Keskustelua katkeruudesta

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Keskustelua katkeruudesta

ViestiKirjoittaja Siivetön » 17. Elo 2014 09:42

Tämä kappale tuo aina mieleeni katkeran ihmisen,
vaikka se ei todennäköisesti olekaan suoranaisesti
puhetta heistä.

https://www.youtube.com/watch?v=6nlarWHHOeM

Me saatamme suhtautu kovin sanoin ja tuomitsevasti katkeraan
ihmiseen, mutta kun olen kuunnellut tätä kappaletta, olen päässyt
ymmärtämään heitä uudella ja armollisemmalla tavalla, ymmärtäen,
että jonkun henkilön katkeruus on saattanut lähteä käyntiin ihan
todellisista iskuista ja niiden tuottamista haavoista ja häntä ei silloin
voi auttaa siten, että lyömme niitä lisää.

Siksi meidän uskovien tulisi osata asettua katkerankin ihmisen
kohdalle, ei tuomiten vaan rakastaen.

Toki tässäkin on jälleen muistettava, ettemme mene sellaisen
vääränlaisen hyyssäämisen puolelle, sillä katkeran ihmisen
kohdalla pitää toki pitää tiukasti kiinni totuudesta ja siitä, että
hänen silmänsä voisivat avautua sille, että vain anteeksiantamalla
me voimme päästä yli katkeruudesta ja Jumala antaa kyllä voiman
anteeksiantamiseen, kun sitä Häneltä pyydämme.

Mitä ajatuksia teillä tulee mieleen katkeruudesta?
Siivetön
 

Re: Keskustelua katkeruudesta

ViestiKirjoittaja systeri » 17. Elo 2014 11:03

Mä oon miettiny tällä viikolla monena päivänä just asioista kateus katkeruus ylpeys.Kuinka meidän vanha elämä on saanut väärän kylvön aikoinaan ja saattanut kasvattaa meidät kieroon ja valheiden verkkoon tiettyjen asioiden kautta ,joista pääseminen voi tuntua olevan tuskan takana jopa uskoontulon jälkeenkin.
Raamatun sanoihin tehty laulu "riisu kengät maa jolla seisot on Herran" kosketti taas tässäkin aiheessa.Uskoin että Jumala itse muistutti taaskin siitä, että täytyy riisua kengät kun astuu Herran eteen tuskien ja kipujensa kans.Eli olla valmis käsittelyyn joka alueella.Ennen ei voi haavat kasvaa umpeen ennenkö on valmis luopumaan kaikesta , niistäkin asioista joille voi olla sokea ja joita ei itsessään näe tai tunnista.
Ja kun ihminen joutuu synnintuntoon niin Hänet johdatetaan Jeesuksen luo...hän saa syntinsä anteeksi eikä enää tarvi enempää rangaistuksia tapahtumien johdosta, koska Jeesus otti rangaistuksetkin päällensä, että ihminen vois elää vapaana ja armahdettuna Uutta elämää.Nämä tulee jo uniinkin, tämmösiä ihmisiä on paljon!!

Meinasin taas kopioida tästä Petrin kirjoituksesta sen "helmen" vanhan perintöosan poisperkaamisesta ,mutta ikävä kyllä sitä ei löydy enää netistä linkkien takaakaan kuin tämän pienen pätkän :/


"Aabrahamin elämän vaiheista ja hänen vaimonsa sekä veljenpojan Lootin elämän vaiheiden kautta näemme opetuksen Jumalan tahdosta ja lihan tahdosta ja siitä kuinka ihmislapsi saa sittenkin valita osan ihanasta ja hyvästä maasta, joka on vanhurskauden maa."
systeri
 

Re: Keskustelua katkeruudesta

ViestiKirjoittaja Siivetön » 17. Elo 2014 11:41

Hyvää tekstiä Systeriltä.

Olen itse kuvannut tuota samaa asiaa riisumishuoneiden kautta käymisenä.

Eli Jumala kuljettaa meitä itse kutakin lastansa aina aika ajoin ns. riisumishuoneiden läpi, joissa meistä riisutaan pois kaikkea sitä, mikä ei kuulu kristityn vaellukseen ja Jumalan mielenmukaisuuteen ja jos kieltäydymme käymästä noihin Jumalan riisumishuoneisiin, niin esim. katkeruuden kohdalla sen juuri kasvaa vain syvemmälle ja syvemmälle ja sen pois saamiseen saatetaan tarvita myöhemmin jo jopa todellisia operaatioita, eli taivaallisen lääkärin leikkauspöydällä käyntiä, eli enää ei riitäkään vain riisumishuoneissa käynti.

Tai kuten Vaisuliini jossain puhui siitä, että ei ole ollut valmis pysymään Jumalan ahjossa ja alttarilla, että Jumala olisi voinut poistaa kaiken kuonan pois.

Mielestäni myös Mooseksen 40 vuoden erämaataival oli, joskin ensisijaisesti koulua ja kasvatusta, mutta myöskin riisumishuonetta, jossa riisuttiin pois kaikki ylpeys ja vallanhalu ja juuri siellähän Jumala puhui tuosta; "Riisu pois kengät jalastasi sillä paikka jolla seisot, on pyhä maa."
Siivetön
 

Re: Keskustelua katkeruudesta

ViestiKirjoittaja Lily » 17. Elo 2014 14:51

Katkeruudessahan on aina kyse itsesäälistä. Itsesääli on taas epäuskoa ja täten syntiä. Loukattu ja haavoitettu ihminen on kiinni haavoissaan ja näkee vain sen mitä häntä kohtaan on tehty väärin. Raamattu ei anna meille lupaa olla katkera tai anteeksiantamaton. Parannuksenteko on kaiken a ja o mitä tulee katkeruuteen. Silloin saamme vastaanottaa mahtavan siunauksen Herralta. Eli jos ymmärrämme, että minä itse tarvitsen anteeksiantoa kaikista eniten, että myös minä teen muita ihmisiä kohtaan pahaa, ja teemme parannuksen tästä samalla antaen anteeksi niille jotka meitä vastaan rikkovat, antaa Herra myös meille anteeksi.
Ja kun me teemme parannuksen katkeruudesta, olemme paratut Hänen haavojensa kautta. Eli Jumala parantaa meidän haavamme jos nöyränä olemme kuuliaisia ja jatkuvasti annamme anteeksi. Meillä ei ole lupaa takertua omiin oikeuksiimme vaan meidän tulee vastaanottaa kaikki kokemamme vääryys ymmärtäen, että olemme itse aivan yhtä raadollisia kuin nekin jotka meitä raatelevat. Ennen kaikkea me tarvitsemme anteeksiantoa, me teemme väärin.
Lily
 

Re: Keskustelua katkeruudesta

ViestiKirjoittaja Siivetön » 18. Elo 2014 06:00

Kysyisin Lily:tä, mitä tarkoitat tällä:
Itsesääli on taas epäuskoa ja täten syntiä.

Millä tavalla se on epäuskoa?

Sillä itsesäälihän on tunne, joka tulee määrätyssä tilanteessa ja tuo hetkellinen tunnehan ei kai itsessään ole syntiä, vaan se, miten me sen tunteen kanssa toimimme, mitä sillä teemme ja mitä se saa aikaan meidän elämässämme.

Puhuisin nimittäin itsesäälistä samalla tavalla, kuin Sana sanoo vihastumisesta / vihasta:
Ef. 4
26. "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli,
27. älkääkä antako perkeleelle sijaa.

Esim. teologian tohtori, sairaalasielunhoitaja ja terapeutti Erik Ewalds on sanonut jossain kirjassaan tai luennollaan, että itsesääliä voisi joissain tilanteissa kuvata mm. siten, että: "Parempi edes itsensä sylissä, ellei kenenkään muun sylissä."

Eli että itsesääli on hetkellisenä tunteena eräänlainen hoitava tekijä määrätyissä tilanteissa, aivan kuin lämmin syli, ellei sen anna kasvaa ja kehittyä esim. katkeruudeksi tms.

Mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että meidän tulisi aina muistaa, että meistä jokainen teemme väärin ja rikomme toistamme vastaan, ellemme tahallamme, niin tahtomattamme, huomamattamme ja monta kertaa ymmärtämättömyyttämekin.

Ja kun sen hyväksyy ja tunnustaa, niin silloin kykenee paremmin käsittelemään nekin tilanteet, joissa joku on jollain tavoin toiminut itseämme kohtaan väärin.
Siivetön
 

Re: Keskustelua katkeruudesta

ViestiKirjoittaja Siivetön » 18. Elo 2014 06:09

On myöskin hyvä muistaa, että ihminen ei läheskään aina kykene omin voimin antamaan anteeksi tai päästämään irti, kun häntä vastaan on ihan todellisuudessa rikottu, eli meistä monikin taritsee ja on tarvinnut siihen Jumalan voimaa ja apua?

Eräs henkilö kertoi, että joutui erään hyvin vaikean tilanteen kohdalla kuuntelemaan rukouksin kymmeniä ja kymmeniä kertoja Niilo Mäenpään raamattutunnin anteeksiantamisesta, ennenkuin sai vähitelen voiman antaa anteeksi häntä vastaan rikkoneelle.

Ja täytyy tunnustaa, että tuossa kyseisessä tapauksessa minullakin oli vaikeuksia antaa anteeksi sitä, mitä hänelle oli tehty, mutta olen Taivaalliselle Isälle kiitollinen siitä, että Hän antoi voiman antaa anteeksi ja päästää irti.

Eli jos ihminen on terve tunnemaailmaltaan, nämä erilaiset tunteet kuuluvat meidän ihmisyyteemme, sillä ei sellainenkaan ole ihan tervettä, ettei mikään tunnu missään ja siksi meidän ei tule suoranaisesti kieltää tai tuomita määrttyjen tunteiden kokemista, vaan olla valmiita auttamaan siinä, että asianomainen kykenee oikealla tavalla käsittelemään ikävätkin ja ns. negatiivisetkin tunteensa.

Sillä loukkaantuminen, itsesääli yms. ovat eräänlaisia psyykepuolemme kivunilmaisijoita ja ellemme niihin reagoi oikealla tavalla, saattaa niistä muodostua mätiviä ja parantumattomia haavoja.

Ja monta kerttaa nähdäkseni juuri näiden tunteiden kieltäminen ja peittäminen saa aikaan sitä, että ne ajan oloon alkavat tulehtumaan ja mätimään ja katkeruus on eräänlainen tulehdus, mätä ja hajuongelma tuollaisesta puhdistamattomasta ja hoitamattomasta sielun haavasta.
Siivetön
 

Re: Keskustelua katkeruudesta

ViestiKirjoittaja Lily » 19. Elo 2014 16:51

Siivetön:
Kun ihminen on katkera, on hän jo mennyt elämässään itsesäälin tilaan, eli elää itsesäälissä. Jos ihminen hetkittäin tuntee itsesääliä, mutta ei elä siinä, ei ihminen yleensä ole katkera vaan elämän kaltoin kohtelu tuntuu hetkittäin pahalta, esim. jos joku tekee jotain pahaa. Se on aivan normaalia ja ei vielä ole itsesäälin tila. Mutta kun ihminen elää itsesäälissä ja ruokkii sisintään tällä tunteella ja pyörittää mielessään menneisyyden pahoja tapahtumia, elää hän menneessä elämänsä synkeydessä josta ei yleensä nää ulospääsyä, ei välttämättä edes uskossa ollessaan. Jopa Jumalan kuva on niin tuon synkeyden vääristämää, ettei pysty uskomaan että Herra haluaisi mitään hyviä asioita antaa, vaan pikemminkin uskoo, elämä on yhtä kärsimystä ja koettelemusta. Eli silloinhan ihminen elää epäuskossa, uskoen saatanan valheita.

Monesti uskovatkin saattaa syyttää alitajuisesti Jumalaa omista elämänsä kärsimyksistä ja siitä että Jumala on niitä sallinut. Kun alkaa ymmärtää, että Herra sallii ja välillä omienkin syntiemme seurauksena joudumme kärsimään erillaista kauheista asioista. Jos itse emme ole kuuliaisia, silloin ei Herra voi meitä suojella kaikelta pahalta, vaan se rikkoo ja satuttaa meitä.

Voima kaikkeen hyvään kuten juuri anteeksiantoon tulee Herralta, mitä nopeammin uskallamme antaa itsemme Herran käsiin myös tässä asiassa, sitä nopeammin vapaudumme menneisyytemme kauhuista ja pääsemme eheytymään.

Välillä joudumme antamaan anteeksi todella kauheita asioita, joita ei pitäisi kenenkään kokea. Tiedän tämän itse, koska olen elämässä joutunut kokemaan todella suurta pahuutta lapsuudesta lähtien.
Mutta ylistys Herralle, hän on lähtenyt eheyttämään minua todella nopeasti ja aivan ihmeellisesti sen jälkeen kun olen alkanut antamaan anteeksi ja ymmärtänyt että enhän minä ole yhtään sen parempi kuin he jotka ovat minua vastaan väärin tehneet. Minä vaan teen muissa asioissa väärin kuin he. Jos minä en anna anteeksi niin ei myöskään minun Taivaallinen Isäni anna minulle anteeksi...
Lily
 

Re: Keskustelua katkeruudesta

ViestiKirjoittaja Appaloosa » 20. Elo 2014 02:36

Katkeruudesta tuo mieleeni tämän kertomuksen Raaman katkerista vesistä.

Sitten he tulivat Maaraan; mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä; sillä se oli karvasta. Sentähden paikka sai nimen Maara. Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?" Mutta hän huusi Herran puoleen; ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. (2 Moos 15:23-25)

Elämän koetukset maistuvat aina karvailta ja syntinen luontomme tulee niistä katkeriksi. Mutta kun heittää sinne katkeraan veteen ristinpuun, muuttuu se karvas vesi makeaksi. Ristin kautta Jumala kääntää meille tapahtuvat asiat siunaukseksi. Kun valitsemme antaa anteeksi ja lakkaamme muistelemasta kärsimäämme pahaa, kasvaa meissä Kristuksen olemus. Mutta jos jäämme katkeruuteen (itsesääliin), tahtoo lihamme hyvitystä kärsimästä pahasta, muistelee ja puhuu siitä mielellään, yrittää etsiä lohdutusta ihmisten kautta. Koetuksen hetkellä voimme hetkellisesti kokea tuon oman lihan katkeran maun, mutta kun tunnustamme sen olevan Jumalan tahdon ulkopuolella ja tuomme sen ristille, niin saamme aina voima antaa anteeksi ja olla vapaana katkeruudesta.
Avatar
Appaloosa
 
Viestit: 123
Liittynyt: 02. Elo 2014 22:32

Re: Keskustelua katkeruudesta

ViestiKirjoittaja Siivetön » 20. Elo 2014 07:59

Appaloosa kirjoitti:Katkeruudesta tuo mieleeni tämän kertomuksen Raaman katkerista vesistä.

Sitten he tulivat Maaraan; mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä; sillä se oli karvasta. Sentähden paikka sai nimen Maara. Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?" Mutta hän huusi Herran puoleen; ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. (2 Moos 15:23-25)

Elämän koetukset maistuvat aina karvailta ja syntinen luontomme tulee niistä katkeriksi. Mutta kun heittää sinne katkeraan veteen ristinpuun, muuttuu se karvas vesi makeaksi. Ristin kautta Jumala kääntää meille tapahtuvat asiat siunaukseksi. Kun valitsemme antaa anteeksi ja lakkaamme muistelemasta kärsimäämme pahaa, kasvaa meissä Kristuksen olemus. Mutta jos jäämme katkeruuteen (itsesääliin), tahtoo lihamme hyvitystä kärsimästä pahasta, muistelee ja puhuu siitä mielellään, yrittää etsiä lohdutusta ihmisten kautta. Koetuksen hetkellä voimme hetkellisesti kokea tuon oman lihan katkeran maun, mutta kun tunnustamme sen olevan Jumalan tahdon ulkopuolella ja tuomme sen ristille, niin saamme aina voima antaa anteeksi ja olla vapaana katkeruudesta.


Juu, sama Raam.kohta nousee itsellänikin mieleen, kun puhutaan katkeruudesta ja olen ajatellut sitäkin, että koska israelilaisetkin tulivat matkallaan Luvattuunmaahan Maaran katkerille vesille, niin uskon että omat Maaramme on meillä muillakin "Luvatunmaan" matkalaisilla, mutta on suurta armoa, että ristinpuu on apu näihinkin tilanteisiin ja voi muuttaa kitkerän makeaksi. Kiitos Herralle!

Ja sen jälkeen: 2 Moos. 15:27. Sitten he tulivat Eelimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta. Ja he leiriytyivät siellä veden ääreen. !!!!!!!!

Hän virvoittaa väsyneen ja antaa voimattomalle voimaa yltäkyllin!
Siivetön
 

Re: Keskustelua katkeruudesta

ViestiKirjoittaja Appaloosa » 02. Syys 2014 14:17

Katkeruus liittyy hyvin vahvasti rakkauteen.

Rakkaus ..... ei muistele kärsimäänsä pahaa (1 Kor 13:5)

Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. (Kol 3:13)

Ajatelkaa NIINKUIN HERRA antaa anteeksi, niin myös meidän tulee antaa. Mitä Herran anteeksanto merkitsee? Sitä että ei muistele kärsimäänsä pahaa. Ollenkaan. Jättää kaiken menneen taakse. Jos joku on joskus rikkonut minua vastaan, niin Jumala tahtoo minun antavan anteeksi, ja se tarkoittaa että tuon ihmisen kohdalla en muistele enää sitä mitä hän teki. Suhtaudun häneen kuin hän ei olisi koskaan tehnyt sitä. Olen kuullut todistuksia, missä Jumala on tällaista anteeksiantoa vaatinut ja antanut siihen voiman, omien perheenjäsenten murhaajille sekä oman aviopuolison kanssa pettäjille. Ja todellisen anteeksiannon merkki on, että ei välttele toista ihmistä. Eli on valmis yhteyteen ja ystävyyteen.

Jos omassa elämässä tämä ei ole tullut todeksi, on sydämessä katkeruutta. Jumala tahtoo siitä puhdistaa ja vapauttaa, tee parannus kun vielä voit.

Matteus 6
14 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Matteus 18
21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
23 Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
24 Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25 Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.
26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'.
27 Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.
29 Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31 Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.
"
Avatar
Appaloosa
 
Viestit: 123
Liittynyt: 02. Elo 2014 22:32

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 26 vierailijaa

cron