Nykyajan seurustelu ja ero

[Masi]

Hei! Nykyään ihmiset elävät seurustelun aikana hyvin läheisesti (pussailua, halailua jne...) Näkeekö Jumala sen semmoisena, että sellaisten tulisi olla koko loppuelämänsä yhdessä vai saavatko he vaihtaa kumppania jos tulee ero? Jos kyse on vain seurustelusta.

[Juha]

Seurustelu on seurustelua, ei avioliitto. Kummankin osapuolen tulee etsiä Jumalan tahtoa, että onko Jumala tarkoittanut heidät aviopariksi.

[Siivetön]

Lyhyesti:

Minun ymmärtääkseni Raamattu puhuu yhdynnästä yhdeksi lihaksi tulemisena mm. tämän kohdan perusteella:

1 Kor. 6
6:16 Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." -38

1 Kor. 6
16. Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". -92

Ja silloin kun on tähän pisteeseen menty, eli tultu "yhdeksi lihaksi", ei ole Raamatun mukaan enää lupa hyljätä toinen toistaan.

[vaisuliini]

*
Eikö voi seurata sydäntä kuunnellen onko itse rakastunut oikeasti? En ymmärrä miksi pitää ruveta seurustelemaan ilman sydämellä rakastumista. Haluaisin kysyä teiltä uskovilta oletteko te menneet naimisiin rakastumattomina? Anteeksi tällainen kysymykseni koska herätti ihmetyksen minkä takia pitää mennä naimisiin ilman että ensin rakastuisi oikeastaan...

Jaakob seurusteli kahden naisen kanssa, Jaakob rakasti enemmän vain yhtä naista niistä. Raakel oli Jaakobin suuri rakkaus, Lea vain "velvollisuusvaimo".

[Siivetön]

Mutta kun sitä ei aina nuorena..... eikä toki aina vanhempanakaan ihminen osaa erottaa, mitä on todellinen sydämen rakastuminen ja mikä vain tunnekuohua, eli ihastumista.

Minun täytyy ainakin tunnustaa, että olinhan minäkin toki mielettömän rakastunut silloin, kun yli 40v. sitten menimme naimisiin, mutta en minä ainakaan silloin osannut kovin syvällisesti pohtia, oliko se todellista sydämestä tulevaa rakastumista, vai jotain muuta....

Ja silloinhan sitä ihan varmasti uskoi, että tässä se on..... tämä on ikuista..... ja tämä kestää....... ja varsinkin, että juuri meidän kohdallamme se tunne on ikuista ja kestävää.

Mutta pakko on tunnustaa, että kyllä sitä tunnetta ja kestävyyttä on varmasti koeteltu puolin jos toisinkin,
mutta kiitos Taivaan Isälle, vielä olemme saaneet uskoa ja luottaa, että kolmisäikeinen lanka ei koskaan katkea.

Eräs runoilija runoilee seuraavasti ja voin yhtyä täydestä sydämestäni näihin hänen sanoihinsa:

****
Lupasimme tahtoa
..niin myötä kuin vastamäessä

Sellaiseen vauhtiin polkaistua rakkautta
ei mikään pysäyttää....

mutta....

Valehtelisimme... jos väittäisimme
ettei tandemin molemmissa polkimissa
olisi välillä alkanut väsyttää

Muutaman mäen tilalla tämä...
joka ei tunnu koskaan loppuvan.

Kirj. Päivi Rinne
kirjassaan: Rakastit vaikenemalla
****

[JHK]

Minä rukoilin Jumalan ohjausta ja menin naimisiin sen pohjalta. Kai sen huonomminkin olisi voinut tehdä?

[Siivetön]

Minä rukoilin Jumalan ohjausta ja menin naimisiin sen pohjalta. Kai sen huonomminkin olisi voinut tehdä?

Varmastikin!

Kyllä minäkin rukoilin, mutta täytyy tunnustaa, että en tiedä, miten minun olisi käynyt, jos Jumala olisikin sanonut, että STOP tykkänään.

Itse näen kyllä rakastamisen näiden vuosikymmenten jälkeen paremmin kuin hyvin TAHDON asiana, jota ei silloin nuorena avioituessaan ymmärtänyt, vaikka se niin selkeästi vihkikaavassakin sanotaan.

Onko se vanha sanonta, joka sanoo, että jos on tahtoa, on voimaakin, vai olisiko peräti jopa Sanan totuuksia.

Tuo pitänee vielä selvittää.....mutta nyt pitää mennä.....

[pekka]

Minä rukoilin Jumalan ohjausta ja menin naimisiin sen pohjalta. Kai sen huonomminkin olisi voinut tehdä?

Jumalan siunausta sinulle JHK ja vaimollesi, Jumala siunatkoon avioliittoanne. Tapahtukoon Hänen tahtonsa.

[vaisuliini]

*
Ok No mitä mieltä te olette että minun mies joka ei ole uskossa, oli myös rukousvastaus? Minä pienenä tyttönä pyysin tulevaa aviomiestä minun etunimeni mukaan ja jätin anomuksen Herran haltuun vain yhden ainoan kerran ja Herra otti ihan tosissaan siitä. Ennen ekallasilmäyksellä tapaamista en ole koskaan kuullut sellaista nimeä joka on lähes minun etunimeni mukainen...

Naimisiinmentyämme Pyhä Henki toi asian esille niin muistikuva palautui mieleeni ja muistin sen kuin eilen. Minulle tuli iho kananlihalle siitä että Jumala otti ihan tosissaan vaikka se oli vain yksi ainoa kerta ja pieni anomus. Jumala salli ei-uskovan miehen minulle...

[vaisuliini]

Minä rukoilin Jumalan ohjausta ja menin naimisiin sen pohjalta. Kai sen huonomminkin olisi voinut tehdä?

Miten tunnistit sen Jumalan johdatukseksi? Että Jumala vastasi sydämelläsi rakastumisen kautta? Minä menin naimisiin luullen että tein väärin koska en etsinyt uskovan miehen mutta naimisiinmentyäni Pyhä Henki toi asian esille ja tajusin että se oli Jumalan johdatus ja mieheni oli rukousvastaus. Menin naimisiin rakkaudesta.