Keskustelua Jumalan armosta

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Keskustelua Jumalan armosta

ViestiKirjoittaja Siivetön » 13. Elo 2014 14:51

Olemme vaihtaneet muutaman viestin tuolla juttutuvassa Vaisuliinin kanssa armosta.

Ajattelin, että josko voisimme enempikin keskustella tästä aiheesta, sillä se on ainakin
sellainen asia, joka koskettaa ja kuuluu meille jokaiselle.

Tiit. 2
11. Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12. ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot,
eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,


Mitä sinulle on merkinnyt Jumalan armo ja sen ymmärtäminen omalle kohdallesi?

Onko Jumalan armo ollut Sinulle aina selvä ja selkeä asia, vai oletko joutunut tekemään ns.
työtä sen kanssa, että olet kyennyt ymmärtämään sen kivutta, niin omalla kuin muidenkin kohdalla?

Esim. tällaisia ajatuksia ja kysymyksiä itselläni on ollut tästä mielessä.

Ansioton
Rakkaus
Minun
Osakseni

Jokainen laittakoon tähän armosta kaikkea sitä, mitä siitä itse kullekin tulee mieleen.
Joten; JAETAANKO EVÄÄT ja laitetaan tarjolle se, mitä Jumala on itse kullekin asiasta kirkastanut?
Siivetön
 

Re: Keskustelua Jumalan armosta

ViestiKirjoittaja JHK » 13. Elo 2014 15:43

Itse miellän armon tarkoittavan Jumalan suosiota - joka on saanut Jumalan armon on siis Jumalan suosiossa.
vrt. vanhatestamenttillinen ilmaus "jos olen saanut armon silmiesi edessä".
JHK
 

Re: Keskustelua Jumalan armosta

ViestiKirjoittaja tanu » 13. Elo 2014 16:58

Kaikki mitä teen ja tapahtuu, tapahtuu Jumalan armosta. (Jos vain en itse yritä mitään, vaan kuljen Hänen suunnitelmissaan ja aikatauluissaan.)

Sain pelastua pois pimeydestä valkeuteen ja synnin orjuudesta vapauteen, yksin Herran armosta.
Ilman mitään omaa ansiota tai tekoja.

Yksin Jumalan armosta saan elää joka päivä ja joka hetki vapaana synnin, saatanan ja kuoleman kahleista.

Jokainen uusi päivä on vain suurta Jumalan armoa.

Jumalan armo on minulle lupaus jostakin paremmasta, mikä odottaa tämän maallisen elämän jälkeen.

Jumalan lupaukset ja rohkaisu Raamatussa on suurta armoa. Ei tarvitse mistään itse huolta kantaa, vaan voi kaikki murheet ja huolet jättää Hänelle.

On armollista, kun voi luottaa siihen, että kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu vain Jumalan sallimuksesta.

Mitään muuta ei tarvita. Pelkästään Herran armo riittää ja on kylliksi.

9. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
(2.Kor.12)

Jumalan armo = Hänen hyvä tahtonsa ja rakkautensa kaikkia ihmisiä kohtaan.
Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.
tanu
 
Viestit: 1268
Liittynyt: 04. Maalis 2012 22:20

Re: Keskustelua Jumalan armosta

ViestiKirjoittaja Janne » 13. Elo 2014 17:06

Tanulta aika hyvä ja tyhjentävä kirjoitus :thumbup: sittä miten myös minä näen armon.
Ainut että lisään vielä siihen sen että armoon kuuluu se mahtava asia että voi vaikka joskus tehdä jotain väärinkin ja silti Jumala rakastaa ohjaa ja pitää lähellään.

Jumalan siunausta sinne Tanulle ja muillekin kirjoittelijoille. :thumbup:
Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä 1. Piet. 1:22
Janne
 
Viestit: 560
Liittynyt: 15. Joulu 2010 00:00

Re: Keskustelua Jumalan armosta

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 13. Elo 2014 19:53

Aloitin tässä iltalukemiseksi kirjeet timoteukselle. Paavali puhuu asioista jotka edistävät turhaa mietiskelyä eikä Jumalan armotaloutta. Sellaisiin asioihin ei pitäisi puuttua...
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Keskustelua Jumalan armosta

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 13. Elo 2014 21:30

Mutta synnintekoon ei meitä ole vapautettu.Armo on ja pysyy kun me pysymme Herrassa.
Armo ei ole helmasyntien piiloitussana ,jolla saaataisiin rypeä synnissä .Armon taakse emme voi piiloutua kuin syyntakeeton ja jatkaa syntielämää.
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47

Re: Keskustelua Jumalan armosta

ViestiKirjoittaja paa » 13. Elo 2014 22:23

Tällaisenaan eli syntisinä emme kelpaa Jumalan läheisyyteen, mutta suuressa armossaan Hän uhrasi Jeesuksen, jonka vuoksi pääsemme ikuiseen elämään Hänen luoksensa. Siis Jumalan armosta, ei siksi että meissä olisi jotain hyvää tai että voisimme teoillamme anastaa taivaspaikan.
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." [Jer.29:11]
paa
 
Viestit: 917
Liittynyt: 28. Marras 2013 13:46

Re: Keskustelua Jumalan armosta

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 14. Elo 2014 07:52

On armon Hengen pilkkaamista tehdä tietoisesti syntiä ajatellen, että kyllä Jumala armahtaa... :(
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Keskustelua Jumalan armosta

ViestiKirjoittaja Siivetön » 14. Elo 2014 10:03

Siis niiiiiiin hyvää keskustelua Jumalan armosta, että itkin ja luin ja kiitin Jumalaa.

Tämä aihe tuli oikeastaan mieleeni niin keskusteleessamme sattumista kuin ylpeydestäkin.

Ja varsinkin keskustellessamme sattumista, koska tuo keskustelu ajoi itseni pohtimaan
sitä, miten on ollut valtavaa saada tällä luonteella, minkä olen syntymässäni saanut,
päästä kuitenkin omistamaan, ymmärtämään ja myöskin kokemaan, Jumalan armon,
eli jättämään kaikkinensa itsensä Jumalan armon varaan.

Se ei ole ollenkaan itsestään selvyys meidän kaikkien kohdalla, että ymmärämme,
mitä armo kokonaisuudessaan merkitsee ja vaikuttaa meidän kristityn vaellukseemme.

Vaan se on mitä suurinta Jumalan ihmettä, mielestäni jopa suurin ihme, mitä olen
koskaan elämässäni saanut kokea.

Toki armon lahjaksi saaminen osaksensa on sitä suurinta ihmettä, mutta myöskin
sen ymmärtäminen ja sisäistäminen, mitä armo kokonaisvaltaisesti on, vaikka olen
kokenut parantumisiakin rukouksen kautta, kuin myöski monia muitakin ihmeitä.

Kun ostin ääniraamatun, ensimmäisenä kuuntelin sieltä Galat.kirjeen. :D
Eli minun tarvitsee lukea ja kuunnella sitä säännöllisesti, pitääkseni itseni ruodussa
tässä kohden. :D

Me uskovinakin tarvitsemme jatkuvasti muistutusta mm. tästä:
Gal. 1:6
6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät
Kristuksen armossa,
pois toisenlaiseen evankeliumiin.....

Mehän tiedämme, että tuossa kohtaa "toisessa evankeliumissa" oli kysymys laista.

Me ihmisinä kun niin mielellämme loistaisimme omilla saavutuksillamme, töillämme ja
aikaansaannoksillamme, mutta kun Jumalan ilosanoma, evankelimi perustuu vain ja
ainoastaan Jumalan armoon.
Siivetön
 

Re: Keskustelua Jumalan armosta

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 14. Elo 2014 10:38

Lopunajan suurimpia harhoja on vääränlainen armonoppi joka saattaa alkavan uskovan laittaa jopa vikasuuntaan kulkemaan .
Kun me pysymme Jeesuksessa niin Jeesus pysyy meissä. Asia ei ole niin suoraa pässinlihaa muutamalla sanalla armo.Uskonlahjan saaminen on ihan eri asia kuin armonkäsityksessä niiden" tekojen "lyöminen aina samaanlauseeseen.Asia täytyy ymmärtää kokonaisuutena .
Jos alkaa lipsua ja heittää asiat vääränlaisen armonopin varaan ,jossa synnit on kuin sallittuja niin laodiken seurakunta alkaa helposti olla valmis ...ja suunta Täysin väärä....ja uskallan sanoa ,että sitä kasvua ei silloin tule.
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 23 vierailijaa

cron