niin asia ei näytä ollenkaan hajaannuksen lisääntymiseltä.
Otan tähän asiaa valaisevan esimerkin. Otetaan esimerkiksi sellainen paikkakunta, jossa on uskovia luterilaisessa kirkossa, helluntaiseurakunnassa sekä vapaaseurakunnassa, eikä tällä paikkakunnalla olisi muita uskovia. Sitten joku saisi näyn sekä ymmärryksen seurakunnan ykseydestä, niin kuin Isä ja Jeesus ovat yksi. Hän alkaa puhumaan siitä muillekin, jonka seurauksena jotkut luterilaiset, helluntailaiset ja vapaaseurakuntalaiset eroavat uskonsuunnistaan ja alkavat kokoontumaan yhtenä seurakuntana Raamatullisen ykseyden perustuksen mukaan.
Paikkakunnalla olevat luterilaiset, helluntailaiset sekä vapaaseurakuntalaiset ymmärtäisivät kyseessä olevan uusi uskonsuuntaus, joka lisää entisestään hajaannusta. Jumala näkee tämän asian siten, että ykseyden perusteella kokoontuvat uskovat toimivat, niin kuin Raamattu opettaa ja heidän ojentautumisensa kautta hajaannus voisi poistua, jos omiin uskonsuuntiinsa jääneetkin tulisivat mukaan. Jos kukaan ei tee mitään ja kaikki jäävät omiin uskonsuuntiinsa, niin silloin hajaannus jää pysyväksi.
2 Kor 5:16 Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
Fil 2:5 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
On todella tärkeätä pyrkiä näkemään, katsomaan ja uskomaan asioita Jumalan mielen mukaisesti, koska vain siten voimme nähdä ja ymmärtää mikä Jumalan sanan totuus ja Jumalan tahto. Seurakunta asiaakaan ei voi ymmärtää ellei halua alistua uskomaan sitä mitä Raamattu opettaa siitä.
Olen ollut sellaisessa yhteydessä mukana, jossa pyrittiin kokoontumaan Raamatullisen ykseyden perustalle. Jouduin jättämään sen yhteyden, koska siellä ei oikeasti ymmärretty seurakunnan todellista olemusta. Tässä yhteydessä eräs alkoi tuomaan esille ettei kukaan kirkkokunnassa tai herätysliikkeessä oleva uskova kuulu todelliseen Jumalan seurakuntaan. Toin esille sen, että jokainen uudestisyntynyt uskova luterilaisessa kirkossa, helluntaiseurakunnassa, vapaaseurakunnassa, baptisteissa (jne.) sekä niiden ulkopuolella kuuluvat yhteen ja samaan Jumalan seurakuntaan, mutta he ovat kaikki erossa toisistaan hajaannuksen takia.
En voinut jäädä sellaiseen yhteyteen, joka alkoi muodostumaan ainoaksi "oikeaoppiseksi" lahkoksi, sillä jokainen uudestisyntynyt uskova on Jumalan seurakunnan jäsen. Ikävää vain on se että olemme Jumalan seurakuntana hajaannuksen tilassa.
Fil 2:
1 ¶ Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,
2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset
3 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne
4 ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.
Raamattu opettaa, että meidän jokaisen uskovan tulee pitää toista uskovaa itseään parempana. Tämä tarkoittaa samaa asiaa kuin viljapellossa oleva vehnäsato, jossa korret ovat kasvaneet eripituisiksi, mutta ne hedelmän kypsymisen tähden kumartavat toinen toisiaan. Silloin kun toimitaan Raamatun opetuksen mukaan, niin kukaan ei nouse kenenkään yläpuolelle, vaan kaikki kunnioittavat toinen toisiaan.
Toinen toisensa parempana pitäminen (sisältäen Jumalan rakkauden sekä totuudesta kiinni pitämisen) on ainoa perustus, jonka varaan Raamatullinen ykseyden seurakunta voi syntyä. Tämä tarkoittaa myös sitä ettei kukaan meistä ole täydellinen ja voimme oppia toinen toisiltamme kun ja jos tulisimme yhteen keskenämme ykseyden perustalta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että me yhdessä kasvaisimme ja etsisimme totuutta siten että entiset helluntailaiset, luterilaiset, vapaaseurakuntalaiset, (jne.) sekä uskonsuuntien ulkopuolella olevat oppisivat toinen toisiltaan keskinäisen rakentumisen kautta.
KIITOS HERRALLE, MEILLÄ ON KUIN ONKIN SAMA MIELI TÄMÄN ASIAN KOHDALLA!!!
On muuten ihmeellistä, miten olen kokenut Hengen yhteyttä kanssasi jo vuosia sitten ensimmäisestä "kohtaamisestamme" saakka, kun kirjoitit NM foorumille jotain (koskaan en ole tavannut ns. kasvotusten tai millään muullakaan tavalla, kuin vain näin foorumeilla keskustellen) ja vaikka en ole ollut täysin varma, miten Sinä tämän asian kokonaisuudessaan ymmärrät, siitä huolimatta tuo Hengen yhteys on säilynyt.
Ja nyt saan huomata, että Jumalan Henki kykenee ilmaisemaan meille tällaisissakin tilateissa totuuden ja uskon meidänkin kohdalla toteutuvan tämän Jumalan Sanan kohdan:
Fil. 3
15. Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä (meillä) jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille (meille) ilmoittava, kuinka asia on.
16. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!
Olen kiitollinen siitä, että saan jälleen tämän tapahtuman kautta luottamuksen vahvistusta siihen,
että Herra kykenee puhumaan ja ilmaisemaan totuuksia meille ihmisille Henkensä kautta.