Olemme vaihtaneet muutaman viestin tuolla juttutuvassa Vaisuliinin kanssa armosta.
Ajattelin, että josko voisimme enempikin keskustella tästä aiheesta, sillä se on ainakin
sellainen asia, joka koskettaa ja kuuluu meille jokaiselle.
Tiit. 2
11. Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12. ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot,
eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
Mitä sinulle on merkinnyt Jumalan armo ja sen ymmärtäminen omalle kohdallesi?
Onko Jumalan armo ollut Sinulle aina selvä ja selkeä asia, vai oletko joutunut tekemään ns.
työtä sen kanssa, että olet kyennyt ymmärtämään sen kivutta, niin omalla kuin muidenkin kohdalla?
Esim. tällaisia ajatuksia ja kysymyksiä itselläni on ollut tästä mielessä.
Ansioton
Rakkaus
Minun
Osakseni
Jokainen laittakoon tähän armosta kaikkea sitä, mitä siitä itse kullekin tulee mieleen.
Joten; JAETAANKO EVÄÄT ja laitetaan tarjolle se, mitä Jumala on itse kullekin asiasta kirkastanut?